Suora

  • FIFAn jalkapallon naisten MM päivän kooste

Päihteet olivat tuhota jalkapallolupauksen, joka sai elämänsä raiteille vasta vankilassa – nyt hän johdattaa joukkueensa elämänsä otteluun

Vielä muutamia vuosia sitten Troy Deeney ei näyttänyt mieheltä, josta tulisi FA Cup -finalistin kapteeni.

Ulkomaiden jalkapallo
Troy Deeney.
Getty Images

– Olen kohdannut loputtoman määrän ihmisiä, jotka istuvat pubeissa kertomassa, miten he olisivat voineet olla jalkapalloilijoita, mutta ura kaatui polvivaivoihin.

Näin Troy Deeney pudisteli päätään kuvaillessaan jossittelijoita Watford Observerin (siirryt toiseen palveluun) haastattelussa.

Hän olisi tosin helposti voinut olla yksi heistä. Hän oli viihtynyt itsekin paremmin pullo kädessään kuin pallo jalassaan.

Hänellä oli selvästi taitoa, jopa tahtoakin. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin motivaatio – ja sitä häneltä puuttui. Vähäinen motivaatio perustui vääriin asioihin, kuten maineeseen ja rahaan. Ne eivät riittäneet rohkaisemaan paiskimaan hommia unelmien toteuttamiseksi.

Deeney on pelaaja, joka on haaskannut monta mahdollisuutta. Muun muassa kutsu Aston Villan testijaksolle valui viemäristä, koska Deeney yksinkertaisesti jätti saapumatta paikalle.

Troy Deeney.
Getty Images

Hänestä oli tulossa jossittelija, hukattu tapaus. Sellainen, joka ehkä pallottelisi mutasarjoissa ja yrittäisi selviytyä elämästä.

Vasta vankeustuomio käänsi suunnan. Se toi herätyksen, joka on tehnyt Deeneystä Valioliiga-seura Watfordin kapteenin.

Lauantaina hän kantaa kapteenin nauhaa johdattaessaan joukkueensa Wembleyn historialliselle stadionille pelaamaan FA Cupin voitosta.

Täydellinen ottelu, täydellisenä päivänä

Deeney on ympäristönsä kasvatti. Hänen perheensä oli kaukana varakkaasta, isä välitti huumeita.

Ajoittain isän omat päihdeongelmat purkautuivat myös väkivaltana, mikä aiheutti lopulta myös vanhempien avioeron Deeneyn ollessa vasta kymmenen. Kotona isä ei ollut kuin ajoittain, sillä hän vietti ison osan poikansa lapsuudesta kaltereiden takana.

Ympäröivä maailma tuntui pieneltä, joten esikuvat rajautuivat ongelmallisiin persooniin. Oma isä oli Deeneylle kaikkein suurin roolimalli, jota poika piti kaikista heikkouksista huolimatta lähes voittamattomana.

Yleisesti ottaen esikuvat olivat joko huumekauppiaita tai jalkapalloilijoita – ne olivat kaksi ryhmää, jotka olivat ponnistaneet samoilta kulmilta ja saavuttaneet menestystä sekä rikkauksia.

Jalkapallo oli harrastus, jolla sai kavereiden ja tyttöjen ihailun. Deeney pelaili paikallisessa pikkuporukassa ja kuvitteli sen olevan jo saavutus, jota ei koskaan voisi tai tarvitsisi ylittää.

Troy Deeney.
Getty Images

Silloin hän työskenteli muurarina ja ansaitsi riittävästi pennosia selviytyäkseen. Samaan aikaan äiti teki kolmea työtä. Koulunkäyntiin ei riittänyt energiaa, ja Deeney jätti koulun kesken ilman minkäänlaista todistusta.

Jostain syystä onnetar ei kuitenkaan hylännyt häntä. Joko hänellä on poikkeuksellisesti tuuria, tai sitten kohtalo suosi kovan lapsuuden kokenutta poikaa.

Paikallisen joukkueen paidassa otettu 11-4-voitto tuli juuri oikeaan aikaan, oikean miehen edessä. Alasarjajoukkue Walsallin kykyjenetsijä sattui olemaan paikalla ottelussa, koska hänen oma poikansa pelasi Deeneyn joukkuetta vastaan.

– Tein seitsemän maalia, vaikka olin humalassa. Pelasin jalkapalloa kuudesti viikossa, mutta mietin lähinnä juhlia, tyttöjä ja hauskanpitoa, Deeney kertoi Standardille (siirryt toiseen palveluun).

Kaksikko tapasi pelin jälkeen pubissa, missä Deeneylle tarjottiin viikon testijaksoa Englannin neljännen sarjatason seurassa. Tiedossa oli, millaisesta ongelmatapauksesta oli kyse, joten kykyjenetsijä kävi vielä testijakson aamuna herättämässä hänet kotoa ja antamassa rahaa taksiin, jotta tämä varmasti saapuisi paikalle.

Deeney osoittautui vahvaksi persoonaksi, joka osasi tehdä maaleja. Walsall piti näkemästään. Yhtäkkiä tuli mahdollisuus tavoitella menestystä jalkapalloilijana, kun toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelannut Watford kiinnostui.

Se osti Deeneyn Walsallista 250 000 punnalla. Siirtosumma tuplaantui myöhemmin erinäisten ehtojen vuoksi, kun hyökkääjästä tuli yksi seuran avainhahmoista.

Watford pysyi tukena

Britannian yleisradioyhtiö BBC uutisoi kesäkuussa 2012 ongelmatapauksesta, joka toi seuralleen lähinnä huonoa mainetta.

Neljä miestä tuomittiin birminghamilaisessa oikeussalissa myönnettyään syyllisyytensä tappelutilanteessa syntyneisiin vammoihin. Watfordissa pelannut Deeney oli heistä yksi – se, jonka valvontakamerakuvat todistivat potkaisseen yhtä urheista päähän.

Deeney on perustellut tapahtunutta yhdellä elämänsä vaikeimmista jaksoista. Juuri, kun kaikki alkoi näyttää peliuran kannalta hyvältä, hän menetti isänsä. Tämä kuoli vain 47-vuotiaana.

Troy Deeney.
Getty Images

Vankeustuomioon johtanut pahoinpitely tapahtui tuoreeltaan isän syöpädiagnoosin jälkeen. Deeney tuomittiin kymmenen kuukauden vankeuteen, ja isä menehtyi oikeudenkäynnin aikana. Poikkeusanomus antoi pelaajalle aikaa järjestää isänsä hautajaiset, ennen kuin hän aloitti tuomionsa istumisen kolme päivää myöhemmin.

Aggressiot ja turhautuminen purkautuivat väkivaltana, joka uhkasi jälleen koko tulevaisuutta. Viimeinen herättelevä kokemus pahamaineiselle jalkapalloilijalle, joka oli jälleen heittämässä lahjansa hukkaan.

Yllättäen Watford ei kuitenkaan ollut valmis luovuttamaan. Se piti tämän sopimuksen voimassa ja oli valmis ottamaan hänet takaisin, kunhan Deeney osoitti kykenevänsä pysyvään muutokseen.

Vapautuessaan selvästi etuajassa Deeney palasi joukkueensa harjoituksiin, missä uusi valmentaja valitteli Watfordin hyökkäysosaston kovaa kilpailutilannetta. Peräti seitsemän pelaajaa taistelisi peliajasta. Siitä Deeney ei kuitenkaan välittänyt pätkääkään – hän teki parikymmentä maalia ja alkoi maksaa velkaansa seuralle.

– Kun jouduin sivuun, he pitivät minut listoillaan. Ei heidän olisi tarvinnut tehdä sitä. Haluan korvata sen, hän sanoi Telegraphille (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2015.

Viha on yhä miehen sisällä. Psykologin kanssa hän on kuitenkin oppinut kanavoimaan sen oikein. Nyt tunnemyrskyt purkautuvat kentällä kyltymättömänä taisteluna. Jokainen maali tuo ainakin hetkellisen helpotuksen.

– Minun on vaikeaa antaa vihaiselle puolelleni valtaa, mutta se on tehtävä, jotta pystyisin olemaan kentällä oma itseni. Oikeaan elämään palatessani joudun hautaamaan sen syvälle sisääni. Se tekee minusta hyvän pelaajan, mutta myös eläimen. Yleensä vastaan, jos minua ärsytetään, Deeney kertoi Daily Mailille (siirryt toiseen palveluun).

Uusi identiteetti

Tällä hetkellä Deeney yrittää olla esikuva. Sellainen, jollaisen hän kuvitteli itselleenkin, mutta joka ei johdattanut oikealle polulle.

Yksi Watfordin rakastetuimmista pelaajista on edustanut seuraa koko 2010-luvun. Joukkueen kapteeni on pysynyt uskollisena seuralle, joka uskoi häneen vielä pohjakosketuksen aikanakin. Missään kohtaa hän ei ole halunnut lähteä muualle, edes silloin, kun hallitseva mestari Leicester yritti kosiskella.

Troy Deeney.
Getty Images

Hän laittoi elämäntapansa kuntoon. Aiemmin lähes jokaisena päivänä pulloja tyhjentänyt mies pudotti painoa. Pelillisiä yksityiskohtia hän alkoi hioa katsomalla otteluita jälkikäteen uudelleen ja uudelleen omalla ajallaan. Psykologia hän tapaa vielä tänäkin päivänä, pysyäkseen kaidalla tiellä ja löytääkseen oikeanlaisen keskittymisen otteluihin.

Hän on perustanut hyväntekeväisyysjärjestön ja haluaa näyttää oikeanlaista esimerkkiä omille lapsilleen. Hän palasi koulun penkille suorittamaan perustutkintonsa loppuun, jotta voisi vaatia samaa lapsiltaan.

Näille rahakaan ei saisi olla kaikki kaikessa.

– Taannoin poikani hajotti tablettinsa ja sanoi, ettei välittänyt, koska ostaisin hänelle joka tapauksessa uuden. Laitoin hänet odottamaan kaksi ja puoli vuotta. Nyt hän joutuu tekemään kotitöitä ymmärtääkseen rahan arvon, Deeney sanoi Daily Mailille.

Hänen oma isänsä ei koskaan nähnyt päivää, jona poika vihdoin pääsi pelaamaan Valioliigassa. Eikä Deeney ollut sinä päivänä mikään turisti, vaan hän oli joukkueen kapteeni jo Watfordin noustessa pääsarjaan.

Edelleen hän on kertonut miettivänsä, mitä mieltä isä olisi urastaan.

Muiden juhliessa sarjanousua Deeney halusi vierailla pikimmiten isänsä haudalla. Hautausmaa oli kuitenkin jo suljettu, joten hän joutui odottamaan seuraavaan päivään.

– Otin heti aamusta mukaan termospullollisen teetä ja istuin juttelemassa hänen hautakivensä äärellä, Deeney kertoi AFP:lle kaksi vuotta sitten.

Matkan huipennus

Deeneyn tunteikas tv-haastattelu FA Cupin välierän jälkeen keräsi Britanniassa laajaa huomiota.

Watfordille pääsy loppuotteluun oli historiallinen saavutus, johon se oli pystynyt vain kerran aiemmin. Sittemmin se on kulkenut pitkän tien läpi putoamisten, nousujen ja uusien putoamisten.

Seuran matka tähän pisteeseen ei suhdanteidensa osalta eroa hirveästi Deeneyn vastaavasta. Watford on seura, joka uskoi häneen, ja sittemmin hän on palkinnut kaiken uskon.

Sen myötä hän myös tietää, mitä seura merkitsee kannattajilleen, joista moni ei ollut edes syntynyt, kun Watford pelasi edellisen kerran FA Cupin loppuottelussa vuonna 1984.

– Tämä on kaikille niille, jotka pysyivät mukana, kun seura oli velkasaneerauksen partaalla, hän vuodatti (siirryt toiseen palveluun).

– Kaksitoista vuotta sitten maksoin kymmenen puntaa viikossa saadakseni pelata jalkapalloa. Nyt pääsen pelaamaan FA Cupin finaalissa.

FA Cupin finaali Manchester CityWatford nähdään TV2:ssa lauantaina kello 19, lähetys alkaa kello 18.30.

Lue myös:

Myrskyisän matkan kulkenut Watford on odottanut yli 30 vuotta – FA Cup on sille historiallinen päivä, vastustajalle pelkkä kunniakierros

Sukupolvensa suurin jalkapallonero dominoi taas yhtä huippuliigaa – mutta sekään ei riitä, jos sheikkien maailmanvalloitus jää vajaaksi

Lähteet: Watford Observer, Standard, Telegraph, Times, BBC, Daily Mail, beIN Sports, Independent

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat