Suora

  • Tiedotustilaisuus: Uusi omistaja Jokereille
  • Elävä arkisto esittää
  • Korisliiga, miesten 4. loppuottelu Kouvot - Kauhajoki
  • Urheilukierros
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Yhdistetyn maajoukkueen matkassa kulkee antiikin painija Alekos, joka muistuttaa, että ihmisen arvo ei määräydy tulosten perusteella

Päävalmentaja Petter Kukkonen on pöytälaatikkokirjailija, joka on sukeltanut huippu-urheilun tuhatvuotiseen historiaan.

yhdistetty hiihto
Petter Kukkonen
Antti J. Leinonen

Antiikin Kreikan perintö nykyajan urheilussa näkyy olympialaisina, joiden idea valjastettiin Kansainvälisen olympiakomitean käyttöön 1800-luvulla. Harva ymmärtää, kuinka vahva osa huippu-urheilu oli yhteiskuntaa jo tuhansia vuosia sitten.

– Ensinnäkin se oli ainakin tuhatvuotinen kulttuuri. Minä ajattelen, että nykyään olemme eläneet samanlaista urheilukulttuuria 20–30 vuotta, kertoo Petter Kukkonen.

”Historia toistaa itseään” on kulunut sanonta, ehkä siksi, että se on niin usein totta. Muutama vuosikymmen sitten urheilijat olivat amatöörejä, jotka saattoivat hankkia peruskuntonsa metsätöissä tai jakamalla postia hiihtäen. Pikkuhiljaa on siirrytty ammattilaisuuteen ja saatu kiinni yli 2000 vuotta sitten elettyä aikaa.

– Ammattilaisurheilijat kiersivät kymmeniä kilpailuja vuodessa. Parhaat urheilijat saivat starttirahaa ja ansaitsivat valtavia summia. Heillä oli mukana ammattivalmentajat, jotka tiesivät ruokavaliosta, voiman kehittämisestä ja vaikkapa painitekniikoista. Orjat olivat erikoistuneita fysioterapiaan tai hierontaan, sanoo Kukkonen.

Myös yhteiskunnalliset kysymykset kuulostavat samoilta kuin nykypäivänä.

– Sitä ihmeteltiin, että mitä hyötyä on yhteiskunnalle, että joku käy lyömässä toista leukaan ja saa siitä sata öljyamforaa (öljyllä täytetty vaasi), joka vastasi työmiehen kahden vuoden palkkaa.

Kukkosen kirja kertoo yli 2000 vuotta sitten eläneestä painijasta nimeltään Alekos. Ensimmäiset rivit kirjoitettiin yli kymmenen vuotta sitten.

”Silloin ymmärsin, että vasta äärimmäisen kovassa paikassa urheilija huomaa

mitä todellinen kokemus merkitsee. Mitä kovempi paikka sitä karkeampi huumori ja

kylmäverisemmät teot, sillä yhtälailla muodoton savimurikka pureutuu kauniiksi

ateenalaiseksi ruukuksi tulen polttavassa leimussa. Jos taasen tulipätsi lietsotaan liian

kuumaksi, muodostuu ruukusta hauras ja se särkyy ennen aikojaan, kuten särkyy myös

ihminen, jos rajansa ylittyvät liian usein. Tätä taustaa vasten valmennuksellisen

herkkyyden löytäminen on hienointa, vuosisatojen saatossa kehittynyttä taidetta, joka asuu

yksin ammattivalmentajien hyppysissä.”

(Ote Kukkosen kirjasta Oliivipuut eivät koskaan kuole)

– Löysin antiikin Kreikasta mielenkiintoisen tarinan ja päätin alkaa kirjoittamaan siitä kirjaa. Minulla on nyt 500-sivuinen käsikirjoitus valmiina. Se on myös matka minulle itselleni. Haluan kysellä tyhmiä ja etsiä omaa paikkaani.

Petter Kukkonen
Antti J. Leinonen

Tekstissään Kukkonen pohtii asioita, joita hän kohtasi oman urheilu-uransa aikana ja joita hän kohtaa yhä valmentajana joukkueensa kanssa. Huippu-urheilussa taistellaan voitoista, mutta vaarana on, että urheilija määrittelee itsensä vain tulosten kautta.

– En ollut mikään kovin hyvä urheilija. Samaan aikaan urheili kovia tähtiä, kuten Hannu Manninen ja Samppa Lajunen. Minäkin yritin kaikkeni, mutten pärjännyt. Se menee helposti syvälle omiin tunteisiin. Olenko huonompi ihminen, kun en pärjää?

Huippu-urheilussa ääneen pääsevät ne, ketkä pärjäävät. Huomio on urheilijalle osoitus omasta pätevyydestään. Kuuntelemme heitä, jotka osaavat hypätä pitkälle tai hiihtää kovaa.

– Ovatko he välttämättä ihmisenä sen parempia? Elämä koostuu kuitenkin aika monesta osa-alueesta. Urheilu-uran jälkeen koittaa toinen aika.

Yhdistetyn joukkueen alkukausi meni täysin penkin alle. Kirjoittaminen on tarjonnut tavan päästä murheellisista ajatuksista hetkeksi eroon.

– Iltaisin ja öisin olen yrittänyt kirjoittaa eteenpäin. Tavoite olisi saada se kokonaan valmiiksi alkukesään mennessä, totea Kukkonen Seefeldissä MM-kisojen kynnksellä.

Huippu-urheilija kohtaa elämässään samoja kysymyksiä, kuin Alekos yli 2000 vuotta sitten. Näitä pohdittuaan Kukkonen yrittää luotsata urheilijoitaan kohti parempia tuloksia ja parempaa elämää.

– Miten viedä heitä eteepäin, kuinka he voisivat elää hyvän elämän. Valmentajan työ on opettajan työtä ja kasvattajan työtä. Valmentajista ajatellaan, että muutamme sormen asentoa tai hiomme timantteja, mutta pääosa työstä on ihmisten kasvattamista ja asioiden opettamista.

Onko toivessasi, että kirja joskus julkaistaisiin?

– Kai jokainen on sen verran omahyväinen, että kun tuollaisia juttuja kirjoittaa, haluaa muidenkin lukevan ne. Siihen on uhrattu paljon aikaa, energiaa ja ajatuksia.

Lue myös:

Yhdistetyn miehet etsivät hyppytuskaan treenimäkeä välipäiville – "Välillä pieniä juttuja saatiin toimimaan, mutta ne hävisivät aina"

Asiantuntija tyrmää Suomen yhdistetyn miesten viime hetken kokeilun – tuloksena katastrofi ja täydellinen epäonnistuminen

Yhdistetyn mäkivalmentajalta rehellinen vuodatus: "Jos ei olisi hyviä hyppyjä alla tänä talvena, niin pakkaisin kassini tänään ja lähtisin Bahamalle, perkele"

Yhdistetyn miehille raju pettymys! Suomen mitalihaaveet hautautuivat taas surkeaan mäkihyppyyn

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat