Suora

  • Rytmisen MM, keilojen ja nauhan loppukilpailut
  • Urheiluruutu
  • Ysäriä ja rillausta
  • Urheiluruutu
  • Elävä arkisto esittää
  • Kuin savuna ilmaan

Jorma Kinnunen oli olympiavoittaja Tapio Korjuksen suuri idoli – ensimmäisinä muistoina karmea hetki: ”Silloin ei meinannut unta tulla”

Tapio Korjus muistaa Jorma Kinnusen palavan innon keihäänheittoon.

yleisurheilu
Jorma Kinnunen vuoden 1968 olympiahopea kaulassaan.
Jorma Kinnunen vuoden 1968 olympiahopea kaulassaan.Lehtikuva

Keihäänheiton vuoden 1988 olympiavoittaja Tapio Korjukselle tulee surullinen mieli, kun hän kuulee Yle Urheilulta keihäänheittolegenda Jorma Kinnusen poismenosta.

– Jorma on ollut minulle urallakin monessa mielessä tärkeä henkilö. Hän on ollut suuri innoittaja, kun nuorena aloitin heittämään ja mentiin Pihtiputaan keihäskarnevaaleille. Poismeno pysäyttää ja tekee hyvin surulliseksi, Korjus kuvailee Yle Urheilulle.

Korjuksella on monia muistoja torstaina 77-vuotiaana menehtyneestä Kinnusesta. Ensimmäiset muistot liittyvät siihen, kun pikkupoikana Korjus kuunteli radiosta tai katseli mustavalkotelevisiosta Kinnusen urotekoja. Kinnunen voitti olympiahopeaa vuoden 168 Meksikon olympialaisissa. Seuraavana vuonna Kinnunen kiskaisi silloisen keihäänheiton maailmanennätyksen 92,70 Tampereella. Maailmanennätys meni rikki vasta vuonna 1972, kun Neuvostoliiton Janis Lusis heitti 93,80. Tuon hetken Korjus muistaa erityisen hyvin.

– Kuulin radiosta, kun Lusis vei maailmanennätyksen. Silloin ei nuorella pojalla meinannut tulla unta yöllä. Se oli karmea tapahtuma, kun Jorma menetti maailmanennätyksensä. Jorma Kinnunen ja Pauli Nevala loi 10–12-vuotiaiseen poikaan aivan lähtemättömän vaikutuksen urheilussa, Korjus muistelee.

Jorma Kinnunen  Münchenin olympialaisissa vuonna 1972.
Jorma Kinnunen Münchenin olympialaisissa vuonna 1972.Jorma Pouta/Lehtikuva

Pihitiputaalta oppeja nuorelle Korjukselle

Kinnunen oli myös perustamassa legendaarisia Pihtiputaan Keihäskarnevaaleja vuonna 1971. Korjus pääsi ensimmäisen kerran Pihtiputaalle Jorma Kinnusen, Leo Pusan ja Hannu Siitosen opastukseen keihäskouluun vuonna 1977.

– Eihän nuori mies tarvinnut siinä vaiheessa yhtään enempää bensaa liekkeihin. Laji meni hyvin syvälle sieluun ja soluihin. Oppia ja menestymisen nälkää tuli, kun rinnalla oli vanhoja mestareita näyttämässä mallia. Jorma jakoi suurella sydämellä jo silloin 1970-luvun lopulla viikset väpättäen tietoa ja innosti meitä nuoria, Korjus sanoo.

Tulipa neuvoja myös kesken keihäskarnevaalien jonain vuonna.

– Minulla ei tainnut olla tekniikka kohdallaan, mutta halu heittää pitkälle oli kova. Muistan Jorman kommentin minulle nuorelle vehkalahtelaisheittäjälle, että ”Älä jannu revi, kyllä siitä vielä hyvä tulee, mutta tekniikka pitää saada paremmaksi." Jorma näki jo silloin, että silloisella meiningillä hajoavat paikat, Korjus kertoo.

Jorma Kinnunen
Jorma Kinnunen Münchenin olympialaisissa vuonna 1972.Lehtikuva / Jorma Pouta

Korjus korjasi vinkin jälkeen tekniikkaa oikeammaksi. Muutama vuosi myöhemmin tapahtuneesta Korjus meni opiskelemaan yliopistoon liikuntatieteelliseen tiedekuntaan ja teki pro gradu -tutkielmansa keihäänheiton biomekaniikasta.

– Innostus lajitekniikkaan syntyi varmaan sitä kautta, mitä vanhemmat mestarit olivat jo aikoinaan Pihtiputaalla sytyttäneet. Jatkoin sitä tietä. Halusin oppia kaikki jutut oikein menettämättä rajua karhunkämmenen sivallusta, Korjus viittasi Jorma Kinnusen oppiin.

– Kuten Jorma aina sanoi, että viimeinen ranteen koukistus on kuin karhunkämmenen isku. Siitä tulee ne viisi metriä lisää. Nämä olivat niitä Jorman oppeja, joita olen omassa mielessä seurannut vuoskausia eteenpäin.

Palava halu viedä suomalaista keihäänheittoa eteenpäin

Jorma Kinnusen esimerkin voima oli kaiken kaikkiaan suuri Korjukselle. Hänen merkityksensä suomalaiselle keihäänheitolle tiivistyy lempinimeen ”Äänekosken pikkujättiläinen.”

– Jormalla oli hirvittävä halu nousta suomalaisille rakkaassa lajissa keihäänheitossa maailmankärkeen. Hän teki sen pienestä koosta huolimatta. Jorma näytti kaikille esimerkkiä, että kaikki on mahdollista. Jormalla oli äärettömän suuri merkitys suomalaiselle keihäänheitolle, Korjus sanoo.

Jorma Kinnunen
Jorma Kinnnunen Pihtiputaan Keihäskarnevaaleilla vuonna 2011.Juha Sorri / Lehtikuva

Kinnunen johdattikin poikansa Kimmon maailmanmestariksi Tokiossa vuonna 1991. Kimmo Kinnusen Jami-poika puolestaan heittää tällä hetkellä keihästä. 24-vuotias Jami Kinnunen heitti viime vuonna ennätyksensä 78,44. Siinäkin mielessä Kinnusen merkitys keihäänheitolle on suuri.

– 60-, 70- ja 80-luvun urheilijat eivät olleet ammattilaisia. Kaikilla olivat siviilityöt rinnalla. Jormalla oli kuitenkin palava halu viedä suomalaisen keihäänheiton viestikapulaa eteenpäin monella vuosikymmenellä. Keihäänheitto oli Jormalle poikkeuksellinen sydämenasia, Korjus sanoo.

Jorma Kinnunen
Katso, kuinka Jorma Kinnunen riemuitsi Ylen studiossa poikansa maailmanmestaruudesta.
Keihäänheittäjä Kimmo Kinnunen mitalikorokkeella Tokiossa vuonna 1991.

Lue lisää:

Jorma Kinnunen oli rakentamassa keihään kultavuosia – katso minkälaisen perinnön ME-mies jätti suomalaiseen keihäänheittoon, itki poikansa maailmanmestaruudesta

IS: Keihäänheittolegenda Jorma Kinnunen on kuollut

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat