Hyppää sisältöön

Pitääkö ennakkosuosikki Kirittäret pintansa vai pystyykö Pesäkarhut vihdoin mestaruuteen?

Viime syksynä kultakantaan palannut Jyväskylän Kirittäret lähtee naisten Superpesikseen ennakkosuosikkina.

Viime kausi päättyi Kirittärien voitontanssiin kotiyleisön edessä. Kuva: Foto-Antti

Jyväskylän Kirittäret palasi välivuoden jälkeen viime syksynä Suomen mestariksi, kun vuonna 2017 ykköspaikkaa juhlinut Manse PP taipui loppuotteluissa suoraan 3-0. Koko vuoden kestänyt raju treenaaminen tuotti tulosta, eikä Kirittärille löytynyt pysäyttäjää.

Suuria muutoksia parin viime kauden aikana kokenut ryhmä on saanut valmistautua kauteen rauhallisemmin kuin vuosi sitten, sillä mestaruusjoukkue pysyi entisellään, ja lisäksi Siri Eskola hankittiin Oulusta lisäämään kilpailua pelipaikoista.

Kokenut pelinjohtaja Jussi “Nalle” Viljanen on syystäkin luottavainen kauden alla.

– Lähdemme liikkeelle mestaruustavoitteella. Halli-SM-lopputurnauksen jälkeen on ollut parin viime kuukauden aikana tavanomaista enemmän sairastelua, ja hieman se on tuonut takapakkia harjoitteluun. Nyt palaamme kuitenkin normiarkeen, kun kaikki matkalaiset saapuvat kaupunkiin ja pääsemme treenaamaan kahdesti päivässä yhdessä. Kyllä me hyviä tulemme kesällä olemaan.

Kuopioon opiskelemaan muuttanut 21-vuotias Eskola tuo Kirittäriin kotiutusvoimaa sekä ulkopeliosaamista linjaan. Viljanen on ollut tyytyväinen näkemäänsä.

– Siri taisi lyödä ensimmäisissä neljässä pelissä 15–17 juoksua, ja hän tuli hyvin sisään joukkueeseen. Meillä on 16 pelaajan rinki, joista 13 pystyy pelaamaan mestaruudesta. Pelipaikoista on kova kilpailu. Siri tulee olemaan kotiutusosastolla, ja ulkona hän on pelannut vaihtotilanteissa linjassa pesävahtina.

Kirittärien joukkueen nimilista on vaikuttavaa luettavaa: vuoden naispesäpalloilija Virpi Hukka, vuonna 2016 saman kunnian saanut Emma Körkkö (o.s. Nieminen), pudotuspeleissä juoksuja paukutellut Emma Sallinen, kokenut Marjukka Urpelainen, tuulennopea Ella Korpela, tulevaisuuden tähti Venla Karttunen ja monia muita.

– Uskon, että Hukka tulee olemaan vieläkin parempi, kuten myös Körkkö. Karttunen nousi viime vuonna avaukseen 15-vuotiaana ja hän on ollut talvella erittäin hyvä. Pelaajat ovat tehneet kokoonpanovalinnat todella vaikeiksi, ja mun tehtävä on valita se 12 kokoonpanoon ja yhdeksikkö. Alussa tulemme ainakin vähän kierrättämään kokoonpanoa, jos kaikki ovat terveenä.

Virpi Hukka on sarjan nopeimpia etenijöitä. Kuva: Tomi Hänninen

Pitävät räpylät

Viljasen joukkueissa tiivis ulkopeli on kivijalka, jonka ympärille voittava joukkue rakennetaan. Viime kaudella räpylä piti todella hienosti, joukkue hävisi koko kaudella vain kuusi ottelua ja finaaleissa tamperelaiset saivat aikaiseksi kolmessa ottelussa vain 10 juoksua.

Ulkona peli on ollut niin mallikasta, että kaikkia uusia jippoja ei ole tarvinnut ottaa edes käyttöön.

– Kesän aikana tulemme harjoittelemaan ulkopelissä uusia asioita. Osaa niistä mietitään ja osa otetaan varmasti käyttöön. Joka vuosi on mietitty uusia kuvioita, mutta ulkona olemme olleet niin vahvoja vuonna 2016 ja viime vuonna, ettei ole haluttu lähteä hajottamaan sitä. Tietyille vastustajille ja tietyille lyöjille on tiettyjä uusia juttuja, ja sisällä sitten sama homma, Viljanen muotoilee.

– Viime vuoden joukkuetta kun mietitään, ei siellä huonoja ulkopelaajia ollut, sillä niin vähän päästimme juoksuja.

Tiiviissä ulkopelissä isoa roolia näytteli myös lukkari Mari Mantsinen, joka odottaa kauden alkua innolla.

– Tämä on aina pitkä aika odotella, ja nyt kun se alkaa olla ovella, koko joukkueesta huokuu se innostus ja odotus, että sarjapelitkin alkavat.

Joukkue kävi leireilemässä kauden alla Turkissa, ja matka oli tärkeä epäonnisista sääoloista huolimatta.

– Treenipäivinä sattui olemaan aika kova tuuli, emmekä päässeet tekemään kaikkea mitä olimme ajatelleet. Joukkueen hitsautumisen ja joukkuehengen kannalta se oli kuitenkin tärkeä matka.

Kolmatta kauttaan Jyväskylässä aloittava Mantsinen näkee Eskolan tuoneen lisää leveyttä joukkueen materiaaliin. Omalta osalta 24-vuotiaan lukkarin talvi on sujunut fysiikkaa ja tekniikkaa kehittäen.

– En ole hirveän tyytyväinen viime kauteen, ja nyt on talven aikana kiinnitetty huomiota etenkin heittovoimaan. Sääntömuutokset ovat tuoneet vähän uutta syöttämiseen ja siihenkin on joutunut keskittymään.

– Eskolan myötä koko joukkue on saanut lisää lyöntivoimaa, ja kun meillä on myös jalkoja, uskon että tulemme lyömään viime kautta enemmän juoksuja.

Jyväskylään puuhattu massiivinen Hippos2020-urheilukeskuskokonaisuus joutui talvella ottamaan aikalisän suunnitelmissaan, sillä toinen yksityisistä päärahoittajista vetäytyi projektista. Tämä tarkoitti myös sitä, että Kirittäret saa näillä näkymin jatkaa tulevatkin vuodet tutulla kotikentällään.

Viljasen mukaan sillä on iso merkitys joukkueelle.

– Se oli erittäin tärkeä asia sekä kentän että myös pukukopin takia. Meillä on siellä se oma koppi Hilton, joka on nimetty jo 2005 ja joka on meidän kesäkoti. Siellä välillä nauretaan ja välillä tapellaan ja itketään, mutta kaikki jää sinne. Se on tosi merkityksellinen paikka meille ja on tärkeää, että se pysyy Hippoksella.

Sami Österlundin johtama Pesäkarhut jahtaa jälleen mestaruutta. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Olisiko Porista uhkaamaan?

Kirittärien merkittävimmät uhkaajat löytyvät tutuista joukkueista Porista, Lapuan Virkiästä sekä Mansesta, joka tosin on menettänyt useita pelaajia. Myös kovalla materiaalilla kauteen jälleen lähtevä Pesäkarhut voitti kolmannen hallimestaruuden putkeen, mutta sen edellinen ja ainoa mestaruus on edelleen vuodelta 2002. Silloin joukkueen peliä johti nimenomaan Kirittärien Viljanen.

Porilaisjoukkue sai Kirittärissä kultaa vuonna 2016 juhlineen Noora Matikan (o.s. Patrikainen) lukkarikseen, ja hän taistelee ykköslukkarin paikasta selkävammasta toipuneen, mutta ainakin kauden aluksi ottelukohtaisella sopimuksella Kempeleeseen lainatun Minttu Vettenrannan kanssa. Pesäkarhujen pelinjohtaja Sami Österlund on ymmärrettävästi tyytyväinen lukkaritilanteeseen.

– Meillä on tosi hyvä tilanne. Noora tuli uutena, ja Minttu on meidän oma kasvatti, joka on parannellut itsensä. Meillä on kaksi tervettä Itä–Länsi-tason lukkaria, joten tilanne on varmaan parempi kuin millään muulla joukkueella.

Mestaruudesta puhutaan Porin kohdalla joka vuosi, ja unelmat ovat edelleen vahvasti elossa. Lääkkeet kullanhuuhdontaan löytyvät sisäpelistä.

– Uskon, että meidän sisäpelin monipuolistaminen voisi tuoda sen mestaruuden. Mentaalipuolta on yritetty lähteä vähän hiomaan ja nyt meillä on tuo henkilöstöpuoli, fysioterapeutit ja fysiikkavalmentajat vaihtuneet. Yritämme pysyä kunnossa.

– Unelma elää meillä kaikilla ja teemme sen eteen hommia. Toivotaan, että tämä vuosi olisi meidän, Österlund sanoo.

Viime kausi kaatui Porissa loukkaantumisiin ja etenkin Vettenrannan poissaoloon. Nyt joukkue pääsee kauteen terveenä.

– Meillä kävi 21 pelaajaa, ja se on prosentuaalisesti verrattavissa sellaiseen jääkiekkojoukkueeseen, jossa käy 45 pelaajaa. On se siis aika iso määrä. Nyt olemme pysyneet terveenä pääosin, ja se on hyvä lähtökohta.

Kirittärien Viljanen on taikauskoinen pelinjohtaja, jolle on tärkeää, että asiat sujuvat samalla tavalla. Siksi myöskään hallifinaalin häviäminen Porille ei hetkauttanut, ja se saattoi jopa olla hyvä merkki.

– Viime vuonna hävittiin finaali hallissa Porille, ja niin kävi nytkin. Se tietää hyvää. Manse oli tosi hyvä Fuengirolan pelissä, jossa he voittivat Rauman, ja Lapua on saanut hyvän etukentän.

– Siellä taustalla ovat sitten Kempele, Seinäjoki ja Rauma. Sarjanousija Mynämäki oli ihan pirteä meitä vastaan, ja luulen että tästä tulee hyvä sarja, Viljanen summaa.

Lue myös: