Suora

  • Parayleisurheilun MM, seitsemäs kilpailupäivä
  • Seitsemäs kilpailupäivä
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Joni Rytkösestä piti tulla pesislegenda Toni Kohosen seuraaja, mutta lautaskammo iski – nyt hänestä on kuoriutunut etenijäkuningas ja kikkalyöntitaituri: "Minulla on yksi lyönti, jota en ole käyttänyt"

26-vuotias Rytkönen palasi kuuden kauden jälkeen Sotkamon Jymyyn. Tarkassa syynissä ollut pääkaupunkiseudun kasvatti on osoittanut kainuulaisille olevansa luottamuksen arvoinen. Eikä pahan pojan imagossa ole totuutta – ainakaan ihan kaikki.

urheilu
Joni_Rytkonen_8.jpg
Joni Rytkönen siirtyi Sotkamon Jymyyn, kun 18 kauden mittainen mitaliputki oli katkennut. Pelaajien mielet olivat maassa, mutta tulokkaan huumori nosti suupielet taas hymyyn.Ville Honkonen

SOTKAMO. Hiukan pesäpallostadion on täynnä leppoisalla kainuulaisella puheenparrella jutustelevia pelaajia, enimmäkseen kai Korhosia, Sotkamon Jymyn kotiareenalla kun ollaan.

Legendaarisella violetilla kentällä astelee myös Joni Rytkönen, uunituore miesten Superpesiksen runkosarjan etenijäkuningas.

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva vikkeläkinttu taidetaan kuitenkin paremmin tuntea ällistyttävistä taitolyönneistä, joissa maila viuhuu niin eriskummallisiin asentoihin, että on vaikea uskoa, miten peliväline voi ikinä löytää pallon.

Mutta niin se vain löytää.

Ei olekaan yhtään liioiteltua sanoa, että 26-vuotias Rytkönen pelaa tähänastisen uransa parasta pesäpalloa.

Paluu Sotkamoon

Reitti pesäpallomaailman eliittiin ja Vuokatin upeisiin maisemiin ei ole ollut kaikkein yksinkertaisin.

Jo vuonna 2011 Sotkamossa kaavailtiin Rytkösen varalle suuria. Tuolloin Suomensarjassa järvenpääläisessä Kinnarin Pesiksessä pelannut, silloin 17-vuotias nuori, napattiin monivuotisella sopimuksella Jymyn Ykköspesis- ja A-nuorten joukkueisiin.

Ajatuksena oli tehdä nuoresta lukkarista legenda Toni Kohosen seuraaja muutaman vuoden sisällä.

Metsään meni.

– 2016 tuli sellainen floppikausi, varsinkin lautasella, että ei tullut pojan touhuista oikein mitään. Lukkaroinnit jäivät viiteen tai kuuteen peliin. Se ei tuntunut hyvältä ja se ei mennytkään hyvin. Tuo asia haudattiin ja itsekin ajattelin, että tarvitsen ihan nollalähdön, tuolloin Kouvolan Pallonlyöjissä vuokralla pelannut Joni Rytkönen kertoo.

Joni_Rytkonen_2.jpg
Joni Rytkönen pelasi kauan lukkarina, ja yrittikin pitkään taistella epävarmuutta vastaan. Lopulta lukkarin pestin jättäminen on osoittautunut oikeaksi ja peliä rentouttaneeksi ratkaisuksi.Ville Honkonen

Lautaskammo iski

Hurjana mailan vemputtajana sekä etevänä ja ennen kaikkea nopeana etenijänä tunnettu Rytkönen oli vielä joitakin vuosia sitten oivallinen lukkarilupaus. Mutta kun lautaskammo iski, se iski tosissaan.

Kausi 2016 Kouvolassa alkoi surkeasti. Rytkönen pyysi pitkäaikaiselta pelinjohtajalta Eero Pitkäseltä vielä hetkiseksi armoa ja peliaikaa. Nuori mies ei halunnut, että ikävät puheet epäonnistumisista lähtisivät liikkeelle.

Superissa ei kulkenut, mutta Ykköspesiksessä pelattu vuokrapeli sai kehujat liikkeelle. "Et antanut yhtään vapaataivalta, hait hienosti pieniä, oli hieno matsi", kuuluivat kehut.

– Karu fakta oli, että tuntui ihan kauhealta syötellä, Rytkönen myöntää.

Hän palasi Pallonlyöjien lautasen ääreen, mutta yksi jakso Kiteellä riitti. Tauolla Rytkönen totesi pelinjohtajalle, että ei aio enää mennä takaisin.

– Sen jälkeen treeneissä tuntui hyvältä syötellä niin kauan, kunnes tuli lyöjä ja sitten se muuttui, Rytkönen hymähtää ja pyörittää päätään.

Läpimurtokausi Kankaanpäässä

Epäonninen kausi takanaan Rytkönen lähti yksi reppu selässä hakemaan kovasti kaipaamaansa uutta alkua Kankaanpäästä kesäksi 2017. Siitä tuli silloin 24-vuotiaan läpimurtokausi, ja pesäpalloyleisö pääsi tosissaan nauttimaan mailataiturin sisäpelistä.

Mailan varressa syttynyt flow-tila kantoi myös hetkittäiset ykköslukkarin tuuraukset, vaikka edelleenkään homma lautasella ei tuntunut mukavalta.

– Väkisellähän siinä joskus tulee onnistumisia, ja kun tuli, niin ei niitä uskaltanut edes tuuletella, kun pelkäsi seuraavaa tilannetta.

Lukkaroinnit ovat nyt ainakin toistaiseksi jääneet taakse ja samalla itseluottamus on löytynyt. Mahtavaa fiilistä lisäsi kausi 2018 Hyvinkään Tahkossa eikä ensimmäinen kausi Sotkamossa ole jäänyt sitä heikommaksi.

– Ulkokentällä on koko ajan sellainen olo, että lyökää pallo minulle ja sisäpelissä toivoo, että tulisipa tilannetta, että pääsee hoitamaan sen, ulkopelissä linjapelaajana nykyisin pelaava Rytkönen hehkuttaa intoa täynnä.

Ylimielinen asenne vaihtui kovaan treenaamiseen

Varmuuden pohjalla on treeni, joka ei aina ole maistunut Rytköselle nykyiseen malliin. Isoin muutos on, että nyt rinnalla on suurimman osan ajasta huippu-urheilijoita. Helsinki–Lohja-akselilla vietetyn nuoruuden ja varhaisaikuisuuden aikana oli toisin.

– Olin siihen aikaan vielä varmaan jonkin sortin ongelmanuori ja vetelin hyvin pitkälle lahjoilla, lajissa kuin lajissa, salibandyn pelaajana ja hiihtäjänäkin kunnostautunut Rytkönen nauraa.

Syksyllä 2011 nuorukaisen puhelin pirahti soimaan kesken oppitunnin. Löysästi puheluun vastannut poikanen ryhdistäytyi, kun luurin toisesta päästä kuului Sotkamoon try-outille häntä kyselleen Mikko Kuosmasen ääni. Silloin elämässä ja uralla ei ollut kovinkaan pitkälle katsovia suunnitelmia.

– Pidin silloin Jymyyn pääsemistä varmaan ylimielisellä tavalla hienona juttuna. Kesti kauan aikaa tajuta, että pitää treenata ja pitää treenata tosissaan. Näin monta vuotta myöhemmin tätä touhua katsoo vähän erilaisin silmin, Rytkönen hymähtää.

Ensimmäinen ahaa-elämys treenin tarpeesta tuli vuonna 2012 Sotkamossa, mutta silloin teini-ikäinen nuori ei vielä ottanut asiasta koppia. Neljän Kouvola-vuoden alkuajat tartuttivat työn tekemisen rutiinit tosissaan. Ympäristön vaikutus oli ja on iso.

– Isoimman harppauksen olen tehnyt ajatusmaailmassa ja ajatustyössä. Olen miettinyt, miten pitää käyttäytyä, kun olen nykyisin malliesimerkki junnuille. Ja se on hassu juttu, että kun treenaa, niin kehittyy, ja se vain buustaa enemmän, Rytkönen virnistää.

Kikkalyöntien velho ei treenaa salaista asettaan

Stadin kaveri nauttii paitsi treenaamisesta, myös hyvässä kunnossa olemisesta. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan treenaa, nimittäin paljon puhuttuja kikkalyöntejään. Niitä säästellään pelitilanteisiin, ja syykin pohjaa vaikeisiin lukkariaikoihin.

– Kun tarpeeksi monta kertaa treeneissä epäonnistuu, niin ei sitä uskalla enää peleissä lyödä. Muistutan itseä, miten jokin tietty lyönti menee, mutta aikaa niihin en enää käytä.

Osa kikkalyönneistä on syntynyt aivan vahingossa ja osa on Rytkösen mainion mielikuvituksen tuotosta. Vinkkejä hän on saanut, kun on harjoituksissa pelannut etukentällä ja imenyt vaikutteita omaan sisäpeliinsä.

– Minulla on yksi lyönti, jota en ole käyttänyt ja luulen, että sitä ei varmaan kukaan muu pysty keksimäänkään. Käytän sen sitten, kun on hyvä hetki. Yleensä se on jokin iso paikka.

Aikanaan lukkarin ja nyt mailataiturin tontille ovat vetäneet samat asiat: ison kirkon poika viihtyy parrasvaloissa.

– On pitänyt löytää tapa, miten olla huomion keskipisteenä pesiskentillä, Rytkönen naurahtaa.

Joni_Rytkonen_4.jpg
26-vuotias Rytkönen viihtyy huomion keskipisteenä, myös pesäpallokentillä. Erikoiset kikkalyönnit ovat tuoneet hänet koko kansan tietoisuuteen, eivätkä suotta.Ville Honkonen

Huithaithapeli, mutta ei sentään paha poika

Huomiota päästä varpaisiin tatuoitu ja kovaääninen vinoilija ei todellakaan karta. Kun pesäpallokenttien pahan pojan imagosta kysyy, irtoaa miehen huulilta pieni huokaus.

Rytkönen myöntää olevansa vilkas, erilainen ja silmiinpistäväkin. Pahaksi hänestä ei kuitenkaan ole, vaikka huhuja liikkuu monenlaisia.

– Äitin mielestä en varmasti ole paha poika, Rytkönen nauraa.

– Joillain on varmaan faktatietoakin, mutta niihinkin on kiva heittää vähän värikynää. Mutta en minä paha poika ole, vähän sellainen huithaithapeli, joka menee siellä, täällä ja tuolla ja jolle sattuu ja tapahtuu samaan aikaan.

Aikuistumisen myötä asenne on muuttunut paitsi treenissä, myös vapaa-ajalla. Juhannusta Rytkönen vietti huippu-urheilijan tapaan kuivin suin ja koko joukkueen voimin treenaten.

– Onhan se muuttunut aiemmista ajoista, mutta onhan tässä toki ikääkin tullut, että sallittakoon se alle kaksikymppisenä toilailu, Rytkönen virnistää.

Useampikin mestaruus kelpaisi

Rytkösen takana pilkahtelee Sotkamon tuttuakin tutumpi kultakylpy, jossa Suomen mestaruutta on juhlittu kerta toisen jälkeen. Pulahtaminen Isoon Sapsojärveen yhdessä kultapojan, palkintopokaalin, kanssa on tietenkin myös Rytkösen unelma.

– Suomen mestaruuksia voi tulla vaikka useampikin, ei se mitään haittaa, Rytkönen naurahtaa.

– Koko kesän ja talven päällimmäisenä ajatuksena on ollut, että pysyn terveenä. Uskon, että sitä kautta minulle tapahtuu hyviä asioita pidemmälläkin aikavälillä.

Kauden ensimmäisestä esiintymisestä Hiukassa, jolloin Rytköstä jännitti kovasti, on otettu monta tärkeää askelta kohti tuota haavetta.

Mutta mikä on tähän mennessä ollut uran hienoin hetki?

– Kyllä se on ollut paluu Sotkamon Jymyyn.

– Mutta jos tulee vielä yksikin ulkopeliharjoitus, niin minä lopetan, Rytkönen rävähtää nauramaan pilke silmäkulmassaan.

Hinku mailan varteen on taiturilla kova.

Lue myös:

Joogaa, kamarimusiikkia ja yksi väriläiskä, jotka sytyttivät riemun Sotkamon Jymyyn – kestomenestyjä hakee paluuta kultakantaan uusin keinoin

Kouvola tasoitti välieräsarjan Sotkamoa vastaan – "Harmittaa, hieman paremmalla sisäpelillä voitto oli otettavissa"

Superpesiksessä kaksi uutta tilastokuningasta

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat