1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. NHL

NHL:n tyrmistyttävä tuomarisekoilu ja Seattlen massipäälliköiden puuhat puhuttavat – pohdimme lisäksi, kuittaako kuolema univelat myös maailman kovimmassa kiekkoliigassa

Tilaa Tommi Seppälän Änärikirje sähköpostiisi, niin kuulet maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä.

Kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikottain NHL:n kuumimmista puheenaiheista. Kuva: Ian McCausland

Stig ombord, Änärikansa! Toisin sanoen tervetuloa kyytiin, taas mennään.

Kirje tulee tällä(kin) kertaa kotimaisemista Vancouverista, missä sää on hemmotellut kansalaisia jo parin viikon ajan. Toisin kuin Suomessa viikonloppuna, täällä on paistellut aurinko jo parin viikon ajan. Vancouver on kaupunki, joka saa aurinkoisena päivänä kyynisimmänkin kaupunkilaisen haukkomaan henkeään. Kun kaunista kaupunkia ympäröi aurinkoisena päivänä Tyynen valtameren lisäksi upeat vuorimaisemat, näky on aidosti henkeä salpaava. Eli naatitaan naatitaan!

JOS HALUAT KUULLA NHL:N SISÄPIIRIJUTUT AINA ENSIMMÄISENÄ, TILAA TOMMI SEPPÄLÄN ÄNÄRIKIRJE (siirryt toiseen palveluun)

Aloitetaan taas jollakin paikallisella.

Paikalliseksi laskemme tässä tapauksessa myös Seattlen tuossa Yhdysvaltojen ja Kanadan rajan eteläpuolella. Riippuen autojonoista rajalla, Seattleen ajaa Vancouverista noin kolmessa tunnissa. Seattle on hieno urheilukaupunki, joka elää ja hengittää ennen muuta NFL-joukkue Seahawksia (Go Hawks!). Baseball-joukkue Marinersia seurataan, mutta menestyksen osalta laihat vuodet ovat tehneet pesiksen osalta tehtävänsä.

Seattlen tarinaa ei kuitenkin voi kertoa mainitsematta NBA-joukkue SuperSonicsia. Koripallo on ollut kaupunkilaisille aina rakas asia, joten vuoden 2008 haavat ovat auki edelleen. Tuolloin Seattlelle rakas SuperSonics siirrettiin oklahomalaisten omistajien toimesta Oklahomaan – juuri, kun SuperSonics oli varannut itselleen sittemmin supertähtikategoriaan kasvaneen Kevin Durantin.

Starbucksin emerituspresidentti Howard Schultz omisti SuperSonicsin vuoteen 2006, mutta myi syvissä vesissä pitkään uineen seuran oklahomalaisten liikemiesten muodostamalle ryhmittymälle. Loppu on historiaa. Koripalloväki kaupungissa kokee edelleen tulleensa ryöstetyksi. Omistan muuten itsekin yhden hienon t-paidan aiheeseen liittyen. Paidassa on korin kuva ja alla puhuttelevan simppeli teksti: ”Robbed!”.

Seahawksin ja Marinersin lisäksi jalkapallo kiinnostaa Seattlessa. MLS-joukkue Seattle Soundersin futiskannattajia on monin paikoin kutsuttu liigan parhaiksi faneiksi. Aika näyttää, kutsutaanko Seattlen NHL-joukkueen faneja tulevaisuudessa liigan parhaiksi. Seattlesta nimittäin tulee syksyllä 2021 NHL:n toinen laajennusjoukkue kolmen vuoden sisään.

NHL:n 32. joukkueen taival on vasta alussa, mutta jotain uutisia on jo nyt tarjolla. Vuonna 1962 avatun, silloin Washington State Pavilion-nimellä tunnetun, KeyArenan suurremontti on nimittäin meneillään. Budjetit ja aikataulut ovat kuitenkin paukkuneet jo alkumatkalla. Alunperin budjetin piti olla 900 miljoonaa taalaa, mutta nyt arvio liikkuu 930 miljoonassa. Myös aikataulun kanssa ollaan jouduttu antamaan periksi.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan remontin olisi pitänyt valmistua loppuvuonna 2020, mutta nyt tähtäin on kesäkuun alussa 2021. NHL on kaavaillut Seattlelle järjestettäväksi sekä laajennusdraftia että NHL:n varsinaista varaustilaisuutta kesäksi 2021, mutta nyt myös näiden kanssa on jouduttu nostamaan kissa pöydälle.

NHL:n varakomisaari Bill Daly tosin totesi menneellä viikolla Seattle Timesissa, että hätää näiden suhteen ei ole, NHL tarkkailee tilannetta rauhassa. Pienistä viivästyksistä huolimatta omistajataho on halliremontista niin sanotusti pähkinöinä. Vanhan areenan katto toimii Seattlessa maamerkkinä, joten 19 miljoonaa kiloa painavaan hattuun ei kosketa. Mutta muuten kaikki – kirjaimellisesti - sisältä on revitty riekaleiksi uuden tieltä. Lisäksi paikalliset jormapiisiset kaivavat maata vanhan alta vielä viitisen metriä lisää, jotta tilaa syvyyssuunnassa syntyy lisää.

Jo aiemmin syvällä maannut areena tulee olemaan jopa 17-18 metriä maanpinnan alapuolella. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kun katsoja tulee aikanaan uudelle hallille, sisäänkäynnit ovat poikkeuksellisesti yläkatsomon tasolla.

Seattlen NHL-joukkueen muuten omistaa amerikkalainen miljardööriliikemies David Bonderman yhdessä muun muassa elokuvatouhuistaan tunnetun Jerry Bruckheimerinkanssa. Bonderman omistaa osan myös NBA-joukkue Boston Celticistä. Mukana on myös Tim Leiweke, joka toimi aiemmin Toronto Maple Leafsin, Toronto Raptorsin ja Toronto FC:n omistavan Maple Leafs Sports & Entertainmentin (MLSE) toimitusjohtajana.

Leiweken perustama Oak View Group sen sijaan on Los Angeles-taustainen urheilubisnesyritys, joka on Seattlen halliremontin takana – remontti muuten rahoitetaan kokonaan yksityisellä rahalla, mistä annamme papukaijamerkin Seattlelle! Leiweke on nopealla tahdilla laajentanut urheilubisneksiään. Los Angelesissa asuva Leiweke on mukana rakentamassa myös New York Islandersille uutta hallia New Yorkiin, ja Texasin yliopistolle yli 300 miljoonan pytinkiä Austiniin.

Massimies!

Summa summarum: Seattle on fantastinen urheilupitäjä, joka tulee helposti kannattelemaan myös jääkiekon. Seattlen mukaantulo tuo lisäksi mantereen luoteisosaan mukavaa paikalliskapinaa Vancouverin ja Seattlen välille. Ja palatakseni koripalloon: se palaa vielä Seattleen! Sen jälkeen Seattlesta voidaan puhua New Yorkin ja Chicagon kaltaisena urheilupitäjänä.

Puheenaihe nyt: Videot syyniin!

Kuva: AOP

Sitten NHL:n pudotuspeleihin.

Videot puhuttavat. Viimeistään kesällä lajiväen on käytävä keskustelua siitä, mitä videoilta jatkossa katsellaan ja mitä ei. Pudotuspelien kaksi ensimmäistä kierrosta ovat nostaneet esiin tilanteita, joiden on johdettava muutoksiin. Tuntuu jokseenkin hölmöltä, että sentin paitsiota voidaan tuijottaa videolta kymmenen minuuttia, mutta samaan aikaan muikkuverkoista pudonneella kiekolla tehty maali voidaan hyväksyä, koska sitä ei saa tarkastaa nauhalta.

Columbus siis teki Bostonia vastaan maalin, missä kiekko kimposi päätyverkkoihin ja sieltä takaisin jäälle. Kahdeksan tuomarisilmää ei kuitenkaan nähnyt kiekkoa päätyverkossa, joten vihellystä ei kuulunut ja maali hyväksyttiin, koska säännöt eivät mahdollistaneet tilanteen tarkastamista videolta. Toinen ongelmakohta on päähän kohdistuvat taklaukset – tai suuret rangaistukset.

Vegas Golden Knights on pudotuspelien sijaan tällä hetkellä golfkentillä, koska tuomarit eivät voineet tarkistaa, johtuiko San Josen Joe Pavelskin verenvuoto päästä rikkeestä vai vahingosta. Tuomarit laittoivat syyttömän Cody Eakinin suihkuun ja San Jose kiitti kolmella peräkkäisellä ylivoimamaalilla marssien lopulta sarjasta jatkoon.

Maanantaina Bostonin Charlie McAvoy taklasi törkeästi Columbuksen Josh Andersonia päähän, tuomio? Kaksi minuuttia. Nopeutuneessa pelissä tuomareiden työ on äärimmäisen vaikeaa, joten ehkä sitä pitäisi hieman helpottaa ottamalla videot käyttöön sellaisissa tilanteissa, missä tehdään aidosti suuria ratkaisuja. Etenkin pudotuspeleissä edellä mainitut tilanteet aiheuttavat suurta draamaa, koska tuomioilla on lopputuloksen kannalta suuri vaikutus.

Mitä sanoo Carolinan Sebastian Aho?

– Voisi olla hyvä idea, että näitä suurempia juttuja saisi katsella videoita. Mun mielestä videoita voisi käyttää enemmän, kunhan se ei mene siihen, että jokaista jäähyä aletaan syynätä. Näissä isoissa peleissä tuollainen yksi ratkaisu voi kääntää koko sarjan, eikä toisaalta tuollaisen jäähytilanteen katseluun välttämättä niin paljon aikaa mene, Aho vastaa.

– Toki näissä pitää aina muistaa sekin, että ajatus on hyvä, mutta miten sitten se toteutus, Aho lisää.

Toisaalta voi myös kysyä, toisiko videoiden lisäkäyttö tuomareiden toimintaan vastuunsiirtelyä. Ajoittain nytkin tuntuu siltä, että suuria jäähyjä jätetään viheltämättä, koska alitajunnassa on ehkä ajatus kurinpitoelimestä paikkaamassa jäällä annettua kevyempää tuomiota. Pitäisikö tuomareille palauttaa oikeus olla joskus väärässä, ehkä silloin kovienkaan ratkaisujen tekemistä pelitilanteessa ei pelättäisi, kuten nyt. Ilmapiiri tuomaroinnin ympärillä on armottoman tuomitseva, eikä vähiten kiitos NHL:n.

Toisaalta on oikein, että tuomareidenkin toimia tarkkaillaan ja lopussa viheltävät parhaat, mutta silti NHL:n toiminta etenkin San Josen ja Vegasin fiaskon ympärillä oli anteeksiantamatonta. Vaikka se siirsikin ottelussa viheltäneen kaksikon sivuun, jonkun olisi pitänyt tulla pitämään myrskyn silmään joutuneiden raitapaitojen puolia. Sen sijaan julkisuuteen pamahti NHL:n Vegasille esittämä anteeksipyyntö, mikä vain alleviivasi tuomareiden suolausta.

Hienosti meni!

Miten siis maanantaina Kelly Sutherlandin olisi pitänyt uskaltaa heittää Charlie McAvoy suihkuun? Totta kai olisi pitänyt, mutta kun kyseessä kuitenkin on ajatteleva ja tunteva ihminen, takaraivossa todennäköisesti kummitteli San Josen tapahtumat kahden viikon takaa. Aiheeton suihkukomennus saattaisi tietää omien töiden loppumista tämän kevään osalta.

Tuomarit eivät tällä hetkellä saa tukea edes omilta pomoiltaan, joten onko ihme, että paineen alla tulee limboja? Mitä fifty-fifty-tuomioihin tulee, mieluummin vajarit kuin överit, jos töitään haluaa jatkaa.

Aho haluaisi palauttaa tuomareille mahdollisuuden epäonnistumisiin.

– Totta kai tuomaritkin tekevät virheitä, ihmisiä he ovat siinä, missä muutkin. Siinä missä joku pelaaja tekee jonkin karmean kiekonmenetyksen, tuomari näkee jonkin tilanteen väärin. Kaikki tekevät virheitä jäällä ja kyllä pelaajat sen hyvin ymmärtävät. Totta kai se joskus siinä tilanteessa harmittaa, kun väärä tuomio tulee sinua vastaan, mutta isossa kuvassa jokainen pelaaja ymmärtää, että tuomaritkin tekevät virheitä.

– Näissä peleissä ne virheet vain tuntuvat niin dramaattisilta. Kun isolla tunteella pelataan ja seurataan, niin se herättää tunteita ja niin se pitää ollakin. Mutta en mä silti ehkä joka tilannetta alkaisi videolta tuijottaa.

Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe.

Trendejä ja taktiikkaa: Kuolema kuittaa univelat

Kuva: AOP

Usein puhutaan levon tuomasta edusta uusien sarjojen alla, siitä miten aiemmin edellisen sarjan katkaissut joukkue pääsee uuteen tuoreempana. Käytännössä välipäivillä on kuitenkin vähemmän merkitystä, mitä ehkä ajattelemme. Vai miten on selitettävissä, että viikon tauon saaneet Columbus ja New York Islanders ovat lomilla – ja joukkueiden toimesta, jotka tulivat sarjaan yhden välipäivän turvin seitsemän ottelun kapinoista.

Carolina joutui tappelemaan Washingtonin kanssa seitsemän ottelua, samoin Boston Toronton. Silti selkeästi enemmän levänneet joukkueet lähtivät lomille. Lisäksi esimerkiksi Colorado sai viiden ottelun Calgary-sarjan jälkeen neljä päivää enemmän lepoa kuin seitsemän ottelun sarjan Vegasin kanssa paininut San Jose. Jos San Jose voittaa huomenna, taas yksi levänneempi joukkue lähtee lomille.

– Ei pelejä pelkällä levolla voiteta, Sebastian Aho aloittaa.

– Niin moni asia vaikuttaa siihen, miksi voitat jonkun ottelun. Tietenkin, jos tulet ensimmäiseen peliin levolta ja vastustaja suoraan edellisestä sarjasta, täytyy pitää huolta, ettei ole kauheassa ruosteessa. Me tulimme Islanders-sarjan ensimmäiseen otteluun suoraan tunteellisesta Washingtonin seiskapelistä, ja siltä se näyttikin. Hyvin kuitenkin taisteltiin, Aho jatkaa naurahtaen.

Paras esimerkki pelituntuman merkityksestä nähtiin keväinä 2011 ja 2012. Boston ja Los Angeles pelasivat mestariksi tuolloin kolmen seitsemän pelin sarjan kautta. Etenkin hiekkapaperilätkää pelanneen Kingsin mestaruus kesällä 2012 oli vähintäänkin vakuuttavan raastamisen tulos. Tie finaaleihin kulki 21 pudotuspelin kautta, ja neljästi mentiin jatkoille.

Samaan aikaan kuitenkaan kukaan ei halua kiristää ruuvia liikaa.

– Juuri näin. Kyllä jokainen sitten kuitenkin mieluummin ottaa sen levon. Siinä, kun on vielä jotakin pieniä vaivoja, niin saa itsensä kuntoon.

Otetaan poikki tähän. Yleensä keskellä pelaava Aho vältteli toisella kierroksella aloituksia, onko mies itse kunnossa muutaman päivän levon jälkeen?

– Joo joo, kunnossa ollaan, Aho heittää niin että virnistys tulee puhelinlankoja pitkin Brittiläiseen Kolumbiaan.

Jokainen tulkitkoon itse.

Takaisin asiaan. Miten Carolina itse on halunnut käyttää lepopäivät hyödykseen, ja ennen muuta, miten pelituntuma säilytetään?

– Otettiin sarjan jälkeen pari päivää ihan lepoa. Sen jälkeen on treenattu lujaa. Tällaiset tauot on hyviä siinä mielessä, että päästään käymään läpi asioita, joita ei olla kuukauteen päästy harjoittelemaan, esimerkiksi ylivoimaa. Se, miten rytmi säilyy, siihen on paha sanoa absoluuttista totuutta. Kova pelinomainen treenaaminen on yksi asia. Me on onneksi menty kovaa koko kausi harjoituksissa, joten se tulee luonnostaan.

Levon ja pelituntuman välinen keskustelu on ikuisuuskeskustelu, johon tuskin on olemassa absoluuttista oikeaa vastausta. Kenenkään ruuvia ei voi kiristää loputtomiin, mutta ruoste etenkin sarjan alussa saattaa sekin maksaa isosti. Ja, kuten Aho totesi, lopputulemaan vaikuttaa viime kädessä niin moni asia, ettei yksinään rasituksen määrällä voi selittää otteluiden lopputuloksia.

Viikon paparazzi: Viikon fistbump!

Viikon paparazzi on suttuinen otos televisiokuvasta. Mielestäni – ja omista lähtökohdistani – kuitenkin mielenkiintoinen sellainen. Siinä nimittäin lyövät kättä, tai nyrkkiä, Coloradon maalivahtivalmentaja Parkkilan Jussi Tampereen Hervannasta sekä seuran GM ja elävä jääkiekkolegenda Joe Sakic Vancouverin Burnabysta Coloradon jatkoaikavoiton jälkeen.

Niin se on maailma pieni, että niin eri lähtökohdista ja niin eri taustoista tulevat ihmiset voivat kohdata jonkin asian tiimoilta aivan siellä maailman absoluuttisella huipulla. Tämä on itselleni merkittävä kuva myös siinä mielessä, että minä satuin asumaan Parkkilan Jussin alakerrassa Hervannassa jonkin tovin joskus 90-luvun alkupuolella. Samoja ulkojäitä on siis Jussin kanssa hinkattu satoja ja tuhansia tunteja Ahvenisjärvellä.

Itse a-Ruotsin vuoksi keskustassa koulua käyneenä vastustin jyrkästi Hervantaan muuttoa, joten kieltäydyin heti alkuun tutustumasta Hervannassa kehenkään. Jussi taitaa olla ainoa, kenet tiedän niiltä vuosilta nimeltä.

Vaikka meistä ei kumpikaan ole mikään Connor McDavid, niin mielestäni yhdestä kerrostalosta kaksi jätkää NHL-maailmaan, on ihan kohtalainen suoritus. Oli sitten titteli vaikka pleksinpesijä. Hyvä Hervanta! (Vastustan muuttoa sinne myös jatkossa).

Voittavaa tekemistä: Voitto toimistolla!

Kuva: AOP

Carolinasta on puhuttu tänä keväänä paljon, joten puhutaan hieman lisää, tällä kertaa jään ulkopuolelta. Voittavia suorituksia on nimittäin tehty Raleighissa viime vuosina muuallakin kuin jään tasolla – siitäkin huolimatta, että omistaja- ja GM-kuviot olivat vielä vuosi takaperin täysin levällään. Ja vaikka ensi kauden menestyksestä jään tasolla ei ole takuita, toimistolla ollaan tehty paljon hyviä asioita tulevaisuutta ajatellen.

Nyt puhutaan siis pelaajasopimuksista.

Carolina oli tällä kaudella NHL:n halvin joukkue ja silti se rynni konferenssifinaaleihin. Eikä tilanne ole huono jatkossakaan, sillä monet nuorista avainpelaajista on sidottu seuraan halvoilla, osa myös pitkillä sopimuksilla. Esimerkiksi Teuvo Teräväisen kesään 2024 solmima 5,4 miljoonan taalan sopimus on kuin lottovoitto, mikäli Teräväinen säilyttää tasonsa. Hyvänen aika, kuinka moni leipoo NHL:ssä 70 pistettä viidellä miljoonalla?

Minnesotasta hankittu Nino Niederreiter, 26, omaa eväät 30 maalin pelaajaksi Ahon vierellä, sopimus? Vuoteen 2022 reilulla viidellä miljoonalla. Puolustuksessa tällä kaudella läpimurtonsa tehneen 25-vuotiaan Jacob Slavinin 2025 asti ulottuva 5,3 miljoonan lappu on loistava. Saman ikäinen Douggie Hamilton on sidottu 5,75 miljoonalla kesään 2021. Calvin DeHaan vuoteen 2022 reilulla neljällä miljoonalla, Brett Pesce, 24, vuoteen 2024 niin ikään neljällä.

Kaikki nämä pelaajat ovat oikeastaan vasta tulossa parhaaseen ikään.

Sitten on vielä loistavan tulokaskauden pelannut Andrei Svetshnikov, joka operoi vielä kaksi vuotta alle miljoonan tulokasdiilillä. Sebastian Aho tulee toki saamaan tulevana kesänä maistuvan sopimuksen, mutta siitäkin huolimatta pohjat huomiselle on rakennettu erinomaisen taloudellisesti. Carolinalla jos jollakin on eväitä rellestää kesän vapaiden agenttien markkinoilla, jos halua ja halukkaita riittää.

Sanoisin, että voittavaa tekemistä toimiston puolella.

Suomi-nurkka: Siipiä ja olutta Hintzille!

Kuva: AOP

Suomi-nurkassa lopuksi lyhyt ylistyslaulu Roope Hintzille. Aivan uskomaton soturi on nimittäin tämä Tampereen mies. Ensinnäkin voidaan todeta, että Hintz oli kokonaisuutena St. Louis-sarjan parhaita pelaajia, aivan heittämällä. Ilves-kasvatti oli pelin ytimessä jatkuvasti, oli sitten kyse hyökkäys- tai puolustuspelaamisesta.

Ehkä sen suurimman vaikutuksen teki kuitenkin pelaaminen ilman kiekkoa. Vaikka Hintzin nopeus nousee tämän pelaamisessa helpoiten esiin, tämä on äärimmäisen älykäs pelaaja myös ilman kiekkoa. Hintz tuntuu olevan omalla alueella aina oikein sijoittunut ja hyvin usein myös laukaisulinjoilla, mikä näkyy suoraan blokkitilastoissa. Etenkin kuutosottelussa tamperelainen blokkasi muutaman kovan kudin – ottelun jälkeen tämä kävelikin jalkatuen kanssa.

Kipu ei kuitenkaan ollut lannistanut Hintzin mieltä, vaan tämä jatkoi laukausten blokkausta seiskapelissä. Vaikka jalka oli varmasti hellänä edellispelin osumista, suomalaishyökkääjä iski samaa jalkaa hirmuisten lämärien eteen jälleen tiistaina. Kun tähän omistautumiseen yhdistetään uskomaton nopeus, kyky luoda omalla tekemisellä maalipaikkoja ja olla ylipäätään alati vaarallinen, kokonaisuus nousi huimalle tasolle.

Roope Hintz nousi viimeisen kuukauden aikana puheenaiheeksi läpi Pohjois-Amerikan, eikä todellakaan syyttä. Nyt ei nimittäin puhuta ainoastaan hienoista maaleista tai jalkakynistä, vaan huippuluokan kuudenkymmenen metrin pelaamisesta maailman parhaiden keskellä. Suoritus on vielä syyskaudella Texas Starsia edustaneelta tamperelaiselta kertakaikkisen upea. Ehkä Hintz on yhdet siivet ansainnut kotiin palattuaan – ehkä jopa oluen kera.

Sellaista tällä kertaa. Kiitos palautteista, risuista ja ruusuista sähköpostissani, arvostan jokaista lähestymistä. Antakaa postilaatikon kolista jatkossakin, kiitoksia, kritiikkiä ja juttuehdotuksia otetaan nöyränä vastaan jatkossakin.

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tommi Seppälän Änärikirjeenä. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin kuulet jatkossa maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä – joka keskiviikko. (siirryt toiseen palveluun)

Aiemmat kirjeet:

NHL-kirjeenvaihtaja paljastaa, millaista on työskennellä maailman kovimman kiekkoliigan kulisseissa – kuulemme myös, mitä pukukopeissa tapahtuu, kun pelit venyvät maratonotteluiksi

Patrik Laineen Winnipeg mätänee sisältä ja syyt painajaiseen ovat kasautuneet kuin varkain – viikon NHL-ihmettelyissä myös kanadalaisten alamäki ja pudotuspelien outo muoti

NHL:n suomalaistähdet kertovat tappeluista, hermojen menetyksistä ja ylilyönneistä, joita pudotuspeleissä nähdään – hämmästelemme myös mystistä komeroa, jonka salaisuutta Patrik Laine varjelee

NHL-tähdet paljastavat mielipiteensä vaaleista ja puhuvat avoimesti MM-kisojen "rintamakarkuruudesta" – tapaat myös papin, josta Patrik Laine teki miljonäärin

Pizzaa, burgeria ja bisseä pelin jälkeen? Näin NHL:ssä vahditaan pelaajien rasva-arvoja

"Vaikeasti valmennettava" Julius Honka ja Jarmo Kekäläisen poikkeuksellinen taktiikka – tilaa Tommi Seppälän Änärikirje ja kuulet NHL:n sisäpiirijutut ensimmäisenä