Suora

  • Painin MM, Kreikkalais-roomalainen paini
  • Rytmisen MM, vanne- ja pallofinaalit
  • Painin MM: Kreikkalais-roomalainen paini
  • Urheiluruutu
  • Lentopallon EM, Turkki - Valko-Venäjä
  • Urheiluruutu
  • Rytmisen MM, vanteen ja pallon loppukilpailut

Pieti Poikolan kommentti: Dettmannin lausunnosta noussut myrsky voi johtaa kaivattuihin muutoksiin – miten Suomen koripallo saadaan nousuun?

Viime päivinä koripallopiireissä on käyty kiivasta keskustelua. Nyt energia pitää suunnata Korisliigan ja seuratoiminnan kehittämiseen, kirjoittaa Yle Urheilun asiantuntija Pieti Poikola.

koripallo
Pieti Poikola viittoo kentän laidalla.
Pieti Poikola.-AOP

Koripallon Susijengin MM-karsinnat ovat ohi. Suomen maajoukkueen tie päättyi loistavan taistelun jälkeen pettymykseen, kun Venäjä vei viimeisen MM-paikan.

Seuraavaksi suomalaiset korisfanit voivat keskittyä seuraamaan pelaajiamme maailmalla ja kotoisessa Korisliigassa. Korisliiga keräsi huomiota jo pienellä varaslähdöllä, kun Helsingin Sanomissa julkaistiin torstaina maajoukkueen päävalmentajan Henrik Dettmannin sitaatti: "Niin kauan, kun suomalaisessa liigassa ei harjoitella, nuoren pelaajan ei kannata sinne mennä. Nuoren pelaajan pitää harjoitella.” (siirryt toiseen palveluun)

Lausunto keräsi huomiota, eikä Dettmann varmastikaan vahingossa kritisoinut Korisliigan harjoittelua. Liigaseurat puolustivat tuotettaan, kuten kuuluukin. Joukkoon mahtui ylilyöntejä. Niin tapahtuu usein tunteella toimittaessa.

Myöhemmin Dettmann täsmensi lausuntoaan. Hänen tarkoituksensa oli nostaa esille epäily 18-vuotiaan pelaajan mahdollisuudesta harjoitella määrällisesti ja laadullisesti riittävästi Korisliigan tuloskeskeisessä ympäristössä suuren ottelumäärän paineissa.

Nyt pallo on seuroissa ja koripalloliitossa. Parhaimmillaan lausunnosta seuraa hyvää keskustelua, joka johtaa toisen kotimaisen päätuotteemme, Korisliigan, kehittymiseen ja tukee siten myös maajoukkuettamme.

Dettmann osui siinä mielessä kommentissaan oikeaan, että Korisliigassa on kokonaisuudessaan potentiaalia harjoitella paremmin. Monet joukkueet pelaavat kapealla materiaalilla. Se tekee intensiivisestä harjoittelusta vaikeaa, kun pelataan kaksi peliä viikossa ja yksittäisen pelaajan minuuttikeskiarvot ylittävät puoli tuntia per ottelu.

Siinä on haaste seuroille. Joukkueiden pitää kasvattaa joukkueiden syvyyttä. Eurooppalaiset huippujoukkueet jakavat minuuttejaan 12 pelaajalle, ja reservissä on vielä kilpailukykyisiä pelaajia odottamassa mahdollisuutta. Tällöin joukkueet voivat pelata korkealla intensiteetillä ja vieläpä harjoitella kovaa. Mutta kyllä Korisliigassakin on esimerkkejä syvistä joukkueista. Vilpas Vikingsilla eniten urakoinut pelaaja on kellottanut alle 26 minuuttia ottelua kohden.

Sellaisessa ympäristössä aidosti kehittävä harjoittelu on mahdollista. Tarvittaessa nuoret pelaajat voivat jättää yksittäisiä matkapelejä väliin ja voivat niinä päivinä keskittyä ominaisuusharjoitteluun talenttivalmentajan johdolla. Myös pelipäivänä voi kehittää ominaisuuksia.

Luulen, että ainakin osa valmentajista pelkää kovaa harjoittelua, varsinkin kun kulttuuri ei vielä ole sellainen. Olen valmentanut liigassa seitsemän kautta. Niistä oikeastaan vain yhtenä tai kahtena harjoittelu on ollut riittävän kovaa nuoren pelaajan viemiseksi huipulle.

Pyrinnössä paransimme harjoittelua joka kaudella ja viimeisenä vuotena siellä teimme ominaisuuksia kehittäviä harjoituksia pelipäivän aamunakin nuorten pelaajien kuten Topias Palmin kanssa. Kokeneet pelaajat saivat silloin enemmän vapauksia. Harjoittelua Pyrinnössä tuki ja tukee edelleen akatemiajoukkue ykkösdivarissa.

Laadukkaan valmennuksen toteuttaminen vaatii osaamista ja riittävästi henkilökuntaa. Tällä hetkellä vain muutamassa liigajoukkueessa on kolme ammattivalmentajaa, mutta esimerkiksi maajoukkueessa on neljä koripallovalmentajaa, fysiikkakoutsi ja kolme harjoittelua tukevaa henkilöä. Lassi Tuovin Strasbourgissa Ranskan pääsarjassa vahvuus on käytännössä sama.

Laadukas valmennus ja olosuhteet eivät ole ilmaisia. Mutta toisaalta, mikäli valmennus ja harjoittelu on hoidettu riittävän hyvin, nuoren pelaajan ei ole syytä lähteä USA:n yliopistokentille. Siellä he pelaavat ilmaiseksi. Huippulahjakkuudelle ensimmäisten vuosien palkalla ei ole juurikaan merkitystä. Korisliiga voisi saada enemmän yleisöä kiinnostavia lahjakkuuksia kentälle, mikäli se olisi pelaajalle yliopistoa parempi vaihtoehto. Myös yrityselämä voisi sitoutua sellaiseen toimintaan.

Miltä kuulostaisi, jos Lauri Markkaselle paras ympäristö ennen Chicago Bullsia olisikin ollut esimerkiksi Joensuun Kataja?

Parhaimmillaan nuoret suomalaiset talentit voivat jo nyt pelata koripalloa Euroopan huipputasolla. Esimerkiksi Mikael Jantunen on pelannut tasaväkisesti Euroopan huippujen kanssa MM-karsinnoissa. Mikäli kaikki kovimmat talentit saisi yhteen, voisi täälläkin olla realismia pelata Euroliigaa jollain aikajänteellä kohtuullisin kustannuksin. Sitä voi tavoitella ja pahimmassa tapauksessa epäonnistua. Ilman unelmointia ja tavoitteita se ei varmuudella onnistu.

Ihannetilanteessa suomalaisella lahjakkuudella on useita erinomaisia polkuja valita. Sen jälkeen on pelaajan tehtävä yhdessä valmentajien kanssa tehdä objektiivisesti paras mahdollinen valinta.

Nyt keskustelu on epätervettä, sillä nykyisten pelaajien pelaajapolkuja käytetään omien ajatusten todistamiseen. Lauri Markkanen teki varmuudella erinomaisen valinnan mennessään Arizonaan. Tuskin Petteri Kopostakaan harmittaa Hongan ja Virtus Bolognan pelivuodet uransa alussa. Ongelmana esimerkeissä on, että ei ole esittää vertailua. Mikäli meillä olisi 100 Markkasta, joista 50 olisi valinnut Barcelonan ja 50 Arizonan, olisi helpompi tehdä objektiivisia johtopäätöksiä.

Tällä hetkellä Yhdysvaltojen yliopistoparketteja tukee loistavien harjoitusolosuhteiden lisäksi sieltä mukana tuleva yliopistokoulutus. Yliopistopolun vastustajienkin on helppo löytää argumentteja. Jenkkiyliopistoissa pelataan eri säännöillä kuin kansainvälistä koripalloa ja vastassa on vain junioreita, vaikkakin lahjakkaita sellaisia. Pahimmillaan väärä yliopistovalinta sopimattomassa roolissa voi tuhota peliuran.

Onneksemme Suomen koulutusjärjestelmä kestää vertailua. Suomalaiset seurat voivat kehittää toimintaansa pelaajien siviilikoulutuksen huomioimisessa. Opiskelu tukee harjoittelua ja on tärkeää, että pelaajilla on koulutus peliuran jälkeen. Seurat voivat rakentaa pelaajilleen valmiin paketin, jonka tavoite on saattaa pelaaja NBA-liigaan yliopisto- tai ammattitutkinnon kera.

Esimerkiksi Kouvolassa on nyt hyvää yhteistyötä ammattikorkeakoulun kanssa. Avoin yliopisto voisi olla hyvä yhteistyökumppani sellaisilla liigapaikkakunnilla, joissa ei ole korkeakoulua.

Asian tiimoilla on mahdollista tehdä lajirajat ylittävää yhteistyötä, jotta urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu paremmin.

Kaikki tämä ottaa aikansa. Liigaa on rakennettava taloudellisesti kestävällä tavalla. Seurojen on sitouduttava pitkäjänteiseen työhön, jossa liigaa kehitetään kokonaisuutena yhdessä, ei toisten seurojen kilpailijoina. Käsittääkseni yhteishenki seurojen välillä on jo nyt hyvä.

On tärkeää päättää, kenen ehdoilla liigaa kehitetään ja mitä tavoitellaan. Pitkällä aikajänteellä pitäisi olla kaikkien liigaseurojen intressi tukea seuroja, jotka pyrkivät kilpailemaan Euroopassa. Parhaiden seurojen riman tulisi olla niin korkealla, että menestys europeleissä on mahdollista. Se nostaa heikompienkin liigajoukkueiden toiminnan vaatimustasoa. Tämän ymmärtäminen voi olla haastavaa, sillä usein emme ole valmiita myöntämään oman toiminnan heikkouksia, vaan mukavoidumme nykyiselle tasolle.

Liiga tarvitsee vahvan johtajan tai johtoryhmän, jolla on valtaa tehdä päätöksiä. Mikään toiminta ei kehity pelkästään enemmistöpäätöksillä. Mikäli joukkueet voivat luottaa henkilön tekevän liigan yhdessä sovittujen tavoitteiden kannalta optimaalisia päätöksiä, niiden pitäisi olla valmiita luovuttamaan valtaansa. Johtajalta vaaditaan huippu-urheiluymmärrystä, rohkeutta, loogista päättelykyä, liiketaloudellista osaamista, erinomaista kommunikaatiokykyä sekä intohimoa.

Kommunikaatiokykyä lajin kehittämiseen vaaditaan jo nyt. Keskustelu on avattu muutamalla provokaatiolla. Olennaista on, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Srilankalaisen meditaatio-opettajani mukaan viisas puhe on 1) totuudenmukaista, 2) käyttökelpoista, 3) hyväntahtoista ja 4) oikein ajoitettua.

Jos joku kohta ei toteudu, hän neuvoo olemaan hiljaa. Siinä on haastava tavoite kehityskeskusteluun. Mutta mikäli tähän pystymme, lajin ja liigan kehitystä on mahdotonta välttää. Vastakkainasettelu ei johda mihinkään.

Lue myös:

Dettmannin kommenteista nousi myrsky Suomen korispiireissä – rankkaa kritiikkiä seurapomolta ja liigavalmentajilta, maajoukkueluotsi perustelee nyt lausuntoaan

Korisliigassa on kyllästytty olemaan Susijengin varjossa – seurapomot haluavat lähes yksimielisesti irti liitosta

Korisliigan seurat haluavat eroon liitosta, mutta lentopallossa mentiin päinvastoin – "Luulimme, että taivas olisi auki"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat