Nuorten Leijonien mukana Ylösen perheeseen saadaan toinen MM-kultamitali – "Kuittailu alkaa varmaan heti"

Jesse Ylösen kotona odotellaan MM-sankaria ylpeinä. Isä, Juha Ylönen, uskoo, että ura voi viedä finaalissa maalin iskeneen pojan aina NHL:ään.

Kuva: Tomi Hänninen

Eräässä espoolaiskodissa tuuletettiin koko perheen voimin, kun Jesse Ylönen avasi maalinteon alle 20-vuotiaiden MM-finaalin toisessa erässä.

Jopa 11-vuotias Jussi-poika valvoi Suomen aikaa aamukolmelta käynnistyneen finaalin alusta loppuun ja jännitti isoveljensä uran suurinta peliä.

Rinnalla ottelua tiirasivat äiti, pikkusisko ja perheen toinen jääkiekon maailmanmestari, isä Juha Ylönen.

– Yllättävän paljon ääntä lähti meidän pienestä perheestä. Olimme kaikki täysillä mukana, Ylönen sanoo Yle Urheilulle.

Juhlat pääsivät lopullisesti käyntiin, kun USA kaatui Vancouverissa maalein 3–2.

Perheen isä voitti urallaan maailmanmestaruuden vuoden 1995 kisoista, kaksi Suomen mestaruutta ja pelasi pitkälti yli 300 peliä NHL:ssä.

Esikoinen Jesse on debytoinut tällä kaudella SM-liigassa Pelicansin paidassa ja palaa kotiin kultamitali kaulassa, mutta on perheen ainoa nuorten maailmanmestari.

Missä vaiheessa isälle voi alkaa kuittailla saavutuksista?

– Se voi alkaa huomenna (maanantaina) jo! Kyllä sieltä voi kuittia tulla hyvässä mielessä, Juha Ylönen naureskelee.

– Upea juttu. Mitä paremman uran pystyy tekemään, niin sitä parempi. Kaikessa on tuettu ja autettu tähän asti ja niin on jatkossakin.

NHL-kiekkoa parivuotiaana

Jesse Ylönen pääsi aistimaan maailman kovimman kiekkoliigan tunnelmaa jo ennen aikaa, jonka pystyisi muistamaan.

Juha Ylönen kiekkoili Phoenix Coyotesin riveissä neljättä NHL-kauttaan, kun Jesse syntyi lokakuussa 1999. Ura Atlantin takana jatkui vielä parin sesongin verran.

– Ei hän vielä luistellut silloin, mutta pyöritteli palloa ja kiekkoa mailan kanssa, isä-Ylönen muistelee.

Ensimmäiset luistimenpiirrot kaukalossa Ylösten esikoinen otti kotoisessa Espoossa. Juha Ylönen palasi Bluesin riveihin kahdeksi kaudeksi 2000-luvun alussa, mutta loukkaantumiset päättivät uran 32-vuotiaana.

Nuoremman polven kiekkokipinä oli kuitenkin jo syttynyt. Tulevina vuosina se alkaisi roihuta kunnolla.

EPSin pojat saivat päävalmentajan uransa juuri päättäneestä isä-Ylösestä ja seuraavien vuosien aikana valvovan silmän alla kävivät muun muassa Miro Heiskanen, Eeli Tolvanen ja Nuorten Leijonien kapteeni Aarne Talvitie.

– Tykkäsin tehdä asioita täysillä pelaajana ja valmentajana. Yritin ottaa selvää ja miettiä. Olin varmasti saman veroinen kuin joku muu isävalmentaja, mutta valmentajataustaa ei ollut eikä mitään koulutustakaan, Ylönen muistelee.

– Painotin henkilökohtaisia taitoja, fysiikkaa ja taitoa. Pelasimme paljon. Taktiikkaa ei käyty pätkääkään läpi silloin.

Ylönen myöntää, että välillä Jesse saattoi saada hieman ylimääräistä prässiä joukkueensa päävalmentajalta.

– Ei Jesse ainakaan helpommalla päässyt kuin muut. Voi olla päinvastoin. Tiesin, mitä voin vaatia ja osasin vaatia enemmän kuin joltain muulta, Ylönen sanoo.

– Joskus olemme siitä jutelleet, niin ei siellä ainakaan mitään isompia traumoja ole jäänyt niiltä ajoilta.

Intohimo jääkiekkoon oli kova. Isänsä mukaan Jesse Ylönen ei juuri muita lajeja harrastanut. Tunnollinen harjoittelija ei ole kriiseillyt lajivalinnan kanssa.

– Ehkä joskus puoli tuntia huonosti sujuneen pelin jälkeen (hän on ajatellut), että ei tästä tule mitään, myydään kamat, isä-Ylönen naurahtaa.

Kaikki jääkiekon varaan

Tätä nykyä Juha Ylönen työskentelee pelaaja-agenttina, eli hän näkee jatkuvasti huippukiekkoilijoita jäällä. Hänen mukaansa oman pojan ura ei työnteosta jää kiinni.

Vapaus heittäytyä urheilulle tarkoitti kuitenkin isoa päätöstä. Lukio jäi kesken ensimmäisellä luokalla, sillä koulun ja jääkiekon yhdistäminen osoittautui liian raskaaksi.

– Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja kyllä mekin sen näimme. Yhdeksäs luokka oli jo itse asiassa aika rankka, hän treenasi paljon ja koulupäivät olivat pitkiä. Motivaatio lukioon ei ollut paras mahdollinen, Juha Ylönen muistelee.

– Varmaan puoli vuotta asiasta perheen kesken silloin tällöin puhuttiin. Ei ratkaisu ollut helppo, mutta tulimme siihen johtopäätökseen, että se oli ainoa järkevä päätös. Ja hyvin nopeasti totesimme vaimon kanssa, että se oli oikea päätös.

Koulun keskeyttäminen antoi mahdollisuuden, jonka Ylönen käytti. Loppuvuoden lapsi keskittyi lajiharjoittelun lisäksi fysiikkansa kehittämiseen. Kun loikka A-junioreihin tuli ajankohtaiseksi, hän oli valmis.

– A-junioreissa hän oli heti kärkeä. Sinä vuonna oli myös alle 18-vuotiaiden kisat, joissa hän onnistui hyvin ja pärjäsi siellä ikäluokan parhaita vastaan. Alkoi näyttää, että voisi olla mahdollisuuksia, Juha Ylönen arvioi.

Jesse pelasi Suomen hopeajoukkueessa ja kiskoi seitsemään otteluun neljä maalia ja yhdeksän tehopistettä.

Tällä kaudella Pelicansin hyökkääjä on pelannut SM-liigassa 31 peliä, joissa on syntynyt kahdeksan maalia ja 13 tehopistettä. Taustalla on Montreal Canadiensin toisen kierroksen varaus viime kesältä.

Hiljalleen myös isä-Ylönen on alkanut uskoa nousuun lajin absoluuttiselle huipulle.

– Olen nähnyt jo pitkään, että hänestä voisi tulla ammattipelaaja. Mutta näkemys siitä, että hän pystyisi pelaamaan kovimmassa sarjassa eli NHL:ssä ei varmaan ole ollut täysin kirkkaana koko ajan, Juha Ylönen myöntää.

– Nyt näyttää siltä, että täydet mahdollisuudet on, kun vain jatkaa hommia samaan malliin.

Lue myös: