Suora

  • Painin MM, Kreikkalais-roomalainen paini
  • Rytmisen MM, vanne- ja pallofinaalit
  • Painin MM: Kreikkalais-roomalainen paini
  • Urheiluruutu
  • Lentopallon EM, Turkki - Valko-Venäjä
  • Urheiluruutu
  • Rytmisen MM, vanteen ja pallon loppukilpailut

Matti Nykänen pelasti Suomen MM-kultamaineen Holmenkollenin hernerokkasumussa – sää sai "Maisteri" Pullinkin säpsähtämään, mutta hymyilevä nuorukainen vain heitti sukset olalle ja kipusi torniin

Mäkihyppyhistorioitsija Kari Nyberg ihaili vierestä, kuinka rauhallisena kaikkien aikojen mäkikotka valmistautui kohti uransa yhtä suurinta urotekoa.

mäkihyppy
Matti Nykänen otti ensimmäisen MM-kultansa Oslon sumussa 1982
Matti Nykänen otti ensimmäisen MM-kultansa Oslon sumussa 1982

28. helmikuuta, 1982. Sumu oli käytännössä nielaissut sisuksiinsa Holmenkollenin mäkitornin. Lumisateen maalaaman maiseman harmaudelle veti vertoja vain Suomen mitalisaalis Oslon MM-kisoista. Kulta oli kiertänyt suomalaisurheilijat kaukaa, vaikka mitalien määrässä sinivalkoiset olivatkin toisena Norjan perässä.

Neljä hopeaa ja neljä pronssia, vaan ei sitä kirkkainta – sitä odotettiin, sillä olihan Lahden kotikisoissa suomalaisvoittoa juhlittu kolme kertaa.

Kultamitalin osalta kaikki oli viimeisen päivän ja viimeisen lajin, mäkihypyn suurmäen, varassa. Normaalimäessä Jari Puikkonen oli hypännyt hopealle. Edellistalvena nuorten MM-kultaa hypännyt Matti Nykänen, 18, oli jäänyt pronssimitalista vain reilun pisteen päähän.

Norjalaiset olivat voittaneet kisoista jo seitsemän kultaa, mutta kotiyleisö halusi urheilijoidensa nousevan myös mäkihypyn hallitsijoiksi. Normaalimäen kultaa oli vienyt Itävallan Armin Kogler, mutta joukkuemäessä Norjan ryhmitys oli ponnistanut korkeimmalle korokkeelle.

Matti Nykänen
Matti NykänenGetty Images

Kisaisännät tekivät kaikkensa, jotta kilpailua ei jouduttaisi perumaan. Sumua yritettiin hälventää jopa kemikaalien avulla, sillä kotimäen edusta norjalaiset eivät halunneet luopua.

Mäkimontussa tuskin kukaan osasi aidosti odottaa, että kilpailu olisi mahdollista viedä läpi. Hyppääjien ja kisahenkilöstön joukossa päätöstä jännitti myös Ounasvaaran hiihtoseuran mäkijaoston jäsen, entinen helsinkiläinen mäkihyppääjä Kari Nyberg.

"Maisteri" säpsähti, Matti hymyili

Mäkitornissa päätöstä odottelivat Nybergin seuratoverit Kari Ylianttila ja Jouko Törmänen. Jälkimmäinen oli kaksi vuotta aiemmin tuonut Suomeen Lake Placidin olympialaisten ainoan kultamitalin.

Nyt hallitseva olympiavoittajakin näytti Nybergin mielestä siltä, että tämä olisi mielummin hyppäämättä lainkaan. Ei mikään ihme, sillä vallitsevissa olosuhteissa tuskin kukaan täysipäinen urheilija palaisi halusta päästä liitelemään.

Tai näin Nyberg luuli ennen kuin laskeutui tornista alas ulkoilmaan. Siellä hän liittyi Nykäsen ja tämän valmentajan, Matti Pullin seuraan tappamaan aikaa ennen ennakoitua peruuttamispäätöstä.

Matti Nykänen
YLE

Edes hernerokkasumu ei saanut kolmikon rupattelutuokiota ajautumaan säähän, tuohon puheenaiheista perisuomalaisimpaan. Huumorimies Pulli johti rentoa sanailua, jonka aiheiden joukossa ei vilahtanut mäkihyppykään. Muiden jännittäessä "Maisteri" halusi varmasti pitää Nykäsen mielialan kirkkaana ja kepeänä, vaikka valmentaja uskoi muiden tapaan, että päätös kilpailun peruuttamisesta tehtäisiin pian.

Niinpä Pullikin säpsähti, kun ilmoille kajahti tieto siitä, että kilpailu aloitetaan. Samoin teki Nyberg, vaikka hän ei sen paremmin ollut paikalla hyppääjän kuin valmentajankaan roolissa.

Nykänen ei sen sijaan säikähtänyt tai säpsähtänyt. Sen sijaan nuorukainen vain hymyili kaksikolle, heitti sukset huolettomasti olalle ja lähti kävelemään kohti mäkitornin huippua vievää hissiä.

Nyberg katsoi vaikuttuneena Nykäsen reippaiden askeleiden perään.

Poika, jolla oli kanttia

Olosuhteet Oslossa olivat karmivat, mutta tasapuoliset. Tuomariston oli arvosteltava hypyt noin viidenkymmenen metrin ilmalennon perusteella, sillä heillä ei ollut mahdollisuuksia nähdä sen paremmin ylä- kuin alamäkeäkään.

Näin ollen Nyberg ja Cortinan vuoden 1956 normaalimäen olympiavoittaja Antti Hyvärinen pääsivät seuraamaan hyppääjien alastulosuorituksia avopaikalta. Heidän tehtävänään oli nimittäin kertoa radiopuhelimella tuomaristolle, mikäli joku hyppääjistä sattuisi kaatumaan alastulonsa jälkeen.

Matti Nykänen
Elävä arkisto

Avauskierroksella kaksi hyppyä saivat Nybergin haukkomaan henkeään. Niistä ensimmäisen esitti kotiyleisön villisti hurratessa Olav Hansson, joka laskeutui 107 metriin sellaisella voimalla, että rinteeseen painautui kuoppa norjalaisen alastulopaikan kohdalle.

Nyberg ajatteli, että tuskinpa kenelläkään on asiaa voimistelutaustaisen voimanpesän mitoille. Ei edes sillä rennolla nuorukaisella, joka hymy huulilla ja sukset olalla hetki sitten kipusi kohti tornia.

Numerolla 40 hypännyt suomalainen osoitti luulot pian vääräksi. Kuoppa jäi Nykäsen taakse puolentoista metrin erolla.

Jo on pojalla kanttia, Nyberg huomasi ajattelevansa.

"Sen pojan olisi pitänyt olla seurakunnassa"

Nybergin mielestä Nykäsen Oslossa voittama kultamitali hakee vertaistaan koko lajin historiassa. Tänä päivänä ei tulisi kuuloonkaan, että vastaavissa olosuhteissa kisattaisiin.

– Ei sitä kisaa olisi tosiaankaan pitänyt hypätä. Norjalaiset niin halusivat, sillä he kuvittelivat ison mäen vielä voittavansa. Lehdistössä Mattia ei mainittu lainkaan voittajaehdokkaana. Hyvältähän se näytti norjalaisten kannalta Hanssonin hypyn jälkeen, Nyberg muistelee Yle Urheilulle.

Kaksikko erottui kilpailussa täysin muista. Toisella kierroksella Hansson jäi kuitenkin alle sataan metriin. Nykänen sen sijaan leiskautti vielä 102,5 metrin hypyn, joka varmisti kultamitalin reilun kahden pisteen erolla norjalaiseen.

Nybergin vaikuttui loppuiäkseen Nykäsen rauhallisuudesta, joka korostui nimenomaan sillä hetkellä kun kisan aloittaminen varmistui.

Mäkihyppysuuruus Matti Nykänen sai palkinnon elämänurastaan.
Tomi Hänninen

– Matti ei vaikuttanut ajattelevan sääoloja lainkaan. Hänhän näytti siltä, kun olisi vain lähtenyt jäätelöä ostamaan, Nyberg naurahtaa.

Nyberg kasvoi ja urheili itse Helsingissä, jossa elettiin mäkihypyn kulta-aikaa 1950–60 -luvuilla. Mäkihyppy on säilynyt miehen sydämessä näihin päiviin saakka. Historioitsijana hän on paikantanut ja kartoittanut yhdessä Pauli Salorannan ja Harri Nygrenin kanssa Helsingin mäkiä (siirryt toiseen palveluun).

Nybergin oma hyppyura päättyi siinä vaiheessa, kun Helsinkiin ei rakennettu suurempaa 70 metrin mäkeä. Piirikunnalliseen menestykseen jäänyt urheilu-ura ei kuitenkaan näkynyt missään Nybergin ja Nykäsen kohdatessa. Mäkilegenda kun ei ihmisiä tavatessaan huomioinut saavutuksia tai titteleitä, vaan kohteli kunnioittavasti kaikkia vanhempiaan.

– Sen pojan olisi ilman muuta pitänyt olla seurakunnassa. Hän oli perusluonteeltaan niin hemmetin hyvä ihminen, Nyberg hymähtää.

Lue lisää:

Näin Matti Nykästä on kunnioitettu ympäri Suomea ja maailmaa – Yle Urheilu keräsi muistoja hetki hetkeltä

Täältä löydät Matti Nykäsen uroteot Oslosta Calgaryyn – palaa mäkilegendan unohtumattoman uran vaiheisiin Ylen arkistojen aarteiden avulla

Nykänen oli Tommi Nikuselle lapsuuden sankari ja henkilökohtainen innoittaja – "Matti oli kauhean sydämellinen ihminen"

Matti Nykäsen kuolemasta herkistynyt selostajalegenda muistelee ikonisia kolmen kultamitalin olympialaisia: "Hän halusi kisastudioon voileipiä ja kaksi olutta"

Miksi Matti Nykänen nousi Suomen suurimpien urheilulegendojen joukkoon? Läheltä seuranneet toimittajat korostavat kykyä, jota suuri yleisö ei aina ymmärtänyt

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat