Kommentti: Uskokaa jo, pudotuspelikytkintä ei ole olemassa NHL:ssä – ne ketkä tulevat kevääseen lentäen, niiden lento kestää pisimmälle

Jos joukkueen peli on syystä tai toisesta levällään maaliskuussa, se tapaa usein olla levällään myös huhtikuussa, kirjoittaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä.

NHL
Colorado
Colorado Avalanche eteni tyylikkäästi toiselle kierrokselle voittamalla Calgary Flamesin 4–1.AOP

WINNIPEG. Olen jo vuosia toitottanut, ettei NHL:n pudotuspeleihin kannata tulla kontaten. Ei, vaikka yleinen oletus tuntuu edelleen etenkin paperilla laadukkaiden joukkueiden kohdalla usein olevan: ”Ne nyt tässä vähän keräilevät voimia ja säästelevät, keväällä sitten pelaavat tosissaan”. Kyllä juu ja lehmät lentää. NHL:ssä, missä marginaalit ovat – kuten olemme tänäkin keväänä nähneet – lähes olemattomia, yksikään joukkue ei voi ylen katsoa pelin kehittymisen merkitystä.

Valmentajat eivät jauha nousevan trendin merkityksestä turhaan.

Eikä se lopulta vaadi paljoakaan, että sitä nousevaa trendiä ei saada kevättä kohden aikaiseksi. Katsotaan vaikka kautensa lauantaina päättänyttä Winnipegiä. Dustin Byfuglienin ja Josh Morrisseyn loukkaantumiset helmikuussa olivat joukkueelle valtavia takaiskuja.

Byfuglien, jota ei varsinaisesti tunneta urheilullisuudestaan, ei palannut maaliskuun lopulla ainakaan missään triathlon-kunnossa askiin. Vuosi sitten uskomattomalla raivolla joukkoja johtanut Byfuglien ei ollut tänä keväänä huippukunnossa, mistä johtuen tämä oli kuin varjo vuodentakaisesta itsestään.

Morrissey sen sijaan palasi vasta pudotuspeleihin, puolikuntoisena tämäkin. Joukkueen tärkein puolustaja pelasi kauden tärkeimmissä otteluissa minuutti tolkulla vähemmän kuin normaalisti.

Winnipegin peli ei yksinkertaisesti voinut kehittyä parhaalla mahdollisella tavalla kohti kevättä, koska kaksi tärkeintä puolustajaa olivat viikko kaupalla pois rivistä. Tämä näkyi avauspelaamisen kautta hyökkäämisessä, puolustamisessa, lopulta ihan kaikessa. Usein myös harhaisesti – etenkin keväisin – oletetaan, että pelaajat ovat sairastuvalta palattuaan heti parhaita omia itsejään. Tämä tuntuu olevan oletusarvo, vaikka käytännön tasolla näin on äärimmäisen harvoin.

Winnipeg oli tästäkin oiva esimerkki.

Kun kahden kärkipakin loukkaantumisen lisäksi moni muukin avainpelaaja haki parasta virettään läpi kevään, mitkä viime kädessä olivat kertoimet Winnipeg Jetsin menestykselle pudotuspeleissä? Mark Scheifele ei ollut missään vaiheessa kevättä parhaalla tasollaan, sama koskee Blake Wheeleria ja vaikkapa Patrik Lainetta. Jos pelkästään näiden kolmen hyökkääjän ongelmat yhdistetään kahden kärkipakin terveysongelmiin, päästään ongelmien ytimeen: alus vuosi liian monesta kohdasta.

Winnipeg vs St Louis
Winnipeg Jetsin kausi päättyi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.AOP

Ja vastassa oli vuoden 2019 kuumin joukkue NHL:ssä. Mitkä olivat siis realistiset kertoimet sille, että maaliskuun 15. päivän jälkeen NHL:n 17. paras joukkue (Winnipeg) voittaa koko NHL:n parhaan joukkueen (St. Louis) seitsemän ottelun sarjassa?

Entäs Nashville?

Joukkue, joka operoi tuloksellisesti jopa yli tasonsa loppukeväästä kiitos erinomaisen ykkösketjun sekä fantastisten suomalaisveskarien, pyörittää edelleen loputonta ketjurallia, koska kärkivitjan takana ei tapahdu mitään. Kenelläkään pohjaketjuissa ei tuntunut olevan kemioita kenenkään kanssa maaliskuussa, joten miksi niitä olisi huhtikuussa? Ei NHL:n pudotuspeleissä voi menestyä yhdellä ketjulla, joka sekin on tosin ollut Dallasia vastaan täysin yössä.

Nashvillen leveysongelmat ovat olleet näkyvissä läpi talven, eivätkä ne ole kadonneet pudotuspelien alettua mihinkään.

Pittsburgh Penguinsin, kahdesti Stanley Cupia kolmen edellisvuoden aikana nostelleen joukkueen pitäisi ainakin pystyä kokemuksensa avulla painamaan pudotuspelinappia, eikö?

Hengetön, haluton, hidas ja niin edelleen – ei tämän kauden Penguinsissa ollut mestariainesta. Se pystyi runkosarjassa rutistamaan rutiinilla sen, mitä tarvitsi, mutta jo aiemmin nähtävissä olleet ongelmat seurasivat ryhmää kevään huipennukseen. Ylivoima ei toiminut loppukaudesta runkosarjassa, eikä se toiminut sitäkään vähää pudotuspeleissä. Yllättävää? Pitkään sivussa ollut Jevgeni Malkin palasi pudotuspelin alla, mutta ei missään nimessä ollut palattuaan omalla tasollaan.

Näin se vain menee.

On myös niin, että kun peli ei kehity kevättä kohden ja joukkueella ei ole hyvää fiilistä itsestään, pelaajat tietävät ja aistivat totuuden, vaikka puhuisivat ulospäin miten kauniita tahansa. Pitäähän pelaajien uskoa, kuka uskoo jos eivät he. Ihminen on kuitenkin itselleen rehellinen olento – jokainen joukkue ja pelaaja tietää alitajunnassa, mikä on milloinkin joukkueen todellinen tila. Ja jääkiekko on viime kädessä itseluottamuspeli.

Jos pelaaja pelaa vammojen kanssa ja tai joukkue oirehtii syystä tai toisesta, parhaaseen suoritukseen on vaikea yltää. Mielentilan pitää olla oikea.

Katsokaa Coloradoa.

Varoitin Coloradosta Twitterissä ennen ensimmäistäkään ottelua, koska se positiivinen raivo, peli-ilo ja yhtenäisyys, joka Avalanchesta huokui jo runkosarjan lopulla, oli tehnyt valtavan vaikutuksen. Ja arvatkaa mitä, se sama ilo huokuu siitä edelleen. Ja kappas, Calgary Flames lähti lomille viidessä ottelussa. Colorado oli maaliskuun lopulta runkosarjan loppuun koko NHL:n toiseksi paras joukkue. Arvasin, että Colorado ajaa Calgaryn nurkkaan, mutta en itsekään uskonut, että se tyrmää sen sinne.

Olisi piru vie pitänyt uskoa, koska sillä oli juuri sellainen nouseva trendi, josta jokainen valmentaja haaveilee.

Columbus raastoi viimeiset viikot hampaat irvessä päästäkseen pudotuspeleihin. Joukkue, joka joutui uhrautumaan viimeiseen mieheen päästäkseen edes mukaan, kasvoi upealla tavalla yhteen. Se keräsi viimeisestä kahdestatoista ottelusta pisteen enemmän kuin Tampa, joka ei ollut kokenut kauden aikana yhtäkään vastoinkäymistä. Columbus pääsi juuri sillä sopivalla nousevalla trendillä pudotuspelikevääseen ja miten kävikään.

Aina löytyy poikkeuksia sääntöön, Toronto tämän kauden osalta, mutta kyllä se vain pitkässä juoksussa niin on, että ne ketkä tulevat kevääseen lentäen, niiden lento todennäköisimmin kantaa myös siinä kuuluisassa isossa tanssissa.

Järjettömän kilpaillussa NHL:ssä kenellekään ei ole varaa tulla pudotuspeleihin madelleen, koska kaikki kuusitoista joukkuetta ovat aidosti hyviä. Ei ole olemassa mitään taikanappia, jota painamalla alisuorittavat pelaajat alkavat yhtäkkiä suorittaa huipputasollaan. Tai nappia, joka saa repaleisen viisikkopelin yhtäkkiä ehjäksi.

Tai loukkaantuneet terveiksi.

Columbus Blue Jackets
Columbus Blue Jackets kukisti NHL:n runkosarjan voittaneen Tampa Bay Lightningin puhtaasti 4–0. Kuvassa Columbuksen Matt Duchene ja Boone Jenner.

Jos joukkueella on ongelmia, sillä on ongelmia – olivat ne sitten pelillisiä tai vaikka vammoja. Ja etenkin pelillisten ongelmien työstäminen ottaa aika. Jos pelaaminen ei kehity kohti kevättä, ja nimenomaan joukkue- ja viisikkotasolla, mahdollisuudet eivät ole kovin hyvät.

Usein aidosti yhtenäiset, toistensa eteen viimeiseen hengenvetoon taistelevat ja ennen muuta terveet joukkueet ovat kevään tärkeissä peleissä vahvoilla. Taitoa ja kaikkea kivaa voi olla paperilla loputtomiin, mutta jos taito ei taistele ja tappele, tai se on rikki, prosessi ajautuu helposti sivuraiteille.

Usein menestyvillä joukkueilla on myös kokoonpano hyvin kasassa kevääseen tullessa. Vähintäänkin perusrungon muodostavat parivaljakot ovat jo hyvissä ajoin selvillä. Näiden ympärillä voidaan sitten tehdä muutoksia. En usko joukkueisiin, kuten Nashville, jotka pyörittävät armotonta ketjumankelia vielä huhtikuun lopulla. Kaikenlainen rauhattomuus ja levottomuus syö energioita kauden tärkeimmällä hetkellä, jolloin fokus pitäisi olla vain ja ainoastaan suorituksessa.

Eli: kun nyt mietitään, ketkä menestyvät jatkossa.

Minä veikkaan St. Louisia, Coloradoa ja Columbusta.

Siinä on kolme komeaa kasvutarinaa tältä kaudelta. Siinä on kolme joukkueellista pelaajia, jotka ovat valmiita ottamaan luodin toisensa perään vieruskaverin puolesta. Peli-ilo, rentous ja jo tovin kasassa ollut tiivis paketti antavat parhaat mahdolliset eväät menestymiseen myös jatkossa. Ja kyllä, jopa ohi niiden paperilla laadukkaampien joukkueiden. Koska NHL:ssä ei ihan oikeasti ole minkäänlaisia tasoeroja nykyään.

Eikä muuten ole mitään playoff-kytkimiäkään.

Lue myös:

Patrik Laine ja Winnipeg Jets passitettiin kesälomalle

Aleksi Saarela pääsi maistamaan NHL-debyytissään hallitsevan mestarin supertähtien ilotulitusta – "Oli fiksumpi ja nopeampi kaveri vastassa"

NHL:n suomalaistähdet kertovat tappeluista, hermojen menetyksistä ja ylilyönneistä, joita pudotuspeleissä nähdään – hämmästelemme myös mystistä komeroa, jonka salaisuutta Patrik Laine varjelee

Jymypaukku on valmis! Colorado pudotti Calgaryn, Rantaselle huimat tehot 2+1

Kommentti: Tampa Bay Lightning oli kuin rikkaan perheen pilalle hemmoteltu lapsi, joka pääsi liian helpolla ja selvisi runkosarjan kolhuitta

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat