Hiihdon tulevaisuuden jalokivet ovat Ville Oksasen käsissä, mutta vastuu ei huimaa – "Jos haluaa olla hyvä valmentaja, vaikeita hetkiä tarvitaan melkein päivittäin"

Suomen tulevaisuuden tähtiä valmentavan Ville Oksasen mielestä se, että suomalaisessa hiihdossa päästäisiin sopuun yhtenäisestä valmennuslinjasta, ei ole uskon asia.

hiihto
Eveliina Piippo.
Eveliina Piippo.Martti Kainulainen / Lehtikuva

Eveliina Piippo, Johanna Matintalo, Lauri Vuorinen, Verneri Suhonen ja Antti Ojansivu ovat hiihtäjiä, joilta odotetaan tulevina kausina paljon. Piippoa ja Matintaloa on pidetty jopa Suomen naisten hiihdon tulevaisuutena ja kirkkaimpina tähtinä.

Ja kaikkien näiden viiden hiihtäjän takana seisoo yksi ja sama mies.

Ville Oksanen vastaa sekä heidän henkilökohtaisesta valmennuksesta että Hiihtoliiton haastajaryhmästä ja Lapin urheiluakatemian hiihtovalmennuksesta. Oksasella on siis käsissään Suomen hiihdon tulevaisuuden tekijät – ne timantit, joista hiotaan olympiavoittajia ja maailmanmestareita.

– Vaikka välillä tuntuu, että olen aika paljosta vastuussa, se on myös juuri se asia, minkä takia tätä haluan tehdä, Oksanen toteaa ja sanoo uskovansa vastuun vaikuttavan vain positiivisesti työnsä jälkeen.

Oksasen valmennettavat ovat jokainen erilaisia. On sprintteriä, normaalimatkojen ja pitkien matkojen taitajaa, perinteisen ja vapaan hiihtotavan spesialistia. Puhumattakaan siitä, miten erilaisia henkilöitä jokainen heistä on.

Piippo ja Matintalo ovat molemmat varsin kriittisiä, kun taas Vuorinen ei pahemmin asioista stressaa. Suhosella riittää itseluottamusta muillekin ja Ojansivu pystyy jo rutiinillaan pääsemään hyviin tuloksiin.

– Valmentaminen on aina psykologiaa ja ymmärrän, että kaikilla on oma perusluonteensa. Esimerkiksi kriittisyydessä ei ole mitään vikaa, mutta se täytyy vain saada kanavoitua oikein urheilun kannalta. Välillä energiaa menee vääriin asioihin, kun pitäisi keskittyä niihin seikkoihin, joihin oikeasti pystyy vaikuttamaan.

Oksanen on tyytyväinen, että hänen valmennettavillaan on ympärillään hyvät tiimit ja eri alojen asiantuntijoita. Sen ansiosta hänen ei tarvitse itse tehdä kaikkea.

Minulle on ollut aina ominaisempaa ajatella asioita laajemmin ja auttaa toisia.

Pian 30 vuotta täyttävä Oksanen päätyi valmentajaksi varsin nuorena, sillä hän toimi jo 15-vuotiaana junioreiden jalkapallojoukkueen valmentajana. Hän harrasti itsekin juniorina monipuolisesti eri pallopelejä, joista jalkapallo ja futsal ovat yhä hänen lajivalikoimassaan mukana.

Hiihdon pariin Oksanen päätyi isänsä perässä ja teini-iässä jääkiekko sai väistyä hiihdon tieltä, sillä yksilölajin karuus viehätti häntä joukkuepelejä enemmän. Oksanen oli omalla hiihtourallaan tosissaan, mutta myöntää nyt, ettei tuolloin ymmärtänyt, mitä huipulle pääseminen vaatii.

– Ei minusta siihen varmaan olisi ollutkaan. Minulle on ollut aina ominaisempaa ajatella asioita laajemmin ja auttaa toisia.

Oksanen sai ensimmäisen valmennettavansa hiihdon parissa jo 17-vuotiaana, kun pari vuotta nuorempi ampumahiihtäjä Jens Sundqvist pyysi Oksasta tekemään itselleen harjoitusohjelmia. Vaikka parivaljakon yhteistyö ei tuonutkaan menestystä, kiinnosti prosessi Oksasta sen verran paljon, että hän hakeutui Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan valmennus- ja testausoppia.

– Urheilijoiden auttaminen on valmentamisessa varmaan se ykkösasia, mutta kyllähän monessa ammatissa voi auttaa ihmisiä. Olen todella kilpailuhenkinen ihminen, joten koko kilpailuasetelma, sekunnit ja sijoitukset, rajojen ja täydellisyyden hakeminen on se toinen puoli, mikä kiehtoo.

Johanna Matintalo ja Lauri Vuorinen.
Johanna Matintalo ja Lauri Vuorinen.AOP

Suomalaisen hiihtovalmennuksen linja tai linjattomuus on ollut puheenaiheena sen jälkeen, kun hiihtolegenda Harri Kirvesniemi arvosteli entisen valmentajansa Jorma Mannisen kanssa suomalaisten nuorten valmennusta.

Oksasen mielestä on positiivista, että asiasta keskustellaan, vaikka keskustelu ei aina ole pysynyt asiallisena ja se on lipsahtanut välillä väärille raiteille. Hänen mielestään suomalaisessa hiihdossa on tietynlainen toimintakulttuuri ja valmennuslinja, mutta samaan aikaan sitä ei kuitenkaan ole.

– Erilaisia mielipiteitä on monia. Jos mietitään koko skaalaa niin nuorissa kuin aikuisissa, niin en sano, että huonosti on mennyt, mutta paremminkin voisi mennä. Meidän pitäisi olla kriittisiä ja miettiä, miten pystyisimme vaikuttamaan asioihin.

Oksanen kuuluu niihin valmentajiin, jotka haluavat mielellään oppia, mitä muissa maissa tehdään. Hän on aikoinaan käynyt itsekseen tutustumassa, minkälaisia valmennussysteemiä käytetään esimerkiksi Lillehammerin NTG-urheilulukiossa, josta ovat valmistuneet muun muassa Kristin Störmer Steira, Ola Vigen Hattestad, Tiril ja Lotta Udnes Weng, tai minkälaisiin asioihin panostetaan Norjan Olympiatoppenissa.

Oksanen pohjaa oman valmennuksensa linjan aina urheilijan kanssa käytyyn keskusteluun siitä, mikä urheilijan tavoite on ja mitä sen saavuttaminen vaatii.

– Jos sen ajattelee yhtenä sanana, niin se olisi varmaan vauhti. Ajattelen valmennusta niiden asioiden kautta, mitä tapahtuu kilpailussa. Se itsessään vie harjoittelun kovatehoisempaan ja -vauhtisempaan suuntaan.

Kirvesniemen ja Mannisen kritiikin mukaan nuoret hiihtäjät harjoittelevat Suomessa liian määräpainotteisesti, mutta turhin kevyillä tehoilla. Oksanen on Kirvesniemen ja Mannisen kanssa samoilla linjoilla. Hän muistuttaa, että jo vuosikymmenien ajan on todistettu, että hiihdossa aikuisten pitää harjoitella määrällisesti paljon.

– Itse ajattelen sen niin, että jos harjoitellaan määrällisesti paljon, niin silloin sinne pitäisi mahtua enemmän myös niitä oikeasti kovia, kilpailunomaisia harjoituksia, koska urheilija kestää harjoituskuormitusta.

Aika harva valmentaja, minä mukaan lukien, pystyy sanomaan, etteikö voisi mennä paremmin.

Maastohiihto on vaativa ja raaka kestävyyslaji, joten jos teini-ikäinen urheilija tavoittelee huippua, ei heitä Oksasen mielestä pitäisi vauhtien puolesta hirveästi rajoittaa. Mutta kuinka usein ja kuinka kovaa pitää harjoitella, siihen on yhtä paljon vastauksia kuin on vastaajiakin.

Oksasen mukaan hiihdossa on tehty tuloksia monilla eri tavoilla ja harjoituksilla ja tehdään jatkossakin. Se, että suomalaisessa hiihdossa päästäisiin sopuun yhtenäisestä valmennuslinjasta, ei ole hänen mielestään uskon asia.

– Se on se, mitä me haluamme priorisoida. Itsellänikin on vahva ja selkeä näkemys valmentamisesta, mutta yhtä lailla pitää pystyä kuuntelemaan muita ja olemaan avoimin mielin. Aika harva valmentaja, minä mukaan lukien, pystyy sanomaan, etteikö voisi mennä paremmin. Se yleensä tarkoittaa sitä, että ainakin jotain voi tehdä eri tavalla.

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon myös henkilökohtaisten valmentajien vahvasta roolista ja siitä, pitäisikö Suomessa antaa maajoukkueen päävalmentajalle enemmän valmennusvastuuta. Jos Suomessa siirryttäisiin esimerkiksi Venäjän tapaiseen maajoukkuevalmennukseen, pitäisi Oksasen mielestä paljon muuttua jo liittotasolla.

– Nykyään maajoukkueen päävalmentaja hoitaa paljon media- ja talousasioita, mikä on aina urheilutoiminnasta pois. Jos siihen lisättäisiin vielä valmennuksellista vastuuta, niin se olisi ihan hullua.

Oksanen näkeekin henkilökohtaiset valmentajat isona vahvuutena, jotka ovat valmiita tekemään paljon urheilijoidensa vuoksi. Tätä vahvuutta pitää vain osata käyttää oikealla tavalla ja saada asiat tukemaan toisiaan.

Ville Oksanen.
Ville Oksanen.Lehtikuva

Kun Oksanen aloitti valmentajana, näki hän asiat paljon mustavalkoisemmin kuin nykyään. Hän myöntää, että nuorena valmentajana usein luulee tietävänsä kaikesta kaiken, mutta vuosien myötä hän on oppinut huomaamaan, ettei yhtä totuutta ole.

– Urheilijat ovat kasvattaneet minua valmentajana paljon. Olen oppinut ymmärtämään sen, että vaikka kahdella urheilijalla olisi sama käsitys, missä he haluavat olla, niin heidän perusluonteensa vaikuttaa siihen tapaan, miten urheilijan kanssa pitää toimia.

Oksanen on pysynyt rauhallisena, analyyttisena ja keskustelevana valmentajana, mutta hän sanoo, ettei ole vielä sellainen valmentaja kuin haluaisi olla. Hän haluaisi oppia priorisoimaan asioita paremmin, jotta saisi viestin urheilijoille tarpeeksi hyvin läpi.

– Jos haluaa olla hyvä valmentaja, vaikeita hetkiä tarvitaan melkein päivittäin. Niistä pitää oppia ja pystyä menemään eteenpäin.

Vaikka valmentajat haluavat yhtä lailla menestystä kuin valmennettavansakin, ja jokainen hyvä tulos kilpailuissa on aina juhlan aihe, ovat monet muut hetket Oksaselle myös niitä parhaita.

– Kun urheilija antaa palautetta, että olen pystynyt tukemaan häntä hyvin tai viemään johonkin tavoitteeseen. Sellaiset kiitoksen sanat, missä koet olevasi arvostettu. Se itsessään on se isoin palkinto.

Jos haluaa olla hyvä valmentaja, niin vaikeita hetkiä tarvitaan melkein päivittäin.

Omien valmennettaviensa ja haastajaryhmän kautta Oksasella on hyvä tuntuma siihen, miltä Suomen hiihdon tulevaisuus näyttää, eikä se ole pahemmin muuttunut viime vuosien aikana. Lupaavia hiihtäjiä löytyy, mutta menestys on pitkälti kiinni siitä, pystytäänkö heille luomaan ne puitteet, mitä menestykseen tarvitaan.

– Harjoittelu on tietenkin keskiössä, mutta tukitoiminnat, asiantuntijapalvelut, harjoitteluolosuhteet, minkä tasoisten urheilijoiden ja valmentajien kanssa päivittäin toimitaan, vaikuttavat menestykseen.

Esimerkiksi haastajaryhmässä on pyritty toimimaan maksimaalisesti niillä resursseilla, mitä on ollut käytössä. Valmentajana Oksanen lisäisi mielellään leiritysmäärää, mutta kun tämä ei ole ollut mahdollista, on ryhmäläisille tarjottu muun muassa lisää harjoitusinspiraatiota norjalaishiihtäjien kanssa pidetyllä harjoitusleirillä.

Viimeisen parin vuoden ajan haastajaryhmällä on leireillä ollut käytössään myös fysioterapeutti, joka on pitänyt huolen hiihtäjien toiminnallisesta harjoittelusta. Jos tällaista toimintaa pystyttäisiin toteuttamaan urheilijan arkitekemisessä, nostaisi se Oksasen mielestä harjoittelun laatua paljon.

Ryhmäharjoittelua on Suomessa lisätty viime vuosina ja etenkin nuorten puolella on pyritty keskittymään harjoituskeskuksiin. Oksasen henkilökohtaiset valmennettavat asuvat kaikki samalla paikkakunnalla, Rovaniemellä, joten hän pystyy olemaan tarvittaessa aina läsnä. Haastajaryhmästä taasen peräti seitsemän asuu tällä hetkellä Vuokatissa, mikä on Oksasen mielestä hyvä prosentti.

– He pääsevät halutessaan harjoittelemaan yhdessä. Mutta pystytäänkö varmistamaan harjoittelun laatu riittävän hyväksi ja onko valmentaja paikalla? Juuri tällaisten asioiden huomioiminen harjoittelun ympärillä on sellaisia, joissa voisimme parantaa.

Välillä pitäisi oikeasti osata olla poissa.

Oksasen mielestä Suomen hiihtäjänuorissa on tällä hetkellä paljon sellaisia yksilöitä, jotka ymmärtävät mitä huipulle pääseminen oikeasti vaatii ja jotka ovat valmiita tekemään työtä sen eteen. He ovat ymmärtäneet, ettei huippu-urheilu ole pelkästään lenkillä käymistä, vaan se vaatii tietyllä tavalla uhrauksia.

Odotukset Oksasen omia valmennettavia kohtaan ovat kasvaneet viime ja tämän kauden aikana runsaastikin onnistumisten myötä. Oksanen itse tietää suojattiensa taidot, mutta ei odota jättipottia ihan heti.

– Kaikilla heistä on mahdollisuus hiihtää maailman huipputasolla, mutta kilpaurheilussa siihen on hyvin monella mahdollisuus. Meidän pitää pystyä tekemään nyt hyvin töitä ja toisaalta onnistua siinä, mitä tehdään ja löytää ne oikeat asiat, hän korostaa.

– Pari kautta varmasti menee. Osalla kehitys on nopeampaa, osalla hitaampaa, mutta kyllä siinä vielä työmaata riittää.

Vaikka Oksasesta itsestään ei tullut huippu-urheilijaa, hän ymmärtää huippu-urheilun vaatimukset. Hän myöntää, että elää itsekin niin urheilun mukana, ettei elämään paljoa muuta mahdu.

– Välillä pitäisi oikeasti osata olla poissa. Olen liian usein tavoitettavissa ympäri vuorokauden ja ympäri vuoden, hän hymähtää.

Mutta toisaalta Oksasella itselläänkin on kova tavoite valmentajana: hän haluaa olla maailman paras. Eikä siihen tavoitteeseen ei päästä puolivaloilla.

– Tuolla on kieltämättä muutama vähän isompi laji ja vähän nimekkäämpiä valmentajia. En tiedä, pääsenkö siihen tavoitteeseen ikinä, mutta se tietyllä tavalla motivoi tekemään tätä, Oksanen myöntää.

– Toivon, että joku päivä tulee sellainen tunne, että olisin hoitanut kaikki asiat mahdollisimman hyvin ja voin olla itse siihen tyytyväinen.

Lue myös:

Suomen seuraava kristapärmäkoski on lahjakkuus, jollaista ei ole maajoukkueessa pitkään aikaan nähty – Eveliina Piippo on kärsinyt perfektionismistaan, joka myös potkii häntä ladulla: “Parhaimmat fiilikset tulevat aina kovan kivun jälkeen”

Maajoukkueen ensimmäinen oppivuosi toi viisautta ja rentoutta – Vuorisen ylivoima oli juuri sitä, mitä pitikin

Suomen uusin hiihtotoivo oli vielä lapsena joukon hännillä, mutta kova tahto nosti Johanna Matintalon nuorten MM-suosikiksi ja olympiakoneeseen: “Olin tosi pieni, laiha ja lyhyt”

Hiihtomaajoukkueen tulevat tähdet eivät idoleitaan kumartele – "Kun laitan lapun rintaan, niin en anna armoa kenellekään"

Tulevaisuuden nimi Verneri Suhonen antoi vahvan näytön osaamisestaan

Harri Kirvesniemi avautuu ex-valmentajansa kanssa nuorten hiihtäjien harjoittelusta – ”Olen ollut jo pitkän ajan huolestunut”

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat