Suora

  • Käsipallon Champions League: Cocks - Bidasoa Irún
  • Urheiluruutu
  • Käsipallon Champions League
  • Kun suru särkee sisimmän - Linda Sonntag löysi pelastuksen fitnessurheilusta
  • Suunnistus kausikooste 2019
  • Urheiluruutu
  • Rallin MM, vuosikooste

Pyöräilysankari Tea Vikstedt koki naisten Ranskan ympäriajossa vuorietappien yleisömeret, miesten vähättelyn ja dopingin tulemisen – ”Ajattelin olevani niin hyvä, että sen kuin douppaavat”

Vikstedt osallistui Ranskan ympäriajoon vuosina 1987–89. Hänen paras sijoituksensa on neljäs.

pyöräily
Tea Vikstedt velodromilla 1980-luvulla.
Tea Vikstedt velodromilla 1980-luvulla.Urheilumuseo.

Yksi urheiluhistorian unohdetuista tarinoista on naisten Ranskan ympäriajo vuosina 1984–1989. Vielä harvemmin kerrottu tarina on suomalaisen Tea Vikstedtin neljäs sija vuoden 1988 Tourissa. Kukaan suomalainen ei koskaan ole ollut niin lähellä palkintokorokepaikkaa Ranskan ympäriajossa, kuin mihin Vikstedt pystyi.

Vain kolme suomalaismiestä on ajanut pyöräilyn suurimman monumentin. He ovat Joona Laukka (1997–98), Kjell Carlström (2005–07) ja Jussi Veikkanen (2009). Kolmikon paras sijoitus on Laukan 35. sija vuonna 1997.

Vikstedt päätyi Touriin ensimmäisen kerran vuonna 1987, kun Suomen pyöräilyliitto otti häneen yhteyttä ja kertoi mahdollisuudesta liittyä osaksi Skandinavian joukkuetta. Naiset polkivat Touria maajoukkueissa, koska ammattilaistalleja ei vielä ollut olemassa. Vikstedtin lisäksi Skandinavian riveissä ajoi kuskeja Tanskasta ja Norjasta.

Naisten ja miesten ympäriajot järjestettiin samanaikaisesti. Naiset ajoivat viimeisen kolmanneksen miesten etapista. Maalipaikka oli sama. Vaikka osuudet olivat lyhyempiä, polkivat naiset yli raskaimpia Pyreneiden ja Alppien nousuja. Esimerkiksi vuosina 1987–89 Tour ylitti maantiepyöräilyn tunnetuimman klassikkonousun Alpe d’Huez’n.

Naiset kiipivät vuorten huipulle ennen miesten karavaanin saapumista, ja olivat tuntia ennen miehiä maalissa. Koska katsojien piti varata parhaat paikat reitin varrelta jo aamusta, oli Vikstedtiä ja kumppaneita vastassa televisiokuvista tuttu yleisömeri.

– Pippalot olivat päällä vuorokausi tolkulla etukäteen. Touhu mäissä oli aivan uskomatonta. Se oli erikoinen kokemus, Vikstedt naurahtaa muistellessaan viime hetkellä pyörän tieltä avautuvaa ihmisseinää.

– Ei tiennyt, mitä tapahtuu, kun ajoi kohti. Kyllä ihmiset lopulta väistivät.

Laurent Fignon Alpe d'Huez'lla vuonna 1989.
Laurent Fignon Alpe d'Huez'lla vuonna 1989.AOP

Joskus viimeisen kolmanneksen ajaminen aiheutti outoja ongelmia. Kerran etapin lähtö tapahtui 10 kilometrin pituiseen alamäkeen.

– Kisan aloittaminen jyrkkään alamäkeen oli mielipuolista. Muutama tyttö lähti etukäteen matkaan, koska pitivät sitä niin epäoikeudenmukaisena. Minä olen ollut aina huono alamäissä, joten jäin heti alkuun pahasti kärjestä.

Vuonna -88, sijoittuessaan neljänneksi, Vikstedt pääsi lähietäisyydeltä seuraamaan kahden ikonisen naisen voittokamppailua. Ranskan Jeannie Longo löi Italian Maria Caninsin.

– Kisa oli kova. Kilpailijat kolmanneksi tulleesta eteenpäin olivat normaaleja ihmisiä, mutta Canins ja Longo menivät omia menojaan. Me loput kisasimme keskenämme.

– Olen ajanut Longon kanssa samassa joukkueessa muutaman kisan. Myös kerran Tour de Francessa, jolloin kaaduin niin pahasti, että jouduin keskeyttämään. Longo oli hirvittävän lahjakas, mutta vaikea ihminen.

Ei glamouria, ei Jacques Chiracia

Naisten Tourissa ei ollut samanlaista glamouria kuin miesten kilpailussa. Vikstedtin mukaan glamour syntyy julkisuudesta ja rahasta, joita millään naisten kilpaurheilulla ei ole niin paljoa kuin miehillä. Rahaa ei pyörinyt naisten Tourissakaan, ja kisoja järjestettiin enemmän yksittäisten henkilöiden intohimolla kuin suurella organisaatiolla. Esimerkiksi kilpailun ensimmäinen voittaja Marianne Martin sai tuhat dollaria palkintorahaa. Hän jakoi potin joukkueensa kesken. Myöhemmin Martin joutui paiskimaan kahta työtä, jotta sai urheilu-uran aiheuttamat velkansa maksettua.

On aivan yhtä hienoa viihdettä nähdä, kun naiset ajavat kilpaa. Me olemme aivan yhtä kaheleita painelemaan pyörällä kuin miehetkin.

Tea Vikstedt

Vikstedt ei jäänyt miinukselle, mutta tulos pyöri nollassa. Hän sai seitsemänä vuonna Olympiakomitean stipendin, jonka turvin vietti pyöräilynomadin elämää. Vikstedt kiersi Eurooppaa toukokuusta syyskuuhun osallistuen vain kilpailuihin, jotka tarjosivat ruoan ja asumisen. Kisakilometrejä kertyi yhden kesän aikana jopa 6000 kappaletta.

– Naisten pyöräkilpailut olivat kuin kiertävä sirkus, joka paineli ympäri Eurooppaa ja välillä käytiin Yhdysvalloissakin, Vikstedt muistelee.

Tour päättyy perinteisesti Pariisin pääkadulle Champs-Élysées’lle. Vikstedt myöntää, että vaikka glamour puuttui muuten, Riemukaaren ohi ajaminen sai sentään sydämen läpättämään.

– Oooh, se oli hienoa! Totta kai kilpailuun piti keskittyä, mutta oli Pariisin keskustassa ajaminen upea kokemus. Kerran prologin aikana, kisan avausetapilla, pääsimme myös kiertämään Eiffel-tornia.

Vikstedt ei nelossijaansa paljoa juhlinut. Hän oli kuitenkin onnellinen, ettei päässyt palkintokorokkeelle. Pariisin pormestari Jacques Chirac jakoi palkintoja. Chiracilla oli niskassaan tuore poliittinen skandaali.

– Hyvä, etten joutunut kättelemään häntä! Vikstedt nauraa.

Doping tuli myös naisten pyöräilyyn

Vikstedt kyllästyi pyöräilyyn Barcelonan olympialaisten jälkeen vuonna 1992. Vastustajat menivät liian kovaa niin radalla kuin maantielläkin. Syynä oli doping, joka ravistelisi pyöräilyn maailmaa vielä moneen kertaan läpi -90-luvun kärjistyen lajin maineen ryvettäneeseen Festina-häväistykseen. Naisten kilpailut eivät olleet erillinen saarreke pyöräsirkuksen huuruisimmista vuosista. Doping oli arkipäivää.

– Sanoin olympialaisten jälkeen, etten aja enää. Touhu oli niin epäreilua, etten halunnut olla pyöräilyn kanssa missään tekemisissä.

Vikstedt jaksoi olla vuoden pyöräilemättä. Intohimo oli kuitenkin niin kova, että oli palattava.

– Ajattelin, että olen niin hyvä, että sen kuin douppaavat. Minä yritän vielä yhden kerran.

Esimerkki naisten dopingkulttuurista on Tour-mestari Jeannie Longo, joka jäi kiinni efedriinistä jo vuonna 1987. 25-kertaista Ranskan mestaria on syytetty myös epo-hormonin käytöstä.

– Longolla oli kaikki keinot käytössä. Puoliso sai vankeustuomion dopingainekaupoista. Molemmat vanhemmat olivat lääkäreitä. Puhtaasti hän ei kilpaillut, Vikstedt kertoo.

Longo jatkoi uraansa 53-vuotiaaksi. Vikstedt pystyi voittamaan ranskalaisen vain kerran, kaudella jolloin Longon ei edes pitänyt kilpailla. Yhdysvalloissa ajettiin suuri etappikilpailu, jonne Longo saapui miehensä sukunimen taakse piiloutuneena. Vikstedt ajoi salanimeltään Jeannie Ciprellin apukuskina, mutta pystyi lyömään kapteeninsa aika-ajossa.

– Longoa ja muita pelotti, että meneekö epo-hormonia käyttämällä henki. Lääkkeet olivat niin kovia, että moni kuoli. Pelko aineen käyttöä kohtaan laittoi meidät hetkeksi samalle viivalle.

Tour kuuluisi myös naisille

Ensimmäisenä vuonnaan Tour de France Femininiä kohtasi kulttuurinen vastustus. Ranskalaiset mestaripyöräilijät Laurent Fignon ja Jacques Anquetil pitivät pyöräilyä sopimattomana naisille. Vikstedin mukaan vähättelyä ja arvostusta oli hänen aikanaan – ja on yhä.

– Aina sitä kuulee, ettei akkojen tarvitse kilpaa ajaa, Viksted puuskahtaa.

– Italiassa paikalliset tv-kanavat näyttivät paljon naisten Italian ympäriajoa. Me kilpailuun osallistuneet katsoimme lähetystä, ja joku loi lausuman, että: – Miksei meille makseta, kun tuo näyttää aivan samalta kuin miesten ajaminen?

Vikstedt oli Italian ympäriajossa parhaimmillaan kolmas vuonna 1989. Suomalainen pyöräilysuuruus osallistui myös kolmiin olympialaisiin radalla ja maantiellä. Tour de Francea Vikstedt ajoi vuodet 1987–89. Vuoden 1989 jälkeen järjestäjä Félix Lévitan lähti Tourista, jolloin sen nimi ja formaatti muuttuivat. Vikstedt ajoi vielä monta Tourin jälkeläistä, Tour de la CEE fémininiä, mutta kun kisaa ei poljettu enää yhdessä miesten kanssa, sen arvostus ja hohto hiipuivat.

Vikstedtin mielestä naiset ansaitsivat jälleen uuden Ranskan ympäriajon. Jotain sen suuntaista kisajärjestäjä ASO on uusimpien tietojen mukaan järjestämässä.

– On aivan yhtä hienoa viihdettä nähdä, kun naiset ajavat kilpaa. Me olemme aivan yhtä kaheleita painelemaan pyörällä kuin miehetkin. Jopa tällaiset kuusikymppiset niin kuin minä! pyöräreissulla Alpeilla oleva Vikstedt, 60, hihkaisee.

– Minä soisin, että nykyiset sukupolvetkin saisivat kokea Ranskan ympäriajon.

Tea Vikstedt.
Tea Vikstedt.Urheilumuseo

Lue myös:

Naiset haluavat oman Ranskan ympäriajonsa takaisin, Kansainvälinen pyöräilyliitto tukee hanketta – Suomen ykköspyöräilijä Lotta Lepistö: ”Kyllä me jaksamme!”

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat