Omituinen yksityiskohta Ruotsin uuden urheilusankarin MM-sensaatiossa herättää hilpeyttä – "Tällaista ei varmasti ole tapahtunut koskaan"

Pöytätenniksen kaksinpelin MM-finaaliin yltäneen Mattias Falckin ura on kulkenut täysin poikkeuksellista rataa.

Mattias Falck pääsi lauantaina tuulettamaan MM-finaalipaikkaa ensimmäisenä ruotsalaisena 22 vuoteen. Kuva: AOP

Bragdguldet on yksi Ruotsin arvostetuimpiin kuuluvista urheilutunnustuksista, jonka Svenska Dagbladetin raati jakaa vuoden merkittävimmästä ruotsalaisesta urheilun uroteosta. Yksittäinen urheilija voi saada vuodesta 1925 alkaen jaetun palkinnon korkeintaan kahdesti, ja saavutukseen on sinikeltaisessa menestystarinassa yltänyt toistaiseksi vain kuusi urheilijaa.

Yksi heistä on Ruotsin pöytätenniksen legenda Jan-Ove Waldner, vuoden 1992 olympiavoittaja. Waldnerin aikakaudella 8,5 miljoonan asukkaan Ruotsista tuli pöytätenniksen supervalta, jonka edessä edes miljardikansa Kiina ei mahtanut mitään. Waldnerin ei tarvinnut yksin kannatella harteillaan Ruotsin menestystoiveita, vaan hän sai vähitäänkin kiitettävää vetoapua maanmieheltään Jörgen Perssonilta. Kaksikko hallitsi pöytätennistä 1980-luvun lopulta ja ratkaisi kaksinpelin MM-kullan kohtalon vuosina 1989 ja 1991. Kyseisinä vuosina ensimmäisen MM-voiton vei Waldner ja jälkimmäisen Persson.

Vuosi 1989 oli Ruotsin pöytätennikselle erityinen, sillä Ruotsi voitti kaksinpelimenestyksen ohella myös joukkuepelin maailmanmestaruuden. MM-kullan lisäksi Bragdguldetilla palkittiin paitsi Waldner ja Persson myös joukkueen muut jäsenet, Mikael Appelgren, Erik Lindh ja Peter Karlsson. Samalla alkoi Ruotsin yli kymmenen vuotta kestänyt valtakausi, joka katkesi tylysti vuosituhannen vaihteessa. Mitalirintamalla alkoi pitkä hiljaiselo, eikä uusia waldnereita ja perssoneita ollut näköpiirissä.

Ruotsalaisen pöytätennisväen piti odottaa uutta sankaria aina viime viikolle, jolloin Mattias Falck venyi urotekoon Budapestin MM-kisoissa. Falck, 27, yllätti kaikki yltämällä kaksinpelin finaaliin, jossa kiinalainen lajilegenda Ma Long oli lopulta parempi erin 4–1.

– Tavoitteeni oli päästä puolivälieriin, jotta saisin edes mahdollisuuden taistella mitalista. Kaikki loppu oli bonusta, Falck kertoo Yle Urheilulle puhelimitse kotoaan Halmstadista.

Vaikka Falck jäi hopealle, hänen saavutuksensa on silti huima Ruotsin maineikkaassa pöytätennishistoriassa: aiemmin kaksinpelin MM-finaalissa ovat Waldnerin ja Perssonin lisäksi esiintyneet vain Tage Flisberg (hopeaa 1954), Stellan Bengtsson (kultaa 1971) ja Kjell Johansson (hopeaa 1972).

– Historiamme on niin uskomaton, että olen jo ylpeä, kun minut mainitaan yhtenä näistä kuudesta, Falck sanoo.

Jörgen Persson kärsi kirvelevän välierätappion Pekingin olympialaisissa 2008. Kuva: imago sport / AOP

Vanhalla kaartilla on merkittävä rooli Ruotsin paluussa pöytätenniksen huipulle. Länsinaapurissa on aina osattu pitää huolta, että tietotaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Kuten Bengtsson ja Johansson, jotka olivat aktiivivuosiensa jälkeen valmentajina rakentamassa Ruotsin kultakautta, myös Persson on päättänyt kantaa kortensa kekoon ja vetänyt valmennushaalarit ylleen.

Persson on toiminut Falckin henkilökohtaisena valmentajana puoli vuotta, ja tulosta on tullut. Jo maaliskuussa Falck ylsi välieriin parhaat pelaajat kokoon keräävissä Qatarin avoimissa, joissa hän hävisi Kiinan Lin Gaoyuanille ratkaisevan seitsemännen erän jatkopalloilla 10–12. MM-finaalipaikka oli silti valmentaja Perssonille ravisuttava yllätys.

– En yleensä ole kovin tunteellinen. Neljännes- ja puolivälierien jälkeen tirautin kuitenkin jo muutaman kyyneleen. Semifinaalin jälkeen itkin sitten kunnolla. Muistot puskivat läpi omasta urastani, 53-vuotispäiviään MM-kisojen aattona juhlinut Persson kertoo Yle Urheilulle.

– Olen voittanut maailmanmestaruuden ja hävinnyt MM-finaalin, mutta olen myös hävinnyt kaksi olympiavälierää. Välierän häviäminen on raadollisin tappio, joka urheilussa voi olla. Mattias osoitti kuitenkin mestarillisia elkeitä, Persson kehuu 4–3-välierävoiton napannutta suojattiaan.

Isän jalanjäljissä pelin pariin

Falckin selviäminen MM-finaaliin oli sensaatio monella mittarilla. Ensinnäkin pöytätenniksen miesten kaksinpelin lähihistoria ei tunne yhtä alhaalle rankattua finalistia kuin Falck (16. sijoitettu). Toisekseen hänestä tuli ensimmäinen ruotsalaisfinalisti sitten vuoden 1997, jolloin Waldner saavutti viimeiseksi jääneen maailmanmestaruutensa. Falck oli tuolloin kuusivuotias ja vastikään aloittanut pöytätenniksen.

– Olin silloin niin nuori, ettei minulla ole finaalista tarkkoja muistikuvia. Muistan vain, että katsoin sitä isäni kanssa, Falck sanoo.

Pöytätennis ja isä kulkivatkin käsi kädessä Falckin nuoruudessa. Hän on yksinhuoltajaisän kasvattama, ja välit äitiin ovat olleet poikki jo varhaisesta lapsuudesta. Falck ei halua avata asiaa tarkemmin. Leivänpakkaajana Karlskronassa työskennellyt isä pelasi Ruotsin korkeimman tason pöytätennisliigaa paikallisseura Lickebyssä. Töiden jälkeen isä harjoitteli lajia puoliammattimaisesti, ja Falck löysi itsensä kirmaamassa 12 pöydän salilta jo neljävuotiaana.

– Oli vain ajan kysymys, milloin innostuisin lajista. Pingiskärpänen puraisi kuusivuotiaana, Falck muistelee.

Koska isä oli taidoiltaan Ruotsin korkeinta liigatasoa, Falckilla kesti 15-vuotiaaksi voittaa isä ensi kertaa kisaottelussa.

– Hän otti tappionsa rehdisti. Ennen sitä en ollut yhtä reilu häviäjä, Falck myöntää.

Tappiot olivat koulineet nuorta Falckia, joka saavutti 15–17-vuotiaana kolmena vuonna peräkkäin alle 18-vuotiaiden Ruotsin mestaruuden. Se on Ruotsin ennätys. Waldner jäi kahteen.

Falck oli vastustajilleen hankala voitettava, sillä hän oppi nuorena omanlaisensa pelityylin. Muutokseen vaikutti Marcus Sjöberg, Englannin nykyinen päävalmentaja.

Mattias Falck palautti Ruotsin pöytätenniksen kaksinpelin MM-finaaliin 22 vuoden tauon jälkeen. Kuva: SZILARD KOSZTICSAK / EPA-EFE / AOP

Perssonin mukaan maailmanlistan sadan parhaan joukosta kukaan ei pelaa kuten Falck.

– Mattiaksen kämmenlyönnin lukeminen on vastustajille vaikeaa, koska sillä puolella mailaa hänellä on lyhyet ja ulospäin suuntautuvat näppyläkumit, joilla hän lyö smashia yläkierteen sijaan. Käytännössä kaikki muut lyövät yläkierrettä kämmeneltä ja rystyltä. Näin ollen Mattiakselta pallo tulee takaisin eri kulmassa kuin muilla, ja silti hän voi käyttää yläkierrettä tietyissä palloissa, sanoo Persson, jonka mukaan pelaajat tulevat nykyisin samanlaisesta muotista.

– Pöytätennis on nykyisin paljon enemmän voimapeliä kuin 1980- ja 1990-luvuilla. Pelivälineet ovat vaikuttaneet muutokseen paljon, mutta nyt on vahvuus erottua joukosta, Persson sanoo.

Ei yhteistyötä vanhaan tyyliin

Persson on oikea mies arvioimaan pelityylien vaikutuksia. Kun Persson oli 15-vuotias, hän sai kouriintuntuvasti kokea, mitä pöytätenniksessä oli tulossa. Vuosi oli 1981, kun Persson, Waldner ja Erik Lindh pääsivät tutustumaan Pekingissä sijaitsevaan pöytätennisakatemiaan.

– Tulin ruotsalaisesta seuravalmennuksesta, jossa harjoiteltiin 3–4 kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan. Kun olimme Kiinassa kuukauden, harjoittelimme kuudesti viikossa kuusi tuntia päivässä. Silloin tajusin, että vaikka olen lahjakas, minulla on edessäni valtavasti töitä, Persson sanoo.

– Siihen aikaan pöytätenniksessä oli vallalla useita pelityylejä: joku pelasi kynäotteella, joku kättelyotteella, joku pidemmällä ja toinen taas lyhyemmällä näppyläkumilla. Saimme turpaamme päivästä toiseen, mutta kaikkiin tyyleihin oli vain pyrittävä sopeutumaan, Persson muistelee.

Vuodesta 1981 alkaen Kiina vei kaikki miesten kaksinpelin MM-kultamitalit Perssonin ja Waldnerin finaalivuoteen 1989 asti. Kiinalaisten suvereenia hallintaa kuvaa myös se, että hopeatkin menivät punaisen puolueen pelaajille Waldnerin vuoden 1987 hopeaa lukuun ottamatta. Kun Ruotsi sitten putsasi palkintopöytää vuosina 1989–1997, yhteistyö kiinalaisten kanssa toimi myös Ruotsin suuntaan.

– Kun ohitimme kiinalaiset, Kong Linghui, Liu Guoliang ja Wang Liqin olivat puolestaan meillä harjoittelemassa.

Erik Lindh, Jan-Ove Waldner ja Jörgen Persson juhlivat MM-joukkuekultaa 1989. Kuva: imago sport / AOP

Sittemmin Linghui ja Guoliang voittivat kaksinpelissä yhden olympia- ja MM-kullan, ja Liqinistä tuli kolminkertainen maailmanmestari.

– Yhteistyötä Kiinan kanssa ei ole ollut enää vuosiin, mutta toivon siihen muutosta. Kun olin Kiinassa, halusin oppia heiltä yksittäisiä asioita, en matkia heitä, Persson muistuttaa.

Kuten Perssonilla, Waldnerilla ja kumppaneilla oli murrettavanaan kiinalainen valtakausi, saman tehtävän edessä on myös Falck. Kiina on voittanut kaikki olympia- ja MM-kullat vuodesta 2005 alkaen, ja Falckista tuli ensimmäinen finaaliin yltänyt ei-kiinalainen.

Ennennäkemätön suoritus

Ja nyt tulee artikkelin otsikkopihvi: Falck ylsi 27-vuotiaana MM-finaaliin ennen kuin oli kertaakaan ollut aikuisten tasolla edes Ruotsin mestaruuskisojen finaalissa.

– Voitin ensimmäisen aikuisten mitalini, pronssin, Ruotsin mestaruuskisoissa vasta maaliskuussa, Falck sanoo ja nauraa.

Myös Perssonin silmissä saavutus herättää kunnioituksen lisäksi hilpeyttä.

– Tällaista ei varmasti ole tapahtunut koskaan. Se on ajatuksena suorastaan järjetön. Samalla se on osoitus, että kaikki on mahdollista, kun vain jaksaa uskoa itseensä, legenda ylistää.

– Hänen tyylinsä ei ole mielestäni pelin tulevaisuus, mutta tärkeintä on, että hän uskoo siihen, Persson alleviivaa.

Mattias Falck sai onnittelut valmentajaltaan Jörgen Perssonilta trillerivoittoon päättyneen MM-välierän jälkeen. Kuva: imago sport / AOP

Usko on ollut myös koetuksella. Vaikka hän otti 19-vuotiaana ensimmäisen aikuisten kansainvälisen turnausvoittonsa Finlandia Openissa 2010, läpimurrosta ei ollut pitkään tietoakaan.

– Jos joku olisi silloin sanonut, että Mattias on MM-finaalissa yhdeksän vuoden päästä, olisin pitänyt häntä ihan sekopäänä. En uskonut, että Mattiaksen tekniikalla voisi nousta huipulle, mutta hänen henkinen vahvuutensa on huikea, Suomen pöytätenniksen lajilegenda Pasi Valasti, 50, hehkuttaa.

Vasta muutto lukion jälkeen Halmstadiin avasi lukkoja, kun Falck pääsi nelinpelin vuoden 1985 maailmanmestarin Ulf "Tickan" Carlssonin oppiin, josta vaihtoi Perssonin alaisuuteen puoli vuotta sitten. Valasti korostaakin, että Falckin tuoreet huipputulokset voivat antaa sysäyksen Ruotsin paluulle takaisin lajin valtamaaksi.

Viime vuonna Ruotsi saavutti jo MM-joukkuekisoissa pronssia joukkueella, jonka nuorin pelaaja oli 16-vuotias Truls Möregårdh. Nyt vuoden vanhempana Möregårdh on aikuisten hallitseva Ruotsin mestari.

– Hän on aika samantasoinen kuin Mattias, tai ehkä sitten vähän huonompi, kun toinen on nyt pelannut MM-finaalissa, Valasti sanoo ja nauraa.

Matkaa takavuosien suosioon

Valasti arvioi, että Falck ja Ruotsin muut pöytätennistoivot joutuvat lähivuosina venymään vielä useisiin urotekoihin saadakseen ansaitsemansa näkyvyyden.

– Menestyskrapulan jälkeen ruotsalaisista ei tuntunut miltään, jos joku oli EM-kisoissa kahdeksan joukossa tai nelinpelin finaalissa. Myös viime vuoden MM-kotikisojen joukkuepronssi pantiin vähän kuin kotikentän vahingoksi. Näihin MM-kisoihinkin SVT (Ruotsin yleisradioyhtiö) heräsi myöhään, sillä se änki Falckin pelit tv-ohjelmistoonsa vasta välierissä, Valasti sanoo.

Ma Long ja Mattias Falck kohtasivat MM-finaalissa sunnuntaina. Kuva: SZILARD KOSZTICSAK/EPA-EFE/AOP

Välierävoitto nousi Ruotsin suurimmissa medioissa isosti otsikoihin, eikä finaalikaan supertähti Ma Longia vastaan ollut läpihuutojuttu, vaikka siltä näytti vahvasti kiinalaisen johtaessa erin 2–0. Falck kaivoi kuitenkin kolmannen erän itselleen 11–7 ja johti neljättä pistein jo 9–7.

– Man kehonkieli oli 7–9-tappiotilanteessa erittäin hermostunut: hän puisteli päätään ja vilkuili valmentajaansa, finaalia valmentajanpallilta seurannut Persson sanoo.

Kun Ma kavensi Falckin johdon 8–9:ään ja hänellä oli jäljellä yksi syöttö, Persson otti aikalisän. Valmentaja oli edellisiltana tutkinut Ma Longin pelitapaa erien loppuhetkillä ja tehnyt muistiinpanoja myös kamppailun kahdesta ensimmäisestä erästä.

– Sanoin Mattiakselle, että valmistaudu pitkään syöttöön – samaan, jonka Ma teki juuri edellisessä pisteessä, Persson sanoo.

– Kuten arvioin, Malta tuli pitkä syöttö. Mattias oli hieman yli-innokas ja yritti tappaa pallon välittömästi vaikealla rystylyönnillä, Persson kertaa pitkäksi karannutta palautusta.

Ma Long juhlii jo kolmatta MM-kultaansa. Kuva: imago sport / AOP

Jos palautus olisi pysynyt sisällä, Falckilla olisi ollut kaksi eräpalloa. 9–9-tasatilanteen jälkeen Ma vei myös kaksi seuraavaa pistettä ja karkasi 3–1-eräjohtoon. Siitä Falck ei enää noussut. Vaikka loppulukemat olivat kiinalaiselle 4–1, Perssonin mielestä numerot eivät anna finaalista oikeaa kuvaa.

– Emme saa koskaan tietää, mutta jos Mattias olisi saanut neljännen erän... Silloin finaali olisi hyvin voinut olla hänen. Mutta siksi Ma on suuri mestari. Kokeneena pelaajana hän teki pieniä muutoksia oikeaan aikaan. Opin Kiinassa jo nuorena, että tässä lajissa yksityiskohdilla on valtava merkitys, Persson sanoo.

– Ma näytti, miksi hän on voittanut nyt kolme maailmanmestaruutta putkeen ja on hallitseva olympiavoittaja, Falck komppaa valmentajaansa.

Hopeajuhlat lentokentällä ja autossa

Finaalin jälkeen Falckilla ja Perssonilla ei ollut aikaa hengähtää. Kaksikko ei nimittäin ollut matkaa suunnitellessa valmistautunut, että Falck pääsisi osallistumaan finaalin jälkeen palkintojenjakoon. Budapestin lentokentälle tuli kiire, ja Persson kertoo tarjonneensa samppanjat vasta välilaskulla Wienissä.

Falckin mukaan määränpäässä Kööpenhaminan lentokentällä häntä odotti yllätys saapuvien lentojen aulassa.

– Vanha pelikaverini oli tullut paikalle tuomaan lahjaksi ostamansa prinsessakakun. Sitä ehdimme sitten nauttia automatkalla Halmstadiin, jonne saavuimme maanantaiyönä kello 1, Falck kertoo.

– Kuten pelissä, pienet yksityiskohdat ratkaisevat. Se yllätys kruunasi hienon MM-matkamme, Persson hehkuttaa.

Vaikka MM-hopea tuskin riittää Svenska Dagbladetin raadille Bragdguldetiin (tunnetaan suomeksi Svenska Dagbladetin kultamitalina), Ruotsin ja koko Euroopan pöytätennikselle kiinalaisrintaman murtaminen oli jo kultainen uroteko.

Lue myös: