Suora

  • Dota 2: The International

Kommentti: Via Rive – päättyykö Huuhkajien kärsimysten tie? Maajoukkueessa on pitkästä aikaa paljon toimivia palasia, vaikka tuttu ongelma vaivaa yhä

Suomen laitapuolustajien puutostila on hälyttävä. Kansojen liigan turvaverkon myötä EM-karsintoihin on silti mukava lähteä, kirjoittaa Yle Urheilun Matti Härkönen.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue
Markku Kanerva
Markku Kanerva on luonut maajoukkueelle toimivan pelitavan.AOP

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue avaa EM-karsinnat lauantaina vierasottelulla Italiaa vastaan Udinessa. Suora kisapaikka perinteisistä karsinnoista vaatisi sitä, että joukkue ylittäisi itsensä. Kansojen liigan lohkovaiheen onnistuminen loi hyvän pohjan.

Karsintojen ja Italian pelin alla joukkueesta on pelaajakohtaisesti melko helppoa löytää etukäteen suurimmat heikkoudet sekä vahvuudet. Yksi Suomen suurimmista ongelmista peliin lähdettäessä löytyy laitapuolustajista. Ykkösvaihtoehto vasemmalle, Jere Uronen, on sivussa loukkaantumisen takia, eikä Kansojen liigassa oikealla pelannut Jukka Raitala ole vielä riittävän hyvässä pelikunnossa.

Näin ollen Suomi joutuu molemmilla laidoilla turvautumaan varavaihtoehtoihin. Suomen materiaali ei ole millään osa-alueella niin laaja, ettei se kärsisi useista poissaoloista. Laitapuolustajien osalta puutostila on miltei hälyttävä.

Laadukkaiden laitapuolustajien puuttuminen on ollut kotimaisessa jalkapallossa jo pitkään krooninen ongelma. Esimerkiksi Veikkausliigan tähdistökentällistä valittaessa oikean laitapuolustajan löytyminen on tuottanut vuosia tuskaa, eikä valinta vasemmallekaan ole aina ollut helppo, ainakin jos kaavailuissa on ollut vain kotimaiset pelaajat.

Kun tähän lisää sen, että modernissa jalkapallossa laitapuolustajien merkitys on korostunut vuosi vuodelta, niin Suomen huutava pula laitapuolustajista kuuluu Italiaan asti.

Joskus taannoin laitapuolustajia on leikkimielisestikin pidetty kentän tyhmimpinä pelaajina. Nykyisin huippuseurojen laitapakit ovat kaikkea muuta. Heidän pitää osata tietenkin puolustaa, tukea vahvasti hyökkäyksiä, ja olla ylipäänsä hyvin kokonaisvaltaisia, järkeviä pelaajia. Muu ei riitä lajin absoluuttisella huipulla. Niin huimasti vaatimustaso on noussut.

Albin Granlund
Albin Granlund voi olla turhan kovassa paikassa Italiaa vastaan.AOP

Juha Pirinen ja Albin Granlund ovat vahvimmin ehdolla Suomen laitapuolustajiksi Italia-otteluun. Pirinen kuului usean vuoden ajan Veikkausliigan laitapuolustajien eliittiin, ja sai siirron ulkomaille Norjan liigan Tromsön riveihin. Pirinen on entisenä laitapelaajana ihan kelpo apu ylöspäin, mutta hänen kykyjään ei ole mitattu Italian tasoista joukkuetta vastaan.

Granlund puolestaan tekee kentällä kaikkensa pärjätäkseen, eikä sympaattista laitapuolustajaa ole voinut syyttää yrityksen puutteesta. Välillä on kuitenkin tuntunut siltä, että armoton tsemppaaminen on mennyt selviytymistaisteluksi ja yliyrittämisen puolelle. Pallolliset avut ovat rajalliset, ja puolustussuuntaan pelaaminen on ollut äärirajoilla pyristelemistä.

On varmaa, että Suomen laitapuolustajat tarvitsevat Italiaa vastaan kaiken mahdollisen tuen. Onkin mahdollista, että päävalmentaja Markku Kanerva muokkaa avauspeliin Italiaa vastaan Kansojen liigassa käytettyä 4-4-2 -ryhmitystä puolustusvoittoisemmaksi.

Suomen onneksi Italian pahimmat poissaolot ovat laitahyökkääjäosastolla. Lorenzo Insigne ja Federico Chiesa eivät ole pelikykyisiä, joten Pirisen ja Granlundin ilta ei välttämättä ole maksimaalisen hektinen. Toki Italialta löytyy laadukkaita korvaajia, kuten Juventuksen Federico Bernardeschi. Hän ei kuitenkaan ole yhtä suuri uhka haastojen osalta kuin Insigne tai etenkin Chiesa olisi ollut.

Myös Joona Toivion siirtäminen laitapuolustajaksi olisi mahdollista, mutta siihen on vaikea uskoa. Laitapakin paikka ei ole Toiviolle ominaisin, ja tuon siirron myötä Suomen erinomaisesti pelannut topparipari Paulus Arajuuri – Toivio jouduttaisiin rikkomaan.

Paljon positiivista

Arajuuresta ja Toiviosta päästäänkin luontevasti siihen, että Suomen maajoukkueessa tuntuu olevan pitkästä aikaa myös paljon toimivia palasia.

Yksi tukipilareista on jo vuosikymmenten ajan ollut maalivahtipelaaminen, eikä Suomi edelleenkään kaadu maalivahtiin. Lukas Hradecky on itseoikeutettu ykköstorjuja, ja vaikka kenttäpelaajia ja maalivahteja on käytännössä mahdotonta vertailla, niin Hradeckyä voi hyvällä omatunnolla pitää Suomen parhaana pelaajana.

Keskikentän keskustaan optimaalisin kaksikko olisi Tim Sparv ja Glen Kamara. Duo esiintyi Kansojen liigassa Kreikkaa vastaan Ratinassa niin dominoivasti, että vastaavaa ei ole Suomi-paidassa nähty vuosikausiin. Paperilla Sparvin ja Kamaran tandemi on erinomainen, sillä he täydentävät toisiaan sopivalla tavalla.

Sparv on kapteeni ja koko ryhmän johtaja, joka pystyy rauhoittamaan pallollista peliä, ja hän antaa kentällä aina kaikkensa. Sparvin syöttövalikoima on laadukas, ja hän on äärettömän järkevä pelaaja, todellinen futaaja.

Glen Kamara
Glen Kamaran maajoukkuedebyytti oli huikea.AOP/Miikka Jääskeläinen

Kamara sen sijaan tuli maajoukkuepaitaan ryminällä Kansojen liigassa. Kreikkaa vastaan pelatussa kotipelissä Kamaran ensimmäiset kosketukset olivat välillä sellaisia, että pohdin, onko kentällä Suomen paidassa Xavi valeasussa. Vaikka vertailussa on Härmä-lisää, niin Kamara esitys oli sellainen, että se yllätti jopa omat pelaajat. Vahvan peruspelin lisäksi Kamara pystyy pallollisena ohittamaan vastustajia ja edistämään peliä kuljettamalla.

Pohdin, onko kentällä Suomen paidassa Xavi valeasussa.

Oikeassa laidassa Robin Lod loisti koko Kansojen liigan ajan ja oli Suomen monista onnistujista se suurin. Lod loi Kansojen liigassa lohkovaiheessa, kaikki divisioonat mukaan lukien, eniten maalipaikkoja joukkuekavereilleen yhdessä Belgian Dries Mertensin kanssa. Huolen aiheena on silti, mikä Lodin vire on, sillä siirto Espanjan kakkostasolle Sporting Gijóniin ei ole ollut vielä menestys.

Vasemmalla suurinta hyökkäysvastuuta kantanut Pyry Soiri solahti Kanervan vastaiskuihin perustuvaan jalkapalloon vaivatta. Mutta kuten Lod, niin Soirikin on ollut seurajoukkuetasolla sivuraiteilla. Soirin avauskokoonpanon paikkaa Kanervan valmennustiimi joutuukin pohtimaan tarkasti.

Hyökkäyksessä Teemu Pukin tärkeys on itsestäänselvyys. Pukin itseluottamus on korkealla ja vire sellainen, että on vaikea nähdä Pukin tason romahtavan. Toinen kysymys on, kuinka paljon maalirohmu saa tarjoilua.

Kansojen liigassa Jasse Tuominen aloitti Pukin vierellä, mutta Tuomisen ollessa sivussa loukkaantumisen takia, Pukille ei löydy hyökkäykseen ilmiselvää kärkiparia. Ehkei sellaista edes tarvitakaan Italia-pelissä.

Teemu Pukki.
Kuka pelaa Teemu Pukin kärkiparina?Toms Kalnins / AOP.

Tuomisen rooli Kansojen liigassa oli kuitenkin tärkeä. Jos Suomella oli vastustajan prässin alla tukala tilanne pelinavaamis- tai rakenteluvaiheessa, oli Tuominen järjestään kohdepelaaja pitkille avauksille.

Kansojen liigan lohkovaiheessa yhdellekään pelaajalle ei kertynyt yhtä paljon ilmakaksinkamppailuja kuin Tuomiselle.

Ja vaikka Tuominen voittikin ilmataisteluistaan vain reilut 25 prosenttia, niin ainakin kohde oli kaikkien tiedossa. Se mahdollisti sen, että Suomi voitti aiempaa enemmän kakkospalloja, kun Tuomisen lähelle saatiin tukea. Suomi oli siis valmistautunut huolella ja pelaajat tiesivät, miten kentällä pyrittiin toimimaan.

Turvaverkko

Markku Kanervan miehistö ansaitsee kaiken suitsutuksen Kansojen liigan lohkovoitostaan. Neljän ottelun voittoputki oli jotain sellaista, mitä harva osasi odottaa, ja mihin ei todellakaan ollut totuttu. Myönnän auliisti itsekin olleeni yllättynyt.

Suomi oli Kansojen liigassa pitkästä aikaa yhtenä yksikkönä, joukkueena, toimiva kokonaisuus. Moni pelasi parhaat pelinsä maajoukkuepaidassa. Kurinalainen koko joukkueen pelaaminen onkin ainoa tapa, jolla Suomi voi saavuttaa arvokisapaikan, eikä sekään välttämättä riitä.

EM-karsintojen arpaonni ei varsinaisesti ollut huono, muttei erityisen hyväkään. Italia ja Bosnia-Hertsegovina ovat lähtökohtaisesti Suomea parempia joukkueita, ja Kreikka oli melkein surkein mahdollinen arpa neloskorista. Yksi asia on kuitenkin toisin kuin koskaan aiemmin. Suomi lähtee karsintoihin onnistuminen alla.

Horjahteluihin ei silti ole varaa, ja suora EM-kisapaikka on kiven alla. Kansojen liigan ansiosta Suomen nuoralla kävelyä helpottaa kuitenkin tuntuvasti se, että putoamisen tapahtuessa alla olisi turvaverkko.

Vaikka karsintalohkon kärkijoukkueet karkaisivat jo heti alussa horisonttiin, niin lopuilla karsintapeleillä olisi vissi merkitys. Jokainen jäljellä oleva ottelu olisi siinä vaiheessa loistavaa valmistautumista EM-karsintojen pudotuspeleihin, jotka odottaisivat keväällä 2020.

Via Rive
Kimmo Hiltunen / Yle

Torstaina Suomi harjoitteli Italiassa auringonpaisteessa Manzanossa, Udinen maakunnassa. Tiedä sitten, onko ”Rive” Kanervan maine kiirinyt jo Italiaan asti, koska harjoituskentän viereinen tie oli nimetty Via Riveksi. Tuskinpa.

Tommi Läntisen Via Dolorosa -kappale on juurtunut vahvasti osaksi suomalaista jalkapalloa. Kerta toisensa jälkeen karsinnat ovat päättyneet pettymykseen. Mutta loppuuko kärsimysten tie nyt? Olisiko Manzanosta löytynyt Via Rive enne muutoksesta?

Vertauskuvallisesti ja Suomen kannalta, toivottavasti ei. Via Rive oli nimittäin suhteellisen kovia kokenut ja lyhyt tie, joka kaiken kukkuraksi päättyi umpikujaan.

Lue myös:

Hirmuvireinen Teemu Pukki nauttii jalkapallosta enemmän kuin koskaan aikaisemmin: "Joka pelissä on sellainen fiilis, että tänään tulee maali"

Roman Eremenkoon liittyvä ristiriita hämmentää – tästä syystä hänen oli parempi jättää EM-karsintareissu väliin: "Se olisi ollut ongelma"

"Rottamaisia" tapoja Italiassa oppinut Sauli Väisänen tuntee rajusta pettymyksestä toipuvan EM-karsinnan avausvastustajan – "Kulttuuri on siihen opettanut"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat