Suora

  • Ratsastuksen maailma
  • Viimeistä viedään
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Joonas Komulaisen kiekkoura loppui dramaattisesti kaukalon laitaan ja toipuminen otti koville: "Jäähallista tuli koko ajan pelottavampi paikka"

Uran äkillinen loppu on urheilijalle usein kova paikka. Komulaiselle hallille astuminen tuo edelleen tipan linssiin.

jääkiekko
Joonas Komulainen Vaasan jäähallin katsomossa
Joonas Komulainen ei enää astu kaukaloon, vaan seuraa kiekkoa katsomosta. Jos sieltäkään. Merja Siirilä / Yle

Vaasan Sport pelasi KooKoota vastaan kotiareenallaan helmikuun alussa 2018. Kyseessä oli aivan tavallinen Liiga-peli, ja kentällä nähtiin tuttuun tapaan myös 28-vuotias hyökkääjä Joonas Komulainen.

Tavanomainen pelitilanne päättyi tuona päivänä siihen, että Komulainen törmäsi pää edellä kaukalon laitaan. Omien sanojensa mukaan hän ei ensin tuntenut edes kipua, tosin Komulainen uskoo menneensä jonkinlaiseen shokkiin.

Tutkimuksissa Komulaisella todettiin niskanikaman murtuma ja hermovaurio kädessä. Tilanne ei näyttänyt hyvältä, muttei täysin toivottomalta. Vielä syksyllä Komulainen oli mukana jäähallilla kauden alkaessa.

– Ajattelin pitkään, että pistetään mies kuntoon ja jatketaan hommia. Vähitellen viesti lääkäreiltä alkoi olla huonompaa, ja sitä mukaa jäähallista tuli koko ajan pelottavampi paikka.

Uran loppu ja koskettava kirje

Mitä pidemmälle tutkimukset ja kuntoutus etenivät, sitä varmemmaksi lääkärit ja Komulainen kävivät: ammattilaisura olisi lopetettava.

– Minulla on ollut isoja loukkaantumisia aikaisemmilla kausilla, mutta ne ovat olleet vain pieniä mutkia matkassa. Nyt tuli pitempi mutka.

Vaikka uran lopettamista pyöriteltiin useita kuukausia, oli viimeinen päätös kova täräys. Asian ymmärtäminen on ollut Komulaiselle pitkä prosessi.

– Ehkä sen vasta nyt alkaa tajuamaan paremmin, kun edessä on vuoden kovimmat pelit, eikä ole itse niissä mukana.

Joonas Komulainen Vaasan jäähallilla
Tähän kohtaan kaukaloa päättyi Joonas Komulaisen jääkiekkoura. Merja Siirilä / Yle

Joonas Komulainen on Kuhmon KiVan kasvatti, joka kehuu lähtökohtiaan pienen kaupungin kiekkoporukoissa.

– Kuhmossa pääsi aina hallille koulun jälkeen, koska vapaita vuoroja oli usein. Kuhmossa oli aina hyvät valmentajat ja pelikaverit, puitteet olivat tosi hyvät.

Komulaisen ura lähti nousuun jo 15-vuotiaana, kun hän muutti kotikaupungistaan isänsä kanssa Ouluun, liittyäkseen Oulun Kärppien C-junnuihin. Sieltä oli lyhyehkö matka ammattilaiseksi.

– Muutto pelotti ja jännitti, mutta ajattelin, että kerrankos tässä tilanteessa ollaan. Se opetti, kun uskalsin lähteä ja ottaa riskin.

Komulainen pelasi ensimmäisen täyden SM-liigakauden Oulun Kärpissä 2011–2012. Ammattilaisuransa aikana hän ehti edustaa myös Kuopion KalPaa, Rauman Lukkoa ja Vaasan Sportia

“Entä jos tämä olikin tässä? Miltä se minusta tuntuisi? Noista kysymyksistä vastaus on nyt oikeastaan vain ensimmäiseen ja se oli nyt tässä. Mutta se miltä se minusta tuntuu, on varmasti vielä paljon kesken. Välillä harmittaa, välillä ei. Välillä tuntuu, että jotain jäi kesken, välillä että näin oli tarkoitettu.”

Komulainen ilmoitti uransa päättymisestä tammikuussa 2019. Hän kirjoitti pitkän, koskettavan kirjeen tilanteestaan Vaasan Sportin nettisivuille.

– Siinä nousi tunteet pintaan, kun kirjoitti ja mietti, ketä on matkan varrella tavannut ja keille on kiitollinen.

Kirjeen julkaisun jälkeen Komulainen sai valtavasti tsemppiviestejä ympäri maailmaa.

– Vanhat pelikaverit laittoivat viestejä. Se oli hienoa, mies sanoo herkistyen.

Identiteettikriisi ja masennus

Urheilu-uran äkillinen päätös voi olla monelle kova isku (siirryt toiseen palveluun). Elämän, arjen ja prioriteettien uudelleen rakentaminen vaatii aikaa ja valtavaa tunteiden myllerrystä.

Joonas Komulainen uskoo käyneensä läpi masennusta ja myös jonkinlaista identiteettikriisiä sekä uran loppumisen että käden heikentyneen toimintakunnon takia.

– On tullut mietittyä, mitä kädestä tulee, ja mikä minusta vielä tulee. Tuleeko täyseläjä vai onko minulla lopun elämääni invaliditeetti?

Se on onneksi vain jääkiekkoa.

Joonas Komulainen

Aikuisten identiteettiä tutkinut psykologian dosentti Päivi Fadjukoff kertoi aiemmin Ylelle, että suuresta muutoksesta huolimatta entinen elämä säilyy osana ihmisen elämäntarinaa. Kaikki elämänkokemukset ovat identiteetin ja elämän rakennuspalikoita.

Ammattikiekkoilijan uran lopettamisen jälkeen Komulainen on joutunut opettelemaan arkeaan uudelleen. Kun ennen täysi kalenteri ammotti tyhjyyttään, oli mietittävä seuraava haaste, päämäärä ja mahdollisuus. Komulainen kokee, että pitkän kiekkouran tuomat taidot kuten päättäväisyys, tavoitteellisuus, itsensä piiskaaminen, ryhmässä toimiminen ja sosiaalisuus ovat antaneet hyvät eväät siviilielämänkin puolelle.

– On elämää onneksi lätkän jälkeenkin. Onhan elämää ollut lätkän vieressäkin paljon koko ajan. Se on onneksi vain jääkiekkoa.

Joonas Komulainen Vaasan jäähallilla
Jäähallille tuleminen herättää edelleen Komulaisen tunteet pintaan. Merja Siiriliä / Yle

“Tärkeintä on, että olen alkanut löytämään uusia asioita jo siihen tilalle ja nautin niistä. Pelata en ole voinut sen jälkeen ollenkaan, mutta olen itselleni luvannut, että jonain päivänä saan käden siihen kuntoon, että voin pappojen kanssa pelata!”

Kun viimeiseksi jääneestä matsista on kulunut reilu vuosi, Komulainen puhuu tilanteestaan suoraan, ilman itsesääliä. Eräänlaista asennekasvatusta mies on löytänyt Rocky Balboa -elokuvan lainauksesta: “Ei ole väliä kuinka kovaa lyöt, vaan kuinka kovia lyöntejä voit ottaa vastaan ja jatkaa taistelua.”

– Kaikkiahan meitä lyödään täällä. Joitakin lyödään kovempaa, joitakin vähemmän. Ihmiset voivat kokea paljon kovempiakin iskuja ja selvitä niistä, että siinä mielessä minun tilanne on hyvinkin siedettävä.

Kipua ja uusia tuulia

Joonas Komulaisen kuntoutus on kesken, eikä vielä tiedetä, parantuuko käden hermovaurio. Turhautumiselta ei ole vältytty, sillä välillä kuntoutus edistyy, mutta myös takapakkia on tullut. Hermovammat ovat hyvin yksilöllisiä.

– Tärkeintä olisi nyt päästä eroon kivuista, sillä ne vaikuttavat eniten elämään. Pelkän alentuneen toimintakyvyn kanssa pärjäisi paremmin. Ei kädestä enää ammattilaiskiekkoilijan kättä tule, mutta jos siitä työmiehen käsi tulisi.

Komulainen aloitti rakennusalan opinnot jo kiekkouransa aikana, ja hän aikoo hoitaa koulut loppuun ja valmistua. Hän ei sulje pois jääkiekon parissa työskentelyä, vaikkei valmentaminen juuri nyt tunnu omalta.

– Olen aina innostunut helposti asioista. Jos minulla ei ole mitään annettavaa muihin juttuihin kuin jääkiekkoon, niin hommaan tietotaitoa, että on.

Jos olet lätkäjätkä, niin tulet pyörimään jäällä lopun ikääsi.

Joonas Komulainen

Tällä hetkellä aika ei ole vielä kypsä jäälle palaamiseen, sillä hallille meneminen tuo tipan linssiin. Komulainen toivoo ja uskoo, että hänet nähdään vielä jäällä, vähintään harrastekiekon parissa. Mies on jo pohtinut erilaisia keinoja, miten vaurioituneen käden kanssa kykenisi vielä jonain päivänä pelaamaan.

– Jos olet lätkäjätkä, niin tulet pyörimään jäällä lopun ikääsi.

“Kiitos kaikille pelikavereille, huoltajille, valmentajille, lääkäreille, fysioterapeuteille, hierojille, psykologeille ja muille ihmisille, joita olen kohdannut ja joihin olen saanut tutustua lätkäuran aikana ympäri Suomen! Törmäillään! Mutta kevyesti. Vielä erityisemmän kiitoksen haluan antaa koko lähipiirilleni -- tuesta ja ymmärryksestä kaikkina näinä aikoina. Tekevälle sattuu.”

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat