Kommentti: Special Olympics on urheilujuhla, jossa kaikki ovat voittajia

Toisin kuin vammattomien huippu-urheilussa, näissä kilpailuissa riittää menestyksen mittariksi se, että tekee parhaansa, kirjoittaa Yle Urheilun Alexandra Kral-Leszczynski.

vammaisurheilu
Special olympics
Berislav Jurišić / Yle

Torstaina päättynyt maailman suurin kehitysvammaisten urheilutapahtuma, Special Olympics, keräsi Arabiemiraattien Abu Dhabiin noin 7500 urheilijaa lähes 200 maasta.

Vaikka aivan kaikille ei mitaleita riittänyt, poistui jokainen osallistuja paikalta voittajana. Jokainen teki varmasti parhaan mahdollisen suorituksensa.

Se kuka varsinaiselle palkintokorokkeelle saa lopulta nousta, ei aina ole selitettävissä maalaisjärjellä.

Special Olympicsien yksi perimmäisistä tarkoituksista on tarjota kaikille ihmisille, myös vaikeimmin kehitysvammaisille, mahdollisuus menestykseen. Jalo ajatus toteutuukin kilpailuissa monin paikoin, mutta aivan aukoton ei urheilijat useisiin eri divisiooniin ja niiden sisällä oleviin moniin luokkiin jakava järjestelmä kuitenkaan ole.

Jaot tapahtuvat ennen varsinaisia kilpailuita järjestettävissä luokittelutapahtumissa tai karsintakilpailuissa, mutta divisioonien jakoon vaikuttaa hyvin vahvasti myös muun muassa urheilijalle hänen kotimaassaan annettu diagnoosi. Ja kun paikan päällä on noin 7500 osallistujaa liki 200 maasta ympäri maailman, on sanomattakin selvää, etteivät eri urheilijoille maailman eri kolkissa tehdyt diagnoosit ole keskenään vertailukelpoisia.

On esimerkiksi olemassa maita, joissa on tapana laittaa orvot ja kehitysvammaiset samaan lastenkotiin. Tällaisissa laitoksissa kasvaneet nuoret eivät välttämättä ole esimerkiksi sosiaalisesti aivan niin kypsiä kuin monet muut ikäisensä, mutta se ei tietenkään tee heistä kehitysvammaisia. Siis tietenkään meidän länsimaisten mielestä, mutta ei ehkä kaikkien muiden.

Ja vaikka jako divisiooniin sekä niiden sisällä oleviin luokkiin menisikin aivan oikein, ei lopputulos tunnu silti aina kovin oikeudenmukaiselta.

Esimerkiksi Suomea tenniksessä ansiokkaasti edustanut Tommi Tyynilä jäi loistavista suorituksista huolimatta luokkansa neljänneksi, vaikka hänen divisioonassaan lähes kaikki muut pääsivät kipuamaan podiumille. Tämä siksi, että Tyynilä pelasi oman divisioonansa kovimmassa luokassa, jossa oli yhteensä neljä pelaajaa. Hänen divisioonan heikoimmassa luokassa pelaajia oli sen sijaan vain kolme, joten heistä kaikki saivat mitalin.

Special Olympics suomalaisurheilijoita
Berislav Jurišić / Yle

Nyt päättynyt tapahtuma oli kaikilla mittareilla Special Olympicsien 50-vuotisen historian suurin. Eri puolilla Abu Dhabia sekä Dubaita järjestettyjä 24 eri urheilulajin kilpailuita seurasi paikan päällä arviolta yhteensä puoli miljoonaa katsojaa. Pelkästään mahtipontisiin avajaisiin suuntasi 50 000 silmäparia.

Special Olympics -toiminnan on perustanut yhdysvaltalainen Eunice Kennedy Shriver, John F. Kennedyn sisko. Yksi perheen sisaruksista, Rosemary Kennedy, oli kehitysvammainen ja hänelle tehtiin 23-vuotiaana silloisen tavan mukaan lobotomia. Tämän ”hoitotoimenpiteen” jälkeen Rosemary oli loppuelämänsä laitoksessa.

Eunice Kennedy koki siskonsa kohtalon hyvin vääräksi ja halusi osaltaan ryhtyä parantamaan kehitysvammaisten ihmisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Tavoitettaan hän ryhtyi ajamaan urheilun kautta ja ensimmäinen kehitysvammaisille suunnattu urheilu- ja liikuntaleiri Camp Shriverjärjestettiin Kennedyjen kotitalon takapihalla vuonna 1962.

Ensimmäiset varsinaiset Special Olympics -kilpailut pidettiin Chicagossa vuonna 1968. Kennedyjen klaanilla on ollut kautta vuosikymmenten valtavasti yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, etenkin demokraattien ollessa vallassa USA:ssa, mikä on edesauttanut toiminnan kasvua niin Yhdysvalloissa kuin muualla maailmassa.

Kilpailijat kansallissankareita

Arabiemiraateissa järjestetyssä tapahtumassa kilpailijoista sekä muista vieraista huolehti palkatun henkilökunnan lisäksi noin 20 000 vapaaehtoista. Heistä jokainen oli sanoinkuvaamattoman avulias. Ainoa hankaluus oli se, ettei heillä ollut yleensä hajuakaan missä ja milloin mikäkin kilpailu tai muu tapahtuma järjestettiin.

Näin ollen niin kilpailijat, katsojat kuin me median edustajat kuljimme pitkin maita ja mantuja varsin saattamishaluisten vapaaehtoisten käsipuolessa vain todetaksemme olevamme lähes aina väärässä paikassa väärään aikaan.

Oman haasteensa liikkumiseen toivat suoritus- ja majapaikkojen väliset pitkät etäisyydet sekä massiiviset liikenneruuhkat, jotka arvatenkin räjähtivät kisojen aikana paikoitellen ennenkokemattomiin mittasuhteisiin.

Kehitysvammaisten asema ei ole ollut Arabiemiraateissa, kuten ei valitettavasti monessa muussakaan maassa, aiemmin kummoinen. Special Olympics -kilpailuiden myötä maan edustajista tehtiin kansallissankareita, joiden kuvat koristivat jopa paikallisten sheikkien kasvoja suurempina niin pilvenpiirtäjien kuin taksien kylkiä.

Paikallinen televisiokanava tuuttasi kisalähetyksiä ulos aamusta iltaan ja kilpailuiden tunnuslause: ”Be unified” -koristi katujen varsia missä tahansa liikkuikaan.

Sanna Sepponen
Berislav Jurišić / Yle

Sangen värikäs tapahtuma, sangen värikkäine päätähtineen oli muutoin varsin konservatiivisessa sekä hillityssä arabikaupungissa kaikkien huulilla. Sanaa ”special” ei paikallisten suusta kuitenkaan kuulunut, vaan he puhuivat ainoastaan ”olympicseista”. Jostain suuresta ja hienosta, jonka osallistujat ovat todellakin tähtiä. Ja tämä jos mikä oli mahtavaa.

Mukana oli ensi kertaa osallistujia myös lukuisista sellaisista Afrikan maista, joissa kehitysvammaisilla ei yleisesti ole juuri minkäänlaista yhteiskunnalta asemaa. Köyhistä maista tulleiden osallistujien matkoja tuettiin rahallisesti, mutta toivoa toki soisi, ettei kisojen tuoma kehitysvammaisten aseman noste jäisi missään vain hetken huumaksi, vaan asiat muuttuisivat pikkuhiljaa paremmiksi maailman jokaisessa kolkassa.

Perheiden juhla

Special olympics -kilpailuita ei järjestetä vain kehitysvammaisille urheilijoille, vaan myös perheohjelmalla on tapahtumissa suuri rooli. Nytkin kisoja oli paikan päällä seuraamassa yli 100 suomalaista perheenjäsentä, joille järjestettiin monenlaista omaa ohjelmaa. Yhteensä perheohjelmiin osallistui tällä kertaa noin 10 000 ihmistä eri puolilta maailmaa.

Moni vanhempi kertoi, ettei heille annettu aikanaan kehitysvammaisen lapsen syntymän jälkeen kovinkaan valoisaa kuvaa tulevaisuudesta. Useampi mainitsi, ettei heidän lapsensa odotettu oppivan ikinä edes kävelemään ja nyt he ovatkin, toki vuosien kovan työn tuloksena, kansainvälisen tason edustusurheilijoita.

Katsomossa ollessa oli hienoa seurata urheilijoiden suorituksia, mutta ehkä kuitenkin kaikista koskettavimmat hetket koettiin vanhempien keskuudessa. Itsellekin teki tiukkaa olla liikuttumatta sellaisten äitien ja isien vieressä, jotka pyyhkivät silmäkulmiaan nähdessään lastensa olevan kaikkien valtavien vaikeuksien sekä taisteluiden jälkeen vihdoin valokeilassa, tähtien tähtiä, joille kaikki hurrasivat.

Special Olympics -toiminnalla onkin valtavan suuri merkitys paitsi kehitysvammaisille urheilijoille, myös heidän vanhemmilleen, jotka saavat elää ja hengittää edes hetken maailmassa, joka on luotu juuri heidän lastensa tarpeisiin. Sisaruksia unohtamatta.

Special Olympics -toiminta antaa kehitysvammaisille ihmisille itseluottamusta omiin kykyihinsä. Tilaisuuden tulla nähdyksi ja kokea olevansa riittäviä sekä oikeanlaisia juuri sellaisina kuin he ovat. Siis asioita, jotka ovat välttämättömyyksiä meille ihan kaikille.

Valmentajilla valtava merkitys

Suomen edustusjoukkueen eli tuttavallisemmin Sisujengin johtaja Timo Pelkonen muistuttaa, että vaikka Special Olympics -toiminta on laajentunut viimeisten vuosien aikana niin Suomessa kuin maailmalla, kohtaavat kehitysvammaiset urheilijat edelleen ennakkoluuloja, syrjintää ja jopa kiusaamista.

– Vaikka moni asia on nykyään hyvin, on meillä silti vielä matkaa yhdenvertaisiin liikuntamahdollisuuksiin, hän jatkaa.

Myös Suomea useissa Special Olympics -kilpailuissa urheilijana edustanut Sanna Sepponen on Pelkosen kanssa samoilla linjoilla.

– Toivoisin, että urheiluseurat olisivat avarakatseisempia ja ottaisivat enemmän myös meitä kehitysvammaisia mukaan toimintaansa, hän toteaa.

Onneksi kuitenkin myös avoimuutta ja avarakatseisuutta löytyy. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat suomalaisten Special Olympics -urheilijoiden valmentajat, joista lähes kaikki toimivat tehtävissään pitkälti vapaaehtoisina käyttäen esimerkiksi nyt päättyneeseen Abu Dhabin matkaan liki puolet vuosilomistaan.

Ilman näitä lehmän hermoilla ja suurilla sydämillä varustettuja arjen sankareita olisi monen urheilijan kisamatka jäänyt tälläkin kertaa toteutumatta. Heidän panostaan ei voi korostaa eikä kiittää koskaan liikaa.

Seuraavat Special Olympics -kesämaailmankisat järjestetään vuonna 2023 Saksassa. Sitä ennen tähtihetkistä saavat nauttia talvilajien edustajat vuoden 2021 maailmankisoissa Ruotsissa.

Palaavatpa urheiljat näistä mittelöistä mitalit kaulassa taikka eivät, muistakaamme heidän olevan silti voittajia. Timo Pelkosen sanoin, Sisujengi on huippujengi.

Lue myös:

Arvokisakonkari Sanna Sepponen on löytänyt urheilun ilon ja haluaa näyttää esimerkkiä – "Ketään ei saa syrjiä"

Ennätyssuuret Special Olympics -kilpailut – Sisujengissä ensimmäistä kertaa enemmän nais- kuin miesedustajia

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat