Suora

  • Urheiluruutu
  • Huuhkajia ja panelistijuoruja
  • Huuhkajia ja panelistijuoruja
  • Urheiluruutu

Pizzaa, burgeria ja bisseä pelin jälkeen? Näin NHL:ssä vahditaan pelaajien rasva-arvoja

Nyt voit kuulla NHL:n sisäpiirijutut kerran viikossa suoraan uutisten lähteeltä! Tilaa Yle Urheilun Vancouverissa asuvan NHL-kirjeenvaihtajan Tommi Seppälän Änärikirje sähköpostiisi nyt.

NHL
Ylen NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä
Kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikottain NHL:n kuumimmista puheenaiheista.Ian McCausland

Se o moro!

On aika hakata kasaan viikon änärikirje. Se tulee tälläkin kertaa Winnipegistä, missä olen nyt pitänyt majaani jo parin viikon ajan. Alkaa kieltämättä hiljalleen tuntua kodilta, ja varsinkin, kun täällä on tullut majailtua parin edellisvuoden aikana jokunen toinenkin viikko. Itse asiassa tällä reissulla kodin tuntu on ottanut kokonaan uuden askeleen, kun ruokakaupassakaan ei enää pääse käymään ilman, että tuulikaapissa tulee vaihdettua kuulumiset suomeksi.

Olen pitänyt majaani keskustan kupeessa, Osbornen alueella, missä asuu myös kasa paikallisen Jetsin pelaajia. Laineen lisäksi aivan naapurissa majaa pitävät ainakin Mark Scheifele, Nic Ehlers ja Adam Lowry – jos oikein muistan. Pelaajia en ole kuitenkaan Safewayn tuulikaapissa nähnyt.

Sen sijaan Laineen HarrinPatrikin isän – kanssa tunnumme olevan ruokaostoksilla jatkuvasti samaan aikaan. On kieltämättä kodikasta, kun täälläkin päin maailmaa pääsee värittelemään kaupassa kuulumiset kotimaisella. Isä-Laineen kuulumiset tuntuvat olevan joka kerta hyvin saman suuntaiset: ”Pojat syövät todella paljon, joten kaupassa tulee käytyä yhtenään”.

JOS HALUAT NHL:N SISÄPIIRIJUTUT JOKA KESKIVIIKKO SÄHKÖPOSTIISI, TILAA TOMMI SEPPÄLÄN ÄNÄRIKIRJE (siirryt toiseen palveluun)

Laineella on siis ollut viime viikkoina kylässä kaveri Suomesta, joten ruokakunnan kulut ovat olleet kasvussa.

Lisää Laineen(kin) syömisestä myöhemmin kirjeessä.

Yleisellä tasolla on todettava, että Winnipeg on selkeästi mainettaan parempi kaupunki. En ymmärrä, miten etenkään kukaan Suomessa kasvanut voi valittaa Winnipegistä – ”Pegi” on Pori steroideilla – siis paranneltu versio siitä – ja siksi esimerkiksi Joel Armialla ei ollut koskaan kaupungin kanssa mitään ongelmaa.

Täältä löytyy jopa uskomaton ulkoilmakylpylä, mistä löytyy kertakaikkisen fantastinen Suomi-sauna. Testattu on ja en ihmettele enää, miksi sauna on esimerkiksi Patrik Laineen ja Sami Nikun kovassa käytössä. Tosin viimeksi kun kaksikko meni saunomaan Laine unohti ottaa mukaan yhden tärkeän asian: Sami Nikun.

Sauna-logo Winnipegissä
Tommi Seppälä

Laine on pitänyt muutenkin usein Winnipegin puolia. Kun Laineen ajatuksia kirjailtiin viime kaudella The Players Tribune –sivustolle, tamperelaisen heittämä ”Winnipeg is good” kasvoi nopealla tahdilla Manitobassa tavaramerkiksi. Laineen heiton voi löytää tätä nykyä ravintolan ikkunoista, t-paidoista tai vaikkapa puskuritarroista.

Markkinointimiehen vikaakin tässä Patrik Laineessa.

Fanit Patrik Laine -paidoissaan
Tommi Seppälä

Puheenaihe nyt: playoff-popparit mikroon!

Kuten on jo aiemminkin tullut kirjoitettua, kevään kuuma puheenaihe on nykyinen pudotuspeliformaatti. Pelaajat ovat ilmaisseet laajalta rintamalta tyytymättömyytensä formaattiin, missä ensimmäiset kaksi kierrosta pelataan divisioonien sisällä vanhan 1-8, 2-7 jne. -kaavan sijaan. Nykysysteemi ei palkitse runkosarjassa menestyneitä joukkueita entiseen tapaan, mutta liigan näkemyksen mukaan tämä formaatti tarjoilee kahdelle ensimmäiselle kierrokselle tasaisemmat – lue: viihdyttävämmät – otteluparit.

Jos pudotuspelit olisivat alkaneet 2.4., vastakkain olisivat joutuneet liigan kokonaistaulukossa seuraavasti sijoittuneet joukkueet:

1. (Tampa) – (Carolina) 13.

2. (Calgary) – (Colorado) 17.

3. (Boston) – (Toronto) 5.

4. (Washington) – (Columbus) 10.

6. (NY Islanders) – (Pittsburgh) 8.

7. (San Jose) – (Vegas) 14.

9. (Winnipeg) – (Dallas) 16.

11. (St. Louis) – (Nashville) 12.

Ei välttämättä paras malli, mutta ehkä kuitenkin viihdyttävämpi. Vanhan mallin kannattajien ei kannata pidätellä hengitystä muutosta odotellessa, sillä liigan varakomissaari Bill Daly totesi viimeksi maaliskuussa, ettei pudotuspeliformaatti ollut GM:ien tapaamisessa edes asialistalla. NHL pitää tästä, joten tällä mennään.

Lohdutukseksi voitaneen todeta, että paras seuloutuu esiin tälläkin mallilla. Ei muuta kuin popparit mikroon, ensi viikolla se rumputuli alkaa!

Trendejä ja taktiikkaa: Mitä ne oikein syö?!

Bodyfat-mittausteksti pukukopissa
Tommi Seppälä

Havahduin menneellä viikolla Winnipegin kopissa taululle kirjoitettuun ”Weigh in + body fat before practice” –tekstiin. Ainakin itselle painojen ja rasvojen kontrollointi kauden aikana tuli jonkinlaisena yllätyksenä. Jatkuvasti urheilullisemmassa NHL:ssä pelaajat ovat itseohjautuvia, joten ajattelin ruokapuolen asioiden olevan niin ikään jo sillä tolalla, missä viikkotason kontrollointia ei tarvittaisi. Mitä vielä.

New York Islandersissa pelaajien painoa seurataan – uskokaa tai älkää – päivittäin. Toisaalta tämä ei tule kenellekään Lou Lamoriellon tietävälle minkäänlaisena yllätyksenä. Kenraali-Lou’n putkassa kuri on totutusti armeijatasolla. Ei pitkiä hiuksia, ei Patrik Laine -partoja eikä mitään muutakaan ylimääräistä häröilyä sovi harjoittaa ilman seurauksia.

– Rasvat otetaan kerran vuodessa, mutta painoa katsellaan päivittäin. Johonkin ne laitetaan ylös. Kai ne katselee, ettei se nouse tai laske liikaa. Monilla se yleensä laskee kauden aikana. Syöminen ei välttämättä ole kauden aikana niin säännöllistä kuin vaikka kesällä – ja rasitus on kuitenkin kova, Leo Komarov totesi änärikirjeen kirjoittajalle Winnipegissä.

Winnipegissä painoja ja rasvoja tarkkaillaan parin, kolmen viikon välein. Jets-puolustaja Sami Nikulla kyse on ollut Komarovin tavoin enemmänkin laihtumis- kuin lihomisongelmista. Viime kauden aikana jyväskyläläispuolustajan paino putosi noin viisi kiloa.

– Ajattelin viime kaudella, että syöminen oli riittävää, mutta ei se tainnut olla lähelläkään. En mä sitä kauden aikana huomannut, mutta kesällä kyllä, kun alettiin treenaamaan – painot putosivat, koska lihasmassa oli hävinnyt. Nyt on paljon oman valmentajan kanssa puhuttu syömisen merkityksestä, ettei paino laskisi, eikä se nyt olekaan laskenut. Rasvoja nyt varmasti katsellaan sen vuoksi, ettei "mäkissä" käyminen lähde kenelläkään ihan kintaasta, Niku nauroi.

Vaikka NHL tuntee huipputasollakin Dustin Byfuglienin ja Phil Kesselin kaltaisia pelaajia, jotka nauravat matkalla pikaruokaravintolaan, yleisellä tasolla ravintoasiat ovat pelaajilla erinomaisesti hallussa. Ja viime kädessä harva kuitenkaan hifistelee syömisensä kanssa. Esimerkiksi vierasotteluiden jälkeen ensihätään on tarjolla lähes poikkeuksetta pizzaa.

– En ole lähtenyt mihinkään hifistelyyn. Syön salaattia, jos sitä on tarjolla, mutta muuten menen ihan perus kotiruoalla. En ala punnitsemaan ruokia tai muuta. Maalaisjärki toimii näissä ja herkutellakin saa, kunhan ei koko ajan käy mäkkärissä, Komarov hymyili.

Samoilla linjoilla on Patrik Laine, joka tiputti kesällä painoaan lähes kymmenen kiloa jättämällä väliin roskaruoan ja karkit.

– En tiedä, minkä takia noita painoja vahdataan, mutta minähän teen mitä käsketään. Olen aina ajatellut, että painoa tärkeämpää on se, että peli kulkee, ja sehän kulkee. Tuollaisia jos alkaa liikaa miettiä, keskittyminen olennaisesta karkaa. Tässä olisi kuitenkin tarkoitus pelata tätä jääkiekkoa.

Vaikka esimerkiksi alkoholin käyttö on vähentynyt NHL:ssä merkittävästi, sillekin on Komarovin mukaan edelleen paikkansa.

– Itsehän en oikein enää missään käy, kun on pieni lapsi. Jos käyn joskus pari kaljaa ottamassa tai jonkun lasin viiniä, se on kuin vettä joisi. Mutta kyllähän jätkät edelleen käy. Toki se, miten mennään riippuu vähän siitäkin, minkä maalainen sinne ulos lähtee. Onko se suomalainen vai joku muu, Komarov hymyili leveästi.

– Mun herkuttelut on paljon suklaata, mäkkiä ja pizzaa. Syön kun tekee mieli, mutta en liikaa kerralla. Jotkut vetää tämän paremmin, jotkut huonommin, Komarov virnuili.

Viikon paparazzi: "Ilmainen on aina paras"

Patrik Laineen Maserati
Tommi Seppälä

Itse en autoista välitä, enkä niistä mitään ymmärrä – en omista yhtäkään. Viimeksi olen ajanut Tampereella ex-anoppini autoa, ei se paljon minua nuorempi taida olla, mutta etupyörät kääntyvät, kaasusta vauhti kasvaa ja jarrusta pysähtyy. Sillä siis voi operoida ja lapsetkin ovat vielä niin pieniä, etteivät tajua hävetä.

No, tässä joka tapauksessa bensalenkkareille ja muille viiksilankavirittäjille viikon paparazziotos Patrik Laineen Winnipegin autosta – Maseratista. Pahoittelut Laineelle seiskajournalismista ja kateellisille tiedoksi, ettei auto taida olla Laineen oma: ”Ilmainen on aina paras”, totesi Laine koslasta.

Boksissa kuultua: NHL-happi hukkumassa

Sami Niku kaukalossa
All Over Press

Lyhyesti vielä aiemmin mainitusta Nikusta. Nyt, kun Winnipegin pakkikalusto alkaa tervehtyä, suomalaispakilta alkaa loppua happi NHL:n suhteen. Dustin Byfuglienin paluun myötä pelaavasta kokoonpanosta pudonnut Niku on yhdeksän pakin rotaatiossa tällä hetkellä seitsemäs pakki ja kun Josh Morrissey palaa, kahdeksas kymmenestä. Matkaa pelaavaan kokoonpanoon siis riittää.

Enemmän kuin NHL-paikan menettäminen, Nikua harmittaa kuitenkin se, että nyt tämä ei voi pelata missään. Ei edes AHL-joukkue Manitoba Moosessa, joka on kirimässä rautaliigan pudotuspeleihin, koska Jets ei laittanut Nikua AHL-rosteriin siirtotakarajalla. Ne pelaajat, jotka eivät ole siirtotakarajalla AHL-rostereissa, eivät voi sinne enää myöhemmin siirtyä. Tämän vahvisti Yle Urheilulle Moosen GM Craig Heisinger.

Niku ei voi siis muuta kuin harjoitella ja katsella, miten Jets ja Moose nauttivat jääkiekkoilijan parhaasta ajasta, keväästä. Lienee turha mainita, ettei pelaaja ole tilanteeseen kovinkaan tyytyväinen.

Mitä seuraavaksi?

blues juhlii
All Over Press

Niin, mitä seuraavaksi St. Louis Blues?

NHL-kauden uskomattomin tarina on St. Louis Blues, jolla oli uudenvuodenpäivänä vähiten pisteitä koko NHL:ssä. Sittemmin meno on ollut käsittämättömän hurjaa ja tultaessa tiistaihin, Blues oli 28-10-4- rekordillaan koko NHL:n paras joukkue vuonna 2019. Kun Winnipeg vielä sopivasti tiistaina hävisi, Blues taistelee nyt jopa keskisen divisioonan voitosta.

Ja entäs maalivahtipeli? Tulokasveskari Jordan Binnington hyppäsi askiin tammikuun seitsemäntenä, eikä ole sittemmin taakseen katsellut. Binnington on vuoden 2019 ylivoimaisesti paras maalivahti ja se näkyy suoraan tilastoista: Voittosaldo 22-5-1, torjuntaprosentti 93,1 ja päästettyjen keskiarvo 1,78. Niin ja päälle viisi nollapeliä. Huh huh!

Palaute

Lähetä palautetta Änärikirjeestä! Voit lähettää viestiä meiliosoitteeseen nhl-kirje@yle.fi, ja tilattuasi kirjeen voit jatkossa vastailla aina suoraan kirjeisiin. Palaan saamiini kommentteihin seuraavassa kirjeessä.

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tommi Seppälän Änärikirjeenä. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin kuulet jatkossa maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä – joka keskiviikko. (siirryt toiseen palveluun)

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat