MM-pronssimitalisteilla onnistui kaikki liki nappiin – menestyksen jatkumiseen kaivataan kuitenkin lisää harrastajia: "Huippuyksilöitä ei ihan joka kisoihin valitettavasti saada"

Tyttöleijonat saavutti Suomen historian toisen MM-pronssin Japanissa. Mitali tietää Suomen joukkueelle kovempia pelejä ensi vuoden MM-kisoissa.

Erica Jaskari pelasi nollapelin pronssiottelussa Venäjää vastaan. Kuva: Pasi Mennander/Leijonat.fi

Suomen pronssijoukkueessa oli peräti yhdeksän pelaajaa, joille tämän vuoden MM-kisat olivat jo uran kolmannet alle 18-vuotiaissa. Tyttöleijonien ykköskentästä Elisa Holopainen, Viivi Vainikka, Emilia Vesa ja Nelli Laitinen ovat päässeet tällä kaudella jo Naisleijonien turnauksiin mukaan. Lisäksi lähes koko MM-joukkue pelaa Naisten Liigaa isossa roolissa.

Toisaalta tyttökiekkoon on Suomessa satsattu viime vuosina järjestelmällisesti, ja huippuyksilöitä on yritetty viedä aktiivisesti eteenpäin.

Nämä seikat olivat Yle Urheilun asiantuntijan Saara Niemen mukaan ratkaisevassa osassa menestyksen kannalta. Hänellä oli jo ennakkoon suuret odotukset joukkuetta kohtaan.

– Nyt oli oikea vuosi. Siellä oli isoja liidereitä ja kokemusta. Taktinen puoli onnistui, ja tytöt uskalsivat pelata omaa peliään turnauksen läpi. He näyttivät tosi kovaa luonnetta.

Saara Niemi (kesk.) valmentaa tällä kaudella HIFK:ta Naisten Mestiksessä. Toissakaudella hän toimi Tyttöleijonien apuvalmentajana MM-kisoissa. Kuva: Yle

Vielä kauden alun turnauksissa Suomi taipui tiukoissa peleissä, mutta joulukuussa Tyttöleijonat nappasi EHT-turnauksen voiton Venäjältä. Sama päättäväisyys näkyi myös MM-kaukalossa.

Kun viimeisen EHT-turnauksen pelit, MM-kisoihin valmistava ottelu ja MM-pelit lasketaan yhteen, on Tyttöleijonien joukkue voittanut kymmenestä viime pelistä yhdeksän. Ainoa tappio tuli Yhdysvalloille välierässä.

– He ovat pelanneet koko kauden hyvin. Moni pelaaja on ottanut isoja steppejä eteenpäin. He olivat tuohon valmiita henkisesti, fyysisesti ja pelillisesti. Pronssin ottaminen tuossa ikävaiheessa on kova suoritus. Siellä on useampi joukkue samalla tasolla.

Kovaan kerhoon ensi vuonna

Tyttöleijonien tämän vuoden pronssimitali tarkoittaa myös sitä, että Suomi pelaa ensi vuonna kovemmassa A-lohkossa Kanadan, Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa.

A-lohkosta kaksi parasta joukkuetta pääsevät suoraan välieriin. Lohkon kolmas ja neljäs puolestaan pelaavat puolivälierissä B-lohkon kahden parhaan kanssa.

Vaikka lohkovaihe on Suomelle ensi kaudella tiukempi, Niemi kokee A-lohkoon nousun pelkästään hyvänä asiana, koska vastustajat ovat maailman parhaat joukkueet.

– Pelaajien kannalta on tosi tärkeää, että he pääsevät testaamaan ja mittaamaan itseään. Tytöt eivät muutoin edes pääse pelaamaan pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan, joten tämä on hieno mahdollisuus.

Tyttöleijonilla oli pronssijoukkueessa peräti 10 vuonna 2002 syntynyttä pelaajaa. Yksi heistä on Elli Suoranta, joka pääsee edustamaan Suomea ikänsä puolesta ensi vuonnakin. Kuva: Tomi Hänninen

Niemi sanoo, että A-lohkossa pelaaminen voi jopa vapauttaa Suomea. Pelit huippujoukkueita vastaan ovat toki fyysisesti rankempia, mutta B-lohkossa henkinen paine vie voimia.

– Tuo systeemi on tosi raaka. B-lohkossa on aina kova paine. Siellä on oltava ykkönen tai kakkonen, jotta ei joudu karsimaan paikasta kärkidivisioonassa. Se on pomppu sisään, pomppu ulos.

Harrastajamäärät näkyvät suoraan menestymisessä

Vaikka naisten jääkiekkomaajoukkue porskuttaa vuodesta toiseen arvokisojen pronssipeleissä, on tyttöjoukkueen yltämistä mitalipeleihin saatu odotella kahdeksan vuotta.

Syy tähän on luonnollinen: naisten arvokisoissa joukkueet pystyvät dominoimaan vuodesta toiseen liki samalla joukkueella. Alle 18-vuotiaissa hajonta vuosien välillä on puolestaan suurempaa, koska samat pelaajat eivät voi pelata montaa vuotta tietyn ikäluokan arvokisoissa.

Se, että suomalaispelaajat pääsevät näkemään ensi vuonna, missä he menevät ihan huippuun verrattuna, antaa monelle potkua eteenpäin.

Saara Niemi

Tyttöjen harrastusmäärät ovat myös huomattavasti alhaisemmat kuin poikapuolella, minkä vuoksi tyttöjen menestyminen arvokisoissa vaihtelee rajummin kuin Pikkuleijonilla.

– Määrä, josta huippu kisoihin valitaan, on Suomessa suhteellisen pieni. Poikapuolella massaa on sen verran paljon, että heiltä löytyy joka vuosi huippuyksilöitä, mutta tyttöpuolelta heitä ei ihan joka kisoihin valitettavasti saada.

Toisaalta alle 18-vuotiaiden tyttöjen kohdalla joukkueen menestymistä tärkeämpää on pelaajien kehittäminen.

– Toki kisoihin lähdetään aina tekemään tulosta, mutta tuossa vaiheessa yritetään viedä itse urheilijaa eteenpäin monen vuoden ajan. Se, että suomalaispelaajat pääsevät näkemään ensi vuonna, missä he menevät ihan huippuun verrattuna, antaa monelle potkua eteenpäin.

Lue myös: