Suora

  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Joogaa, kamarimusiikkia ja yksi väriläiskä, jotka sytyttivät riemun Sotkamon Jymyyn – kestomenestyjä hakee paluuta kultakantaan uusin keinoin

Kaudella 2018 Sotkamon Jymy jäi ensi kertaa vuosikausiin ulos miesten Superpesiksen mitaleilta. Kun legenda toisen jälkeen lähti joukkueesta, on kaudella 2019 kokeiltu uusia menetelmiä. Nyt joukkue on jälleen välierissä ja vitsit sinkoilevat.

pesäpallo
Joni_Rytkonen_3.jpg
Sotkamon Jymy tavoittelee mitalikantaan paluuta välivuoden jälkeen. Joukkuehengen kasvattaminen on ollut sen tärkein muutos.Ville Honkonen

SOTKAMO. Kahdeksantoista kauden mittainen mitaliputki katkesi Sotkamossa syksyllä 2018, kun Jymy hävisi pronssikamppailun Vimpelin Vedolle miesten Superpesiksessä. Sen jälkeen violetilla hiekkatekonurmella Vuokatin kupeessa on tehty asioita eri tavalla kuin aiemmin.

Eikä pelkästään siellä, sillä onpa Hiukan pesäpallostadionilta karattu aivan uudenlaisiin maisemiin.

Jymyläisiä on voinut bongata Kajaanin kaupunginteatterin näytelmäharjoituksista, joogamatolta tai kamarimusiikkiesityksestä.

– Olemme olleet yhdessä muuallakin kuin pesäpallokentällä. Kun tunnemme toisemme paremmin, uskallamme olla avoimempia ja yhteishenki on rakentunut todella hyväksi, kertoo Jymyn pelinjohtaja ja aikanaan pitkän uran pelaajana Sotkamossa tehnyt Jani Komulainen Yle Urheilulle.

Väriläiskä on sähäköittänyt sotkamolaisia

Viimeinen dinosaurus, kuten nimitys 38-vuotiaasta jokerilyöjä Roope Korhosesta kuuluu, on nähnyt vuosien saatossa monenlaisia joukkueita Hiukan stadionilla. Jymy-legendojen Jimi Heikkisen tai Aki Oravan kaltainen väriläiskä on kuitenkin viime vuosina puuttunut.

– Jopa pelaaminen on ollut aneemisen näköistä, kun onnistumisten jälkeen eivät kädet nouse, ja se välittyy sitten tuonne katsomoon, Korhonen kuvailee viime kausia.

Joni_Rytkonen_4.jpg
26-vuotias Joni Rytkönen siirtyi Jymyyn viime syksynä. Kansa kummasteli alkuun räväkän pääkaupunkiseutulaisen sopimusta, mutta mies on tuonut Kainuuseen sopivan palasen huumoria.Ville Honkonen

Hyvinkään Tahkosta viime syksynä Jymyyn siirtynyt kohtuullisen suulas kaveri on pistänyt sotkamolaisen mielenmaiseman ja koppipöhinän kertalaakista uusiksi. Joni Rytkösestä on tullut Korhosen mainostama, kovinkin kaivattu väriläiskä.

– Hyvin on kaveri tänne istunut. Hän on tuonut mukanaan iloista mieltä ja hurttia huumoria, tuuletuksia ja positiivista joukkuehenkeä. Omalla persoonallaan hän tuli samoin tein eikä anteeksi pyydellyt. Tällaisia persoonia pesäpallo kaipaa, Korhonen myhäilee.

Etenijäkuninkuuden runkosarjan päätteeksi voittanut Rytkönen, 26, ei ole ensi kertaa Kainuussa. Jo talven 2011–2012 aikana tuolloin 17-vuotias epeli tuli Sotkamoon Ykköspesis- ja A-juniorijoukkueisiin.

Reitti miesten Superpesiksen eliittiin on sen jälkeen ollut mutkainen ja kuoppainenkin, mutta nyt hän on palannut.

Tykkään avoimista kavereista, joille sattuu ja tapahtuu, mutta jotka eivät jää niitä hirveästi murehtimaan.

Sotkamon Jymyn pelinjohtaja Jani Komulainen

Joukkuekaverit tekevät paremmaksi

Kun Rytköseltä kysyy, miten hän on kotiutunut Sotkamon kulmille, hän täräyttää, ettei muuttaisi enää takaisin Helsinkiin, niin hyvin hän on viihtynyt.

Koskaan aiemmin Rytkösellä ei ole ollut rinnallaan yhtä hyvää joukkuetta, ja se on parantanut myös miehen itsensä suorituksia.

– Ei se auta, että itse menee koko ajan kentälle, on kuinka nopea ja ihan mahtava etenijä, jos ei ole takana ketään, joka siirtää eteenpäin, Rytkönen kertoo.

Kärkilyöntitilaston kolmossija ja etenijäkuninkaan titteli kertovat Rytkösen mukaan paitsi osaamisesta, myös terveestä kaudesta ja siitä, millaisia pelureita häntä ennen ja hänen jälkeensä mailan varteen tarttuu.

– Ei minulla ole ikinä ollut noin hyvää etenijää, joka minulla nyt on edessä juoksemassa niin kuin Piiponniemen Niilo. Alkukesästä oli jokereista Litmasen Matias, oikeinkin vikkeläkinttuinen poika, ja tällä hetkellä on aikaisempi etenijäkuningas Vikströmin Jere, ei se hänkään huono ole, Rytkönen nauraa.

Nuoret pääsevät esiin

Edellisvuoden ankean kauden päätteeksi Jymyssä tapahtui se, jota fanit olivat kenties osanneet jo odottaakin. Noin 50 vuotta kokemusta siirtyi sivuun, kun Antti Hartikainen ja Toni Kohonen jättivät Jymyn taakseen.

Pelinjohtaja Komulaisen mukaan se toi sukupolvenvaihdosta läpikäyvän joukkueen nuorille tilaa ja mahdollisuuksia.

– Toni on ollut idoli osalle porukan pelaajista pitkän, pitkän aikaa. Kun oman idolin kanssa pelaa, niin on ehkä hankalampi omia asioita uskaltaakaan sanoa ääneen. Nyt nämä nuoret miehet uskaltavat olla entistä enemmän äänessä ja sanoa omia mielipiteitä.

– Eikä se todellakaan ole Tonin vika. Omia esikuvia automaattisesti katsotaan ylöspäin, niin se vain on, Komulainen toteaa.

Joni_Rytkonen_6.jpg
Joni Rytkönen ei tullut Sotkamoon nöyränä hattu kourassa, vaan on ollut rohkeasti oma itsensä. Se on otettu kopissa vastaan tervetulleena piristyksenä.Ville Honkonen

Yksi rohkeista sanailijoista on juuri Rytkönen.

Tihkusateessa tehdyn kaksituntisen ulkopeliharjoituksen jälkeen palaute karkaa miehen huulilta sähäkästi. "Ei tullut yhtäkään palloa koko aikana tänne, ei pahalla, mutta sanonpahan vain", Rytkönen lataa, nielaisee huulilleen karkaavan kirosanan ja rävähtää nauramaan muistaessaan puseroonsa kiinnitetyn mikrofonin.

– Hän on joukkuepelaaja, vaikka sanoo asiat suoraan. Sillä tavalla hän rakentaa joukkueen yhteishenkeä. Tykkään avoimista kavereista, joille sattuu ja tapahtuu, mutta jotka eivät jää niitä hirveästi murehtimaan, Komulainen summaa.

Ensimmäistä kertaa näin hänet lounaalla, kun hänellä oli toimitusjohtaja Jarmo Heikkisen kanssa sopimusneuvottelut käynnissä. Maksimipenkkituloksesta hän silloinkin leuhotti.

Sotkamon Jymyn konkari Roope Korhonen

Viime syksynä uudet sopimuspelaajat, lukkari Ville Väliaho ja Rytkönen, puhkuivat energiaa, mutta Sotkamossa nuoltiin vielä haavoja mitalittoman kauden jälkeen.

Tunnelma onkin selvästi muuttunut syksystä, sen Rytkönenkin on huomannut.

– En tosiaan tiedä, millaista on aikaisempina vuosina ollut, mutta kyllä kopista syksyynkin verrattuna löytyy nyt vitsiä ja huumoria. Joukkuehenki on mahtava, yksi parhaimmista, joita olen kokenut. Joukkuekaverit ovat tosi hyviä tyyppejä ja meillä on hauskaa, Rytkönen iloitsee.

– Jos kentällä tötöilee, niin kyllä siitä sanan saa ja se on varmasti ihan ansaittua. On meillä silti ihan mahtava meininki.

Kielenkannat aukenevat

Eikä joukkueen tunnelma ole mennyt pelkäksi vuorottaiseksi palautteen latelemiseksi. Myös huumori kukkii, kenties aiempia vuosia värikkäämmin.

– Ainahan joukkueurheilussa pitää vähän vinoilla, jos on toista parempi. Mutta kyllä sen kaikki ymmärtävät, että siinä mennään huumorilla, Roope Korhonen vakuuttaa myhäillen.

Ja kun Rytkönen on karannut treenin jälkeen suihkuun, on Korhosen vuoro vinoilla joukkuekaveristaan.

– Ensimmäistä kertaa näin hänet lounaalla, kun hänellä oli toimitusjohtaja Jarmo Heikkisen kanssa sopimusneuvottelut käynnissä. Maksimipenkkituloksesta hän silloinkin leuhotti, Korhonen myhäilee.

– Ja aika leväperäinen kaveri on tavaroidensa kanssa. Edellinen yhtä leväperäinen kaveri oli Heikkisen Jimi. Suurin piirtein pitäisi puoli pukukoppia miehille varata, jos haluaisimme, että kaikki kamppeet pysyisivät yhdessä paikassa, Komulainen heittää.

Mutta kuka onkaan porukan notkein joogamatolla?

– Täytyy sanoa, että sirkusakrobaattia joukkueesta ei edelleenkään löydy. Voisin nostaa parhaan kehittyjän, joka tänä vuonna on Topi Korhonen. Hän on tehnyt tosi ison ja kovan työn siinä, että on notkistunut, pelinjohtaja Jani Komulainen hymyilee.

Lue myös:

Kouvola tasoitti välieräsarjan Sotkamoa vastaan – "Harmittaa, hieman paremmalla sisäpelillä voitto oli otettavissa"

Superpesiksen ennätykset murskannut 14-vuotias teinipoika ei haihattele vielä tähteyden perään: "Eihän kukaan parin viikon päästä tällaisia muista"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat