Suora

  • Koripallomaaottelu Suomi - Venäjä
  • Este- ja kouluratsastuksen EM: Kouluratsastuksen Grand Prix

Malmin roskisdyykkarista Malagan tarkka-ampujaksi – Sasu Salin on Susijengin rakastettu ilopilleri, mutta kuinka moni tuntee hänen tarinansa?

Sasu Salinin virne ja terrierimäisyys kätkevät taakseen huipputason pelaajan, joka avaa nyt uraansa ja koripalloammattilaisen elämää.

Maajoukkuekoripallo
Sasu Salin
Sasu Salin.AOP

Lempinimet roskisdyykkari ja tarkka-ampuja (francotirador) voivat kuulostaa rajuilta, mutta Sasu Salinin tapauksessa ne ovat koripalloslangia ymmärtäville hyvin kuvaavia: kovaa puolustamista, itsensä peliin laittamista, tarkkaa heittämistä.

Kaiken koripallossa kokenut Teemu Rannikko kuvailee entistä joukkuetoveriaan näin: – Täytyy olla erikoinen kaveri, jos ei tule Sasun kanssa toimeen. Hänessä yhdistyvät positiivisuus ja virne sekä periksiantamattomuus. Sasu tekee aina kaiken joukkueen eteen, laittaa kroppaansa likoon sekä uskaltaa ja osaa heittää.

Suomen ensimmäinen NBA-pelaaja sekä monivuotinen maajoukkueen kapteeni Hanno Möttölä puolestaan kuvaa Salinia nöyräksi joukkuepelaajaksi ja terrierimäiseksi puolustajaksi, joka pelaa pilke silmäkulmassa.

– Kun Sasu on kentällä, tietää aina mitä saa. Hän on jo nyt huippupelaaja, mutta odotan mielenkiinnolla, siirtyykö hän vielä seuraavalle tasolle. Jos Sasu olisi jo noilla taidoilla esimerkiksi serbi, olisi hän markkinoilla vielä halutumpi pelaaja. Suomalaisuus ei vielä ole koripallossa myyntivaltti, Möttölä näkee.

Yli sata maaottelua pelannut Salin on suomalaisen koripallon rakastetuimpia hahmoja ja kovimpia ammattilaisia Lauri Markkasen ja Petteri Koposen takana. Mutta miten oman matkansa Malmilta Espoon ja Ljubljanan kautta Espanjaan kokee kesäkuussa 28 vuotta täyttävä Salin itse?

Sasu Salin
Sasu Salin Susijengin harjoitusten jälkeen 19. helmikuuta.Lehtikuva

“Hän rakasti pelaamista ja harjoittelua”

Petteri Koposen ja monen muun menestyneen koripalloilijan tapaan myös Sasu Salinin kasvattajaseura on Malmin Super-Koris (MaSu Basket). Salin treenasi Malmin palloiluhallissa paljon, ja jo 10-vuotiaana hänestä puhuttiin eräänä ikäluokkansa parhaista.

Pitkän ja menestyksekkään uran itsekin pelannut Leon Huff oli yksi Salinin juniorivalmentajista.

– Hän oli valmentajalle helppo kaveri. Näki, että hän rakasti pelaamista ja harjoittelua. Hänellä oli erinomainen asenne treenaamiseen ja hän teki aina kaiken joukkueen eteen. Ja tietenkin hän oli jo tuolloin loistava puolustaja ja hyvä heittäjä.

Leon Huff muistaa Sasusta erityisesti yhden hienon ominaisuuden.

– Kun Sasu koki, että tuomari viheltää väärin, ei hän purnannut, vaan hymyili ja nosti sitten kätensä ylös.

Hyvä kysymys on, montako teknistä virhettä Sasu Salin on uransa aikana saanut, vastauksena on todella pieni luku lähellä yhtä.

Salinille valkeni 16-vuotiaana, että koripallosta voisi tulla ammatti. Hän siirtyi vuonna 2007 Honkaan.

– Olin silloin pelannut ensimmäiset maaottelut, siirtynyt Mäkelänrinteen lukioon ja aloittanut tietyllä tavalla systemaattisen harjoittelun, vaikka toki jo Pohjois-Haagan yhteiskoulussa olin yläasteella urheilupainotteisella linjalla.

Koripalloliitossa haluttiin pelaajien kulkevan tiettyä tietä, vaikka aivan nykyisen kaltaisesta Helsinki Basketball Academy -toiminnasta ei ollutkaan kysymys. Juha Dahlströmin sekä Jere Linja-ahon valmennuksessa taitojaan hiovat Salinin lisäksi ikätoverit Carl Lindbom, Antto Nikkarinen ja Lauri Toivonen. Päivät kestivät yleensä aamuseitsemästä iltakymmeneen, ja matkustamiseen kului paljon aikaa.

Sasu Salin
Maajoukkueessa pelaavat Sasu Salin ja Carl Lindbom harjoittelivat yhdessä jo Mäkelänrinteen urheilulukiossa.AOP

Hongassa häntä valmensivat Mihailo Pavićević, Gordon Herbert ja Lars Ekström.

– “Pajo” oli tiukka ja erinomainen valmentaja, mutta kyllä minä myös monesti ajattelin, että on se aika hullu.

Hongassa Salin pelasi liigaa, toisinaan divaria ja siinä sivussa myös A-poikien pelejä. Monet pohtivat, että silloin polviensa kanssa kipuillut Salin peluutetaan rikki ja ura ei ehdi alkua pidemmälle. Onneksi niin ei käynyt. Muistoksi Espoon vuosista jäivät Suomen mestaruus 2008 ja cupin voitto 2009.

Perhe on aina ollut Salinin takana. Isä Jussi pelasi harrastusmielessä koripalloa ja myös nuorempi, nykyään lääkäriksi opiskeleva sisko Satu pelasi juniorina aktiivisesti Karhun Pojissa. Isoveli Tatu on elänyt kovalla tunteella Sasun uraa ja edusti itse Suomea jalkapallossa Shanghain Special Olympics -tapahtumassa. Äiti Ulla on pelannut niin lento- kuin pesäpalloa pääsarjatasolla.

– Isä on auttanut myös sopimusasioissa, samoin Henrik Dettmann. Varsinainen agenttini on kuitenkin Virossa asuva ja virolaisen naisen kanssa naimisissa oleva Reed Nopponen. Hän on ollut myös ainakin Shawn Huffin, Tuukka Kotin ja Teemu Rannikon asioidenhoitaja.

Rannikon perässä Sloveniaan

Vuonna 2010 Sasu Salin halusi päästä todelliseen ammattilaisjoukkueeseen, ja toisin kuin monelle muulle ei kiihokkeena ollut ainoastaan maallinen mammona vaan itse laji. Hän halusi kehittyä koripalloilijana.

– Tuolloin varsinkin Maurizio Pratesi kehotti laittamaan jäitä hattuun. Hän sanoi, ettei kannata tarttua ihan ensimmäiseen tarjoukseen, enkä sen vuoksi solminut sopimusta Frankfurt Skylinersin kanssa, vaikka sinne valmentajaksi siirtynyt Gordon Herbert sitä kovasti toivoi.

Kesään 2010 sijoittui myös Salinin ensimmäinen miesten maaottelu. EM-karsintapelissa Israel kaatui 84–83 ja Salin teki pelissä 11 pistettä kymmenessä minuutissa. Hän heitti kaikki kolme kolmostaan sisään ja oli itse asiassa koko karsintojen tarkin kolmosten heittäjä.

– Oikeastaan ne pelit avasivat ovet Eurooppaan. Tein sopimuksen Ljubljanaan, jossa Teemu Rannikko oli jo aiemmin pelannut. Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut Virtus Bologna, mutta Teemun kehut ratkaisivat valinnan.

Sasu Salin edusti Union Olimpijaa viidellä kaudella eikä kadu niitä vuosia, vaikka palkanmaksu jossain vaiheessa takkusikin.

– Sain lopulta vuonna 2017 viimeisetkin saatavani pois.

Teemu Rannikko ja Sasu Salin
Salin siirtyi Ljubljanaan Teemu Rannikon innoittamana.AOP

Palkkahaitari on iso. Jos Salin olisi lähtenyt 2010 Saksaan, ei palkka kuukaudessa olisi juuri tuhatta euroa ylittänyt. Kesän onnistumiset muuttivat kuitenkin markkina-arvoa jo sen verran, että Sloveniassa tilipussi oli noin viisinkertainen. Sopimuksen mitaksi kirjattiin siinä vaiheessa kolme vuotta.

– Toki silloin se tonnikin asunnon kera olisi ollut viisi kertaa enemmän kuin Hongassa maksettiin. Olimpijan maksama palkka tuntui suorastaan älyttömän isolta, varsinkin kun esimerkiksi asunto ja muut olosuhteet olivat erinomaiset.

Käyköön vertailuksi, että kun ulkomaalaisvahvistuksia on ollut Suomessa vuodesta 1973 alkaen, ei taida olla montakaan sellaista pelaaja, jonka sopimus olisi ollut edes saman suuruinen kuin Salinin ensimmäinen Ljubljanan kontrahti.

– Muistan, miten vanhempanikin ihmettelivät, miten paljon ne ovat valmiita maksamaan, kun joku 19-vuotias menee hiukan kentälle heilumaan.

Salin olisi voinut saanut jo tuolloin enemmänkin palkkaa. Paljonkin enemmän, jos olisi tehnyt valintoja vain rahan vuoksi, mutta hänelle kehittyminen urheilijana oli jo silloin ykkösjuttu. Toki kuluneina ammattilaisvuosina Salinin palkka on viisinkertaistunut ja turvaa hyvin pelivuosien jälkeisen tulevaisuuden.

“Olin nuori ja tyhmä”

Ensimmäinen kausi Sloveniassa ei ollut helppo. Salin koki, ettei saanut pelata läheskään niin paljon kuin olisi toivonut. Valmentajana oli tuolloin hurjan pelaajauran Euroopassa tehnyt, Euroliigan pelaajana voittanut Jure Zdovc.

– Kova ja vaativa valmentaja, jota kyllä kovasti arvostettiin. Hän lähti joukkueesta ennen kauden loppua, kun Euroliiga oli päättynyt. Pelasimme vielä sen jälkeen Slovenian liigan pudotuspelejä sekä Adrianmeren liigaa. Omat peliminuutit olivat kuitenkin kortilla.

Salin ei oikein tiennyt, miten oli kehittynyt, kunnes pääsi pelaamaan kesän alussa alle 20-vuotiaiden PM-kisoihin ja huomasi olevansa edellä monia ikäluokkansa pelaajia.

– Tuli hyvä ja luottavainen mieli, eivätkä edessä olleet kaksi vuotta Ljubljanassa enää tuntuneet pahalta ajatukselta.

Sasu Salin
Salin Ljubljanan paidassa.AOP

Toinen vuosi Sloveniassa oli jo erilainen. Valmentajaksi tuli nykyisin Monacossa valmentava Sašo Filipovski, joka oli kerännyt kokemusta Puolasta, Venäjältä ja Italiasta.

– Hänestä tykkäsin paljon. Myös kausi alkoi komealla kahdeksan ottelun voittoputkella, kunnes talousasiat alkoivat sotkea asioita. Pelaajia lähti, kun palkkoja ei tullut. Itseäni se ei silloin erityisesti haitannut.

Kauteen 2011–2012 osui vielä NBA:n työsulku, joten Eurooppaan tuli paljon kovia taalaliigan pelaajia. Pitkän uran San Antonio Spursissa tehnyt Danny Green edusti Salinin seuraa seitsemässä Euroliigan ottelussa ja heitti pisteitä 11 keskiarvolla.

Salinille pelaajien lähteminen ja seuran ongelmat tavallaan sopivat. Hän sai paljon vastuuta ja pelasi yhä suurempia minuutteja Euroliigassa. Salin jatkoi uraansa Ljubljanassa vielä yli kahden vuoden ajan. Kolmannen vuoden jälkeen sopimustekstiä ja numeroita rukattiin hiukan paremmiksi.

Teemu Rannikko palasi slovenialaisseuraan Italiasta. Jyväskylässä ja Kaarinassa koripallo-oppia saanut, nuorten maaotteluissa Suomea edustanut Emir Sulejmanović oli silloin joukkueessa.

– Pelaaminen Teemun kanssa oli tosi siistiä. Toisaalta aika absurdia, että harvoista ulkomailla pelaavista suomalaisista niin moni osui samaan joukkueeseen. Pukukoppijutut olivat kivoja, kun vielä Emirkin puhui suomea. Myös Teemun perheen kanssa tuli vietettyä aikaa.

Uuden sopimuksen solmiminen vaikeuksien kanssa ponnistelleen seuran kanssa saa näin jälkikäteen Salinin hiukan mietteliääksi.

– Tavallaan olisin halunnut jo lähteä muualle, mutta kun mitään kovin ihmeellistä ei ollut tarjolla, päätin heinäkuussa tehdä kahden vuoden jatkosopimuksen.

Kolmannen kauden lopussa potkut saaneen Sašo Filipovskin tilalle Olimpijaa tuli valmentamaan Aleš Pipan, jonka valmennustapa tai filosofia ei Salinia erityisesti miellyttänyt.

– Hän oli kovin kulmikas kaveri, joka ei juuri pelaajille puhunut, mutta muuten kausi sujui aika normaalisti.

Salin aloitti vielä viidennenkin kauden Ljubljanassa. Kausi alkoikin hyvin, mutta sitten nilkka alkoi vaivata. Suomalainen oli noin kuukauden sivussa, mutta palasi kentälle liian aikaisin.

– Seura painosti palaamaan harjoituksiin, ja koska olin nuori ja tyhmä, palasin. Nilkka tietenkin meni uudelleen ja tauosta tuli entistä pidempi.

Sasu Salin
Salinin viidennellä kaudella Ljubljanassa palkat maksettiin myöhässä ja myös nilkkavamma vaivasi.AOP

Turkkiin, Italiaan vai Kanarialle?

Seuran tilanne oli edelleen hankala. Palkat olivat yhä enemmän myöhässä ja Salinin agentti teki taustalla töitä löytääkseen nuorukaiselle paremman pelipaikan.

Tarjouksia tuli muun muassa Turkista ja Italian kakkosliigasta, mutta lopulta pelipaikaksi löytyi Espanjan Gran Canaria. Taaskaan raha ei ratkaissut valintaa, sillä kovasti nousuun tähdännyt Torino olisi ollut valmis maksamaan yli 15 000 euron kuukausipalkan, mutta siirto alemmalle sarjatasolle ei miellyttänyt.

– Muistan hyvin sen neuvotteluprosessin Gran Canarian kanssa. Olimme Bosniassa, jossa netti ei toiminut kunnolla ja lopulta sopimus tuli telefaksilla hotellin takahuoneeseen, jossa raapustin siihen nimeni. Kaikki saatiin kuntoon.

Taloudellisesti muutto Kanariansaarille helmikuussa 2015 oli jälleen pieni askel ylöspäin. Ei toki mikään megasopimus, mutta tärkeintä olikin päästä pelaamaan Euroopan kovimpaan kansalliseen liigaan ACB:hen.

– Sarja on tasaisin ja pelaajat haluavat Espanjaan, koska pelit ovat hyviä. Venäjällä, Turkissa ja Kreikassa voi olla tarjolla isompiakin rahoja, mutta onneksi raha ei ratkaise kaikkea. Eivät ne liigoina ole yhtä kovatasoisia ja tasaisia.

Vaikka jalkapallo on tietenkin Espanjan ykköslaji, on myös koripallokulttuuri korkealla tasolla. Hallit halutaan täyttää ja lippujen hinnat ovat jopa Suomeen verrattuna kohtuullisia.

– Siinäkin suhteessa pelaaminen Espanjassa on hauskaa, kun katsomot ovat yleensä täynnä toisin kuin vaikka Moskovassa, jossa maailman huippupelaajat saavat usein esiintyä vain kouralliselle yleisöä.

Kanarialla olosuhteet olivat pelaajan kannalta upeat. Oli uusi punttisali ja halli viimeisen päälle. Ajasta Kanariansaarilla ei ole kuin hyviä muistoja.

– Copa del Rey eli kahdeksan parhaan joukkueen cupkilpailu on Espanjassa iso juttu, ja se järjestettiin meidän hallissamme vain viikko tuloni jälkeen. Tunnelmaa riitti. Koripallo oli Las Palmasin ykköslaji ja joukkueen saavuttamasta cupin kakkossijastakin iloittiin.

Salin viihtyi hyvin Kanariansaarilla ja Las Palmasissa, joka oli hänen mielestään tosi viehko kaupunki. Elämänkumppani, itsekin 70 koripallomaaottelua eri ikäluokissa ja naisissa pelannut Kia Ignatius lenteli sinne reilun kuukauden välein. Se sopi Salinille, joka sai laittaa kaiken tarmonsa harjoitteluun ja pelaamiseen. Kun vielä valmentajana oli legendaarinen Aíto García Reneses, ei ollut valittamista.

Kevätkausi 2015 sujui niin hyvin, että jatkosopimus syntyi aika helposti ja jälleen tuli myös pieni palkankorotus. Seura oli Salinin panokseen niin tyytyväinen, että patisti nimeä uuteen jatkosopimukseen ja saikin allekirjoituksen jo tammikuussa 2016. Se taisi kuitenkin olla virhe.

– Olisi pitänyt ehkä odottaa, koska olisin saanut seuraavalle kaudelle sopimuksen Efesiin Istanbuliin, ja se sopimus olisi kooltaan jo turvannut tulevaisuuden mahdollisesti loppuelämän ajaksi.

Ei liene huono arvio, että kahden vuoden sopimus olisi ollut arvoltaan yli miljoona euroa.

Salin kuitenkin halusi tehdä jatkosopimuksen paikkaan, jossa hän viihtyi ja jossa oli hyvä olla. Niin on aina ollut, eikä raha ole saanut häntä koskaan täysin pauloihinsa.

– Olen myös halunnut olla lojaali niille organisaatioille, jotka ovat kohdelleet minua hyvin, enkä ole halunnut juosta jonkun tonnin perässä. Toki juuri tuo Istanbulin sopimuksen kariutuminen ärsytti, kun en saanut ostaa itseäni ulos sopimuksesta – en, vaikka Gran Canaria olisi saanut kompensaationa useita satojatuhansia.

Sasu Salin
Sloveniasta Salinin ura eteni Gran Canarialle.AOP

Huippujoukkueessa ei selitellä

Kesällä 2017 osoite sitten vaihtui, kun Salin solmi sopimuksen Malagaan. Suurimpana kiihokkeena oli päästä taas pelaamaan Euroliigaa, jota hän oli päässyt Ljubljanassa kokemaan kolmella kaudella.

– Onhan tämä aika samanlainen paikka kun Kanariansaaret, mutta joukkueen taso on taas hiukan kovempi. Siirryin keskikastin joukkueesta Espanjan neljän kärkeen kuuluvaan ryhmään.

Kun taustalla on varakas pankki, eivät asiat jää pikkurahasta kiinni. Seuran vaatimustaso on astetta kovempi.

– Myös Gran Canaria halusi hyviä tuloksia, mutta jos niitä ei saatu, ei se ollut maailmanloppu. Tai oikeastaan toisin päin: kun jotain saavutettiin, osattiin siitä aidosti iloita. Täällä odotetaan paljon enemmän ja tulosurheilun armottomuus tuntuu.

Olosuhteet Malagassa ovat hyvät, mutta jopa parhaiden joukkueiden olosuhteissa on kehitettävää.

– Harjoitushallimme parketti on kaiketi vedetty aika suoraan betonin päälle ja se tuntuu joskus jaloissa aika lailla.

Ja vaikka pelaajista pidetään hyvää huolta, voi tapa toimia olla tunteeton. Viime kaudella pelaajat saattoivat joutua huilivuoroon ilman mitään selityksiä. Niin kävi myös Salinille, joka oli sivussa muutaman ottelun ajan ilman mitään perusteluita.

– Muistan, kun eräänä tiistaina oli lähtö Milanoon ja maanantaina sain vain illalla joukkueenjohtajalta viestin, että et lähde mukaan huomenna. Aamuharjoituksissa valmentaja vain sanoi, että et tule mukaan, ole valmiina viikonloppuna, ei muita selityksiä. Hiukan siinä sitten mietti, että miksi.

Joskus huippujoukkueessa pitää olla valmis menemään kentälle vasta ottelun loppupuoliskolla muutamaksi minuutiksi ja toisinaan pitää pystyä pelaamaan 30 minuuttia kovalla tasolla. Kaikkeen pitäisi osata varautua.

Salin on silti viihtynyt erinomaisesti Malagassa, jossa peleissä käy paljon suomalaisia. Fuengirolasta pääsee bussikuljetuksella suoraan peleihin, eikä matkan ja pääsylipun sisältävä paketti maksa monta kymppiä. Salin ja Ignatius asuvat rantakadun varrella ja harjoituksiin matka sujuu muutamassa minuutissa vaikka polkupyörällä.

Sasu Salin
Sasu Salinia ei nähdä parketilla enää tällä kaudella.AOP

Myös seurajohto on ollut tyytyväinen, koska käytti sopimuksessa olleen option. Toki sopimusta hiukan viilattiin, kun paikkaa Euroliigaan ei enää viime kauden jälkeen tullut.

– Hyvä diili minulla kuitenkin edelleen on.

Viime kaudella Salinin pelikaverina hääri nyttemmin Milanoon siirtynyt serbialainen Nemanja Nedović, jonka tekemisistä hän sanoo oppineensa paljon.

– Ja totta kai olen aina Hongan ajoista alkaen nauttinut Petteri Koposen kanssa pelaamisesta ja arvostanut sitä valtavaa työmäärää, jonka hän on ollut valmis tekemään matkallaan huipulle.

”On pirullista, että pelaajat ovat pelinappuloita”

Salin on pelannut tähän mennessä 101 miesten maaottelua. Piste-ennätyksensä 27 hän heitti viime syyskuussa MM-karsintaottelussa Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan. Mutta kahtena viime vuonna pääsy tärkeisiin MM-karsintapeleihin on ollut kiven takana, kun Euroliiga ja koripalloliitto Fiba ovat olleet tukkanuottasilla.

– On pirullista, että pelaajia painostetaan eri tavoin olemaan edustamatta maataan kauden aikana. Asioista pitäisi ehdottomasti päästä sopuun. Nyt kärsivät erityisesti fanit, pienet maat ja tietenkin pelaajat.

Salin kyllä myöntää, että maaottelut kesken kauden ovat nykyisellään iso rasite kansainvälisissä cupeissa pelaaville pelaajille, jotka muutenkin matkustavat tolkuttomasti. Samaan hengenvetoon hän toivoo, että Susijengin hieno taival saisi jatkoa.

– MM-kisoihin pääsy olisi kyllä tärkeää, mutta kovin vaikeaa. Eikä taatusti helpompaa, jos kaikkia pelaajia ei saada mukaan.

Susijengin kannalta olisi olennaista, että yhä useampi suomalainen pelaisi isoja minuutteja Euroopan kovissa sarjoissa. Salin muistuttaa, että aika paljon on kiinni omasta itsestä.

– Vaaditaan sitkeyttä raivata paikka huippujoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Vapaamatkustajille ei ole tilaa.

Kun Salinilta kysyy, mitä hän aikoo tehdä isona, nousee hänen suupieliinsä tuttu virne. Hän sanoo nykyisin jopa hiukan pohtivansa asiaa.

– Mitään selkeää vastausta siihen ei vielä ole.

Salin ja Koponen
Petteri Koponen ja Sasu Salin ovat molemmat Malmin Super-Koriksen kasvatteja.AOP

Normaalitapauksessa Sasulla on edessään lähes kymmenen hyvää pelivuotta, joten kovin kiire isoihin pohdintoihin ei vielä ole.

– Luonteeseeni ei muutenkaan kuulu, että murehtisin tulevasta, en oikein mieti edes seuraavaa päivää.

Huippu-urheilijaksi Sasun tunnistaa siitä, että hän kiinnittää huomiota erilaisiin pikkuasioihin.

– Tärkeimpiä asioita ovat tietenkin ruokavalio, lihashuolto ja lepo. Hyvät yöunet ja päivälepo ovat olennaisia.

Tapaamispäivänä aamiainen ennen harjoituksia piti sisällään rasvatonta jogurttia, pähkinöitä, hedelmiä ja munakasta.

– Lounaaksi syön yleensä kanaa, kalaa tai kalkkunaa. Pelipäivinä ateriaan kuuluu enemmän hiilihydraatteja, muuten viikolla lisukkeena on yleensä vihanneksia ja salaattia. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta on hyväksi havaittu tapa toimia.

Vaikka Salin ei kovasti mietikään huomistaan, on hän osannut säästää tulevan varalle.

– Olen hankkinut muutamia asuntoja ja sijoittanut myös muuten varojani. Pistin jo lapsenakin viikkorahat säästöön, enkä ole koskaan pitänyt tuhlaamisesta.

Peli kulkee aurinkoisessa Malagassa

Kuluva kausi Malagassa on sujunut niin kuin ammattimiehelle kuuluu. Salin on pelannut isoja minuutteja ja tehnyt oman osuutensa niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessä. Peliaikaa on kertynyt yli 20 minuuttia ottelua kohden ja pistekeskiarvo on päälle kahdeksan.

Malagan valmennuksesta on tämän kauden alusta alkaen vastannut Salinille Gran Canarialta tuttu 58-vuotias Luis Casimiro, jonka alaisuudessa joukkue on pelannut hyvin maanosan kakkoskilpailussa Eurocupissa. Casimiro korvasi viisi kautta Malagaa valmentaneen, Pietariin siirtyneen Joan Plazan, joka erityisesti halusi Salinin joukkueeseensa.

Eurocupissa alkavat maaliskuussa pudotuspelit, ja ensimmäisenä vastustajana Malagan pitäisi tiputtaa jatkosta perinteikäs Alba Berliini. Panosta riittää, sillä Eurocupin voittajalle on tarjolla paikka Euroliigaan seuraavalle kaudelle. Ainakin berliiniläisten pelitavan pitäisi olla tuttu, sillä joukkuetta valmentaa Sasun Kanariansaarille värvännyt Aíto García Reneses.

Sasu Salin
AOP

Espanjan ACB-liigassa Malaga on maaottelujen aikaan neljäntenä Barcelonan, Real Madridin ja Baskonia Vitorian jälkeen. Pieni miinus joukkueen kauteen tuli, kun arvostetussa Copa del Reyssä Teneriffa pudotti Malagan jo ensimmäisessä ottelussa 88–78.

– Juuri nyt joukkueemme puolustuspeli on huonoa, eikä pallo liiku riittävän hyvin hyökkäyspäässä, summasi Salin, joka heitti pelissä 11 pistettä ja riisti pallon kolmasti.

Salin on jo nyt Euroopan huipputasolla, mutta maajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann odottaa häneltä vielä enemmän.

– Sasulla on potentiaalia kehittyä edelleen ja murtautua maanosan ehdottomien huippujen joukkoon. Hänen asenteensa ja luonteensa antaa tarjoaa siihen mahdollisuuden, koska hän on aina valmis laittamaan kroppansa likoon joukkueensa puolesta. Niin tapahtuu myös maajoukkueessa – joka kerta.

Mutta ovat Salinin pelaamat maaottelutkin olleet ikimuistoisia. MM-kisojen avausottelu Bilbaossa Yhdysvaltoja vastaan 2014, neljä EM-lopputurnausta, joista erityisesti pelit Helsingissä täpötäydessä Areenassa kesällä 2017 eivät unohdu koskaan.

– Susijengillä on mahdollisuus mihin vain. Olosuhteet ovat kunnossa ja olemme voittaneet jo miltei kaikki joukkueet, joten uskallamme asettaa kovia tavoitteita, sanoo Salin hymyillen.

Sitten hän lähtee aurinkoisena tammikuisena päivänä lampsimaan kohti kotia – polvihousuissa ja kesäpaidassa. Malaga!

Lue myös:

Koripallo on Lassi Tuoville pakkomielle – nuori suomalaisvalmentaja kerää arvostusta ja oppia Ranskassa: “Iltaisin kynä sauhuaa, kun pääsen kotiin”

Susijengi kohtaa kaksi vastustajaa maailman huipulta, mutta MM-kisoihin on yhä mahdollisuus – "Ei ole sattumaa, että Suomi on jatkuvasti pelannut hyvin Ranskaa vastaan"

Kommentti: Koripallon kabinettikiista uhkaa Susijengin ohutta MM-unelmaa – Koponen sivussa ratkaisevasta ottelusta?

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat