Suora

  • Painin MM, Kreikkalais-roomalainen paini

Henrik Dettmannin kolumni: Hienoa, Annika Saarikko! Jos urheilulle luvatut miljoonat käytetään oikein, tulevaisuudessa kansa hurraa ja eduskunta kannustaa 

Uusi hallitus lupaa urheilulle lisää rahaa. Henrik Dettmann kirjoittaa kolumnissaan, että rahat pitäisi käyttää erityisesti kahteen kohteeseen.

koripallo
Henrik Dettmann
Henrik Dettmannin mukaan valmennukseen ja huippu-urheiluun panostaminen palvelisi hyvin hallitusohjelmaa.Getty Images

Huippu-urheiluväelle koitti varhainen joulu joitain viikkoja sitten. Tuore tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko kertoi Yle Urheilulle, että uusi hallitusohjelma kasvattaa suomalaisen huippu-urheilun tukipottia yhteensä viidellä miljoonalla vuosittaisella eurolla pysyvästi vuoteen 2023 mennessä.

Hieno ele – kädenpuristus ja hatunnosto Arkadianmäen suuntaan!

Saarikon lupaamat rahat ovat osoitus siitä, että päättäjät ovat vähitellen heräämässä ymmärtämään huippu-urheilun merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Suomalainen urheilu ei ole tähtiurheilijoiden ja rikkaiden mesenaattien seuraleikkiä, vaan sen yhteiskunnallinen merkitys kasvaa kasvamistaan.

Esimerkkiä ei tarvitse etsiä kauempaa kuin Lauri Markkasen koriskoulusta. Huipputason suomalaisen urheilijan esimerkin voimin lähes viisisataa lasta on parin viime syksyn alussa hakeutunut urheilun ja tässä tapauksessa koripallon pariin pelkästään Jyväskylän kokoisessa kaupungissa.

Voiko tuon jälkeen kukaan väittää vakavalla naamalla, ettei huippu-urheilulla ja ruohonjuuritason liikuntatyöllä ole yhteyttä?

Pohjoismaisessa kontekstissa valtiollisen huippu-urheilun tuen pääpaino on koko väestön liikuntaharrastamisessa. Vuotuisalla viiden miljoonan euron lisäpaketilla huippu-urheiluun Suomi nousee tasoihin Ruotsin (15,5 miljoonaa euroa) kanssa ja Norjan vanaveteen (19 miljoonaa), eli kehityksen suunta on huippu-urheilun kannalta oiva.

Päättäjät ovat vähitellen heräämässä ymmärtämään huippu-urheilun merkitystä nyky-yhteiskunnassa.

Silti on syytä toppuutella innostuneimpia. Vaikka huippu-urheiluväen on syytä tuntea vuosilisästä kiitollisuutta, summa ei ole autuaaksitekevä. Esimerkiksi vilkaisu valtion talousarvioon antaa hyvän kokonaiskuvan tuen määrästä verrattuna moniin muihin valtiontukiin.

Annika Saarikko
Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko. Laura Ukkonen / Lehtikuva

Korotuksen jälkeen asiantuntijoiden on käytettävä erityisen suurta harkintaa rahan jakamisessa. Jokaiselle jotakin tarkoittaa samaa kuin kenellekään ei riittävästi. Tuon metodin noudattaminen ei tee onnelliseksi eikä edistä kehitystä.

Olennainen kysymys kuuluu, mitä haluamme saada aikaiseksi viidellä miljoonalla huippu-urheilun eurolla. Tavoittelemmeko menestystä lyhyellä tähtäimellä vai investoimmeko tulevaisuuteen?

Huippu-urheilu on muuttunut täysammattilaisten kentäksi

Huippu-urheilun historia on täynnä rahakkaiden moguleiden intohimoprojekteja, joissa menestystä yritetään ostaa rahalla laihoin seurauksin. Resurssinsa viisaasti käyttävä, toimintansa kestävyyttä miettivä taho vetää lähes poikkeuksetta pisimmän korren – Bayern München ja Toronto Raptors tuoreina esimerkkeinä tästä.

Perinteinen suomalaisen urheilumenestyksen mittari on ollut olympiamitalien määrä. Tänäkin päivänä mitalit ja tulokset ovat merkittävä osa urheilun elämysteollisuutta, mutta kasvavat kansanjoukot ovat kiinnostuneempia urheilusta itsessään. Tulevaisuudessa kiinnostusmittarien kirjo laajenee arvioimaan, kuinka paljon urheilu liikuttaa ja synnyttää tunteita ja kokemuksia.

Tämä on myös urheilun kasvun edellytys ja urheilun kasvavan hyvinvoinnin perusta. Ei ole keihäänheiton olympiapronssin vähättelyä todeta, että mitali MM-lentopallossa, jalkapallon EM-kisapaikka tai yksittäisen pelaajan nimitys NHL:n tähdistöviisikkoon ovat saavutuksina olympiamitalin vertaisia.

Jalkapallo kuvitus naiset
Getty Images

Sitä urheilua, jota me keski-iän ylittäneet seurasimme nuoruudessamme, ei ole enää olemassa. Maailmalla huippu-urheilijat ovat kaikki täysammattilaisia. Vaikka kippaisimme viiden miljoonan potin vuodessa parhaalle olympiatoivollemme, edes se ei takaa pistesijaa. Täydellinenkin valmistautuminen voi kaatua niinkin pieneen asiaan kuin kilpailupäivänä iskevään tappoflunssaan.

Toki viidestä miljoonasta voisi jakaa hyvin kohdennetusti vuosikohtaista 50 000–100 000 euron takataskurahaa, jolla varmistettaisiin olympiatason urheilijoiden pääsy parhaaseen valmennukseen. Tämänkin jälkeen jaettavaa riittää vaikka kuinka.

Paras tapa luoda kestävää menestystä on kuitenkin vaikuttaa kulttuuriin ja olosuhteisiin pitkällä tähtäimellä. Samalla ajatuksella, jolla Suomi nousi sadassa vuodessa yhdeksi maailman johtavista teollisuusmaista, voimme nostaa Suomen johtavaksi urheilumaaksi: investoimalla koulutukseen, tai urheilun tapauksessa valmennukseen.

Alkuvuonna 2005 vastavalittu Olympiakomitean puheenjohtaja Roger Talermo kysyi kirjavalta asiantuntijoiden kollegiolta, mitä Suomen on tehtävä urheilumenestyksemme parantamiseksi. Tuolloin Olympiakomitean kehityspäällikkönä työskennellyt Asko Härkönen nosti esille ajatuksen suuresta suomalaisesta olympiavalmentajaprojektista.

Härkösen ajatus ei sinänsä ollut uusi. Kalervo Kummola vaali Jääkiekkoliiton puheenjohtajakautensa (1997–2016) ajan kokonaisvaltaista valmentajuutta, jonka pohjan Eero Lehti, Jorma Thusberg, Alpo Suhonen ja Rauno Korpi loivat jo 1980-luvun puolivälissä.

Lauri Markkanen
Lauri Markkanen on noussut NBA-seura Chicago Bullsin tähtipelaajaksi.Getty Images

Härkönen kehitteli nuorten olympiavalmentajiin perustuvan mallin, jossa Olympiakomitea, lajiliitto ja kolmas taho – kunta, sponsori tai seura – palkkaavat parhaiden nuorten pelaajien taustalle päätoimisen olympiavalmentajan, joka vastaa paitsi urheilijan päivittäisestä kehityksestä, myös valmennuksen kehittämisestä sekä käytännön ja teorian kohtaamisesta arjessa.

Tämä poikkeaa oleellisesti perinteisestä projektivetoisesta suomalaisen urheilun mallista, jossa lahjakkaan urheilijan ympärille kerätty tukijoukko keskittyy mahdollistamaan yksilön harjoittelun. Projektivetoisen mallin suurin ongelma on, että urheilijan lopettaessa yksilövetoinen projektikin loppuu. Yksittäisiä mitaleita voi tulla, mutta ei jatkuvaa menestystä tai kestävää kehitystä.

Esimerkiksi Koripalloliitossa olemme pystyneet palkkaamaan kuusi nuorten olympiavalmentajaa vuosikymmenen aikana. Tulosta näkyy jo monella saralla. Kansainvälisen koripalloliitto palkitsi meidät pari vuotta sitten kultaisella kunnianosoituksellaan nimenomaan panostuksestamme nuorten koripallovalmennuksen kehittämiseen.

Selkein näyttö kehityksestämme on luonnollisestikin Lauri Markkanen – ei olympiavoittaja, mutta olympiatason urheilija. Seuraavat olympiatason urheilijat odottavat vuoroaan eri ikäluokkien juniorimaajoukkueissa.

Eivätkö huippu-urheilijat sitten ansaitse valtion tukia? Varmastikin ansaitsevat – ainakin he, jotka määritellään valtion kannalta erityisen tärkeiksi toimijoiksi. Silti tosiasia on, että harva todellinen huippu joutuu elättämään itseään tukirahalla.

Valmennukseen satsaaminen sopisi hallitusohjelman muottiin

Tukien kannalta kriittisessä iässä ovat myöhäisteini-ikäiset tai parikymppiset urheilijat. Tuossa iässä resurssien niukkuus ja koveneva kilpailu ajavat monet potentiaaliset huiput lopettamaan. Tuolloin mikään ei ole tärkeämpää kuin osaava valmentaja vierellä auttamassa ohi karikoiden.

Investoimalla korkean kansainvälisen tason harjoitteluolosuhteisiin ja valmennukseen synnytetään nuorelle urheilijalle ensi käden kokemus siitä, että hänestä välitetään ja että hän saa työrauhan kouluttautua tulevaan ammattiinsa.

Panostaminen valmennukseen olisi hallitusohjelmankin kannalta perusteltu teko. Se täyttäisi keskustan vaatimuksen työpaikkojen luomisesta, vihreiden vaatimuksen koulutuksesta ja vasemmiston ja SDP:n vaatimuksen nuoriin panostamisesta. Oppositiossakin ainakin kokoomus tykkää.

Ella Junnila
Korkeushypääjä Ella Junnila nappasi pronssia alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa Ruotsin Gävlessä viikonloppuna. Suomen Urheiluliitto

”Härkösen mallia” noudattaen viiden miljoonan panostaminen nuorten urheilijoiden valmennukseen on 15 miljoonan kokonaisinvestointi (kun mukaan saadaan lajiliitot ja seurojen tai sponsorien rahat). Lisäksi teko on arvokas työvoimapoliittisesti – tukemalla yhtä tulevaisuuden kasvavista ammattikunnista, valmentajia, ollaan taas askel lähempänä maagista 75 prosentin rajaa, jonka eri tahot ovat määritelleet päämääräksi hyvinvointivaltion hengissäpysymiseksi.

Toinen perusteltu ja kokonaisvaltainen panostuksen kohde on naisurheilu.

Vuosi sitten opetus- ja kulttuuriministeriö ja Olympiakomitea päätyivät urheilukulttuurin kannalta hienoon tekoon jakamalla huomiotaan Naisleijonille. Ministeriö jakoi 10 000 euron apurahan maajoukkueen runkopelaajille ja Olympiakomitea nosti naiskiekolle annettavan tuen 200 000 euroon, jonka Jääkiekkoliitto päätti käyttää palkkaamalla ammattilaisia seuroihin.

Naisurheilussa vallitseva resurssien vähäisyys on valitettava tosiasia. 10 000 euron vuosipotti runkopelaajille mahdollistaa sen, että pelaajat voivat keskittyä harjoitteluun päivätöiden sijaan saadakseen vuokrat maksettua ja ruokaa pöytään. Ammattivalmennukseen pääsy puolestaan takaa, että nuori urheilija näkee polun päässä muutakin kuin vettä ja leipää – hän näkee siellä tulevan ammattinsa.

Naisurheilussa vallitseva resurssien vähäisyys on valitettava tosiasia

Rahan puute ei ole naisurheilun suurin ongelma, mutta tilanne on suoraa jatkumoa sille, että naisurheilussa valmennus on usein huonompaa kuin miesurheilussa. Siksi pelin tasolla on alhaisemmat laatustandardit ja naisurheilijoiden mahdollisuudet voittaa yleisö puolelleen näin ollen vaikeammat. Naisurheilijat joutuvat tekemään kompromisseja, joita huippu-urheilun laatustandardien puitteissa ei ole syytä tehdä.

Naisleijonat odottaa jatkoerämaalin videotarkistusta MM-finaalissa 2019
Naisleijonat nappasivat keväällä MM-kotikisoissa hopeaa.Tomi Hänninen

Runkopelaajien kymppitonnit ovat valtiolle pieni menoerä, mutta huippupelaajille merkittävä rahasumma. Viiden miljoonan potista osan ohjaaminen suoraan naisurheilun valmentajiin takaisi pelaajille oikeanlaiset kasvun olosuhteet, työrauhan sekä kaikkein tärkeimmän: arvostuksen tehdystä työstä.

Totuus on, että kun tuote on kunnossa, suuri yleisö löytää kyllä tiensä katsomoon.

Jaetaanpa viiden miljoonan potti sitten nuorten valmentajien palkkaamiseen tai naisurheilun olosuhteiden parantamiseen, meidän – urheilun ystävien ja kuluttajien – on syytä karistaa puheenparrestamme aikansa elänyt ”tulos tai ulos” -teesi.

Mitään pysyviä muutoksia ei synny parissa vuodessa. Lyhin aikamääre, jossa ylipäätään voidaan arvioida urheilun jonkinlaista kehityssuuntaa, on olympiadi. Todellisuudessa puhutaan vähintään kahden tai kolmen olympiadin syklistä.

Huippu-urheilun voi nähdä eräänlaisen kehityskaaren päätepisteenä. Jos tänään varmistamme sen, että kaikilla alakouluikäisillä on mahdollisuus liikkua turvallisessa ympäristössä ja kokeilla omia rajojaan, tulokset ovat nähtävissä jo 2030-luvulla.

Laadukas koulutusjärjestelmä nosti Suomen sadassa vuodessa kehitysvaltiosta maailman kehittyneimpien maiden kärkiviisikkoon. Panostaminen valmennukseen ja liikuntaan monella tasolla lasten iltapäiväkerhoista aikuisten huippu-urheiluun on samanlainen menestyksen resepti, mitataan sitä sitten kansanterveyden tai onnellisuuden tai urheilumenestyksen standardeilla.

Annetaan siis ammattilaisille rauha viljellä ja varjella. Hedelmät poimimme sitten yhdessä myöhemmin.

Henrik Dettmann on koripallomaajoukkueen päävalmentaja ja Radio Suomessa maanantaisin kuultavan Urheiluhullut-ohjelman vakiovieras.

Korjattu 16.7. kello 16.37 Ministeri Saarikko on tiede- ja kulttuuriministeri, ei taide- ja kulttuuriministeri.

Lue myös:

Ministeri lupaa rahaa nuorille huippu-urheilijoille ja aikoo parantaa tasa-arvoa: “Erityisesti joukkuelajien puolella tunnistan, että naisten kohtelu on erittäinkin epäreilua”

Hallitusohjelma lupaa huippu-urheilulle viisi miljoonaa euroa lisärahaa – Olympiakomitea olisi halunnut tuplasti enemmän

Sata talvilajien urheilijaa sai apurahan – yllättävä nimi ja laji listan kärjessä, tuki naisten jääkiekkomitalisteille jatkuu

Henrik Dettmannin aiempia kolumneja:

Henrik Dettmannin kolumni: Miksi vaalikoneet sivuuttavat täysin miljardien eurojen liikuntapommin? Esitä ehdokkaallesi nämä kysymykset ja vaikuta lastesi tulevaisuuteen

Henrik Dettmannin kolumni: Miksi emme tee päätöstä, joka vapauttaa vanhemmat kuskausrumbasta, saa lapset liikkeelle ja säästää miljardeja euroja?

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat