Suora

  • PUBG Global Summit: Lontoo, pudotuspelit
  • Futsal-liiga, Miesten 2. loppuottelu Leijona Futsal - KaDy
  • Jääkiekon Nordic cup, Suomi - Norja
  • SM-liigan pronssiottelu Tappara - HIFK
  • Sandra Eriksson ja kadonneet tunteet
  • Jääkiekon U18 MM: BLR - FIN
  • Jääkiekon U18 MM, Valko-Venäjä - Suomi
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Nuoret yleisurheilijat saavat valmennukseen kaivattuja euroja, vaan millä hinnalla? Urheiluliiton uusi kumppani on virheellisestä markkinoinnista moitittu lisäravinneyritys, joka pöyristyttää ravitsemusasiantuntijoita

Verkostomarkkinointiyhtiön toimitusjohtajan mukaan yritys ei velvoita urheilijoita käyttämään tuotteita.

yleisurheilu
Pillereitä pöydällä.
GettyImages

– Ihmiset näkevät lisäravinneyritysten markkinoinnissa konkreettisia lupauksia. Tutkijat näkevät katteettomia lupauksia.

Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmia mietityttää. Tai on mietityttänyt jo pitkään.

Sitä mukaa kun ihmiset ovat kiinnostuneet yhä enemmän terveydestä ja ravinnosta, ovat kasvaneet myös markkinat erilaisille lisäravinteille. Maailmanlaajuinen miljardibisnes ei ole Suomessakaan mitään nappikauppaa. Pillereillä pyöritetään miljoonia.

Brändien tunnettavuutta rakennetaan myös urheilun kautta. Ravintolisiä kaupataan usein verkostomarkkinoinnin keinoin. Näin toimii myös FitLine –tuotemerkistä tunnettu PM-International AG, joka solmi hiljattain yhteistyösopimuksen Suomen Urheiluliiton (SUL) kanssa.

– Urheilun tukeminen on yritykselle ja minulle henkilökohtaisesti tärkeää. Meillä on maailmanlaajuisesti urheilun saralla yli 1000 kumppania, PM-International Finland Oy:n toimitusjohtaja Jussi-Pekka Teräs kertoo.

– Kyse ei ole pääyhteistyökumppanuudesta, mutta rahallisesti merkittävästä sopimuksesta joka tapauksessa, SUL:n toimitusjohtaja Harri Aalto selvittää.

Teräksen mukaan 30 prosenttia tukisummasta suuntautuu liitolle, mutta 70 prosenttia kohdistetaan suoraan urheilijoille. Tuki suunnataan etenkin urheilijoiden leirityksen ja harjoitusolosuhteiden parantamiseen.

– Leirit ovat etenkin nuorille urheilijoille iso kustannuskysymys. Raha on kanavoitu siten, että leireille pääsisivät mukaan myös urheilijan valmentajat, Teräs pohjustaa.

SUL
SUL hakee yhteistyökumppaninsa nimeä kantavaan tukiryhmään urheilijoita, joilla on tulevaisuudessa edellytyksiä menestyä EM-, MM- ja olympiatasolla.Suomen Urheiluliitto

Kumppanuuden lähtökohta kuulostaakin toimivalta: brändi hyötyy urheilijoista, joiden valmiudet kehittyä taas paranevat tukieurojen avulla.

– Rakennamme FitLine –brändiä. Olemme Suomen markkinajohtaja, mutta olemme huomanneet, että brändi tarvitsee kasvojenkohotusta, Teräs taustoittaa.

FitLineen tutustuminen paljastaa nopeasti, että kasvojenkohotusta tarvitaan. Yhtiön tuotteet ja markkinointitavat ovat joutuneet etenkin ravitsemusasiantuntijoiden hampaisiin.

Yhtiön ja SUL:n kumppanuuden yllä leijuukin kolme synkeää myrskypilveä.

Lisäravinteiden tehoa ei tarvitse todistaa

Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian ravitsemusasiantuntija Laura Mannerin mukaan on ongelmallista, että urheilijoita käytetään rakentamaan brändiä, jonka tuotteet eivät ole urheilijan terveyttä ylläpitäviä.

– Pelkästään monien kyseisen yrityksen tuotteiden aineosia tutkiessa selviää, että kyse ei ole terveystuotteista. Vitamiineja ja kivennäisaineita on lisätty, mutta sen lisäksi niissä on käytetty runsaasti sokeria.

Ilmiö ei ole itsessään urheilussa uusi, ovathan esimerkiksi sokerilla kyllästetyillä tuotteilla ratsastavat pikaruoka- ja virvoitusjuomayhtiöt perinteisesti hyödyntäneet urheilua markkinoinnissaan.

Lisäravinneyrityksiin peilattuna nämä yhtiöt kuitenkin poikkeavat siinä, että ne eivät suoraan väitä hampurilaisten ja limsojen edesauttavan urheilusuoritusta. Esimerkiksi FitLinen markkinoinnin kulmakivi taas on yhtiön ”NTC-systeemi”, joka mahdollistaa ravinteiden siirron solutasolle juuri silloin kun niitä tarvitaan.

Ainoa lisäravinne, jota myös urheilijoille lähtökohtaisesti suositellaan, on d-vitamiini.

Ravitsemusasiantuntija Laura Manner, Urhea

Väite vain ei pidä asiantuntijoiden mukaan paikkaansa (siirryt toiseen palveluun), itse asiassa se on tieteellisesti tarkasteltuna täysin mahdoton.

– Riippumatta tuotteista, niin pidän huolestuttavana sitä, että urheilujärjestön toimintaan otetaan kumppanina mukaan sellainen yritys, joka käyttää markkinoinnissaan virheellisiä terveysväittämiä, joita ei ole tieteellisesti tutkittu ja oikeaksi havaittu, Manner korostaa.

Sinällään lisäravinneyrityksellä ei ole tarvetta todistaa tuotteidensa tehoa tieteellisesti. Lisäravinteet kun eivät ole lääkkeitä, vaan elintarvikkeita. Ne ovat laillisia, jos tuoteseloste vastaa tuotteen koostumusta.

– Olemme huomioineet saamamme kritiikin. Kilpailijamme ovat kohdanneet samanlaista kritiikkiä. Nämä tuotteet eivät ole lääkkeitä, eikä niillä ole tieteellistä todistustaakkaa. Monesti meidän tuotteet sekoitetaan lääkeaineiksi, joita ne eivät ole, toimitusjohtaja Teräs sanoo.

Kuluttajien harhaluulot vaikuttavat kuitenkin varsin luonnollisilta, sillä FitLinen mainosmateriaalissa (siirryt toiseen palveluun) tuotteiden tehoa perustellaan erilaisilla tieteellisiltä kuulostavilla argumenteilla.

– Yleisempi huoli minulla on kuitenkin siitä, että lisäravinteiden markkinoinnissa annetaan sellainen kuva, että urheilu ei ole mahdollista ilman niitä, professori Mikael Fogelholm korostaa.

Huippu-urheilu ja laihdutus sopivat huonosti yhteen

Fogelholmin mukaan lisäravinteista ei ole juurikaan hyötyä, eivätkä ne ainakaan tarjoa nuorille urheilijoille oikotietä onneen. Fogelholm ei ole kuitenkaan yllättynyt, että lisäravinneyritykset haluavat tulla yhdistetyksi nimenomaan urheilijoihin ja urheiluun.

– Ravitsemustieteilijänä ajattelen, että urheilijan pitäisi ensimmäisenä saada ravitsemusasiat kuntoon. Vasta sitten pitäisi tarkastella, että tarvitaanko mahdollisesti jotain lisää, Fogelholm huomauttaa.

Laura Manner muistuttaa, että esimerkiksi FitLine ei ole urheilijoille tai urheiluun suunnattu tuoteperhe, vaan sen markkinointi on kohdistettu etenkin painonhallintaan ja hyvinvointiin.

Laihduttamisella ja huippu-urheilulla taas on vain hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa. Eettiset ongelmat korostuvat vielä enemmän, kun markkinakasvoina hyödynnetään nuoria urheilijoita.

Nimenomaan nuoret urheilijat ovat keskiössä SUL:n ja FitLinen yhteistyössä.

Tarvittavan kalorimäärän kyllä saa nopeasti täyteen pizzalla ja suklaalla, mutta urheilijan moottori poikkeaa tavallisen ihmisen vastaavasta.

Toimitusjohtaja Jussi-Pekka Teräs, FitLine

– Ajatuksena on, että SUL valitsee 5–6 urheilijan tukiryhmän. Urheiluliitolla on tähän omat kriteerinsä jo nyt saavutetun tason ja tulevaisuuden potentiaalin osalta. Haemme siis nuoria urheilijoita, jotka ovat jo SUL:n ringissä, Jussi-Pekka Teräs kertoo.

– Emme tietysti hae kovin nuoria urheilijoita tähän tiimiin. Yleensä näihin tiimeihin haetaan sellaisia urheilijoita, jotka ovat jo tietyllä tasolla ja tavoitteellisesti valmentautuneet omalla uralla, SUL:n toimitusjohtaja Harri Aalto lisää.

Sopimukseen kuuluu luonnollisena osana, että ryhmän urheilijat saavat käyttöönsä yrityksen tuotteita. Yhtiön urheilutuotekategoriaan on myös listattu laihdutukseen tarkoitettuja vähäenergisiä ateriankorvikkeita (siirryt toiseen palveluun).

Nuorten urheilijoiden ja painonhallinnan yhdistämiseen liittyvään epäkohtaan Teräs vastaa korostamalla, että tuki ei ole sidottu tuotteiden käyttämiseen.

– Joissakin lajeissa on myös tarkat painorajoitukset. Esimerkiksi nyrkkeilijöillä ja fitnessurheilijoilla on kausia, jolloin syöminen on vapaampaa. Kehoa kun taas ryhdytään kiristämään, niin silloin tulee eteen se, että mitä syöt, jotta saat riittävät vitamiinit, mutta ilman ylimääräisiä kaloreita.

Teräs korostaa, että huippu-urheilijat tarvitsevat tavallista ihmistä enemmän ravintoa ja vitamiineja.

– Urheilijan tarve vitamiineille, mineraaleille ja varsinkin öljyille esimerkiksi harjoittelukaudella on suuri. Sen aikana urheilijan pitää syödä reilusti yli 5000 kilokaloria päivässä. Kuinka moni sitten syö loppupeleissä siten, että saa tarvittavat aineet ravinnosta? Syökö urheilija vaikka lohta, vihanneksia, hedelmiä tai marjoja tarpeeksi, Teräs kysyy.

– Tarvittavan kalorimäärän kyllä saa nopeasti täyteen pizzalla ja suklaalla, mutta urheilijan moottori poikkeaa tavallisen ihmisen vastaavasta. Ihan mitä tahansa sinne ei voi laittaa, toimitusjohtaja jatkaa.

Ravitsemusasiantuntijat allekirjoittavat Teräksen sanat – tosin vain osittain. Huippu-urheilija kyllä tarvitsee runsaasti energiaa, mutta pohja riittäville ravintoainemäärillä pitäisi tulla itse ravinnosta, ei lisäravinteista.

Eiväthän urheilijat varmaan ottaisi vastaan muutakaan valmennusta sellaiselta taholta, joka on vain käynyt lyhyen kurssin aiheeseen perehtyäkseen?

Professori Mikael Fogelholm, Helsingin yliopisto

– Urheilijan ravinnossa kaikista tärkeintä on riittävän energian saanti, mutta siten, että se energia tulee oikeista lähteistä. Esimerkiksi hiilihydraatteja on oltava ruokavaliossa riittävästi. Ensisijaisesti hiilihydraattien, rasvojen tai proteiinien saannin turvaamiseksi ei pidä käyttää lisäravinteita, Laura Manner painottaa.

Suurempi energiatarve tarkoittaa myös suurempia ruoka- ja siten ravintoainemääriä.

– Silloin ei ole tarvetta esimerkiksi monivitamiinivalmisteille. Ainoa lisäravinne, jota myös urheilijoille lähtökohtaisesti suositellaan, on d-vitamiini. Se yksi ainoista ravintoaineista, jota on hyvin vaikeaa saada ruuasta pelkästään syömällä, vaikka söisikin monipuolisesti, Manner selvittää.

FitLinen tuotteet eivät ole Mannerin mukaan myöskään tarkoitettu tai suunniteltu urheilulisäravinteiksi.

– Lisäravinteille voi olla ylipäätään olla tarvetta tietyissä kestävyyslajeissa tai kun painoa pitää nostaa lihasmassan hankkimiseksi. Silloin voidaan turvautua palautus- tai urheilujuomiin. Urheilujuomia tarvitaan lajista riippumatta pitkäkestoisissa urheilusuorituksissa. Niissä on mukana elektrolyyttejä ja joitain hiilihydraatteja, ja niiden koostumus on suunniteltu tarkasti niin, että se palvelee urheilun tarkoitusta, hän jatkaa.

Nimensä mukaisesti lisäravinteet tuovat tarvittaessa tavallisen ravinnon päälle jotain lisää.

– Kyllähän kun lähdetään siitä, että urheiluliitto ottaa kumppanikseen lisäravinneyrityksen, niin näkökulmahan on se, että ruokavaliota ja terveyttä edistetään ensisijaisesti lisäravinteiden kautta. Tämän ei koskaan pitäisi olla lähtökohtana urheilijoiden ravintoa suunnitellessa, Manner pohtii.

Vaarantavaa tai puolueellista ravintoneuvontaa

Juuri urheilijoiden ravinnon suunnittelusta päästään kolmanteen ongelmakohtaan SUL:n ja FitLinen yhteistyössä. Yhtiön tiimiin valittavat urheilijat nimittäin saavat rahallisen korvauksen ja tuotteiden lisäksi koulutusta tuotteiden käyttämiseen yrityksen asiantuntijoilta.

– Urheilijat koulutetaan meidän asiantuntijoidemme avulla siihen, miten tuotteita tulee käyttää, koska niitä tulee käyttää ja missä harjoitusvaiheissa ne ovat hyviä. Koulutus alkaa heti tiimin valinnan jälkeen ja kestää suurin piirtein kaksi kuukautta, Jussi-Pekka Teräs kertoo.

Ravitsemustieteilijöiden korvaan juuri yrityksen puolelta jaettava neuvonta särähtää. Koulutettujen ravitsemusasiantuntijoiden hyödyntäminen kun on yleistynyt suomalaisessa urheilussa hiljalleen vasta viimeisten vuosien aikana.

Lisäravinnehylly kaupassa
Lisäravinteet näkyvät kaikkialla, mutta todellinen tarve terveysjuomille tai pillereille ei vastaa markkinoinnin kautta luotuja mielikuvia. "Monipuolisella ruokavaliolla saadaan riittävästi ravintoaineita, oli kyse sitten urheilijoista tai tavallisista ihmisistä. Lisäravinteita käytetään hyvin paljon turhaan kaikissa viiteryhmissä", Urhean ravitsemusasiantuntija Laura Manner painottaa.Paulus Markkula / Yle

– Silloin varmistetaan, että neuvonta on puolueetonta. Lisäravinneyrityksen taholta tuleva neuvonta voi taas olla puolueellista. Eiväthän urheilijat varmaan ottaisi vastaan muutakaan valmennusta sellaiselta taholta, joka on vain käynyt lyhyen kurssin aiheeseen perehtyäkseen? Kyllähän huippu-urheilijat edellyttävät, että heidän valmentajansakin osaa asiansa, Mikael Fogelholm ihmettelee.

– Tällaisilla kumppanuuksilla mennään taas kauemmaksi siitä, että suomalainen urheilu ja sen järjestöt käyttäisivät koulutettuja ravintoasiantuntijoita osana valmennusta. Kehitys on viime vuosina ollut parempaan päin, joten siksi olen henkilökohtaisesti hyvin pettynyt tähän SUL:n ratkaisuun, Laura Manner harmittelee.

Teräs toteaa, että yrityksen puolella ollaan tyytyväisiä, mikäli tiimiin valittavilla urheilijoilla on ravintovalmentajat jo omasta takaa.

– Usein näin vain ei nuorten urheilijoiden kohdalla ole, Teräs korostaa.

Toimitusjohtaja vastaa kritiikkiin sillä, että neuvontaa tai tuotteita ei velvoiteta hyödyntämään. Samoilla linjoilla on SUL:n toimitusjohtaja Harri Aalto.

– Urheilijalle se oma valmennustiimi on kaikkein tärkein. He tekevät itse ratkaisun siitä, missä haluavat olla mukana ja missä eivät. Kuten tiedämme, niin erilaisia ohjeita ravintoon kyllä aina riittää. Jokainen urheilija katsoo itse tiiminsä kanssa parhaakseen, mitkä ovat omalta kannalta järkeviä ja mitkä ei, Aalto huomauttaa.

Työssään Pääkaupunkiseudun urheiluakatemiassa Laura Manner on kuitenkin kohdannut varoittavia esimerkkejä siitä, miten käy kun urheilija on saanut ravinto-ohjeita tahoilta, joiden ohjeet ovat kokonaisvaltaisuuden sijasta mustavalkoisia ja tutkimattomiin tietoihin pohjautuvia.

– Yksi yleisimmistä tilanteista on ollut se, että urheilija on välttänyt jotain tiettyä elintarvikeryhmää kokemusasiantuntijan ohjeiden mukaisesti. Tämä taas on aiheuttanut ruokavalioon isoja ongelmia, jotka ovat saattaneet aiheuttaa esimerkiksi hormonitoiminnan häiriöitä. Urheilijan paino on voinut tippua rajusti tai sitten se ei ole tippunut, vaikka näin toivottaisiin, Manner kuvailee.

Leväperäinen suhtautuminen ravintoon voi pahimmillaan pilata urheilijan lupaavan kehityksen, kun seurauksia on korjattava jälkikäteen. Tehokkaampaa onkin estää niiden syntyminen jo etukäteen ammattitaitoisella ravitsemusneuvonnalla.

Professori Mikael Fogelholm kuitenkin myös ymmärtää syyt SUL:n uuden kumppanuuden takana.

– Urheiluliitto saa puolestani tehdä millaisia sopimuksia tahansa. Ravitsemustietelijänä voin sitten olla niistä enemmän tai vähemmän tyytyväinen. Tässä tapauksessa olen vähemmän tyytyväinen. Toisinkin olisi voinut tehdä, mutta ymmärrän myös rahan tarpeen, Fogelholm pohtii.

Lue myös:

Asiantuntijan vinkit: Kuntotreenaaja ei tarvitse kananmunia tai palautusjuomaa – nämä riittävät hyviin tuloksiin

Proteiinia pukkaa purkista ja patukasta – kenen kannattaa syödä lisäravinteita?

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat