Suora

  • Rytmisen MM, joukkueiden 2-ottelun A-ryhmä
  • Painin MM, vapaapaini
  • Telinevoimistelija Enni Kettunen haastaa pelkonsa päivittäin
  • Tanssin Grand Slam, vakiotanssit
  • Painin MM, vapaapaini
  • Rytmisen MM, joukkueiden 2-ottelu
  • Rytmisen MM, joukkueiden 2-ottelun B-ryhmä
  • Käsipallon Champions League, Bidasoa Irún - Cocks

Ei tullut menestystä Valioliigassa vaan huono palkka ja keskinkertainen ura – tämä on helposti afrikkalaisen pelaajan todellisuus Suomessa

Harva jalkapalloilija tulee Afrikasta Suomeen jäädäkseen. Osalle kuitenkin käy niin.

Kotimaan jalkapallo
Jean Fridolin Nganbe Nganbe Valkeakosken Tehtaan kentällä
Jean Fridolin Nganbe Nganbe haluaa auttaa muita ulkomaalaisia jalkapallon pelaajia Suomessa, jotta heillä olisi helpompaa kuin hänellä on ollut.Matias Väänänen / Yle

Jalkapalloilija tulee Afrikasta Suomeen yleensä yhdestä syystä: hän haluaa vielä joskus pelata kymmenien tuhansien ihmisten edessä isoilla kentillä ja tunnetuissa joukkueissa. Suomi on vain ponnahduslauta muualle Eurooppaan.

Myös 28-vuotias nigerialainen Callistus Chukwu ja 31-vuotias kamerunilainen Jean Fridolin Nganbe Nganbe lähtivät aikanaan kauaksi kotoaan pelaamaan jalkapalloa. Myös heidän tarkoituksenaan oli olla muutama vuosi Suomessa ja päästä sen jälkeen kovemmille kentille.

Kummankaan haaveet eivät kuitenkaan toteutuneet.

Alasarjan halpatyövoimaa

Vuonna 2010 tuolloin 19-vuotias Callistus Chukwu onnistui erottautumaan satojen pelaajien joukosta Nigerian Lagosissa olleissa testipeleissä. Palkintona olivat sopimusneuvottelut ja matka kohti Eurooppaa.

Hänen tähtäimessään oli murtautua silloin Veikkausliigassa pelanneen AC Oulun kokoonpanoon. Usein sarjakauden ulkopuolella saapuvilla pelaajilla on sovittuna testijakso, jonka aikana heidän täytyy vakuuttaa joukkue. Chukwu ei onnistunut näyttämään parhainta osaamistaan, eikä varsinaista sopimusta tullut.

Suunta vaihtui silloin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaa AC Kajaania kohti.

Vakava Callistus Chukwu jalkapallokentällä
Chuwku perheineen asuu Oulussa, vaikka hän edustaa Kajaanin Hakaa.Marko Väänänen / Yle

Näihin aikoihin afrikkalaiset pelaajat olivat Suomessa usein halpatyövoimaa. Suomi oli ainoa Pohjoismaa, jossa pelaajilla ei ollut säänneltyä minimipalkkaa. Esimerkiksi Rovaniemen Palloseurassa afrikkalaisilla Veikkausliigapelaajilla kuukausipalkka oli vain 670 euroa.

Chukwu pelasi Kajaanissa kuusi kokonaista kautta, ja joukkue nousi muutamassa vuodessa Ykköseen saakka. Samalla parani myös palkka, joka ei ollut Chukwun ensimmäisinä vuosina Kajaanissa lähelläkään nykyistä 1 211 euron vähimmäispalkkaa.

– Totta kai ymmärsin, että pelasin Suomen neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla. Palkkio oli sen mukainen.

Chukwu ei halua kertoa julkisuudessa tarkkaan, mikä hänen palkkansa on ollut.

Juttua varten haastateltujen asiantuntijoiden mukaan afrikkalaispelaajat eivät muutenkaan useinkaan halua puhua palkoistaan julkisesti: moni pelkää rikkovansa sopimusta joukkueen kanssa, osa häpeää matalaa tuloaan.

Pienikin palkka voi aluksi houkutella

Vuonna 2016 tuli voimaan sääntö 1211 euroa kuukaudessa (siirryt toiseen palveluun) olevasta minimipalkasta (Palloliitto). Jalkapallon pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Markus Juhola kertoo, että sen takia ulkomaalaispelaajien asema Suomessa on parantunut viime vuosina huomattavasti.

– Kun minimipalkkaa ei ollut, tästä kärsivät varsinkin Afrikasta tulleet pelaajat.

Vaikka minimipalkka on hyvä lähtökohta, kohtaa Juhola palkalla kikkailua edelleen. Joissakin tapauksissa seura ei ole avannut pelaajalle palkasta vähennettävää verotusta, asumiskuluja ja ruokaetuja.

– Ja joskus noita ilmoitettuja lukuja suurennellaan, että minimipalkan edellyttämä summa saadaan täytettyä.

1 200 euron kuukausipalkka vastaa melko tarkkaan Nigeriassa mediaanituloa, joten usea pelaaja voi olla innoissaan summasta eikä ymmärrä välttämättä, että elinkustannukset ovat täällä niin paljon kotimaata korkeammat.

Peliura jatkuu vielä hetken

Kajaanista Chukwu halusi muuttaa Ouluun, jossa hän pelasi JS Herculesissa Kakkosta ja OPS:ssa Ykköstä. Nykyään hän asuu edelleen Oulussa, mutta pelaa Kajaanin Hakassa. Viime kaudella mies kävi lyhyellä visiitillä Närpes Kraftissa, jossa hänellä meni suurin osa kaudesta sivusuun loukkaantumisen takia.

Viime vuonna miehen kautta varjosti loukkaantuminen. Chukwu oli heinäkuuhun saakka ilman seuraa, kunnes hän teki loppukaudeksi sopimuksen Kakkosen C-lohkossa pelaavan Kajaanin Hakan kanssa.

Chukwu ei siis ole vielä ripustanut nappiksia naulaan.

Menestys on tärkeä myös suvulle

Vaikka Suomi oli aivan erilainen paikka kuin mihin Chukwu oli tottunut, hän sopeutui nopeasti.

Tähän auttoi myös se, että Kajaanissa oli tuolloin muutama muu nigerialainen pelaaja, joiden kanssa pystyi puhumaan samaa kieltä ja ihmettelemään samoja asioita Suomesta.

– Kun saavuin maaliskuussa 2010, pihalla oli melkein kolmekymmentä astetta pakkasta. Muistan kun käteni meinasivat jäätyä jo lyhyellä kauppareissulla. Mutta tiesin jo kyllä kotona, että täällä on aina talvi.

Chukwu muistelee, että kun hän alkuvuosina näki pariskunnan treffeillä ja kumpikin maksoi omat laskunsa, se tuntui oudolta – nigerialaisessa kulttuurissa yleensä mies hoitaa elannon ja maksut. Tämä näkyy myös siten, että afrikkalaiset jalkapalloilijat lähettävät pienestä palkastaan kotimaahan osan.

Jalkapalloa
Oulussa afrikkalaistaustaiset pelaajat pitävät omia aamuharjoituksiaan useamman kerran viikossa. Osa heistä pelaa vielä aktiivisesti ja osa on jo lopettanut pelaamisen. Marko Väänänen / Yle

Afrikkalaisissa kulttuureissa korostuukin kollektiivisuus eli yhteisöllisyys. Usein perheet osallistuvat rahallisesti pelaajan kuluihin, jotta hän pääsisi ulkomaille.

Joskus nämä rahat voivat mennä hukkaan.

Usein toistuva kuvio on, että afrikkalaispelaaja maksaa paikalliselle agentille tai managerille tuhansia euroja, jotta pääsisi Eurooppaan esittelemään taitojaan jollekin huippuseuralle. Perillä pelaaja huomaa kuitenkin, että seuran kanssa ei olekaan sovittu mistään näytönpaikasta vaan agentti vie toiveikkaan pelaajan sekä hänen perheensä rahat.

Toiveikkaista pelaajista on helppo hyötyä

Tarinoita huijatuksi tulleista afrikkalaisista jalkapallon pelaajista on kuullut myös oululainen Marko Saranlinna.

– Tämä ilmiö lähti alun perin Keski-Euroopasta. Ensin pelaaja tuodaan suurin lupauksin, ja lopulta rahat viedään välistä.

Saranlinna toimii nykyään espanjalaisen pääsarjajoukkueen Deportivo Alavesin pääkykyjenetsijänä Pohjois-Euroopassa. Sitä ennen hän toimi pitkään agenttina, joka etsi seuraavaa nigerialaista tähtipelaajaa. Saranlinna on tuonut sekä Chukwun että Nganbe Nganben Suomeen.

Jalkapalloa pelataan Oulun Heinäpäässä
Chukwulla ja hänen afrikkalaistaustaisilla pelikavereillaan Oulussa on haaveena perustaa oma joukkue.Marko Väänänen / Yle

Saranlinna kertoo, että afrikkalaisia pelaajia käytetään hyväksi myös muilla tavoin kuin myymällä olemattomia näytönpaikkoja.

Joskus pelaajat tekevät jo kotimaassaan paikallisten valmentajien tai agenttien kanssa sopimuksia, joiden avulla pelaaja pääsee ulkomaille. Pelipaikka on oikeasti olemassa, mutta palkkioksi pelaaja maksaa palkastaan osan suoraan agentille. Eli pieni palkka pienenee entisestään.

– Suomessa agentit eivät voi ottaa siivua pelaajan palkasta, sillä täällä se estetään jo sopimuspohjissa.

Nykyään jalkapalloagentiksi voikin ilmoittautua kuka tahansa. Ennen agentilla täytyi olla virallinen koulutus ja lisenssi kuten Saranlinnalla. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa poisti lisenssivaatimuksen vuonna 2015. Kun vaatimukset vaihtuivat, se aiheutti jalkapallopiireissä paljon keskustelua ja huolta ihmisoikeuksien turvaamisesta.

Saranlinna kertoo, että peliin onkin tullut paljon keplottelijoita.

– Tässä otettiin selkeästi askel huonoon suuntaan. Ilman lisenssiä toimivilta agenteilta usein puuttuu perusasioiden hoito. Ei osata viisumiasioita, maahantulosääntöjä, sopimusasiat hoidetaan puutteellisesti, ja rahaliikenteessä on epäselvyyksiä.

Jatkuvat vastoinkäymiset

Myös kamerunilainen Jean Fridolin Nganbe Nganbe haaveili urasta Euroopan huipulla. Toisin kuin Chukwulle, eurooppalainen kulttuuri oli Nganbe Nganbelle suhteellisen tuttu jo ennen Suomeen tuloa.

Jean Fridolin Nganbe Nganbe
Jean Fridolin Nganbe Nganbe on kerennyt pelata vain muutaman pelin Ykköstä tällä kaudella, mutta kauden päätteeksi häntä odottavat mestaruusmitali ja nousu Veikkausliigaan Valkeakosken Hakan riveissä.Matias Väänänen / Yle

Hän muutti nuorena perheensä kanssa Kamerunista Ranskaan ja vietti aikaa myös Saksassa, jonne hän suunnitteli uransa vievän. Siirtyminen Afrikasta Ranskaan on yleistä, sillä Ranskan vanhoissa siirtomaissa asukkaat saivat myös Ranskan kansalaisuuden. Esimerkiksi vuosi sitten Venäjän MM-kisoissa 14 pelaajalla Ranskan maajoukkueessa oli afrikkalainen tausta.

Kun Nganbe Nganbe sai kutsun Eurooppaan, ei siitä voinut kieltäytyä. Ura ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti, eikä saumaa Saksan Bundesliigaan tullut.

Suomeen Nganbe Nganbe saapui vuonna 2010. Ensimmäinen kohde oli AC Oulussa Veikkausliigassa. Heti ensimmäisen kauden lopussa Nganbe Nganbe koki kovia. Hän mursi ylimmän niskanivelen kesken pelin, ja kausi oli ohi.

Seuraavana vuonna matka jatkui Puolan toiseksi korkeimmalla sarjatasolle Odra Wodzisławiin, jossa epäonni seurasi miestä.

Aika Puolassa oli Nganbe Nganben mukaan hankalaa. Maahan oli vaikea sopeutua, sillä siellä hän kohtasi rasismia kentällä sekä sen ulkopuolella. Lopulta joukkue ajautui konkurssiin kesken kauden, sillä joukkueella oli suuria velkoja eikä palkkoja ollut maksettu ajallaan. Lopulta Nganbe Nganben sopimus purettiin yhteisymmärryksessä.

– Vaikka tapasin siellä mukavia ihmisiä, en pystynyt kestämään kohtelua kentän ulkopuolella.

Noin puolen vuoden reissun jälkeen Nganbe Nganbe palasi Ouluun, tällä kertaa Oulun Palloseuraan pelaamaan Ykköstä vuonna 2011. Tämän jälkeen alkoivat lähes vuosittaiset siirrot Suomen sisällä. Nyt Nganbe Nganbe on ollut yli kaksi vuotta Valkeakosken Hakassa, jossa hän kuntoutuu toisesta uransa vakavasta polvivammasta.

Apua kohtalotovereille

Nganbe Nganbe on myös ollut kaksi vuotta pelaajayhdistyksen toiminnassa mukana ja toimii linkkinä ulkomaalaispelaajiin. Nganbe Nganbe pyrkii olemaan kontaktissa kaikkiin Veikkausliigan, Ykkösen ja Kakkosen ulkomaalaisiin pelaajiin.

– Kyselen heiltä, miten he ovat sopeutuneet, ovatko he tyytyväisiä, tarvitsevatko he apua tai mitä kehityskohteita he ovat huomanneet arjessa.

Motivaattorina pelaajayhdistyksen toimintaan mukaan lähtemiseen olivat omat huonot kokemukset uran aikana. Hän ei halua julkisesti kritisoida joukkueitaan, mutta tuo esiin sen, että joissakin joukkueissa häntä ei kohdeltu hyvin.

FC Hakan pelaajia harjoituksissa
Kuvassa Valkeakosken Hakan Jonni Thursberg, Jean Fridolin Nganbe Nganbe ja Noah Leong.Matias Väänänen / Yle

Nganbe Nganbe ajattelikin, että luultavasti muillakin ulkomaalaisilla pelaajilla on ollut samoja ongelmia.

– Alussa ongelmista puhuminen voi olla pelaajille vaikeaa, sillä moni pelkää, että tästä koituu heille ongelmia joukkueessa. Mutta usein yhteinen tausta ja kokemukset helpottavat asiasta keskustelua.

Nganbe Nganbe on juuri lopetellut tunnin kestäneen puhelun, jossa hän neuvoi toista ulkomaalaispelaajaa esimerkiksi veroasioissa ja oleskeluluvan kanssa. Pelaajat ottavatkin useimmiten yhteyttä juuri verotukseen liittyvien ongelmien takia.

Toinen yleinen ongelma Nganbe Nganben mukaan on se, että pelaajia kohdellaan huonosti vakavan loukkaantumisen jälkeen.

– Itselläni on ollut tässä asiassa tuuria, sillä minun loukkaannuttuani kohtelu on aina ollut ammattimaista.

Ero harjoittelussa voi merkitä paljon

Moni pelaaja jää Suomeen yksinkertaisesti siksi, että oma osaaminen ei koskaan kasvakaan tarpeeksi, jotta asiaa muualle olisi.

Saranlinnan mukaan taitava pelaaja voi jäädä alempiin sarjoihin harjoittelussa olevien erojen takia. Hänestä Afrikassa joukkueiden taktinen osaaminen ja harjoituksien suunnitelmallisuus eivät välttämättä ole samaa tasoa kuin Euroopassa. Myös pelaajien sitoutuneisuus joukkueeseen on usein erilainen.

– Monen afrikkalaisen pelaajan keino erottautua muista – ja päästä siten ulkomaille – on se, että on nopea tai teknisesti taitava. Eli pelaajat pelaavat näyttävästi, mutta yksilöllisesti. Tällöin sopeutuminen joukkueen kollektiiviseen taktiikkaan on vaikeaa.

Monessa eurooppalaisessa joukkueessa akatemiatoiminta ja systemaattinen harjoittelu alkaa jo 8-10 ikävuoden paikkeilla. Jos afrikkalainen pelaaja tulee esimerkiksi 18-vuotiaana tällaiseen seuraan, on hän taktisesti käytännössä kymmenen vuotta jäljessä, Saranlinna kertoo.

Lahjakkaille ja oppiville pelaajille polku menestykseen on kuitenkin auki, Saranlinna muistuttaa.

– Sisämarkkinat toimivat. Jos pelaaja näyttää alasarjoissa taitonsa, joku Veikkausliigaseura huomaa hänet helposti, ja tätä kautta on mahdollisuus myös suuremmille estradeille.

Elämää on uran jälkeenkin

Loukkaantumiset, pelaajayhdistys ja perhe ovat saaneet Nganbe Nganben ajattelemaan tulevaisuutta uran jälkeen.

Hän kertoo suunnittelevansa, että jäisi pelaajana eläkkeelle 35-vuotiaana: siis neljän vuoden kuluttua.

Nganbe Nganbe on käyttänyt tehokkaasti toipumisajanjaksonsa ja on opiskellut kansainvälistä liiketaloutta Hämeen ammattikorkeakoulussa.

– Painotan kaikille pelaajille samaa asiaa: opiskele, opiskele, opiskele. Täällä on maailman paras koulutusjärjestelmä, ja kaikki ovat tervetulleita.

Nganbe Nganbe on huomannut, että nuoret suomalaiset pelaajat tiedostavat sen faktan, että harva pelaaja pääsee pelaamaan täysammattilaisena Suomessa. Suomalaiset opiskelevat tai tekevät muuta työtä jalkapallouran ohessa.

– Pelaajat tietävät, että täällä täytyy tehdä muutakin kuin pelata. Pelaamisella ei täällä helposti rikastu.

Suomesta tuli koti

Myöskään Chukwu ei ole murheen murtama, vaikka ura ei vieläkään ole lähtenyt lentoon. Hän on viihtynyt Suomessa: täällä hänellä on suomalainen vaimo, lapsi ja työ ruokakuskina. Englanniksi käydyssä haastattelussa hän sanoi, että pyrkii parantamaan kielitaitoaan, jotta saisi Suomen kansalaisuuden.

– Jos haluat jotain, ei pidä ikinä luovuttaa, vaan puskea eteenpäin. Pahin asia täällä on ollut sää, kun täällä on aina talvi.

Jalkapallon pelaaja Callistus Chukwu Heinäpään kentällä, jonka takana näkyy tehdas
"Missä tahansa maailmassa oletkaan, etkä näe yhtään nigerialaista, kannattaa pistää juoksuksi, sillä jos nigerialainen ei pärjää siellä, ei kukaan pärjää", sanoo Callistus Chukwu.Marko Väänänen / Yle

Peliuran jälkeinen elämä alkaakin jo hiljalleen muotoutua. Koska jalkapallo on ollut merkittävä osa Chukwun elämää, haaveilee hän jalkapalloagentin ammatista.

– Haluaisin auttaa pelaajia Nigeriassa pääsemään paremmin esille. Siellä on niin paljon pelaajia odottamassa omaa tilaisuuttaan.

Chukwu ei ole vielä sulkenut mahdollisuutta myöskään siirtoon ulkomaille.

– Jos saan hyvän tarjouksen, voin lähteä heti.

Lue myös:

"Maksoin lähes 4000 euroa ja agentti katosi” – Huijarit houkuttelevat afrikkalaisia jalkapalloilijoita Turkkiin

"Yle Sporten: Helsinkiläinen jalkapalloseura värväsi pelaajan "orjasopimuksella" – sitäkään ei noudatettu"

The Guardian: Football’s broken dreams: the African teenagers sold a Premier League lie (siirryt toiseen palveluun)

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat