1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. hiihto

Hymy huulillaan sivakoinut Eero Mäntyranta tiesi, miten voitetaan ja Sami Jauhojärvi kuuluu niihin harvoihin, jotka ovat saaneet osan hänen valmennusmetodeistaan – "Se on vähän kuoleva tieto"

Eero Mäntyrannalle urheilu oli mahdollisuus päästä eteenpäin elämässä, mutta omia harjoittelumetodejaan hän ei paljastanut kuin harvoille ja valituille. Mäntyrannan urasta ja elämästä on tehty Mr. Seefeld - Jäljet Lumessa -dokumentti.

Hiihtäjä Eero Mäntyranta. Kuva: Yle Arkisto

Vuoden 1964 Innsbruckin olympialaisten hiihtokilpailut hiihdettiin Seefeldissä ja niistä tulivat kaksi olympiakultaa ja yhden hopean saavuttaneen Eero Mäntyrannan juhlat. Kun Mäntyranta oli voittanut 30 kilometrin kisan ylivoimaisesti, päättivät hiihtäjät juhlistaa olympiakultaa paikallisessa tanssiravintolassa, Sportcasino Dieterissä.

Paikka oli ensimmäisiä nykyisen kaltaisia after ski -ravintoloita, ja iltaa vietettiin elävän musiikin tahdissa. Illan tuoksinassa Mäntyranta saatiin houkuteltua mukaan ravintolan Mr. Seefeld -kisaan, jossa piti muun muassa poseerata, twistata ja tanssia valssia 12 naisen kanssa.

Aivan kuten kilpaladuilla, myös tässä kisassa Mäntyranta oli ylivoimainen, ja hänet kruunattiin Mr. Seefeldiksi. Kaikkea se näköjään kultamitali tuo tullessaan, Mäntyranta oli tuumannut tapauksesta.

– Olisi se ollut noloa, jos en olisi osannut tanssia, Eero Mäntyranta muisteli tapausta myöhemmin.

Myös paikalliset olivat innoissaan olympiavoittajasta. Tuolloin Seefeldin matkailujohtajana toimineen Walter Frenesin mukaan oli täydellistä, että juuri niin hieno urheilija kuin Mäntyranta valittiin Mr. Seefeldiksi.

– En tiedä, saiko hän ääniä ulkonäkönsä vai sympaattisuutensa takia, Frenes sanoi Jäljet lumessa -dokumentissa.

Vaikka tapaus oli vain pientä leikkiä ja hupailua, Mr. Seefeld -titteli tarttui tiukasti Eero Mäntyrantaan ja siitä tuli koko hänen elämänsä pituinen juttu.

Eero Mäntyranta oli Lapin mies. Hän oli syntynyt loppuvuodesta 1937 Turtolan kunnassa, Lankojärven kylän Kolhonniemessä, parikymmentä kilometriä napapiiristä pohjoiseen ja oli perheen yhdeksäs lapsi. Perheeseen syntyi yhteensä 12 lasta, mutta heistä 6 kuoli jo varhain.

Mäntyranta joutui jo 15-vuotiaana metsätöihin. Urheilu oli hänelle keino päästä tästä pois ja elämässä eteenpäin. Hänen isänsä ei urheilemista ymmärtänyt ja kotipaikkakunnalla Pellossakin Mäntyrannan harjoittelua pidettiin hullun hommana.

Mäntyranta rakasti luontoa, mutta ei jättänyt harjoittelua silloinkaan, kun hän kävi Raakel-vaimonsa Arne-veljen kanssa vaeltamassa tai metsästämässä. Mutta kovan kunnon lisäksi Mäntyranta oli edelläkävijä henkisessä valmentautumisessa. Hän saattoi miettiä sohvalla maatessaan jokaista sauvan työntöään ja suksen potkuaan, jonka hän tulevissa arvokisoissa tulisi tekemään.

– Eero hallitsi hermonsa hyvin. Se varmaan johtuu siitä, että hänellä oli se voittamisen halu. Ei hän häviämään lähtenyt koskaan, olympiavoittaja ja Mäntyrannan siskonpoika Pertti Teurajärvi muisteli Jäljet lumessa -dokumentissa.

– Uskon, että monta kertaa Eeron voitto perustui siihen, että hän ei jännittänyt, ystävä ja lanko Arne Enbuske sanoi,

Mäntyrannalla saattoi olla myös toisenlaiset keinot lepuuttaa hermojaan kuin muilla urheilijoilla. Olympiavoittaja Sami Jauhojärven mukaan Mäntyranta kertoi hänelle, että kun muut keskittyivät edellisenä iltana seuraavan päivän kilpailuun, hän saattoi mennä hotellin aulabaariin ja ottaa yhden konjakin.

– Sillä hän rauhoitti omaa mieltä, että se ei lähtenyt lataamaan ylikierroksille, Jauhojärvi sanoi.

Sixten Jernberg (vas.) ja Eero Mäntyranta Innsbruckin 50 kilometrin kisassa. Kuva: AOP / Ullstein Bild

Eero Mäntyranta oli aikansa hiihtokuningas. Hyvätapainen Mr. Seefeld, jonka kohteliaisuus kilpalatujen ulkopuolella vaihtui ladulla määrätietoiseen voitontahtoon. Piinkova voittamisen halu toi hänelle kolme olympiakultaa ja kaksi maailmanmestaruutta sekä seitsemän himmeämpää arvokisamitalia, mutta koskaan hän ei hiihtänyt naama irvessä.

– Silloin kun se on helppoa, niin kyllä minäkin olen joskus hymy huulilla painanut menemään, Jauhojärvi totesi dokumentissa.

Mäntyrannan hiihto oli sulavan kaunista. Jokainen potku oli rullaavaa ja vei miestä eteenpäin. Entinen kilpakumppani Reino Holck ihasteli ennen kaikkea sitä, miten Mäntyranta pystyi lukemaan latua kuin karttaa. Hän tiesi aina, millä tekniikalla missäkin kohtaa piti hiihtää.

Mäntyrannan vauhti pääsi yllättämään kilpakumppanit kerran jos toisenkin. Eräissä Kylävaaran harjoituskilpailuissa sen sai kokea myös Holck, joka oli jäädä takaa tulleen Mäntyrannan jalkoihin.

– Eero pyyhkäsi tulemaan, ja minä ihan säikähdin. Tunsin itseni aivan kuin olisin riekko ilman siipiä, Holck muisteli ja muisti katsoneensa Mäntyrannan menoa haikeana:

– Pääsisipä joskus itsekin noin lujaa!

Raakel ja Eero Mäntyranta.

Raakel-vaimon mukaan Mäntyranta ei keskittynyt urallaan menestykseen vain itseään varten, sillä joukkueen etu meni aina edelle. Hän halusi tuoda Suomelle kunniaa. Sen sijaan omasta harjoittelustaan tai valmentautumisestaan Mäntyranta ei muille paljoa pukahtanut.

Siskonpoika Pertti Teurajärvi on yksi niistä harvoista, jolle Mäntyranta jakoi tietoaan. Mäntyranta valmensikin Teurajärveä neljän vuoden ajan.

– Silloin venyttely tuli muotiin. Sanoin, että toiset venyttelevät siellä kämpillä. Eero kysyi, että no, pärjääkö ne sinulle. Sanoin, että ei. “No, anna poikien venytellä”, Teurajärvi kertoi Mäntyrannan suhtautumista “uutuuksiin”.

Sami Jauhojärven isä Reijo oli Eero Mäntyrannan hyvä ystävä. Reijo oli usein pyytänyt ystäväänsä puhumaan pojalleen järkeä. Niinpä Sami Jauhojärvi kävi valmentajansa Reijo Jylhän kanssa Mäntyrannalla kylässä.

– Pikkuisen jännitti, että mitä sieltä tulee ja onkohan tämä vähän tyhjä keikka. Sitten kun Eero vähän valaisi sitä, mitä hän itse on aikanaan tehnyt, niin me Reijon kanssa mietimme, että tämä voisi sopia hyvin tähän päiväänkin, Jauhojärvi kertoi.

Mäntyranta kirjoitti Jauhojärvelle ohjeistuksen siitä, miten herkkyys haetaan esille kisakauteen valmistautuessa. 11 vuoden aikana Jauhojärven harjoittelu perustuikin täysin siihen filosofiaan, mitä Mäntyranta oli toteuttanut jo 1960-luvulla.

– Se on nyt (Juha) Miedon ja minun tiedossa enää se, mitä silloin tehtiin. Sami on vähän siitä saanut. Se on vähän kuoleva tieto, Teurajärvi totesi.

– Toivon, että se perintö ei kuole eikä katoa, vaan minä saan sitä jaettua eteenpäin tuleville hiihtopolville, Jauhojärvi sanoi arvokkaasta tiedostaan.

Dokumenttielokuva Mr. Seefeld – Jäljet Lumessa on elämänmakuinen tarina Eero Mäntyrannasta, köyhästä torpanpojasta, josta tuli hiihtolegenda, kansan ja maailman mies. Mr. Seefeldiksi kutsuttu Mäntyranta oli aikansa ensimmäinen urheilun TV-superjulkkis. Dokumentin ensi-ilta on TV2:ssa 16.2.2019 kello 21.