Suora

  • Uimahyppyjen MM, miesten 3 m:n alkukilpailut
  • Uimahyppyjen MM, miesten 3 m:n välierät
  • Uimahyppyjen MM, naisten 10 m:n loppukilpailu
  • Uimahyppyjen MM-kilpailut 17.7.

Kommentti: Pitääkö Toronto Maple Leafsista olla huolissaan?

Toronton köli raapii pohjaa pahimpaan mahdolliseen aikaan, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä.

NHL
John Tavares
John Tavares (kuvassa) ei vielä edusta riittävän vankkaa johtajuutta Torontossa. Mutta ehkä joskus.Getty Images

WINNIPEG. Tulivatko menneen viikon tapahtumat yllätyksenä kenellekään Torontossa? Maple Leafs, joka ei ole vakuuttanut miltään osin enää viikkoihin, ajautui viime viikolla kurimukseen, jota voi hyvällä syyllä kutsua mestarikandidaatiksikin nostetun joukkueen pohjakosketukseksi. Turpaan tuli ja lujaa.

Ensin Tampa näytti alkuviikosta Leafsille, miksi Toronto ei kuulu tämän kauden mestarisuosikkeihin. Itäisen konferenssin kärkiottelu oli Boltsin yksipuolinen isä-poikanäytös. Sen jälkeen tuli takkiin Chicagolta ja surullisen viikon päätteeksi – uskokaa tai älkää – vielä Ottawalta rumin lukemin 6–2. Kolmen edellä mainitun ottelun keskellä Toronto voitti heikon esityksen jälkeen vaivoin Philadelphian kasarilukemin 7–6.

Leafs on itse asiassa vetänyt kasariteemalla jo pidempään. Viisi kertaa yhdeksässä edellisessä ottelussa Toronton verkko on pöllynnyt vähintään neljä kertaa. Yhdeksän edellisottelun yhteenlaskettu päästettyjen maalien määrä on peräti 38. Se tarkoittaa 4,2 maalia per ottelu omiin. Lukema on helmikuun lopulta koko NHL:n heikoin.

Eikä sillä ole ollut viime aikoina lopulta väliä, ketä vastaan Toronto on pelannut. Takkiin on viimeisen viiden viikon aikana tullut muun muassa Rangersilta, Arizonalta, Vancouverilta, Chicagolta ja Ottawalta. Näistä vain Arizona on tällä hetkellä etenemässä pudotuspeleihin.

Mitä numeroiden takaa löytyy?

Kenties tärkein huomio Toronton tapauksessa on kauden kaksijakoisuus. Leafs aloitti kauden hyvin, mutta sen pelaaminen ei missään nimessä ole kehittynyt kauden edetessä kärkijoukkueiden tahtiin, pikemminkin päinvastoin. Siinä, missä kärkijoukkueet ovat kehittyneet, Leafs on taantunut. Selkein todiste löytyy tilastoista.

Kun Maple Leafs oli jouluun tultaessa kerännyt 70,3 prosenttia kaikista pisteistä, joulun jälkeen lukema on 55,7. Jouluna Toronto oli pisteprosenttien kautta NHL:n toiseksi paras joukkue, joulun jälkeen sijalla 16. Ja siltä pelaaminen näyttääkin. Ailahtelevaa ja monin paikoin todella heikkoa monellakin eri osa-alueella.

Toronton yksi suurimmista helmasynneistä on otteluiden heikot alut, toisin sanoen epäonnistuneet valmistautumiset. Miten usein se onkaan ajautunut heti alussa tappioasemaan laiskan avauserän kautta. Aiemmin helmikuun lopulla se jäi luokattoman avauserän seurauksena 0–3-tappiolle Montrealia vastaan. Kauden heikoimman erän jälkeen se marssi viime viikolla koppiin ensimmäiselle erätauolle 0–4-tappioasemassa Chicagoa vastaan.

Eikä kyse ole yksittäisistä tapauksista. Esimerkiksi Tampa on tehnyt 95 ensimmäisen erän maalia Toronton 67 vastaan. Toisissa ja kolmansissa erissä Leafs on tehnyt molemmissa 93 osumaa. Leafs on antanut 772 laukausta ensimmäisissä erissä, sillä yltää NHL:ssä sijalle 23.

Huolestuttavinta jatkuvissa heikoissa valmistautumisissa on, ettei joukkue opi virheistään.

Pelin sisällä huolta aiheuttaa muun muassa maalivahtipeli. Joukkue on toki jättänyt Frederik Andersenin useaan otteeseen oman onnensa nojaan, mutta ei tanskalainenkaan joulun jälkeen parhaimmillaan ole ollut. Jos rajaksi laitetaan 600 pelattua minuuttia, Andersenin torjuntaprosentti (91,2) riittää sijalle 24., päästettyjen maalien keskiarvo (3,09) sijalle 36. Ei mitään asiaa kevääseen viime viikkojen otteilla.

Sama koskee pakkikalustoa. Päävalmentaja Mike Babcockin suurin huolenaihe on puolustuskaluston oikea puoli. On uskomatonta, että 37-vuotias puujalkainen Ron Hainsey kirjaa oikealla puolella jopa yli kahdenkymmenen minuutin jääaikoja. Hainsey ei yksinkertaisesti pysty kantamaan tarjolla olevaa vastuuta. Hainseyn takana Nikita Zaitsev toisena oikeana puolustajana on niin ikään alati vaikeuksissa.

Toronton puolustuskalusto on ollut kysymysmerkki alusta asti, mutta Jake Gardinerin ja Travis Dermottin loukkaantumisten jälkeen käsillä on ollut jonkinlainen katastrofi. Loukkaantumisten kautta kokoonpanoon noussut Justin Holl oli Ottawaa vastaan suurissa vaikeuksissa, mikä näkyi rumalla tavalla neljänä miinuksena tehotilastossa.

Sitten on vielä yleisilme. Jokin Torontossa nimittäin mättää. Leafs ei ole näyttänyt pitkiin aikoihin joukkueelta, joka nälkäisenä janoaisi parempaa, kehittäisi peliä ja pelaamista yhdessä. Yleisilme on monin paikoin virkamiesmäinen, jopa ylimielinen. Samoja virheitä viikosta toiseen toistava joukkue näyttää sokeutuneen omasta potentiaalistaan.

Oikeanlainen nöyryys puuttuu. Todellinen taistelu alkaa liian usein vasta 0–3-tappioasemassa.

Leafs ei ole sitoutunut niihin asioihin, joilla voitetaan mestaruuksia. Ja juuri se tekee eron Toronton ja esimerkiksi Bostonin ja Tampan välille. Bruins ja Lightning ovat kovan johtajuuden joukkueita. Toronto on edelleen poikajoukkue verrattuna Bostoniin ja Tampaan. Nuori joukkue ei selkeästikään vielä ymmärrä, mitä se vaatii.

Toronto tarvitsisi nuoreen pukuhuoneeseen kovan luokan veteraanijohtajuutta, jos haluaisi menestyä tänä keväänä. Tällaista johtajuutta eivät edusta John Tavares tai Patrick Marleau.

Vieläkö Bill Guerin ja/tai Gary Roberts jaksaisivat tehdä yhden paluun?

Huoli riippuu odotusarvosta

Palatakseni alun kysymykseen: onko Torontosta siis syytä olla huolissaan?

Riippuu odotusarvosta. Jos odotusarvo on Stanley Cup, huoleen on todellakin aihetta. En näe Torontossa minkäänlaisia merkkejä oikeanlaisesta kasvutarinasta kohti kevättä, vaikka joskus nähdyn kaltainen pohjakosketus voi sellaiseen johtaakin. Sellaisia merkkejä, jotka enteilisivät menestystä keväällä. En varsinkaan, kun vastaan tulee ensin Boston ja sitten todennäköisesti Tampa.

En ole koskaan uskonut pudotuspelinappiin, jota kontaten kevääseen tulevat joukkueet sitten painavat ja saavat pelinsä yhtäkkiä raiteilleen. Enkä usko siihen nytkään, en varsinkaan nuoren Leafsin kohdalla.

Laajemmassa katsannossa minkäänlaiseen huoleen ei kuitenkaan ole syytä. Viime viikkojen yskimiset ovat täysin normaali osa nuoren joukkueen kasvutarinaa. Todella harvat voittavat Stanley Cupia parikymppisenä. Monet Leafsin avainpelaajista ovat edelleen erittäin nuoria, jotka upeista otteistaan huolimatta vasta opettelevat sitä, mitä voittaminen oikeasti vaatii.

Bostonissa ja Tampassa joukkueilla on tästä aivan erilainen tieto- ja kokemuspankki.

Toronto on hienosti johdettu NHL-seura, jolla on kaikki eväät kaapata Stanley Cup haltuunsa lähivuosina. Sitä ajatellen viime viikon vaikeudet ovat kuin rahaa pankkiin. Suurta menestystä odotellessa kannattaa kuitenkin vaalia kärsivällisyyttä. On nimittäin todennäköistä, että vielä ei ole nuoren ja lahjakkaan Leafsin aika.

Lue myös:

Tuukka Rask käänsi kelkkansa kankean alkukauden jälkeen, mutta puheet Bostonissa eivät ole laantuneet: "Tämä on taistelu, jota en voi voittaa"

Kommentti: Antti Raannan Arizona järjestämässä NHL-kauden kovimman jytkyn!

Colorado voitti, Mikko Rantanen jäi pisteittä

Aleksander Barkov huikeassa tehoputkessa – vyöllä 15 tehopistettä kuudesta ottelusta

Sami Niku raivaa tilaa Winnipegissä: ”Hän on ottanut huimia askeleita!”

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat