Suora

  • Suunnistus Jukolan viesti
  • Jukolan viesti
  • Suunnistus Jukolan viesti
  • Suunnistus Jukolan viesti
  • Jukola tänään
  • Suunnistus Jukolan viesti
  • Jukola tänään
  • Jukolan viestin maaliintulo
  • Venlojen viestin kooste
  • Kooste Jukolan viestistä
  • Rallin MM, Sardinia, ek 17 - live
  • FIFAn jalkapallon naisten MM päivän kooste

Neljän tonnin lääkärilasku, hajonneita tietokoneita, rikospaikkatutkijoita hotellin ovella ja tukku kahisevaa uskomattomalla tuurilla – kirjeenvaihtajan värikkäitä sattumuksia NHL-finaaleista

Tilaa Tommi Seppälän Änärikirje ja kuulet maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä.

NHL
Ylen NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä
Kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikottain NHL:n kuumimmista puheenaiheista.Ian McCausland

Se on moi ja terveiset lattianraosta!

Viime viikon Bostonin ja Raleighin reissun jälkeen ollaan palattu jälleen kotiin Vancouveriin, missä viikko vierähtää pyykätessä ja siivotessa. Jatkuvan reissaamisen keskellä en jaksa edes viikon vuoksi purkaa laukkuja kunnolla. Likaiset vaatteet laukusta suoraan pyykkiin ja sieltä takaisin laukkuun, joka voi odotella tulevan lauantain lähtöä eteisessä.

Viikko Bostonissa ja Raleighissa oli mukavaa aikaa kaikilta osin, kuten edellisessä kirjeessä kerroin. Molemmista kaupungeista löytyy hieno jääkiekkoskene, mutta myös paljon muuta hyvää, esimerkiksi kertakaikkisen fantastista ruokaa. Palaan Bostoniin lauantaina vesikielellä Lobster rolleja popsimaan. Hummerihodarit ovat New Englandin merimiesten perinneruoka, jota jokaisen Bostonin matkaajan on pakko maistaa.

Oli reissulla silti taas myös hintansa.

JOS HALUAT KUULLA NHL:N SISÄPIIRIJUTUT AINA ENSIMMÄISENÄ, TILAA TOMMI SEPPÄLÄN ÄNÄRIKIRJE (siirryt toiseen palveluun)

Kuten niin usein – etenkin keväisin – sekä miehistö että koneisto alkaa olla pitkän kauden jälkeen kovilla. Omalla kohdalla tämä tarkoitti tällä kertaa sitä, että rakas työkaluni, eli se erään hedelmän merkkinen tietokone, päätti sanoa konferenssifinaalisarjan nelosottelun aamujäiden alla sopimuksensa irti. Kesken hyvien rokkisessioiden kone päätti yhtäkkiä vaipua ikuiseen uneen.

Ja koska Kanadassa oli maanantaina Victoria-päivän vuoksi pyhäpäivä, sain vasta tänään (tiistaina) tuomion: mitään ei ole tehtävissä. Ei siis muuta kuin uuden tietokoneen ostoon.

Olisin toki voinut tehdä sen jo Raleighissa, mutta elättelin vielä toivoa, mikä tosin laittoi minut ammatillisesti haastavaan asemaan. Kolmen jutun kirjoittaminen kännykällä ei ole mitään herkkua, ei etenkään puolenyön aikaan pitkän päivän ja reissun jäljiltä. Tuli ainakin tarkastetuksi, että kotimaiset kirosanat ovat edelleen hyvin hallussa – niitä kun ei jälkikasvun vuoksikaan tulee enää entiseen malliin käytettyä. Mutta oli tilanne mikä tahansa, suorittaa pitää. Jos reissuun on lähdetty, sieltä myös tehdään juttuja. On käsittämätöntä, millaisissa olosuhteissa monet kollegat ovat paukuttaneet todella laadukkaita juttuja eetteriin. Jos pelaajat pelaavat joskus vaikeiden vammojen kanssa, toimittajat kirjoittavat joskus vaikkapa myöhästyneiden lentokoneiden tai pettäneen teknologian kautta ties mistä – ja niin sen pitää ollakin!

Itselleni koneen hajoaminen oli jo toinen vuoden sisään. Viime kesänä olimme NHL:n varaustilaisuudessa Dallasissa, kun tämä nyt lopulliseen uneen vajonnut kone päätti alkaa unille draftin kakkospäivän aamuna. Tulipalo oli melkoinen, koska samaan aikaan yritimme kameramiehen Pekka Rautionmaan kanssa saada suomalaisten haastatteluja talteen kameralle. Onni onnettomuudessa oli, että kyseessä oli (draftin) kakkospäivä, se kun on yleensä jopa hieman helpompi, kuten Petteri Nokelainen on joskus legendaarisesti todennut.

Mutta tätä tämä on.

Milloin on hukassa lompakko, milloin kännykkä, milloin Visa-kortti jää automaattiin kiireessä. Kun väsymys alkaa kasaantua, huolellisuus herpaantuu, ja asioita alkaa tapahtua. Hukkasin itse yhden ja saman luottokortin viime keväänä ensin kahdesti Winnipegissä ja myöhemmin Vegasin valtavassa Cosmopolitan-kasinohotellissa. Uskomatonta kyllä, joka kerta joku rehellinen palautti kortin jonnekin infopisteelle. Enkä minä ole ainoa syntinen tältä osin. Tarinoita riittäisi kirjaksi asti. Sääntö numero yksi kuitenkin on: ei kaikkia kortteja koskaan samassa paikassa! Elämä opettaa. Kai...

Kun nyt vauhtiin päästiin, voisin alkavan Stanley Cupin kunniaksi avata hieman, mitä Lord Stanleyn kiertue minun näkökulmastani pitää sisällään. Ja ehkä hieman, mitä omille reissuilleni on mahtunut.

Kuva Stanley Cup -pokaalista
Tommi Seppälä

Vammojen läpi

Jos pelaajat pelaavat vammojen läpi, samaa voi toisinaan sanoa median edustajista. Keväällä 2014 kävin ambulanssilla Anaheimissa jopa sairaalassa, kun kuukausia jatkunut armoton kuntoilu pääsi karkaamaan hieman käsistä.

Ylirasitustilan oireet olivat jyllänneet rytmihäiriöineen kaikkineen jo tovin ja Kaliforniassa pitkän työpäivän jälkeen hotellilla kirjoittaessa sydän meinasi oikeasti tulla ulos rinnasta, enkä vielä silloin osannut yhdistää kaikkea ylirasitustilaan. Paniikki oli totaalinen läpi kevään, kunnes Susijengi-lääkäri Aleksi Kallioniemi kesällä huolellisten testien jälkeen totesi ylirasitustilan. Loppui kuntoilu vuodeksi, ei pystynyt.

Parin tunnin sairaalareissu Anaheimissa maksoi muuten noin neljä tonnia. Toki tieto siitä, että sydän oli kunnossa, oli jonkin arvoinen sekin.

Vähemmän vakava, mutta selkeästi ärsyttävämpi homma tapahtui Pittsburghissa Stanley Cupin finaalien aikaan 2016. Yliherkkä ihoni oli taas ottanut jostakin itseensä ja pienen raapimisen jälkeen koko rintakehäni oli kaulaa myöten tulipunainen ja superkutiava. En pystynyt olemaan mitenkään päin, en pystynyt käyttämään minkäänlaista paitaa, eikä paikallisen lääkärin määräämät antibiootitkaan auttaneet.

Olo oli helvetillinen, koska kutina vei kaiken järjen päästä ja raapiminen vain pahensi asiaa. Kannoin öisin ämpäritolkulla jäitä huoneeseen, jotka laitoin rintakehän alle nukkuessa. Lienee turha mainita, ettei nukkumisesta tullut mitään. Aamulla oli sänkykin läpimärkä, mitä lie siivoja ajatellut...

Hallilla yritin vain koko ajan keksiä jotakin viilentävää viritystä paidan alle. Tätä rallia jatkui koko kaksi viikkoa. Voi luoja, jos joku on seurannut toimintaani vierestä, haha! Vasta Suomesta sain asian mukaiset rasvat tilanteeseen, joita muuten kannan nykyään mukanani joka paikkaan varuiksi.

Että kaikenlaista.

Kuva New York, New York -hotellista
Tommi Seppälä

CSI Vegas

Hieman kuumottavampaa hommaa oli tarjolla viime keväänä Vegasissa, missä emme toisella reissulla (ottelu 5) mahtuneet niin sanottuun mediahotelliin (Bellagio). Ja kun emme mahtuneet Bellagioon, ajattelimme, että toiseksi paras vaihtoehto on päästä mahdollisimman lähelle Golden Knightsin kotiareenaa. Niinpä varasimme huoneet legendaarisesta New York New York -hotellista aivan T-Mobile Arenan kyljestä. Puhumme uuden Stripin osalta vanhasta, kulahtaneesta, mutta erittäin halvasta majapaikasta. ”Tää on ihan paras”, vakuuttelimme kameramieheni Pekan kanssa toisillemme.

No, tiedä siitä sitten.

Olimme lähdössä viitosottelun aamujäille, kun menin käytävälle aikomuksenani koputtaa Pekan huoneen oveen samalla ärsyttävällä hevoslaukkakoputuksella, jolla olen nakutellut siihen viiden vuoden ajan. Ennen kuin toteutin aikomukseni, kurkkasin olkani yli, jolloin näin 15-20 siviilipukuista FBI-agenttia, jotka pyysivät minua menemään huoneeseeni. Ensimmäinen sana, jonka bongasin käännyttyäni, oli ”body” (keho/ruumis). Mielikuvitus laukkasi hetkessä kuin nakutukseni Pekan ovessa yleensä.

Loppui hyvä meininki.

Kun poistuimme hotellilta, yhtäkkiä ovilla ja hisseillä seisoi useita vartijoita, jotka tarkastivat jokaiselta sisääntulijalta vähintäänkin avainkortin. Aloin hetkessä arvostaa Bellagion 24/7 operoivia vartijoita aivan eri tavalla, siellä kun ei hissiin pääse koskaan ilman avainkorttia.

Voin paljastaa, että kaikki mahdolliset lukot olivat seuraavana yönä päällä huoneeni ovessa - hyvä, etten siirtänyt televisiotasoa oven eteen.

Kuva nhl-pressikortista
Tommi Seppälä

Ilta pressiklubilla

Vaikka Lord Stanleyn kiertue on töineen ja matkustamiseen kaikkineen hektinen pari viikkoa, mahtuu väliin ainakin yksi vapaailtakin. NHL on tavannut järjestää vuosittain medialle vähintään yhden niin sanotun ”hospitalityn”, jossa toimittajat pääsevät kokoontumaan muutaman tunnin ajan yhteen hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Tosin kahtena edellisvuonna meille on tarjottu näitä jopa kaksi, Pittsburghissa, Nashvillessa, Vegasissa ja Washingtonissa järjestettiin kussakin yksi illanvietto.

Tämä on erittäin mukava perinne, jota varmasti jokainen median jäsen odottaa. Jääkiekkotoimittajien porukka Pohjois-Amerikassa on todella tiivis ja yhtenäinen perhe, mutta hyvin laajalle levittäytynyt sellainen. Kesän hospitality tarjoaa siis vihdoin pitkän kauden jälkeen mahdollisuuden nähdä kerralla paljon kollegoita rennon seurustelun merkeissä. Enkä rehellisyyden nimissä usko kenenkään maksan katkeroituneen näistä Carillo-paukuista.

Jos kohta samaan hengenvetoon on todettava, etten ainakaan uhkapeliä suosittele kenellekään mediaillalllisen jälkeen, tämä, kun oli Vegasissa tietenkin sallittua. Saattaa vaikka käydä niin, että voittaa paljon rahaa ja sitten yhtäkkiä lähtee saniteettitiloihin ja jättää voittorahat koneeseen. Vaikka minullehan näin ei tietenkään käynyt, kaverille...

Työnteon näkökulmasta juhlallisuudet toimivat hyvin, sillä Yhdysvalloissa valoja vilkutellaan janoisimmillekin yleensä jo puoli kahden aikaan. Paitsi Vegasissa, jossa käsitettä ”valomerkki” ei tunneta lainkaan.

Kuva Seppälän twiitistä
Tommi Seppälä

Ovista ja ikkunoista

Medialla on myös muita traditioita finaalien aikaan. Yksi on voittomaalipooli, jossa veikataan kunkin ottelun voittomaalin tekijää. Tai ei varsinaisesti veikata, vaan yhtä 20 taalan sijoitusta vastaan saa nostaa yhden nimen mukista, jossa on kaikkien pelaavien pelaajien nimet. Voittaja korjaa illan päätteeksi kahisevaa tuohituotetta taskuunsa peräti 720 taalan edestä.

Voittomaalipoolia on pelattu finaaleissa 1980-luvulta.

Oma jänteeni alkoi kuitenkin viime kesänä karkeilla. Kerta toisensa jälkeen olen nostellut mukista viitos- ja kuutospakkien nimiä, ei siis mitään saumaa voittoon. Kun sitten Vegasissa kolmospelin alla nostin kupista Brooks Orpikin nimen, vannoin etten uhraa tähän peliin enää yhtäkään kaksikymppistä. Päästyäni paikalleni aloin kuitenkin tarkkailla Orpikin tilastoja, 221 ottelua ilman maalia. Aloin haistella tarinan mahdollisuutta ja ilmoitin Twitterissä, että tänään pamahtaa. Ja sitten pamahti! Samalla kerralla rikkoutui sekä Twitter että kukkaroni.

Rahaa ja Brooks Orpik lappu
Tommi Seppälä

Mainittakoon muuten tässä yhteydessä, että samaisessa voittomaalikisassa Viasatin Antti Mäkinen operoi muistaakseni Aleksander Ovetshkinilla ja Nicklas Bäckströmillä.

Homma meni niin pitkälle, että päädyin kollegani, ja hyvän toverini, Luke Foxin Sportsnetille Orpikista tekemään juttuun (siirryt toiseen palveluun). Ylpeämpi kuin itse voitosta olen jutusta löytyvästä ”noted karaoke enthusiast”-luonnehdinnasta. Billy Joelin ”Piano man” ja Guns n’ Rosesin ”Patience” ovat tehneet tehtävänsä tälläkin mantereella.

Kerran elämässä -hommia.

Tai sitten ei. Voitin nimittäin uudelleen vielä viitospelissä, silloin Lars Ellerin kautta. Pitkään sirkusta kiertäneiden mukaan olen ainoa voittomaalipoolin kahdesti saman turneen aikana voittanut toimittaja.

Ensimmäisen voiton jälkeen kaikki onnittelivat minua kuin olisin voittanut maailmanmestaruuden. Toisen jälkeen alkoi jo vastaan tulla keskisormia, hah!

Tähän peliin suhtaudutaan tosissaan!

Edellä mainittuihin tarinoihin viitaten luvassa lienee tänäkin vuonna värikäs reissu niin kaukalossa kuin mediahuoneissa. Toivottavasti kuitenkin tavarat ja terveys säilyvät, kun lauantaina taas reissu alkaa. Lupaan Änärikirjeessä raportoida parin seuraavan viikon aikana tiiviisti tapahtumista kaukalon ulkopuolella, jatkossa myös videoiden muodossa.

Kirjekisa, eli kuka saa kannun?

Otetaanpa muuten teille kirjekamuille oma kisa myös! Vastaa tähän meiliin (nhl-kirje@yle.fi) viestillä, jossa kerrot Stanley Cup -mestarin ja miten voitot lopulta menevät. Sekä mestarin että otteluvoitot oikein arvanneiden kesken laitetaan kauden päätteeksi tuoreen mestarin lippis arpoen. Pysykäähän kuulolla ja antakaa postilaatikon paukkua muutenkin!

Palataan pian!

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tommi Seppälän Änärikirjeenä. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin kuulet jatkossa maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä – joka keskiviikko. (siirryt toiseen palveluun)

Aiemmat kirjeet:

Asiantuntijalegenda yritti mollata NHL-seuran faneja, mutta pilkka osuikin tylysti omaan nilkkaan – kirje rapakon takaa kertoo, miten vanhan höyrypään sutkaukset päätyivät paitoihin, jotka revitään nyt käsistä

NHL:n tyrmistyttävä tuomarisekoilu ja Seattlen massipäälliköiden puuhat puhuttavat – pohdimme lisäksi, kuittaako kuolema univelat myös maailman kovimmassa kiekkoliigassa

NHL-kirjeenvaihtaja paljastaa, millaista on työskennellä maailman kovimman kiekkoliigan kulisseissa – kuulemme myös, mitä pukukopeissa tapahtuu, kun pelit venyvät maratonotteluiksi

Patrik Laineen Winnipeg mätänee sisältä ja syyt painajaiseen ovat kasautuneet kuin varkain – viikon NHL-ihmettelyissä myös kanadalaisten alamäki ja pudotuspelien outo muoti

NHL:n suomalaistähdet kertovat tappeluista, hermojen menetyksistä ja ylilyönneistä, joita pudotuspeleissä nähdään – hämmästelemme myös mystistä komeroa, jonka salaisuutta Patrik Laine varjelee

NHL-tähdet paljastavat mielipiteensä vaaleista ja puhuvat avoimesti MM-kisojen "rintamakarkuruudesta" – tapaat myös papin, josta Patrik Laine teki miljonäärin

Pizzaa, burgeria ja bisseä pelin jälkeen? Näin NHL:ssä vahditaan pelaajien rasva-arvoja

"Vaikeasti valmennettava" Julius Honka ja Jarmo Kekäläisen poikkeuksellinen taktiikka – tilaa Tommi Seppälän Änärikirje ja kuulet NHL:n sisäpiirijutut ensimmäisenä

Tilaa Tommi Seppälän änärikirje

Yle Urheilun Vancouverissa asuva NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikoittain maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiiristä.

Suosittelemme

Tuoreimmat