1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. ylioppilaat

Sitkeydellä selätetyt kouluvuodet – Ylioppilas Akseli Yli-Hannuksela painii seuraavaksi vain mitalit mielessään

Akseli Yli-Hannuksela kiirehtii painin nuorten EM-kisoihin ja ehtii viettää ylioppilasjuhliaan vasta ensi viikolla.

Akseli Yli-Hannuksela jaksoi uurastaa saadakseen valkolakin, vaikka opiskelu ei ole hänelle aina maistunut. Kuva: Erkki Suokonautio

Lauantai on suuri päivä yli 25 000 suomalaiselle nuorelle. Lukiotaival jää taakse ja keväiset juhlat alkavat, kun tuoreet ylioppilaat saavat painaa valkolakin päähänsä. Ilmajoen lukiossa lakkiaisia vietetään perinteisen kaavan mukaan, mutta yksi valmistunut karkaa juhlista, pahimmassa tapauksessa protokollan venyessä jo ennen kuin lakki on päässä. Jossain taustalla kaikuu Gaudeamus igitur-sävelet, mutta niitä ei nyt ehdi kuuntelemaan.

– Ei mene ihan normaalilla sävelellä, haetaan lakki, jos keretään ja sitten pitää hypätä junaan Helsinkiin, Akseli Yli-Hannuksela kertoo juhlapäivän tiukasta aikataulusta.

Sukunimi paljastaa Akselin lajin, isä-Marko (Yli-Hannuksela) pyöritteli vuosituhannen alkupuolella vastustajat painimattoon ja olemuksensa suomalaisyleisön sydämiin. Edelleen paini on koko perheen juttu, vähintään kolmessa sukupolvessa.

– Meidän vihkipappi vertasi aikoinaan meidän tulevaa elämää painimatsiin, sillä erotuksella, että pilli ei vihellä sitä poikki, Gita Yli-Hannuksela, Akselin äiti ja Markon puoliso, kuvaa enteellisiä sanoja painiperheelle.

Vaikka perheen perinteisiin kuuluu päättäväinen tekeminen, Akselin lakkiaiset eivät ole ollut itsestäänselvyys. Lukion ja huippu-urheilun yhdistäminen oli painiottelu vailla vertaa, ja äitiä tarvittiin apuun monta kertaa.

– Vähän pakkopullaa koulu on ollut välillä. Mutta kai se on se periksiantamattomuus, ei halunnut sitäkään luovuttaa. Osaan kuitenkin kouluhommia jonkun verran, niin ei sitä halunnut jättää keskenkään. Hommia on tehty, se minkä keretty, ja välillä ei ole keritty ollenkaan, Akseli Yli-Hannuksela kertoo valmistautumisleirien rytmittämästä kiireisestä keväästään.

– Se on tarkoittanut äidiltä aika paljon muistutuksia, muistatko koeviikon, muistatko järjestää, kun olet poissa sen viikon, oletko kysynyt luvan, kaikkea tällaisia huolehdittavia asioita, äiti Gita Yli-Hannuksela kertaa.

Mutta vihdoin pojan urakka koulun osalta on valmis. Ja hetken aikaa saavatkin kouluhommat olla, nyt on rakkaan painin vuoro.

– Nyt panostetaan urheiluun oikein kunnolla, katsotaan, mihin se riittää. Pariin vuoteen ei mietitäkään opiskeluja, Akseli Yli-Hannuksela kertoo.

Iloisia uutisia

Akselin lakkiaisia vietetään vasta ensi viikon perjantaina, sillä lakkiaispäivänä nuorukaisella on kiire junaan, edelleen lentokentälle ja Espanjaan junioreiden EM-kisoihin. Yli-Hannuksela painii 72-kiloisten sarjassa ja 20-vuotiaalla ilmajokisella on onnistuessaan mahdollisuudet mitaliin.

– Kyllä minä mitalia lähden sieltä hakemaan. Se vaatii onnistumista ja venymistä niissä vaikeissa hetkissä. Muuhun ei oikein voi tyytyväinen olla, Akseli Yli-Hannuksela kuvaa.

– Mä sanon, että mitään ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, sen on urheilu opettanut, äiti Gita Yli-Hannuksela toppuuttelee.

Akseli Yli-Hannukselan lakkiaisia ehditään juhlia vasta ensi viikolla. Kuva: Erkki Suokonautio

Gita Yli-Hannuksela tietää, mistä puhuu. Hän on kulkenut puolisonsa rinnalla tiukoissa hetkissä ja tietää, että urheilussa vain epävarma on varmaa. Mutta sitten kun onnistuminen osuu kohdalleen, on aihetta juhlaan. Ja toisinaan arkielämässäkin on pöljiä päiviä, kuten toukokuussa jo huomattiin.

– Ylioppilaskirjoitusten tulosten lisäksi tuli valinta armeijan urheilukouluun, oli palkkapäivä ja sitten sain tietää, että on valittu junioreiden EM-kisajoukkueeseen. Se oli kaikin puolin hieno päivä, Akseli Yli-Hannuksela kertoo.

Mikä uutisista oli tärkein?

– Valehtelematta ylioppilaslakin saaminen, se oli helpottavin uutinen, nuorukainen tunnustaa.

Kolmet kahvit kerralla

Espanjan EM-kisoissa Yli-Hannuksela tavoittelee seuraavaa pöljää päivää, joten parhaassa tapauksessa lakkiaisjuhlissa riemuitaan ei kahdesta, vaan jopa kolmesta syystä. Kaksi juhlan aiheista ovat jo varmoja, ylioppilaan juhlat ja perheen vanhempien hääpäivä osuvat samalle perjantaille.

– Se olisi ihan unelmien täyttymys, jos pystyisi pitämään juhlat samaan aikaan, mitalikahveista haaveileva Akseli jatkaa.

– Meillä on juhlat kuusi päivää myöhemmin kuin muilla ylioppilailla. Ja itse asiassa lakkiaisjuhlapäivänä tulee tasan 22 vuotta siitä, kun me ollaan sanottu toisillemme ”tahdon”, Gita Yli-Hannuksela kertoo.

Yli-Hannukselan omassa sakissa riittää kahvipöytään kerääntyjiä, sillä viiden lapsen perhe on laajentunut jo kahden tyttären puolisoilla ja lapsilla, Gita ja Marko ovat kaksinkertaisia isovanhempia. Perhepotretit kertovat lasten kasvaneen ja painivastuun siirtyneen sukupolvelta toiselle. Kakkosluokkalainen perheen kuopus vänkää Akselia keittiössä painiseurakseen. Ähinä ja vääntö alkavat, painiminen on kuulemma Yli-Hannukselan perheessä merkki välittämisestä.

– Mielessä liikkuu paljon. Hirmuinen helpotus, ei se ihan helppoa ole ollut, urheilun ja lukion yhdistäminen, kun ei ole urheilulukiosta kysymys, Gita Yli-Hannuksela kuvailee tuntemuksiaan veljesten touhuja seuraten.

– Mutta kyllä meillä on myös ollut sellainen periaate, että kun jotain aloitetaan, niin se viedään loppuun.

Lue lisää:

Onnea uusille ylioppilaille! Katso Ylen ylioppilaskoneesta, kuka saa valkolakin

Yksi ylioppilas kirjoitti kymmenen laudaturia – näissä kouluissa tehtiin parhaat tulokset

Amanda Sandelin kirjoitti ainoana tänä keväänä kymmenen laudaturia – "Oli pieni yllätys, että meni näin hyvin"