Suora

  • Urheiluruutu
  • Lentopallon EM, puolivälieräottelu RUS - SLO
  • Urheiluruutu

Viisinkertaisen Suomen mestarin piti romahtaa ennen kuin hän myönsi olevansa masentunut ja opetteli armollisuutta: "Se tulee aina olemaan osa minua, elämääni ja arkeani"

Pesäpalloilija Eveliina Topparin pitkään jatkunut ponnistelu johti keskivaikeaan masennukseen ja totaaliseen stoppiin. Nyt hymy on palannut.

pesäpallo
Eveliina Toppari 4
Riku-Pekka Lappalainen

LAPUA. Tammikuinen maanantaiaamu oli pesäpalloilija Eveliina Topparin elämässä käännekohta. Viisinkertainen Superpesiksen Suomen mestari oli ajamassa viikonlopun vietosta Lapualta opiskelupaikkakunnalleen Jyväskylään gradutapaamiseen. Toppari itki koko 200 kilometrin automatkan ajan.

– Olin vain jo niin kauan ollut siinä negatiivisessa tilanteessa ja ilmapiirissä, Toppari kertaa puolen vuoden takaisia tunnelmiaan Yle Urheilun haastattelussa, turvallisesti lapsuudenkotinsa sohvan pohjalta.

Muutamaa päivää myöhemmin Toppari oli Lapualla tutun terapeutin juttusilla. Samaisen ammattilaisen kanssa hän oli käynyt juttelemassa jo aiemmin muutamia kertoja, ja kuten nuoren naisen luonteeseen kuului, hän uskoi optimistisesti, että aallonpohja taittuisi tälläkin kertaa parin ilmaa puhdistavan juttutuokion avulla.

Terapeutti oli eri mieltä. Kaikki merkit viittasivat siihen, että Topparilla oli keskivaikea masennus.

Nainen tyytyi kohauttamaan olkapäitään ja lähti mieli keventyneenä perheensä luo. Vielä samana viikonloppuna tilanne kuitenkin paheni entisestään.

Maanantaina terapeuttikin pysyi napakkana. Koko elämä olisi nyt laitettava paussille.

– Muistan, että vielä siinäkin sanoin, että en voi keskeyttää niitä hommia. Mitä joukkuekaverit ja valmentajatkin sanovat, Toppari kertoo silloisista ajatuksistaan leveällä murteellaan.

Eveliina Toppari 16
Pesäpallo on Eveliina Topparille (syöksymässä pesään) iso osa elämää. Suuret odotukset ja menestyshaaveet olivat silti myös rasite. Niiden voittamisessa on ollut suuri työ.Riku-Pekka Lappalainen

Sinnikkäälle ja periksiantamattomalle eteläpohjalaisnaiselle opiskeluiden ja huippu-urheilun jättäminen tauolle tuntui vaikealta. Hän noudatti silti terapeutin ohjeita ja ilmoitti tauostaan heti joukkueelleen ja opinahjoonsa. Molemmista tuki oli varauksetonta: Toppari saisi olla poissa niin pitkään kuin tarve on.

Nainen myöntyi jopa ensin vastustamaansa mielialalääkitykseen, jätti Jyväskylän taakseen ja muutti takaisin Lapualle vanhaan tuttuun huoneeseensa.

– Terapeutti sai minut uskomaan, että en pääse yli tästä tilanteesta ja parane ollenkaan, jos en nyt hetkeksi anna itselleni rauhaa.

Vielä yksi romahdus ennen parempaa

Tämä oli silti vasta alkua. Topparin piti romahtaa vielä kertaalleen ennen kuin hymy saattoi palata naisen kasvoille.

– Annoin itselleni luvan laittaa kaiken tauolle. Minun ei tarvinnut pystyä mihinkään, ja se olikin sitten ihan totaalinen stoppi, Toppari kertaa.

Yritin ajatella, että jos pystyin harjaamaan tukan tai laittamaan itselleni aamupalaa, niin sekin oli jo iso voitto, kun en ollutkaan enää sängyn pohjalla.

Eveliina Toppari

Hän linnoittautui sängyn pohjalle eikä pariin viikkoon noussut sieltä kuin pakollisille vessakäynneille. Ruokakaan ei maistunut.

– Muistan siitä ajasta vain sen, että kellonajalla ja päivällä ei ollut mitään väliä. Nukuin, kun uni tuli ja katsoin lopun ajan Netflixistä joitain sarjoja. Se oli sumuista aikaa.

Huono olo hiipi salakavalasti arkeen

Toppari alkoi ihmetellä oloaan viime syksynä. Treenikausi oli aluillaan ja takana oli henkilökohtaisesti mainio kausi Lapuan Virkiässä. Virtaa olisi pitänyt olla kuin pienessä eteläpohjalaiskylässä. Sen sijaan hän tunsi olonsa vetämättömäksi ja uupuneeksi. Pienimmästäkään asiasta ei saanut otetta.

Se puolestaan ärsytti. Läheisetkin huomasivat, että tavallisesti hyväntuulinen nainen oli muuttunut vakavaksi ja itkuiseksi. Toppari kuvailee olleensa tuntosarvet pystyssä ja aina valmiina reagoimaan ärhäkkäästi.

– Tuntui, että mieli ja kroppakin olivat sellaisessa jännittyneessä tilassa koko ajan. Kävin aivan ylikierroksilla.

Yksittäistä syytä sairaudelleen Toppari ei löydä, kuten masennuksen kohdalla tavallista onkin, vaan huono olo oli monen asian summa. Historian ja yhteiskuntaopin opettajan opinnot Jyväskylässä repivät kotiseuturakkaan Topparin muutamia vuosia sitten pois Lapualta. Raskasta oli myös naisten Superpesiksen huippujoukkueessa harjoitteleminen, kun matkaa opiskelupaikan ja kotistadionin välillä oli satoja kilometrejä. Vaativa nainen asetti riman itselleen hyvin korkealle.

Kohtalokkaalla automatkalla puoli vuotta sitten kaikki ryöpsähti lopullisesti pintaan ja omat voimat loppuivat.

Eveliina Toppari 1
Kotiseuturakkaalle Topparille Lapualta lähteminen oli raskasta. Hän haaveilee, että voisi valmistuttuaan palata opettajaksi kotipaikkakunnalleen tuttuihin maisemiin.Mika Nygård

Diagnoosi toi armahduksen

Terapeutti neuvoi vaikeimmilla hetkillä keskittymään asioihin, jotka toivat mielihyvää. Toppari matkusti Helsingissä asuvan isosiskon luokse, vietti aikaa tämän kanssa ja kävi kävelylenkeillä. Tekeminen oli arkista. Mitään pakollista hän ei yrittänytkään tehdä.

– Yritin ajatella, että jos pystyin harjaamaan tukan tai laittamaan itselleni aamupalaa, niin sekin oli jo iso voitto, kun en ollutkaan enää sängyn pohjalla.

Armo. Sana vilahtelee tiuhaan Topparin puheessa. Hän myöntää, ettei oikein vieläkään osaa antaa asioissa periksi niin helposti kuin pitäisi.

– Hirveästi yritän aina sinnitellä ja hoitaa kaikki asiat, jotka itselle on annettu tai jotka olen oikeastaan ottanutkin itselleni hoidettaviksi. Kun on periksiantamaton, niin pitää aina hoitaa jutut, vaikka olisi kuinka paljon kuormaa ja tekemistä. Eikä niitä voi muille jakaa, Toppari virnistää.

Masennusdiagnoosi olikin helpotus. Se antoi paitsi selityksen, myös armahduksen. Topparissa ei ollut vikaa eikä hän voinut väsymykselleen tai vetämättömyydelleen mitään.

– Oli jokin, joka määritti, miksi minulla on sellainen olo kuin minulla on. Oli konkreettinen asia, johon nojautua. Ja kun oli se masennusdiagnoosi, niin oli helpompaa alkaa itseään parantaa ja kuntouttaa.

Toipumisessa auttoivat Topparin aluksi kammoksumat mielialalääkkeet. Juuri ne palauttivat naisen mukaan toimintakyvyn ja saivat tämän ulos neljän seinän sisältä. Yksi ulkomaailmassa odottanut tärkeä asia oli pesäpallo.

Olen yrittänyt hyväksyä, että yhtä hyvä ja riittävä ihminen olen, vaikka en pesäpallossa mitään enää saavuttaisikaan tai en pesäpallokentällä koskaan onnistuisikaan.

Eveliina Toppari

Riittämättömyyden tunteet ovat yhä läsnä

Kuusivuotiaana Eveliina Toppari meni ensi kertaa Lapuan Virkiän pesäpallotreeneihin, ja sillä tiellä hän on. 26-vuotias on edustanut kasvattajaseuraansa koko ikänsä. Lapsuudenkodista Lukkarilana tunnetulle Lapuan pesäpallostadionille on linnuntietä matkaa parisen kilometriä, mutta alkuvuodesta tuo matka tuntui hetkeksi aikaa venyneen sadoiksi kilometreiksi.

Lopulta Toppari oli sairastuttuaan kokonaan poissa vain yksistä joukkueharjoituksista. Hän halusi palata treeneihin mahdollisimman nopeasti, sillä tiesi, että se tuottaisi iloa.

– Mutta eihän se mitään hyvän mielen liikuntaa ole, kun pitää tavoitteellisesti treenata, Toppari rävähtää nauramaan.

Suuret odotukset ovat aina luoneet varjonsa Topparin tekemiseen. Kausi 2018 oli hänelle henkilökohtaisesti ennätyksellisen hyvä, vaikka joukkue ei menestystä niittänytkään. Vuoden takaiseen verrattuna kunto on nyt selvästi heikompi, ja sen hyväksyminen on ollut haasteellista. Riittämättömyyden tunteiden kanssa Toppari joutuu edelleen taistelemaan.

– Olen yrittänyt hyväksyä, että yhtä hyvä ja riittävä ihminen olen, vaikka en pesäpallossa mitään enää saavuttaisikaan tai en pesäpallokentällä koskaan onnistuisikaan. Sitä en aina muista, varsinkaan tuolla pelikentällä.

Eveliina Toppari 20
Pesäpallossa tulee nykyisin paljon onnistumisen hetkiä. Armollisuutta itseä kohtaan Toppari kuitenkin harjoittelee edelleen.Riku-Pekka Lappalainen

Vaikeiden aikojen ruokahaluttomuus karisti Topparin ennestäänkin solakasta varresta noin 6–7 kiloa, eikä treenaaminen viime vuoden tasolla ole yksinkertaisesti ollut järkevää.

– On pitänyt opetella armollisuutta myös pesäpallossa. Yritän ajatella, että se on vain pesäpalloa, vaikka se onkin puoli elämää. Mutta kyllä minä yhtä lailla olen edelleen voitontahtoinen urheilija. Haluan menestyä ja auttaa joukkuetta menestymään, Toppari virnistää.

Lapuan Virkiän kausi on alkanut upeasti. Sen sarjan alusta jatkunut ja 16 otteluun venynyt voittoputki katkesi vasta heinäkuun alkupuolella, kun sarjassa toisena oleva Porin Pesäkarhut väänsi lapualaisista niukan kotivoiton. Tällä hetkellä Virkiä johtaa sarjaa pisteen erolla Pesäkarhuihin, jolla on yksi ottelu vähemmän pelattuna.

Kesäkuun lopun Lappajärvi-kohtaamisesta lähtien Toppari on päässyt jälleen myös ulkopeliin mukaan. Kolmospolttajana huhkinut peluri on saanut rauhallisen alun jälkeen vyölleen 15 runkosarjan ottelua kahdestakymmenestä pelatusta. Se on ollut suuri onni.

Toivoisin, että pystyn hoitamaan masennuksen pois niin, että voin olla onnellinen ja elää normaalia elämää. Mutta tiedostan, että se tulee aina olemaan osa minua, elämääni ja arkeani.

Eveliina Toppari

Äiti on tukijoista tärkein

Olotila onkin juuri nyt rauhallinen ja vakaa. Pelko voinnin pahenemisesta välähtelee silti takaraivossa.

– Vähän väliä pelkään, että mitäs sitten, jos en taas jaksakaan ja kamala olo tulee takaisin. Mutta en voi elää pelossa. Se tapahtuu, jos se tapahtuu. Se on vain elämää ja siitäkin pitää jollain keinolla pönkiä ylös.

Topparia on kannateltu edestä ja takaa. Perheelle ja ystäville diagnoosin kertominen tuntui luontevalta, koska nuo ihmiset tiesivät jo, että jotain oli vialla. He olivat niitä, jotka olivat tulleet rauhoittaviksi yövieraiksi Topparin Jyväskylän-asunnolle, istuneet hiljaa keittiön pöydän ääressä tai vastanneet lukemattomiin puheluihin.

Joukkuekavereille kertominen jännitti paljon enemmän. Kun Toppari sitten tuli whatsappissa laittamansa viestin jälkeen käymään ensi kertaa treeneissä, ympäröi hänet halaavien joukkuekavereiden porukka. Itku oli herkässä.

– Joukkueurheilussa ollaan yhteisen asian äärellä. Meillä on hyvin avoin ilmapiiri. Ei ehkä sen takia, että minä olen ollut niin avoin, mutta on se ehkä osaltaan auttanut.

Eveliina Toppari 5
Lapuan Virkiässä joukkuehenki on omaa luokkaansa. Masennusdiagnoosi ei säikäyttänyt, vaan herätti joukkuetoverit entistä kovemmin Eveliina Topparin (vas.) tueksi. Rinnalla kuvassa Emmi Laine (kesk.) ja Emma Kiviniemi.Riku-Pekka Lappalainen

Herkkien asioiden äärellä Virkiässä on oltu aiemminkin. Naisten Superpesiksen huippupelaaja Paula Saloranta on käynyt läpi sukupuolenkorjauksen Alexander Salorannaksi. Kahdestatoista naisten Superpesis-kaudestaan Saloranta on pelannut Lapualla viimeiset kahdeksan. Myös hän on kertonut, että juuri pesäpallokentällä hän on aina kokenut olleensa hyväksytty.

– Kaikki ilmoittivat heti, että minua tuetaan tässä asiassa ja saan olla sellainen kuin olen, toteaa myös Toppari kohtaamisestaan joukkueensa kanssa.

Topparin tukijoista isoin on kuitenkin ollut äiti. Hän on jaksanut ahertaa tyttärensä hyvinvoinnin eteen, oli kyse sitten terapeutin vastaanottoajan järjestämisestä tai tyttären sängyn vierellä istumisesta.

– Olen niin monesta äitille kiitollinen. Äiti on jaksanut kaikki huonot päiväni ja tullut joka päivä huoneeseeni kyselemään. Ja vaikka minä en ole välttämättä puhunut yhtään mitään, niin hän on jaksanut tulla sinne ja pyyteettömästi auttaa omaa lastaan. Hän on ollut suurin tuki ja turva, Toppari sanoo ja herkistyy ensi kertaa haastattelun aikana.

"Masennus on aina osa minua"

Keskivaikean masennuksen diagnoosi ja mielialalääkitys Topparilla on ollut nyt noin puolisen vuotta. Voimakastahtoinen nainen haluaisi irtautua diagnoosistaan, mutta tietää, ettei se kenties ole koskaan mahdollista.

– Toivoisin, että pystyn hoitamaan sen pois niin, että voin olla onnellinen ja elää normaalia elämää. Mutta tiedostan, että se tulee aina olemaan osa minua, elämääni ja arkeani.

Eveliina Toppari 3
Eveliina Topparin ajatukset tulevaisuudesta ovat toiveikkaita. Vaikeilla hetkillä hän kipusi usein Lapuan näkötorniin ja katseli rakasta eteläpohjalaista lakeutta.Mika Nygård

Vaikka masennuksen hyväksyminen ei ollutkaan aivan helppoa, on diagnoosista koitunut hyvääkin. Toppari on huomannut, että pukukopin hyväntuulinen naurattaja onkin taipuvainen pohdiskeluun. Ikävän asian edessä maailmakin saattaa hetkeksi romahtaa. Nyt takataskussa on kuitenkin aivan uudenlaisia toimintamalleja.

– Olen ymmärtänyt, että siitä kannattaa jollekin sanoa. Yleensä asiat pienenevät jo siinä kohtaa, kun tunteet ja pahan olon saa pois omasta päästä. Oma pohdiskelu auttaa, kun ymmärtää, että ei tämä oikeasti ole maailmanloppu, vaikka se siltä tuntuukin.

Hetkinä, jolloin Toppari ei ole tuntenut olevansa oma itsensä, hän on katsellut toimintaansa kuin kehonsa ulkopuolelta.

– Olen joutunut miettimään, että kuka minä sitten oikeasti ihmisenä olen ja etsinyt itseäni ihan toisella tavalla.

Oletko löytänyt siihen vastausta?

– En ihan kokonaan, mutta luulen, että se tässä matkan varrella vielä selviää, Toppari hymyilee.

Lue myös:

Kun Paulasta tuli Alexander, hän joutui valitsemaan huippu-urheilun ja hyvinvoinnin väliltä: "Elämäni on hyvä nyt"

Ella Räsänen on poikkeuksellinen juoksijalahjakkuus, mutta henkinen romahdus vei hänet viiden vuoden kilpailutauolle – paluukilpailussaan kyynelehtinyt entinen teinitähti unelmoi nyt olympialaisista

Kun Lapuan Janette Lepistö rikkoi 55 vuotta vanhan ennätyksen, ei hän ollut siitä moksiskaan – lyöjäkuningatar paljasti, miksi Virkiän kausi on alkanut hurjalla voittoputkella

Pizzafriikki ja intohimoinen pelinjohtajalegenda – 500 ottelun Jussi Viljanen tekee pesäpallohistoriaa, vaikka hänelle puuhattiin potkuja jo ensimmäisellä kaudella

Lyöjäkuningattaruudesta taisteleva Aino-Kaisa Mantere tietää omat vahvuudet ja vastustajien heikkoudet – "Kyllähän lukkaria pitää vähän muistuttaa, jos on ollut heikko päivä"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat