Suora

  • Jääkiekkokierros
  • Urheiluruutu

Kommentti: NHL:ssä on nykyään siistimpää, mutta kurinpitoa ei voi siitä kiittää

Tappelemisen kieltäminen juniorisarjoissa on tehnyt lajille hyvää, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä.

NHL
Washington Capitalsin Tom Wilson (oik.)
Tom Wilson (oik.) nähdään toisinaan nyrkit pystyssä.AOP

VANCOUVER. Katselin lauantai-illan ratoksi ja vanhojen huonojen aikojen muistoksi YouTubesta NHL-koosteita 1990-luvulta sekä 2000-luvun alusta. On pakko myöntää, että verenpainemittari huusi punaisella. Ajauduin miettimään, miten esimerkiksi New Jerseyn seuralegenda, NHL:n kunniagalleriaankin kutsuttu Scott Stevens,nukkuu yönsä.

Koosteista löytyy sellaisia teurastuksia, että on aidosti jonkin sortin ihme, ettei kukaan päässyt 80–90-luvuilla hengestään.

Ei paljon puhuttu päähän kohdistuneista taklauksista, kun lajihistorian parhaiden taklaajien joukkoon nostettu Stevens teurasti porukkaa siniviivan päälle. Stevensin vyöltä löytyy muun muassa Eric Lindrosin ja Paul Kariyan urat päättäneet taklaukset. Toki molemmilla oli jo historiaa, mutta Stevens piti huolen, että arkkuun saatiin viimeiset naulat.

Täydellä vauhdilla suoraan päähän. Sekä Lindrosilta että Kariyalta sammuivat valot samassa sekunnissa.

Stevens, joka antoi Lindrosille uran todennäköisesti päättäneen iskun kevään 2000 konferenssifinaaleissa, myönsi myöhemmin, ettei pystynyt tilanteen jälkeen katsomaan tilannetta videotaululta, koska tiesi satuttaneensa pelaajaa.

Hurraa! Ainakin omantunnon rippeet olivat siis tallella.

Kun Lindros ja Stevens sitten kohtasivat seuraavan kerran Kanadan olympialeirillä 2002, Devils-puolustaja ei katsonut aiheelliseksi edes pyytää anteeksi. Lindros oli eleestä – tai sen puutteesta – raivoissaan. Ei kuulunut kanadalaiseen äijäkulttuuriin pyydellä anteeksi turhia.

Ja me olemme vielä ihmetelleet, miksei Paul Kariya ole halunnut olla NHL:n kanssa missään tekemisessä uransa päättymisen jälkeen.

Kukaan ei suojellut eikä ketään kiinnostanut.

Myönnän, että on epäreilua nostaa tikunnokkaan yksin Scott Stevens. NHL oli täynnä metsästäjiä, joiden vastuuttomien taklauksien seurauksena monen entisen NHL-pelaajan päätä särkee vielä tänäkin päivänä.

Myös taklauskulttuuri on muuttunut siistimmäksi

Tätäkin taustaa vasten nyky-NHL:ää on fantastista seurata.

Vaikka tunteet kuumenevat edelleen toisinaan Tom Wilsonin vuoksi, iso kuva on paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Vajaamielisestä naamaan hakkaamisesta on päästy lähes kokonaan ja nyt myös taklauskulttuuri on siistiytymässä.
Taklausten määrät ovat olleet muutaman vuoden selkeässä laskussa, vaikka fyysinen elementti on edelleen läsnä.

NHL:ssä saa taklata ja pelata kovaa, mutta nyt se tehdään järjen ja tolkun rajoissa. Yli läikkyy toisinaan jatkossakin, eikä päävammoista päästä kokonaan koskaan jääkiekon kaltaisessa kontaktipelissä, mutta uusi sukupolvi tunnistaa vihdoin vastuunsa suhteessa vastustajaan.

Törkyisiä taklauksia näkee NHL:ssä nykyään harvoin.

Useammin näkee tilanteita, missä haavoittuvassa asemassa olevaa pelaajaa ei ajeta surutta pystyyn. Koville taklauksille on paikkansa, ja ne kuuluvat paitsi taktisena myös viihde-elementtinä edelleen vahvasti peliin. Mutta nykyään pelaajia, joukkueita ja vastustajia kiinnostaa enemmän pelivälineen hallinta kuin lanaustalkoot.

Etenkin, kun voittaminen ja yletön taklaaminen korreloivat heikosti keskenään.

Ei tilaa lihanleikkaajille

Mutta miten NHL ylsi lopulta pitkään odotetulle uudelle tasolle turvallisuuden suhteen?

Ei se ainakaan kurinpidon ansioita ole. Se, että kaukalossa nyrkkeilemällä elantonsa tehnyt George Parros sattuu olemaan kurinpitopomona aikakaudella, jolloin jääkiekko voi turvallisuuden puolesta paremmin kuin koskaan, ei ole miltään osin entisen nyrkkisankarin ansiota.

Ei Parros mitään ole linjannut.

Kiitos kuuluu ruohonjuuritasolle, liitto- ja junioripuolelle.

Se, ettei NHL:ssä enää tapella, ei todellakaan ole liigan tahto. Se johtuu siitä, ettei kenellekään NHL:ään nousevalla pelaajalla ole oikeastaan tappelemisesta mitään kokemusta saatika halua siihen. Ja se taas johtuu siitä, että tappeleminen on kielletty yhä laajemmin kanadalaisissa ja yhdysvaltalaisissa juniorisarjoissa.

Entinen NHL-pelaaja George Parros työskentelee nykyään NHL:n kurinpitopomona.
NHL:n nykyinen kurinpitopomo George Parros tuli pelaajaurallaan tunnetuksi tappelijana. AOP

Sama koskee nyt taklaamista.

Peewee-tasolla (alle 13-vuotiaat) taklaaminen on Pohjois-Amerikassa nykyään kiellettyä ja hyvä niin. Kanadassa tehtyjen tutkimusten mukaan 11–12-vuotiaiden peleissä taklaaminen nosti aivotärähdysten määrät kolminkertaiseksi. Nyt Kanadassakin juniorit keskittyvät olennaiseen, siis pelaamiseen – taitojen ja luistelutaidon kehittämiseen.

Tämä näkyy juniorisarjoissa läpi uuden mantereen. Pelaaminen on muuttunut merkittävästi. Toki junioreissakin edelleen taklataan, mutta laji on mennyt ruohonjuuritasollakin Pohjois-Amerikassa pelaavampaan suuntaan.

Tämä taas näkyy pelin evoluutiossa huipputasolla.

NHL:ssä pelataan nopeampaa ja taitavampaa peliä kuin koskaan. Nelosketjun pelaajienkin on osattava nykyään pelata. Liigassa ei ole enää tilaa lihanleikkaajille. Nyt pelataan nopeaa taitokiekkoa, missä taklaaminen on riskialtista, koska taitavat pelaajat rankaisevat kovalla prosentilla typeristä ja turhista vastaan juoksuista.

Fyysinen elementti on edelleen olemassa, mutta pehmeämmät arvot ovat yhä kovemmassa huudossa NHL:ssäkin. Tarvetta satuttaa ja tarkoituksellisesti loukata ei enää ole entiseen malliin. Ja mitä voimakkaammin nuorempi ja humaanimpi sukupolvi rynnii sisään liigaan, sitä puhtaammaksi uskon lajin tulevan.

Toisin sanoen: ei NHL:n kurinpitoelin ole lajia muokannut. Parros ei ole saanut edes Wilsonia ja Brad Marchandia kuriin. Kiitos puhtaammasta NHL:stä kuuluu nimenomaan pelaajille ja valmentajille, pelin evoluutiolle. Ja niille päätöksille, joilla turhanpäiväistä voimankäyttöä on rajoitettu junioriliigoissa.

Taas kerran olemme saaneet nähdä, että tulevaisuuden toivo on aina nuorissa, ei vanhan koulukunnan dinosauruksissa.

Lue lisää:

Kulttuuri taklaamisen ympärillä NHL:ssä muuttuu – ”Isosta muulista ei ole jäljellä kuin tyhjät housut!”

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat