Suora

  • Uinnin MM
  • Uinnin MM
  • Uinnin MM
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Kommentti: Ensin taantui Rantasen ketju, sitten romahti koko palapeli – Colorado on vajoamassa pohjaan

Colorado Avalanchen pelissä ei ole toiminut viime viikkoina käytännössä mikään, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä.

jääkiekko
Colorado Avalanche
Getty Images

TORONTO. Alusta asti oli selvää, ettei upeasti NHL-kauden aloittaneen Colorado Avalanchen veto tulisi kestämään maaliin asti. Ei, vaikka Nathan MacKinnonin, Mikko Rantasen ja Gabriel Landeskogin johtama kärkiketju jaksaisikin rynniä läpi armottoman runkosarjamaratonin.

Silti jonkinlaisena yllätyksenä voi pitää totaalista romahdusta, joka tapahtui joulun alla. Eikä joukkue ole saanut kurssiaan oikaistua sittemmin.

Coloradon kauden voi jakaa käytännössä kahteen osaan. Ennen ja jälkeen joulukuun seitsemännen päivän. Kontrastin voi havainnollistaa selkeimmin puhtaasti numeroilla.

Coloradon voittosaldo 7.12.2018: 17-7-5. (Sijalla 1. keskisessä divisioonassa)

Coloradon voittosaldo 8.12.2018-17.2.2019: 6-17-6 (Sijalla 6. keskisessä divisioonassa)

Toisin sanoen Avalanche on voittanut joulukuun seitsemännen päivän jälkeen 29 ottelustaan vaivaiset kuusi.

Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä listasi syyt Coloradon romahduksen takaa.

1. Kärkiketjun meno taantui

Heti kärkeen on tehtävä selväksi, ettei Avalanchen kyntäminen ole miltään osin MacKinnonin, Rantasen ja Landeskogin kärkiketjun syytä. Tosiasia kuitenkin on, ettei kolmikko pelaa syyskauden lentokelillä – ei ole pelannut enää toviin.

Vaikka esimerkiksi MacKinnonin jalka liikkuu edelleen fantastisesti, kokonaisuudesta on huokunut monin paikoin uupumus. Ja varmasti voimme puhua sekä henkisestä että fyysisestä väsymyksestä.

Kivireki, jota kolmikko perässään repii, on uskomattoman raskas – ja tietoisuus oman käden jäljen merkityksestä lopputulemaan, ei ainakaan helpota pelaajien kuormaa mentaalipuolella.

Niin tai näin, jos puhtaasti numerotulosta katsotaan, kolmikko ei kuulu enää lähimainkaan kuumimpien joukkoon. Kymmenen edellisen ottelun pistepörssissä MacKinnon löytyy sijalta 207., Landeskog sijalta 252. ja Rantanen sijalta 352.

Kolmikko on yksinkertaisesti peluutettu puhki. Ja vanha totuus on, että mitä pidemmälle kausi etenee, sitä paremmin joukkueet pelaavat ja sitä tarkemmin myös vastustajan parhaisiin kiinnitetään huomioita.

Coloradoa vastaan on peluutuksen näkökulmasta tällä hetkellä liian helppoa pelata. Riittää, kun pysäyttää ykkösketjun, niin on lähes tulkoon voittanut ottelun. Se näkyy tällä hetkellä karulla tavalla tuloksissa. Kun takaa tulevan avun määrä lähentelee nollaa, voittosarakkeeseen tulee merkintöjä harvakseltaan.

2. Maalivahtipeli

Coloradon lento kesti tasan niin kauan kuin kesti Semjon Varlamovin ja Philip Grubauerin veto – eli ei kovin kauaa. Miten maalinteon kanssa tuskaileva yhden ketjun joukkue voisi voittaa otteluita, jos maalinsuulta tulevan tuen määrä on olematon?

Jos katsotaan maalivahtitilastoja joulun jälkeen, Grubauerin torjuntaprosentti (86,4) on koko liigan huonoin (vähintään seitsemän ottelua) ja päästettyjen maalien keskiarvo (4,07) toiseksi huonoin. Varlamov pelasi erinomaiset ottelut menneellä viikolla Winnipegiä ja St. Louisia vastaan, mutta kokonaisuus on miinuksella ja rumasti.

Joulun jälkeen myös Varlamov (89,4% ja 3,10) kuuluu NHL:n heikoimpiin aloittaviin maalivahteihin. Tilanne on joukkueelle ja valmennukselle painajaismainen. Voimme vain arvailla, millainen vaikutus nähdyllä maalivahtipelillä on joukkueen henkiseen tilaan, tai vaikkapa ykkösketjun mielialoihin. Luokaton maalivahtipeli koettelee minkä tahansa joukkueen moraalia, eikä Colorado tee tähän poikkeusta. Mitä ensi kauteen tulee, GM Joe Sakicin tärkein tehtävä on löytää seuralle jostakin uskottava ykkösmaalivahti.

3. Kurinalaisuus + alivoima

Nämä kaksi osa-aluetta kun pettää, joukkue on yleensä melkoisessa liemessä. Ja tähän kuoppaan on sortunut Colorado Avalanche. Ensimmäinen ongelma on ollut kurittomuus, mikä on näkynyt turhina ja tarpeettomina jäähyinä – Colorado on ottanut NHL:ssä eniten kahden minuutin jäähyjä tällä kaudella.

Kun sitten alivoimapelaaminen on sakannut samaan aikaan, sokaton kranaatti on pamahtanut päävalmentaja Jared Bednarin käsiin karmivalla tavalla joulukuun jälkeen. Coloradon alivoimapeli (73%) on nimittäin ollut koko liigan huonointa itsenäisyyspäivän jälkeen.

Alivoimapelin ongelmia voi tarkastella moneltakin kantilta, mutta pääasiassa kyse on huolimattomasta tekemisestä sekä edellisessä kohdassa mainituista maalivahtiongelmista. Alivoiman rakenne on usein rikottu liian helposti, mutta eipä veskareistakaan ole avuksi ollut. Suuret jäähymäärät ja luokaton alivoimapeli, voittamisen kannalta paljon myrkyllisempää yhdistelmää on vaikea keksiä.

4. Ketjut ykkösvitjan takana

Coloradon suurin ongelma on materiaalin kapeus, mikä toki oli tiedossa jo kauteen lähdettäessä. Silti tuen puute ja alempien ketjujen jopa odotettua heikompi tekemisen taso, on tullut jopa pienenä yllätyksenä.

Jos MacKinnonin ketjua ei oteta lukuun, Colorado on hidas ja kankea joukkue, jolla on vaikeuksia edes saada vietyä painopistettä vastustajan päätyyn. Kun tähän yhdistetään ongelmat oman pään pelaamisessa, syntyy pelillinen umpisolmu, jonka avaaminen on juuri niin vaikeaa, miltä se on viime aikojen tulosten valossa näyttänyt.

Hieman kärjistäen voisi todeta, että MacKinnonin ketju pystyy aiheuttamaan vaikeuksia vastustajille, mutta loput 75 prosenttia ajasta Colorado pyörii pääasiassa omalla alueellaan. Etenkin St. Louisia vastaan lauantaina Colorado tuli suorastaan murskatuksi viisi vastaan viisi-pelissä – kärkiketjun takana ei taaskaan tapahtunut yhtään mitään.

On vaikea nähdä, miten tilanne muuttuisi loppukaudesta yhtäkkiä tältä osin merkittävästi paremmaksi. Joukkue tulee menemään pohjaan ykkösketjunsa kanssa.

5. Bonuskohta (Sadepilvessä hopeareunus)

Ei Coloradon tilanne silti suuremmassa katsannossa mitenkään lohduton ole, päinvastoin. Sillä on jo nyt useita laadukkaita nuoria pelaajia varattuna systeemissään. Esimerkiksi yliopistossa vielä pelaava puolustaja Cale Makar on todennäköisesti seuraava NHL:n todellinen eliittipuolustaja.

Tämän lisäksi Colorado pääsee varaamaan tulevana kesänä aivan kärjestä jopa kahdesti. Oman varausvuoronsa lisäksi sillä taskussaan Ottawan ensimmäinen vuoro. Ja mikä Avalanchelle herkullista, sekä se itse että Ottawa on menossa kovaa vauhtia kohti pohjaa, eli parempia varaustilaisuuslottokertoimia.

Onnekkaimmassa tilanteessa Colorado voisi päästä jopa varaamaan numeroilla yksi ja kaksi! Kolmelle ensimmäiselle kierrokselle sillä on peräti viisi varausvuoroa.

Ja mitä tulee nykyjoukkueen nuoriin pelaajiin, Alexander Kerfootiin, Tyson Jostiin, J.T Compheriin ja Samuel Girardiin, nämä ovat edelleen kehityskelpoisia ja laadukkaita nuoria pelaajia, jotka ovat ensi kaudella jälleen vuoden vanhempia ja valmiimpia. Hiljalleen siis timantin kovan ykkösketjun taakse alkaa ilmaantua kaivattua laatua ja leveyttä.

Kuten aiemmin todettua, GM Joe Sakicin tärkein tehtävä on löytää joukkueelle nopealla aikataululla uskottava ykkösmaalivahti. Tämän kauden ei oikeastaan vielä pitänytkään olla Coloradon, eikä pitänyt olla sensaatiomaisen viime kaudenkaan. Nuori joukkue on vasta rakennusvaiheessa. Ensi kaudella odotukset ovatkin sitten kokonaan uudenlaiset – ja silloin homma ei voi kaatua veskareihin.

Lue myös:

Hattutemppua juhlinut Barkov onnistui vihdoin hämmentävässä kikassaan – "Olen nähnyt tuon tyyppisiä maaleja YouTubesta"

Minnesotan leirissä uskotaan kurssin kääntymiseen: "Tarvitsemme vain yhden kipinän"

Aleksander Barkov ilmiliekeissä – näin suomalaistähti iski uransa toisen hattutempun

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat