NHL-kirjeenvaihtaja paljastaa, millaista on työskennellä maailman kovimman kiekkoliigan kulisseissa – kuulemme myös, mitä pukukopeissa tapahtuu, kun pelit venyvät maratonotteluiksi

Tilaa Tommi Seppälän Änärikirje ja kuulet ensimmäisenä maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut!

NHL
Ylen NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä
Kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikottain NHL:n kuumimmista puheenaiheista.Ian McCausland

No, mutta hyvää Änärikirjeen päivää, arvoisat vapunjuhlijat! Toivottavasti korteksianne ei liiaksi kolota työväenluokan tiistairiennot, sillä nyt tarjolla on viikottaiset NHL-riennot. Tällä kertaa – itse asiassa ensimmäistä kertaa koskaan – kirje tulee minun Pohjois-Amerikan kotikylästäni Vancouverista.

Olen pitänyt Vancouverissa majaani enemmän ja vähemmän nyt jo yhdeksän vuoden ajan. Kaupunki itsessään merkitsee minulle paljon, joten kahta sanaa ei ole siitä, etteikö vähintään puolet sydämestäni kuuluisi Vancouverille. Tämä on minulle koti siinä, missä Suomikin.

Vancouver on kaupunki, missä olen kokenut ja kasvanut todella paljon paitsi ammatillisesti, mutta myös henkilökohtaisessa elämässä. Onkin hauskaa joskus pysähtyä miettimään, mitä kaikkea yhdeksään vuoteen mahtuu. Toimittajana ja kirjoittajana olin ensimmäisten vuosien aikana jota kuinkin ECHL-tasoa, mutta eteenpäin on menty, kiitos kovan oppimisenhalun ja sitkeyden. Helpolla ei ole minun pöytääni tullut mikään ja siksi olen jokapäivästänauttija.

Omien Kanada-vuosien kohokohdat tulevat silti jääkiekon ulkopuolelta. Tammikuu 2016 ja heinäkuu 2017 loistavat jälkikasvun syntymisen kautta kirkkaimpana saavutuksenani nyt ja aina. Se minusta.

JOS HALUAT KUULLA NHL:N SISÄPIIRIJUTUT AINA ENSIMMÄISENÄ, TILAA TOMMI SEPPÄLÄN ÄNÄRIKIRJE (siirryt toiseen palveluun)

Tarkoitus oli tänään kirjoitella muun muassa tuomareista sekä Carolinan Saku Mäenalasesta, jonka tosin nostin esiin jo viime viikolla. Mutta NHL-maailmassa eivät aina kaikki suunnitelmat toteudu ja siksi ajattelin kertoa heti alkuun parista piippuun jääneestä juttuideasta, niitä kun tuodaan esiin harvemmin.

NHL on toimittajan näkökulmasta maailma, missä ovien aukomiseen tarvitaan lähes aina suhteita. Siis siinä tapauksessa, jos ajatuksena on tehdä jotakin peruspukuhuonehötön lisäksi. Meillä suomalaiskirjeenvaihtajilla on tavannut olla pääosin hyvät suhteet kotimaisiin pelaajiin kaukalon ulkopuolellakin, mutta jos kyse on vaikkapa nyt tuomareista, seurajohtajista tai NHL:n työntekijöistä, homma menee usein vaikeaksi.

Minä yritin tavoitella muutaman päivän tuomarilegenda Kerry Fraseria, mutta turhin tuloksin. Kaiken nähnyt, kokenut ja Gretzkyn korkeaa mailaa lukuun ottamatta myös kaiken viheltänyt, Fraser tekee yhteistyötä kanadalaisen TSN:n kanssa, mutta tällä kertaa oma toiveeni hukkui todennäköisesti puhelu-, tekstiviesti-, ja mailitulvaan.

Mutta mehän emme luovuta! Tämäkin ovi aukeaa vielä…

Fraser, eläkeläisenä, on toki eri asia kuin esimerkiksi Stanley Cupin finaalien jäitä hoitava henkilöstö. Olen yrittänyt jo pariin otteeseen finaalien aikaan päästä jututtamaan jään kunnosta vastaavaa Dan Craigia , mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Craig on siis NHL:n jäämestari, joka kutsutaan aina paikalle, kun jossakin tarvitaan tämän osa-alueen huippuosaamista. Kun puhutaan esimerkiksi NHL:n ulkoilmaotteluista, Craig on se ajatusten Tonava, joka ratkaisee kaikki ongelmat.

Mutta Craigin ovea on turha mennä finaalien aikaan koputtelemaan – koitettu nimittäin on. Haastattelupyyntö menee NHL:n kautta ja mieluummin niin, että myös kysymykset kerrotaan NHL:lle etukäteen. Eikä tämä prosessi etene päivässä, ei kahdessakaan. NHL ei halua, että sen jäitä haukutaan. Minua kiinnosti kritisoinnin sijaan enemmänkin Craigin työpäivän sisältö ja se, miten armottoman kuumina kesäpäivinä jäitä hoidetaan.

Ainakin San Josessa 2016 ja Las Vegasissa 2018 pihalla oli niin järkyttävän kuuma, että jää halleissa suli luokattomaan kuntoon. Mutta mehän emme luovuta! Tänä vuonna olen heti ensimmäisen ottelun aikana asialla…

Mäenalasen kohdalla sen sijaan kävi niin, että tämä loukkaantui, ja NHL:ssä eivät loukkaantuneet pelaajat puhu. Yleinen mediakäytäntö on, että jos pelaaja pelaa, tämä on myös pelin jälkeen median saatavilla, mutta loukkaantuneita eivät mediavelvollisuudet koske. Ihan reilua.

Joskus tämäkään ei tosin toteudu, pääosin kyllä. On myös sanottava, että NHL on muuttunut aikatavalla viime vuosina median näkökulmasta. Siinä, missä ennen vanhaan pelaajat tapasivat istuskella kopissa otteluiden jälkeen median päästessä jututtamaan mielensä mukaan, ketä halusi, nykyään koppi ammottaa kaksi minuuttia summerin soimisen jälkeen tyhjyyttään. Sitten median eteen tuodaan pelaajia yksi kerrallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes kaikki pohjoisamerikkalaismedia operoi kullakin paikkakunnalla lähes tulkoon samoilla kommenteilla.

Ja mitä suurempi markkina, sen pahemmaksi tilanne on mennyt. Torontossa niin sanottujen omien juttujen tekeminen on tehty kaikkein vaikeimmaksi. Yritin aiemmin helmikuussa saada päävalmentaja Mike Babcockia Kasperi Kapaseen liittyen ”itselleni” kahdeksi minuutiksi – ei mitään toivoa.

Toisaalta Vancouverissa pääsin aiemmin kaudella 35 minuutiksi päävalmentaja Travis Greenin toimistoon tekemään juttua. Ehkä kahdesta syystä: Ensiksikin Vancouver on pienempi lätkämarkkina, vaikka Kanadassa sijaitseekin. Kaikkea ei valvota tai tarvitse valvoa niin kamalan tarkkaan. Ja toisekseen minulla oli ehkä pienoinen kotikenttäetu.

Yleisesti ottaen NHL-seurojen PR-väen kanssa on hieno operoida. Vuosien mittaan naamat ovat tulleet tutuiksi puolin ja toisin, eikä paikallista suomalaista/suomalaisia tarvitse melkeinpä nykyään enää erikseen henkilökunnalta pyytää, kun PR-väki näkee allekirjoittaneen pukuhuoneessa. Tosin pari poikkeustapaustakin löytyy. Välillä oikeudesta keskustella suomalaisten kanssa rauhassa on käyty Suomi-median ja PR-väen kanssa aikamoistakin taistoa. Mutta jätetään seurat mainitsematta. PR-väki on nimittäin lojaaliuden osalta kuin tuomarit: alat yhdelle, niin saat koko porukan niskaasi.

Viikon puheenaihe: Esa "God damn" Lindell

Esa Lindell heittäytyy kiekon perään
AOP

Viikon puheenaihe putoaa kuin apteekin hyllyltä: Esa ”god damn” Lindell!

On todella erikoista, ettei Pohjois-Amerikassa ole puhuttu Lindellistä käytännössä yhtään mitään koko kauden aikana, vaikka tämä on kasvanut fantastisella tavalla yhdeksi liigan parhaista puolustavista puolustajista. Maanantaina vihdoin Lindell nousi otsikoihin ja vieläpä isosti, jos kohta ei kuitenkaan siinä kontekstissa, missä pelaaja itse kenties olisi toivonut.

– Pakko kyllä myöntää, etten olisi koskaan uskonut, millainen haloo tästä nousee. Että tämä ihan oikeasti olisi puheenaihe joka puolella seuraavana päivänä, Lindell naureskeli tiistaina.

Kyse oli siis kulmaväännöstä, jossa St. Louis-puolustaja Robert Bortuzzo veti Lindelliä kolme kertaa poikittaisella mailalla. Kahdesti selkäpuolelle, kerran rintamukseen. Ja jokaisella kerralla Lindell lensi jään pintaan vähintäänkin dramaattisin elkein. Erotuomari palkitsikin Bortuzzon lisäksi myös Lindelliä jäähyllä, niin sanotulla sukeltamisjäähyllä.

Episodi teki Lindellistä hetkessä NHL-somen kuumimman nimen. Jo maanantai-iltana, paikallista aikaa, sosiaalinen media oli pullollaan Lindell-kuvia, missä tämä kuvattiin milloin näyttelijänä, milloin sukeltajana.

– Olen mä pari kuvaa saanut kavereilta, kaikkea ne keksii. Kun tällaista tapahtuu, niin on parempi pysyä pois sosiaalisesta mediasta ja muutenkin koneelta, Lindell virnuili.

Eikä vastustajakaan päästänyt lopun ottelun aikana suomalaispuolustajaa helpolla. Lindell uskoo, että suut tulevat käymään aiheen tiimoilta myös keskiviikon neljännessä ottelussa.

– Tulihan sieltä aika paljon puukkoa ja huomenna tulee lisää. Mutta pääsinpähän ainakin ihon alle.

Trendejä ja taktiikkaa: Ei pizzaa erätauoilla!

pizza
AOP

Pohjoisamerikkalaismedia The Athletic nosti tiistaina esiin mielenkiintoisen seikan otteluiden sisältä, jatkoaikaerätaukojen touhut ja ravitsemiset. Eli mitä tapahtuu NHL-joukkueiden pukuhuoneissa siinä vaiheessa, kun pudotuspeliottelu venyy jatkoajalle. Tänäkin keväänä on nähty jo useita toiseenkin jatkoerään venyneitä kamppailuja. Kun ottelu venyy kolme-neljätuntiseksi, on selvää, että pelaajat alkavat olla kovilla.

Lisää ravintoa ja etenkin nesteitä tarvitaan, sillä monet menettävät ottelun aikana kehostaan useamman litran nestettä. Toisin kuin ennen vanhaan, ei pizzaa kuitenkaan ennen jatkoeriä ole tarjolla. Pelaajat syövät jatkoerien välissä pääasiassa hedelmiä, energiapatukoita ja nestettä. Toki tarjolla joissakin kopeissa on muun muassa Gatorade-nallekarkkeja, kaurapuuroa ja voileipiä.

The Athleticin artikkelissa Columbuksen Matt Duchene kertoi tuoneensa Blue Jacketsin pukuhuoneeseen hunajanmakuisia vohvelikeksejä, jotka ovat kelvanneet muillekin. Neste on kuitenkin tärkein.

– Mä vedän proteiinipatukkaa, vettä ja jotakin nesteytysjuomaa. Ainakin puoli litraa juon erätauon aikana, että pysyisi nestetasapaino kunnossa. Etenkin tänä keväänä on tuntunut, että on aivan pirun kuuma pelata. Kun ilmat lämpenee, se vaikuttaa halliinkin. Itsellä saattaa pelin aikana heittää paino kilon, puolitoista. Ennen ja jälkeen pelin näitä punnitaan, Esa Lindell sanoo.

Vaikka viidentoista minuutin jatkoaikaerätauko on verrattain lyhyt, pukuhuoneeseen mahtuu kaikenlaista toimintaa tuonakin aikana. Jotkut venyttelevät, jotkut vaihtavat kuivaa päälle, toiset vain oleskelevat. Duchene tuntee artikkelin mukaan pelaajan, joka tapasi jatkoajan alussa riisua kokonaan, mennä suihkuun ja tulla sen jälkeen kopin puolelle nauttimaan Coca Colaa.

– Hah, mitään noin erikoista meillä ei ole, Lindell nauraa.

– Mutta kyllähän siellä kaikkea tapahtuu. Itse yleensä vain möllötän ja juon. En edes vaihda kuivaa päälle, vetelen aika lailla samoilla kamoilla koko pelin.

Etenkin puolustajille pitkät ottelut käyvät raskaaksi. Esimerkiksi Lindell pelasi toisessa jatkoaikaottelussa Nashvillea vastaan yli 31 minuuttia, vieläpä seitsemän kertaa ottelussa taklaten. Columbuksen Seth Jones pelasi parhaimmillaan tänä keväänä jatkoaikapelissä yli 38 minuuttia.

– Kyllähän se alkaa tuntua raskaalta, toki riippuu vähän siitäkin, miten on peluutettu, onko menty lopussa neljällä pakilla vai ei. Etenkin ensimmäinen jatkoaika on hankala, koska vaihtomatka on pitkä. Mutta ei siinä muuta voi kuin pitää vaihdot lyhyinä ja sähäkkinä, Lindell pyörittelee.

Toisaalta palautuminenkin olisi saatava käyntiin mahdollisimman nopeasti pitkän ottelun jälkeen. Esimerkiksi keskiviikkona Dallasin ja St. Louisin ottelu alkaa paikallista aikaa vasta puoli yhdeksän illalla. Parin jatkoerän jälkeen kello on helposti yli yhden yöllä. Nukkumaan olisi päästävä ja ruokaa saatava mahdollisimman pian. Siksi vierasjoukkueet nukkuvat usein pudotuspelien aikaan pelipaikkakunnalla kotiin yötä vasten lentämisen sijaan.

– Meillä toimii onneksi kotona hyvin nämä ruokahomma. Valmiit annokset tulevat hallille ja ovat saatavilla pelin jälkeen. Ollaan etukäteen täytetty sellaiset laput, missä on pari vaihtoehtoa, minkä mukaan sitten ruoat tulevat.

Viikon paparazzi: Tästä nimi mieleen!

WHL-ottelu
Tommi Seppälä

Viikon kuva tulee WHL-ottelusta Vancouverista. Paikallinen Giants pelaa tunnetun a-junioriliigan loppuottelusarjassa Prince Albertia vastaan. Olin katsomassa menneellä viikolla kahta konferenssifinaaliottelua ja täytyy sanoa, että menoa kelpasi katsella – paitsi pelin, myös tunnelman puolesta. Lähes 5000 ihmistä vetävä Langley Event Centre oli houkutellut paikalle yli 4900 katsojaa, siis jota kuinkin saman verran, mitä Hämeenlinnassa käy ihmisiä katsomassa SM-liigan finaaleja.

Paikallinen Giants pelasi vielä kolme vuotta sitten Vancouverin keskustassa NHL-seura Canucksin vanhassa Pacific Coliseumissa, mutta siirtyi kaupungin ulkopuolelle Langleyyn kustannussyistä. Tilannetta voi verrata siihen, jos HIFK:n A-juniorit alkaisivat pelata jossakin kaukana Espoon perukoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että katsojakunta on muuttunut radikaalisti. Eivät ihmiset kaupungista jaksa lähteä Langleyyn asti, mistä päästäänkin mielenkiintoiseen numeroon. Giants on nimittäin tehnyt tutkimusta katsojakunnastaan kuluvalla kaudella. Jo silmämääräisesti on helppo todeta, että Vancouver Giantsin ottelut ovat tätä nykyä ennen muuta perhetapahtumia, mutta erityisen hienoa on naisten määrä otteluissa. Giantsin mukaan peräti 53 prosenttia katsojista tällä kaudella on ollut tyttöjä/naisia. Lasten kanssa peliin tulevat siis äidit, eivät niinkään isät. Mahtavaa!

Kaukalosta lyhyesti. Bowen Byram on Giantsin kirkkain tähti tämän vuoden osalta. Nuoren kanadalaispuolustajan nimi huudetaan kesän varaustilaisuudessa hyvin pian Kaapo Kakon jälkeen. NHL-valmis Byram on fantastinen luistelija, erinomainen kiekonkäsittelijä ja mikä tärkeintä, todella älykäs pelaaja. Byram, joka pelaa usein kuin laitahyökkääjä, on lapannut puolustajan tontilta pudotuspelit mukaan lukien käsittämättömät 33 maalia. Pudotuspelien osalta Byram on koko WHL:n tehokkain (15, 7+11=18) pelaaja. Ei ihan Miro Heiskanen, mutta sinne päin. Kannattaa pistää nimi mieleen.

Voittavaa tekemistä: Tuomareillekin tunnustusta!

tuomari jäällä
AOP

Haluan nostaa voittavaa tekemistä-kohdassa tällä kertaa esiin tuomarit. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että yksi vastenmielisimpiä ilmiöitä yleisessä jääkiekkokeskustelussa on tuomarien ainainen haukkuminen.

En ole koskaan ymmärtänyt totaalisen kunnioituksen puutetta tuomareita kohtaan.

Milloin ja kuka keksi, että tuomarit olisivat ikään kuin pilaamassa jääkiekko-otteluita? Miksi tuomareille esimerkiksi usein vihelletään ja buuataan, kun nämä tulevat jäälle? Miksi jostakin mitättömästä viheltämättä jääneestä kampitustilanteesta tehdään hirvittävä numero samaan aikaan, kun pelaajat kaukalossa tekevät ottelun lopputuleman kannalta merkittävästi räikeämpiä virheitä.

Ja mitä enemmän pelaajat, valmentajat ja mekin mediassa, riistämme tuomareita, sitä syvemmässä ”haetaan syy tappioon tuomareista”-kulttuuri jatkossakin elää. Minun on todella vaikea ymmärtää, miten kenenkään päällimmäinen ajatus käytännössä mistään ottelusta voi olla se, miten jokin koukku tai kamppi jäi viheltämättä. Onko tämä tosiaan se taso, jolla ymmärrämme peliä?

Junttiuden multihuipentuma ylipäätään on olla ymmärtämättä pelin nopeutumista ja sen vaikutusta tuomaripeliin. Ja nyt voimme puhua lähes mistä tahansa pallopelistä. Etenkin jääkiekko on tänä päivänä käsittämättömän nopeaa, mikä tekee raitapaitojen työstä merkittävästi vaikeampaa. Ja silti nämä ihmemiehet tekevät kymmeniä ja satoja oikeita valintoja sekuntien sadasosissa läpi pudotuspelien. Voittavaa tekemistä nähdäkseni.

Arvostan valtavasti sitä, mitä nämä veljet tekevät illasta toiseen. En voi käsittää, miten laajalti muu lajiperhe on valmis vuosikymmenistä toiseen osoittamaan epäkunnioitusta näitä ammattilaisia kohtaan. Kuluvan kevään vastenmielisen televisiokuva oli se, missä Aleksander Ovetshkin huusi f-pommia suorassa televisiolähetyksessä tuomarien suuntaan. Taas ruokittiin inhoa tuomareita kohtaan.

Ja kyllä, tuomaritkin tekevät virheitä. Karkeitakin.

Dan O’Halloran ja Eric Furlatt heittivät Vegasin Cody Eakinin syyttä suihkuun Vegasin ja San Josen seitsemännessä ottelussa. Tilanne eskaloitui, San Jose teki neljä ylivoimamaalia neljään minuuttiin ja voitti ottelun jatkoajalla. Karmiva tuomarivirhe. Mutta myös heitä tarkkaillaan ja siksi kaksikko ei enää tänä keväänä vihellä. Etenkin 2007 vuodesta Stanley Cupin finaaleihin asti viheltäneelle O’Halloranille rangaistus on tuntuva. Mutta näin sen pitää mennäkin. Myös tuomarien kesken kisan pitää olla reilua ja rehtiä niin, että kesän finaaleissa viheltävät parhaat miehet.

Mutta ne, jotka halusivat niin sanotusti "verta pakkiin" tehdystä virheestä, niin toivottavasti kaksikon pudottaminen auttaa pahimpaan tuskaan.

Suomi-nurkka: Heiskasta sorsittiin surutta

Miro Heiskanen
AOP

Suomi-nurkassa rähistään lopuksi Miro Heiskasen puolesta. Ne, jotka eivät sitä vielä huomanneet, niin syystä tai toisesta, Heiskanen ei ole ehdolla NHL:n vuoden tulokkaaksi. Se, että ehdolla ovat Vancouverin Elias Petterson ja St. Louisin Jordan Binnington, on täysin oikein. Se, että Heiskasen eteen kolmanneksi ehdokkaaksi on nostettu Buffalon Rasmus Dahlin, on täysi fiasko. Ja se kertoo enemmän kuin mistään muusta, maantiedosta.

Palkinnostahan äänestävät Pohjois-Amerikassa kiekkokirjoittajien yhdistys, jossa on näköjään jäseniä, jotka eivät selkeästikään miellä Dallasia sellaiseksi kaupungiksi, missä kannattaisi kovin usein vierailla, tai Starsia joukkueeksi, jota jaksaisi kovin usein katsella. Koska ne, jotka ovat katsoneet sekä Buffalon että Dallasin otteluita, ymmärtävät, ettei Dahlin voi mitenkään olla Heiskasen edellä.

Eikä kyse ole tehopisteistä. Kyse on kokonaisvaltaisesta pelaamisesta, pelaajan merkityksestä omalle joukkueelle. Heiskasen, joka pelasikin enemmän kuin Dahlin, fantastiset otteet olivat suuressa roolissa nostamassa Dallasia monien yllätykseksi pudotuspeleihin. Dahlin sen sijaan oli osa joukkuetta, joka ei marraskuun lopun jälkeen pystynyt muuta kuin häviämään.

No, turha kai siitä on sen enempää rähistä. Pudotuspeleissä dominointiaan jatkaneen Heiskasen otteet ovat vihdoin kevään huipennuksen myötä alkaneet saada huomiota laajemminkin Pohjois-Amerikassa. Samaan aikaan Dahlin on golfaillut jo muutaman viikon kesälomilla. Uskon, että tämä on Heiskaselle sopiva hyvitys menetetystä huomionosoituksesta. Pojat pelaa syksyllä, miehet keväällä, vai miten se meni.

Valot sammuu

On pakko vielä heittää loppuun pieni nugetti kirjeenvaihtajan arjesta. On nimittäin koko naapurustosta sähköt poikki ja kello kahdeksan illalla. Se, miksi ne ovat poikki ja koska ne palaavat, siitä ei ole tietoa. Omenakoneessa virtaa 15%, kännykässä noin 50%. Kirje tuli valmiiksi, mutta esimerkiksi Colorado-San Jose-ottelua lienee turha yrittää katsella kännykän nykivästä netistä, kun wifikin on poikki.

Jääkaapit, pakkaset sulaa, telkkari ja netti pimeänä. Että näin. Kirje onneksi tuli valmiiksi.

Kiitoksia taas useista palautteista ja värittelyistä sähköpostissa, niitä on mukava saada. Antakaa postin paukkua, vastailen niihin taas, kunhan tänne joskus palaavat sähköt.

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tommi Seppälän Änärikirjeenä. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin kuulet jatkossa maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä – joka keskiviikko. (siirryt toiseen palveluun)

Aiemmat kirjeet:

Patrik Laineen Winnipeg mätänee sisältä ja syyt painajaiseen ovat kasautuneet kuin varkain – viikon NHL-ihmettelyissä myös kanadalaisten alamäki ja pudotuspelien outo muoti

NHL:n suomalaistähdet kertovat tappeluista, hermojen menetyksistä ja ylilyönneistä, joita pudotuspeleissä nähdään – hämmästelemme myös mystistä komeroa, jonka salaisuutta Patrik Laine varjelee

NHL-tähdet paljastavat mielipiteensä vaaleista ja puhuvat avoimesti MM-kisojen "rintamakarkuruudesta" – tapaat myös papin, josta Patrik Laine teki miljonäärin

Pizzaa, burgeria ja bisseä pelin jälkeen? Näin NHL:ssä vahditaan pelaajien rasva-arvoja

"Vaikeasti valmennettava" Julius Honka ja Jarmo Kekäläisen poikkeuksellinen taktiikka – tilaa Tommi Seppälän Änärikirje ja kuulet NHL:n sisäpiirijutut ensimmäisenä

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat