Lyöjäkuningattaruudesta taisteleva Aino-Kaisa Mantere tietää omat vahvuudet ja vastustajien heikkoudet – "Kyllähän lukkaria pitää vähän muistuttaa, jos on ollut heikko päivä"

Seinäjoen Maila-Jussien lyöjätykki Aino-Kaisa Mantere hallitsee pallon, mutta myös oman mielensä sekä vastustajien psyykkaamisen.

Jokerilyöjä Aino-Kaisa Mantere on Seinäjoen Maila-Jussien nuoren joukkueen kantavia voimia. Kuva: Tomi Hänninen

Kun Seinäjoen Maila-Jussit tarvitsee kotiuttajaa, katse kohdistuu nopeasti yhteen naiseen: lyöjätykki Aino-Kaisa Mantereeseen. Kumura, pystymaila, vaakamailanäpy… Mantere tietää tasan tarkkaan, mihin ja miten palloa lyö.

Se on näkynyt myös tilastoissa, sillä SMJ:n lyöjäjokeri on ilmoittautunut lyöjäkuningattaren tittelin taistoon mukaan 46 lyödyllä juoksullaan.

Tällä hetkellä Mantere on lyöjätilastossa neljännellä sijalla, kun kärkipaikkaa pitää viime vuodet tilastoa hallinnut Lapuan Janette Lepistö 59 lyödyllä juoksulla. Kirittärien Siri Eskola ja Pesäkarhujen Susanna Puisto ovat niukasti Mantereen edellä.

Maila-Jussien nuoressa joukkueessa juuri 25 vuotta täyttänyt Mantere kantaa suurta roolia sisäpelissä, ja nauttii siitä, että saa ratkaista pelejä.

– Kyllähän minulla on aika paljon kotiutusvastuuta ja mielelläni otan sen vastaankin, hän myhäili Yle Urheilun haastattelussa ja kertoi pyrkivänsä tuomaan kokeneena pelaajana porukkaan leikkimielistä itsevarmuutta mahdollisimman paljon.

Jokerikotiuttajan rooli sopii Mantereelle parhaiten. Numerolla pelatessaan hän on joutunut aina silloin tällöin lyömään nollatilanteessa, jolloin hän on käynyt lähinnä nostamassa kopin ja hänet on pudotettu juoksemaan.

– Se aina ärsytti, sillä olisin halunnut päästä lyömään sen yhden tärkeän juoksun.

Ilmajoelta kotoisin oleva Aino-Kaisa Mantere on urallaan pelannut myös muun muassa Porin Pesäkarhuissa sekä Jyväskylän Kirittärissä. Mantereen mukaan "pohjalainen jääräpää" on otettu hyvin vastaan muissa joukkueissa. Kuva: Tomi Hänninen

Urallaan Mantere on aiemmin pelannut ulkokentällä kakkoskopparina ja ulkokentällä pelaaminen kiehtoo häntä yhä, ainakin jonkin verran. Mantere on muutaman kerran ilmoittanut pelinjohtajalle taistelevansa kesällä myös ulkopelipaikasta, mutta tämä on toistaiseksi jäänyt kuitenkin vain puheen tasolle. Mantere myöntää, ettei välttämättä ole ollut ilmoituksessaan aivan tosissaan.

Ulkopeliharjoitukset etenkin talvella ovat hänen mielestään silti varsin nautittavia, ja ne ovat myös hyviä fysiikkaharjoituksia. Mantereen mukaan hänen voimatasonsa ovat tänä vuonna olleet korkeammat kuin aiemmin, ja se on näkynyt lyöntivoimassa.

– Olen tehnyt talven aikana paljon lyöntitoistoja, todella paljon. Olen ehkä sellainen vanhan liiton ihminen, joka uskoo toistojen määrään. Ulkopelitreeneissä saan lyödä vähän joka tilanteeseen, jopa nollatilanteeseenkin. Vaikkei sitä pelissä tekisikään, niin mielestäni kaikenlainen monipuolisuus mailan varressa vain kehittää minua.

Tänä kesänä Mantere on kotiuttanut pelaajia prosentuaalisesti eniten, mutta täysin tyytyväinen hän ei ole peleihinsä ollut; kaikista paikoista kun ei ole tullut juoksuja.

– Mutta tärkeintä on, että niissä peleissä, joissa olen itse ollut huono, olemme kuitenkin voittaneet. On ollut mahtavaa, että silloin joukkueesta on noussut muita vastuunkantajia.

Maila-Jussit onkin osoittanut alkukaudesta potentiaalinsa, sillä se on hieman yllättäen sarjataulukossa neljännellä sijalla. Mantereen mukaan menestykseen on ollut yksinkertainen syy: pelaajat ovat tehneet työnsä hyvin.

– Olemme luottaneet meidän omaan perustekemiseemme, keskittyneet omaan tekemiseemme, emmekä ole miettineet liikaa muita, hän selvitti ja muistutti joukkueen napsineen hyvän määrän kolmen pisteen voittoja.

Aino-Kaisa Mantere palasi Seinäjoen Maila-Jusseihin kaudeksi 2018. Kun hän edellisen kerran oli edustanut Maila-Jusseja, joukkue pelasi Ykköspesiksessä. Nyt hän toimii myös seuran junioripäällikkönä. Kuva: AOP

Kun Mantere on lyöntivuorossa, on hänellä mielessään ainoastaan yksi tavoite: ratkaista ottelu yksi lyönti kerrallaan. Keskittyessään lyöntiinsä hän miettii mielessään positiivisia hokemia, joilla hän kannustaa itseään tai muistuttaa lyöntitekniikastaan. Nämä ajatukset auttavat häntä pysymään pelissä ja hetkessä.

– En mieti tulevaisuutta tai sitä, että jos tämä lyönti onnistuu, niin mitähän siitä tulee. Jos on ollut hyvä päivä ja ulkovuoron aikana alkaa miettiä, että nyt on jo lyöty monta juoksua, niin sen jälkeen homma yleensä menee metsään, hän naurahti.

Maila-Jussien pelaajat ovat viime aikoina puhuneet paljon psyykkisestä valmentautumisesta ja henkisistä asioista urheilussa. Mantere itse tekee mielikuvaharjoittelua siinä missä fysiikkaharjoitteluakin, ja hän valmistautuu otteluihin aina tietyllä kaavalla.

– Minulla on tietty biisi, jonka kuuntelen aina ennen aamutreenejä. Käyn silloin läpi jo tulevaa peliä ja ensimmäisiä pelitilanteita. Kuvittelen vastustajan kentän ja vastustajan pelaajat sinne, sillä tavalla saan rauhallisuuden siihen pelin alkuun.

Mantere miettii aina tulevan vastustajan peliä, takatilanteita erityisesti, jotta hän tietäisi, millä tavalla vastustaja on pelannut. Hän katsoo etukäteen itselleen erilaisia lyöntiratkaisuja, jotta on valmis, kun tilanne tulee eteen.

– Pelipäivänä käyn usein verkkoa hakkaamassa, ehkä enemmän sellaisella lavat auki -tyylillä kuin tarkemmin sijoittelemalla. Joskus voi olla joku tietty lyönti, jonka aion siinä pelissä lyödä, niin sitä tulee pari kertaa aamutreenissä kokeiltua.

Aino-Kaisa Mantere on urallaan voittanut Suomen mestaruuden, kolme SM-hopeaa ja pelannut kaksi Itä-Länsi-ottelua. Kuva: Tomi Hänninen

Vastustajan lukkari pystyy Mantereen mukaan vaikuttamaan paljon lyöjäjokerin peliin, sillä esimerkiksi kumura on sen verran herkkä lyönti, että osumaan pystyy vaikuttamaan syötöllä.

– Olen myös huomannut, että moni lukkari katsoo nyppiessä minun jalkojani, mihin ensimmäinen askeleeni menee ja mihin suuntaan olen lähdössä lyömään. Silloin he yrittävät sijoittaa syötön mahdollisimman hyvin siihen lautasen osaan, josta minun on mahdollisimman vaikeaa lyödä.

Kotipesän kaarella käydään usein henkistä taistelua ja piikittelyä tulee molemmilta joukkueilta. Näin on aina ollut, mutta Mantere on tyytyväinen, että “kuittailua” käydään siistillä tasolla eikä henkilökohtaisuuksiin mennä.

– Mutta kyllähän sitä pitää vähän muistuttaa lukkaria, jos on ollut heikko päivä tai muuten vain lipsunut, hän hymähti virnistäen.

Aino-Kaisa Manteretta haastatteli Juhani Kukkasela.

Muokattu 13.7. klo 14.16: Tarkennettu lyöntejä ensimmäisessä kappaleessa.

Lue myös: