Euroopan nopein nainen haluaa tehdä suomalaista moottoriurheiluhistoriaa ja iskeä Päijänteen ympäriajossa – "Motivaatiosta tulokset eivät jää kiinni"

Endurokuljettaja Sanna Kärkkäinen totesi, ettei saa naisten EM-sarjassa enää tarpeeksi haastetta. Nousu kotimaiseen A-luokkaan on ĺähtenyt käyntiin oivasti.

enduro
Sanna Kärkkäinen
Jussi Jäkälä

Kun Sanna Kärkkäinen oli 12-vuotias, hän joutui tekemään vaikean päätöksen. Vanhempien rahat eivät riittäisi sekä alppihiihtoon että motocrossiin.

Tanja Poutiaista ihaillut Kärkkäinen oli lasketellut viisivuotiaasta lähtien paikallisessa Paloisvuoren rinteessä. Mutta isoveljen Honda Monkey alkoi totella jo puolitoista vuotta aiemmin, vaikka kolmivuotiaan tytön jalat eivät yltäneet edes maahan saakka.

– Valintani kohdistui moottoripyöriin. Sitten vanhempani erosivat, Kärkkäinen muistelee.

– Muistan, kuinka uudenvuodenaattona itkin, että joutuisin lopettamaan motocrossin. Äiti kuitenkin vakuutteli, että hän tekee kaikkensa, ettei niin tapahdu. Kaudella 2007 ajoin ensimmäisen kilpailuni äitienpäivänä Heinolassa.

Tarja-äidistä tuli mekaanikko, jonka kanssa Kärkkäinen murtautui aina MM-sarjaan saakka. Parikymppisenä ura oli loppua kokonaan.

Nyt 24-vuotiaan kuskin tähtäimessä on nousta enduron kovimmalle kansalliselle tasolle, ensimmäisenä naisena koskaan.

Voimat loppuivat

Viime vuonna Kärkkäinen osoitti, että on Euroopan mittakaavassa omalla tasollaan. Euroopan mestaruuden ja World Cupin voiton jälkeen kuski totesi, että kaipaa lisää haasteita.

– Viime kaudella päiväkohtaisissa kisoissa voittomarginaalini oli EM-sarjassa minuutista kolmeen minuuttiin. Se ei oikein motivoi. Miehiä vastaan kamppailu on kovempi haaste, Kärkkäinen sanoo.

Sanna Kärkkäinen
Jussi Jäkälä

Matka kohti A-luokkaa eli kansallista huipputasoa on alkanut kahdella kolmossijalla kauden kahdesta SM-osakilpailusta. Takataskussa on siis kaksi nousupistettä ja lisää olisi tarjolla Päijänteen ympäriajosta.

Nousuun oikeuttaa viisi pistettä.

Kärkkäisen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kilpailu legendaarisella "Päitsillä" kaksi vuotta sitten oli opettavainen kokemus.

– Periaatteessa siellä voi sattua ihan mitä tahansa. Ensimmäisellä pimeässä ajamallani maastokokeella toinen lamppu sammui heti kilometri lähdön jälkeen. Sen jälkeen pimeässä ajelu olikin varsin veikeää touhua, Kärkkäinen kertaa.

– Nyt taitaa olla luvassa aika rankkaa keliä. Uskon silti, että se on minulle jopa etu. Ainakin alkukauden kisojen perusteella tuntuu, että olen pystynyt säilyttämään vauhtini kisan loppua kohden ja miehet ovat väsähtäneet.

Toissa kaudella voimat loppuivat kuitenkin Kärkkäiseltä kokonaan. Matka maailman nopeimmaksi oli katketa kesken.

– Espanjassa ajetun ensimmäisen MM-osakilpailun jälkeen huomasin, että kaikki ei ole kohdallaan. En jaksanut ajaa yhtään ja olo oli jatkuvasti väsynyt. Ajoin vielä Vierumäellä kolmen tunnin cross country –kisan, jossa keskisykkeeni oli 190 vaiheilla koko ajan. Normaalisti se on kisavauhdilla sellaiset 170, Kärkkäinen kertaa.

– Oireet vain pahenivat. Minulla oli kaiken maailman tärinää ja vain nukuin. Tutkimusten jälkeen todettiin lopulta ylikunto. Jouduin jättämään kauden kesken. Siihen päälle vielä sormi hajosi ja se leikattiin.

– Siinä tuli lopulta noin puoli vuotta taukoa oikeastaan kaikesta. Kävin vain vähän varovasti ulkoilemassa. Vasta marraskuussa pääsin aloittamaan pientä harjoittelua.

Tähän saakka Kärkkäisen ura oli edennyt vauhdilla ja määrätietoinen urheilija ruoski itseään eteenpäin. Periaatteena oli tehdä mieluummin vähän enemmän kuin harjoitusohjelmassa luki.

Koska ammattilaisura ei ole Euroopassa käytännössä mahdollinen, kaikki tehtiin töiden ohessa. Tunteja lainattiin yöunista.

– Jouduin funtsimaan asioita vähän uudelta kantilta ja muuttamaan suhtautumista omaan tekemiseen. Sen jälkeen kaikki muuttui paljon rennommaksi, Kärkkäinen sanoo.

– Huomasin ottaneeni lajin liian vakavasti. Löysin takaisin ajamisen ilon, mikä oli hieno huomata. Ylikunnon oireet meinasivat kuitenkin palata vielä viime kesänäkin. Silloin verikokeet paljastivat raudanpuutostilan ja rautakuurilla olo kohentui..

Sanna Kärkkäinen ja sykemittari
Jussi Jäkälä

Vaikka tilanne on nyt tasapainossa, Kärkkäisen ruuvi on edelleen tiukalla ja tavoitteet korkealla.

– Talvikaudella olen pyrkinyt ajamaan kolme kertaa viikossa. Kesällä saatan ajaa viisi kertaa viikossakin. Oheisharjoitteluuni kuuluu hiihtoa, uintia, kuntosalia, pyöräilyä ja sauvakävelyä, lepoa unohtamatta, Kärkkäinen sanoo.

– Olen yltänyt tuloksiini kovalla treenillä ja toisaalta aikatauluttamisella. Kaikki on pitänyt saada balanssiin, ettei mitään tekisi liikaa, mutta ei liian vähääkään.

Äiti laittoi ruoan ja pyörän

Kärkkäinen on komentanut kaasukampea pienestä saakka.

– Rämäpäisyys luonteessani juontaa varmaan siihen, että olen kahden veljen välissä kasvanut. Isoveli oli minulle pienenä jonkinlainen malli. Hän ei itse tosin oikein pitänyt siitä, että pikkusisko seurasi aina perässä, kun hän rassaili mopoja kavereidensa kanssa.

– Ajelin kotitalon pihapiirissä mopolla ja kahdeksanvuotiaana halusin mukaan Ylä-Savon Moottorikerhon pitämiin junnujen motocross-harjoituksiin.

Vanhempien eron jälkeen Kärkkäisten tiimiin rakentui kuskin ja äiti-mekaanikon ympärille. Kokoonpano oli harvinainen suomalaisissa motocross-piireissä.

– Olihan se varmaan varikolla näky, kun kuljettajana oli tyttö ja pyörää työnsi lähtökarsinaan hänen äitinsä, Kärkkäinen muistelee.

Kaudella 2012 Sanna osallistui Tarja-äiti mekaanikkonaan kahteen naisten motocrossin MM-osakilpailuun Sloveniassa ja Kroatiassa. Samalla hänestä tuli ensimmäinen MM-pisteille yltänyt suomalaisnainen.

Parhaaksi tulokseksi jäi Slovenian osakilpailun yhdeksäs sija.

– Siellä MM-varikoilla kokoonpanomme herätti ehkä vähemmän ihmettelyä kuin Suomessa. Kuskeilla oli yleensä molemmat vanhemmat mukana, isät laittoivat pyöriä ja äidit ruokaa. Meillä äiti teki molemmat hommat, Kärkkäinen muistelee.

Lajinvaihto alkoi kypsyä hänen mielessään, kun Moottoriliitto valitsi hänet mukaan enduron naisten Six Days –joukkueeseen syksyllä 2012.

Seuraavalla kaudella hän lähti mukaan enduron EM-sarjaan ja saavutti heti pronssia. Kausi 2014 meni pilalle loukkaantumisten takia, mutta 2015 Kärkkäinen saavutti EM-kultaa, joka varmistui kotiosakilpailussa Jämsässä.

Vuotta myöhemmin hän ylsi MM-sarjassa neljänneksi, vaikka mursi kantaluunsa kauden kynnyksellä.

Viime vuonna Kärkkäinen voitti naisten Euroopan mestaruuden sekä World Cupin. Nyt olisi tarkoitus panna miehet ja pojat lujille.

– En jaottele vastassa olevia kuskeja mitenkään eri tavalla, ovat se he sitten miehiä tai naisia. Totta kai se kuitenkin tuo hieman lisäpontta, jos pystyn laittamaan pojille tai miehille kampoihin, Kärkkäinen sanoo.

– Viime vuonna jopa yllätin itseni, kun pystyin muutamissa SM-osakilpailuissa johtamaankin luokkaani hetken. Motivaatiosta tämän kauden tulokseni eivät ainakaan tule jäämään kiinni. Toinen naisten World Cup voitto on tavoitteena ja samalla keskityn Suomessa SM-sarjaan.

"Mikäs sen parempaa"

Euroopan nopeimmalla naiskuljettajalla on kirjaimellisesti makea työpaikka. Hän toimii teknisenä ostajana makeistehtaalla Vantaalla.

Yksi vastuualueista on pitää huolta siitä, että trukkihyllykössä riittää varaosia suklaantuotantolaitteisiin. Harjoitukset kutsuvat yleensä heti työpäivän päättyessä.

Sanna Kärkkäinen työvaatteissa.
Jussi Jäkälä

– Menestys ei ole muuttanut arkeani millään tavoin. Se palautti viime syksynä aika hyvin takaisin maanpinnalle, kun mestaruuden ja loman jälkeen palasi töihin, Kärkkäinen naurahtaa.

Työhuoneen kaapin ovessa on lehtileikkeitä viime kauden menestyshetkistä. Työkaverit halusivat kuulemma tehdä faniseinän.

Kärkkäisen arkea sekä endurouraa helpottaa kummasti se, että mekaanikon ja valmentajan roolia hoitaa nykyään avopuoliso Ville Lehtonen, joka vuosikymmen sitten ajoi trialissa nuorten Suomen Cupin voittoon.

– Muutama vuosi sitten harjoittelimme Sannan kanssa aika paljon trialia. Sen jälkeen hänen piti kuitenkin keskittyä saamaan nopeutta. Mielestäni nyt kannattaisi harjoitella hieman enemmän leikkimään pyörällä. Sellainen pyöränhallinta auttaisi monessa tilanteessa.

Seuraavaksi pyöränhallintaa ja sisua tarvitaan Päitsillä, johon Kärkkäinen starttaa ensi lauantaiaamuna Vierumäeltä kello 8:15.

Jos kaikki menee suunnitellusti, maali häämöttää 28:n maastokokeen jälkeen Vantaan Vauhtikeskuksessa sunnuntaina kello 16 aikaan.

Sitä ennen joutuu kuitenkin vuodattamaan litrakaupalla hikeä, kenties verta ja kyyneliäkin. Edes neljästi operoidut olkapäät ja murtuneet luut eivät ole kuitenkaan koskaan himmentäneet Vantaan Moottorikerhoa edustavan kuljettajan paloa lajiinsa.

– Mikäs sen parempaa kuin pörhältää tuolla pitkin metsiä ja nauttia siitä, Kärkkäinen hymyilee.

Lue myös:

Katso kuinka hurjapäät ajavat kahdeksaakymppiä puiden välissä – Päijänteen ympäriajon lumiset spoorit ovat valmiina

MM-Päitsin taival jäi lyhyeksi – lajin kattojärjestön päätös herättää hämmennystä

Raskaskoneasentaja päihitti tallikuskit Päitsillä – Päijänteen ympäriajon voitto Aleksi Jukolalle

Kylmää, lunta ja pimeää – Päijänteen ympäriajon 700 kilometriä vie mehut MM-kilpailijoilta

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat