Suora

  • Elävä arkisto esittää
  • Korisliiga, miesten 4. loppuottelu Kouvot - Kauhajoki
  • Urheilukierros
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Huippu-urheilija vaikenee henkisistä ongelmista, koska sponsorit tai kansan tuki voi kadota – "Jopa 40 prosenttia urheilijoista kokee psyykkistä oireilua"

Mielenterveysongelmat ovat iso, mutta suurelta osin vaiettu ongelma urheilussa. Häpeä ja leimautumisen pelko estävät huippu-urheilijoita kertomasta vaikeuksistaan.

Muu urheilu
Yleiskuva pikaluistelusta
AOP

Kun urheilija loukkaantuu fyysisesti, hän kääntää jokaisen kiven löytääkseen ongelman ytimen.

Kun urheilija sairastuu henkisesti, hän vaikenee.

Psyykkisistä ongelmista ei paljon puhuta urheilupiireissä, vaikka ongelmat ovat yhtä yleisiä kuin muillakin ihmisillä. Tutkimusten mukaan noin 40 prosenttia urheilijoista kokee uransa aikana psyykkistä oireilua, psykologi Göran Kenttä arvioi.

Kenttä toimii urheiluun keskittyneessä korkeakoulussa Tukholmassa urheilupsykologian lehtorina. Hän on myös estejuoksija Sandra Erikssonin psykologi.

Eriksson on yksi harvoista julkisuudessa mielenterveysongelmistaan puhuneista suomalaisurheilijoista. Hän kertoi vaikeasta ahdistuksestaan Ylen uuden Sportliv-ohjelman avausjaksossa.

– Henkinen pahoinvointi on todella vaikea puheenaihe koko yhteiskunnassa, ja vielä vaikeampi urheilussa. Kynnys puhua ja hakea apua on korkea, kun tilanne on täysin päinvastainen fyysisten vammojen kanssa, Kenttä toteaa.

Sandra Eriksson
Sportliv: Sandra Eriksson

Heikkouden myöntäminen ei kuulu urheiluun?

Suomen olympiakomitean urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen kertoo törmänneensä urheilijoihin, jotka ovat yrittäneet yksin työstää tunteitaan avun pyytämisen sijaan.

– On aika tyypillistä, että urheilija sanoo olleensa pitkään näiden asioiden kanssa itsekseen. Kertomista lykätään leimautumisen pelossa. Valitettavasti siinä käy monesti niin, että ongelmat vain kasaantuvat omassa mielessä ja oireilu kasvaa, Ronkainen sanoo.

Pahimmassa tapauksessa suuren yleisön silmissä syntyy käsitys, että kyseinen urheilija ei pysty suoriutumaan paineen alla.

Göran Kenttä

Huippu-urheilija haluaa olla kaikessa paras, särkymätön voittajatyyppi ilman heikkouksia, ja silloin henkisen puolen vaikeuksia ei aina haluta paljastaa. Eikä aina edes myöntää itselleen.

– Huippu-urheilijalla on hirveän voimakas sisäinen ristiriita. Urheilun eetokseen kuuluu, että urheilija on fyysisesti hyvässä kunnossa ja samalla ikään kuin oletetaan että myös psyykkinen puoli on kunnossa. Kun se ei olekaan, tuntuu pahalta, Ronkainen sanoo.

– Se voi olla hämmentävää, pelottavaa ja uuvuttavaa, ja urheilijaa masentaa ja ahdistaa. Silloin herää herkästi ajatus, että tarkoittaako tämä sitä, että minä en voi menestyä?

Vastaus kysymykseen on selvä: ei. Suomalaisista huipuista esimerkiksi taitoluistelija Kiira Korpi ja salibandyn pelaaja Mika Kohonen ovat kertoneet painineensa uransa aikana vaikeiden psyykkisten ongelmien kanssa.

Kansainvälisesti yksi kaikkien aikojen urheilijoista, 23-kertainen uinnin olympiavoittaja Michael Phelps on kärsinyt masennuksesta ja kertonut pohtineensa jopa itsemurhaa.

– Kun maailmantähdet astuvat esiin, se helpottaa myös muiden ulostuloa ja luo lumipalloefektin. Tähän saakka useimmat kuitenkin odottavat kunnes ura on ohi, Göran Kenttä sanoo ja muistuttaa riskeistä aktiiviurheilijan kertoessa ongelmistaan.

– Pahimmassa tapauksessa suuren yleisön silmissä syntyy käsitys, että kyseinen urheilija ei pysty suoriutumaan paineen alla. Sponsorit voivat säikkyä, maajoukkuetuet hävitä, jalkapalloilijan markkina-arvo laskea, Kenttä luettelee.

Kiira Korpi ja Carlos Avila de Borba
Kiira Korpi kertoi psyykkisistä ongelmistaan syksyllä julkaistussa kirjassaan.Kiira. Ehjäksi särkynyt (Otava 2018) / Kiira Korven kotialbumi

Myös Sandra Eriksson pelkäsi pitkään heikoksi leimautumista ja jopa maajoukkuevalinnoissa syrjimistä. Aivan luonnollista, Hannaleena Ronkainen sanoo.

– Urheilija pelkää mitä muut ajattelevat. Muuttuuko toisten suhtautuminen, menettääkö valmentaja luottamuksen ja alkaako hän kohdella sinua eri tavalla. Ja sitten esteenä voi olla niin iso häpetä, ettei siitä uskalla puhua juuri kenellekään, Ronkainen sanoo.

– Siksi on niin uskomattoman arvokasta, että esimerkiksi Sandra on rohkaistunut avaamaan näitä asioita. Se lisää tietoisuutta siitä, että urheilijat eivät ole immuuneja psykiatriselle oireilulle. Sitä illuusiota on turha pitää yllä.

Illuusio on pikkuhiljaa särkymässä. Sekä Ronkaisen että Kentän mielestä asenneilmapiiri on muuttunut paljon sallivammaksi viimeisten vuosien aikana

– Ylipäätään se ajatus, että urheilijalla voi olla psykiatrista oireilua, mahtuu paremmin tähän maailmaan. Aikaisemmin puhuttiin vain siitä sisusta ja että on pakko jaksaa. Nykyään ymmärretään, että aina ei tarvitse jaksaa omien rajojen yli. Ote on inhimillisempi, Ronkainen luonnehtii.

Valmentaja: Ota asioista selvää ja pyydä apua

Inhimillisempi ote liittyy Ronkaisen mukaan vahvasti valmennuskulttuurin muutokseen. Ihmiskeskeisempi valmennus näkee herkemmin ihmisen urheilijan takana.

Sandra Erikssonin ruotsalaisvalmentaja Oscar Gidewall on luotsannut useita yleisurheilijoita, jotka ovat kamppailleet psyykkisten vaikeuksien kanssa. Eriksson kertoo lähes päivittäin Gidewallille kuinka voi, ja valmentaja sovittaa päivän vireen harjoitteluun.

– Tämä ei ole mitään ainutlaatuista, harjoittelun täytyy aina lähteä yksilöstä ja hänen tarpeistaan, Gidewall sanoo.

Oscar Gidewall ja Sandra Eriksson
Oscar Gidewall ja Sandra ErikssonJanne Isaksson / Yle

Muun muassa ruotsalaisen Michel Tornéuksen moninkertaiseksi pituushypyn arvokisamitalistiksi valmentanut Gidewall sanoo, että isoissa harjoitusryhmissä on vaikeampi huomata, jos joku voi pahoin. Pienet ryhmät mahdollistavat päivittäisen ja aktiivisen vuorovaikutuksen.

Kun valmentaja huomaa, että urheilijalla ei ole kaikki hyvin, ensimmäinen askel on aina asioista puhuminen.

– Puhua voi aina. Ja jos tunnet olosi epävarmaksi; ota asioista selvää, pyydä apua, äläkä ikinä itse tee psykiatrista diagnoosia vaan keskustele ammattilaisen kanssa, Gidewall opastaa.

– Eihän minun tehtävänäni myöskään ole tehdä diagnoosia, jos urheilijalla on kipeä jalka, vaan lähetän hänet eteenpäin. Samalla tavalla lähetän pahoinvoivan urheilijan psykologille.

Ruotsissa tienraivaajaklinikka – Suomi tulee perässä

Ruotsi on monella tapaa pohjoismainen edelläkävijä urheilun henkisten sairauksien tutkimisessa ja hoidossa. Pohjoismaiden olympiakomiteat tekevät yhteistyötä asian parissa ja Olympiakomitean Hannaleena Ronkainen toivoo, että laajamittaisia tutkimustuloksia esimerkiksi ongelmien laajuudesta Suomessa olisi selvillä viiden vuoden sisällä.

Tukholmassa avattiin vuonna 2015 Pohjoismaiden ensimmäinen maajoukkueurheilijoille suunnattu klinikka, joka on keskittynyt psyykkisten sairauksien hoitamiseen. Toinen vastaanotto avasi ovensa Malmössä vuotta myöhemmin.

Urheilija lähettää klinikalle hakemuksen, ja jos kriteerit täyttyvät, hän saa apua viimeistään viikon aikana.

– Haluamme olla nopeita. Se on äärettömän tärkeää. Aivan kuten fyysisissä vammoissa, ongelmiin on puututtava aikaisin, idean isä Kenttä korostaa.

– Kaikki lähti liikkeelle pilottiprojektina, koska meille väitettiin, etteivät huippu-urheilijat tulisi tänne tapaamaan psykiatria. Hitaasti mutta varmasti olemme kuitenkin päässeet vauhtiin.

Hannaleena Ronkainen kutsuu Ruotsin klinikkajärjestelmää ”aivan upeaksi”. Suomen Olympiakomitea solmi syksyllä yhteistyösopimuksen Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kanssa ja käytössä on tarpeen vaatiessa ripeälläkin aikataululla kontaktipsykiatri.

– Selvää on, että Suomessa ei ole riittäviä psykiatrisia hoitopolkuja. Olympiakomitea on lähtenyt kehittämään akatemiaympäristöjä, jotta urheilija on nuoresta iästä lähtien tietoinen siitä, minne kannattaa olla yhteydessä, Ronkainen toteaa.

Mika Kohonen
Masennukseen sairastunut Mika Kohonen pelaa yhä salibandya huipputasolla.AOP

Huippu-urheilu on riskiympäristö

Hannaleena Ronkainen ei halua sanoa, että joku laji erityisesti altistaa psyykkisille sairauksille. Huippu-urheilun maailma on ylipäänsä riskiympäristö.

Loukkaantumiset, taloudellinen stressi, ulkoinen kritiikki, jatkuva esilläolo sosiaalisessa mediassa. Nykyajan huippu-urheilijat elävät moninaisten paineiden keskellä.

– Urheilijat elävät hyvin kurinalaista ja tiukasti aikataulutettua elämää ja ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti kuormittuneita. Urheilu ei ole pelkästään fyysistä treenaamista, vaan todella kokonaisvaltaista elämää. Se voi joillakin kaventaa sosiaalista kanssakäymistä, mikä taas voi johtaa siihen, että tunnet itsesi yksinäiseksi.

Ronkainen kuitenkin muistuttaa, että apua on saatavilla, kunhan sitä uskaltaa hakea.

Ja kun urheilija saa apua, mikä vain on mahdollista.

– Kyllä nämä urheilijat venyvät ihan kohtuuttomiin huippusuorituksiin, vaikka olisi minkälaista oireilua. Mutta mikään ei missään nimessä ole poissuljettua silloin kun sitä tukea on riittävästi. Se on mahtavaa huomata.

Janne Isaksson

Lue myös:

Mielenterveyden järkkyminen sekoitti huippujuoksija Sandra Erikssonin elämän – tunteet katosivat ja jopa ruoanlaitto oli mahdotonta, mutta Eriksson kielsi olevansa sairas

Raaka harjoittelu ja yksinäinen elämä uuvuttivat koko kansan jääprinsessan - Kiira Korpi kertoo, mitä henkinen romahdus opetti: "Tytöilläkin on lupa tuntea inhimillisiä tunteita, vihaa, surua, pettymystä"

Tunti unta yössä, tolkuton määrä kipulääkkeitä ja masennus eivät pysäyttäneet maailman parhaaksi valittua suomalaista – ”Menee päiviä, ettei tarvitse ottaa mitään”

Syömishäiriö oli viedä pika-aiturilta uran ja elämän – tutkijan mukaan suomalaisurheilijoilla on kohtalokkaita harhaluuloja ravinnosta: "Olen törmännyt myös valmentajiin, joiden tiedoissa on selkeitä puutteita"

Vakava onnettomuus vei suomalaisen huippu-urhelijan kuoleman porteille: "Ostoskeskuksen korkeimmassa kohdassa mietin vain hyppäämistä alas"

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat