Suora

  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

Yle Urheilu kaivoi esiin häkellyttäviä tietoja yleisurheilun MM-kisaisännästä – ytimessä työskennellyt suomalaisvalmentaja paljastaa Qatarista puolia, joista harvoin puhutaan ääneen

Qatar näyttäytyy maailmalla urheiluvaltiona, joka voi ostaa kaiken urheilijoista lähtien. Kisaisäntänä se on aivan oma lukunsa myös yleisurheilun historiassa.

Yleisurheilun MM 2019
kuvaa Khalifa-stadionin kentältä.
Khalifa International Stadion.Lehtikuva / AFP

Yleisurheilun MM-kisojen suorat lähetykset, aikataulut, kisauutiset ja videot löydät Yle Urheilun Kisaoppaasta.

Yleisurheilun MM-kisat alkavat perjantaina Qatarin pääkaupungissa Dohassa, ja tapahtuman alla yksi pääpuheenaiheista on ollut lipunmyynti. Jos kaksi vuotta sitten Lontoon MM-kisojen alkuun mennessä kaupaksi oli mennyt yli 650 000 lippua, tästä qatarilaisjärjestäjät ovat jääneet omassa myynnissään murto-osaan.

Arvostettu brittilehti Guardian kertoi maanantaina (siirryt toiseen palveluun) lähteisiinsä vedoten, että kymmenen päivää kestäviin kisoihin on myyty yhteensä vain 50 000 lippua. Lukema on surkea, sillä päänäyttämönä toimivalla Khalifa-stadionilla on 48 000 istumapaikkaa.

Yle Urheilu todistikin keskiviikkona paikan päällä, että järjestäjät ovat reagoineet heikkoihin myyntilukuihin huputtamalla yläkatsomoita mainoksin. Sen lisäksi Guardianin mukaan järjestäjät suunnittelevat rahtaavansa paikalle vierastyöläisiä ja lapsia täyttämään tyhjiä paikkoja.

Hintapolitiikkaan MM-tikettien myynti ei ole kaatunut, sillä halvimmillaan paikka katsomosta irtoaa 15 eurolla - mainittakoon tässä välissä, että öljyssä ja maakaasussa rypevä Qatar kuuluu maailman rikkaimpiin valtioihin.

Missä Qatarin omat urheilijat?

Miksi qatarilaiset eivät sitten löydä katsomoihin? Pääsyy löytyy urheilukulttuurista, jota Qatarissa ei ole varsinkaan yleisurheilussa. Vuosina 2005–17 yleisurheilussa on käyty kymmenet globaalit arvokisat, kolmet olympialaiset ja seitsemät MM-kisat, joissa on esiintynyt 38 qatarilaista.

Kun Yle Urheilu tutki kyseisten 38 urheilijan taustat, tulos oli hätkähdyttävä: internetistä saatavilla olevista tietokannoista löytyi synnyinpaikkatietoja 28 urheilijalta, joista vain yhdellä kotimaana oli Qatar. Hän oli Dohassa syntynyt korkeushyppytähti Mutaz Essa Barshim, jonka vanhemmat ovat kuitenkin sudanilaisia. Barshim onkin saanut Qatarin kansalaisuuden vasta myöhemmällä iällä.

28 urheilijasta eniten, 12, on tullut Keniasta ja Sudanista, 11. Huomionarvoista on, että kaikki kenialaissyntyiset olivat juoksijoita ja edustivat Qataria tarkasteluvälillä 2005–09, minkä jälkeen heitä ei ole enää nähty kirmaamassa Qatarin väreissä. Sudanilaistaustaiset ovat puolestaan olleet edustettuina kaikissa 2005–17 käydyissä arvokisoissa, joista Rion olympialaisissa Barshimin lisäksi kisasi kolme sudanilaissyntyistä juoksijaa.

Kuten oheinen tilasto kertoo, vaihdot eivät ole aina tapahtuneet puhtain paperein.

Kenialaisjuoksijoiden valtakausi qatarilaisessa urheilussa päättyi äkillisesti, kun IAAF päätti kiristää kriteerejään kansalaisuudenvaihdossa. Sittemmin säännöt ovat kiristyneet entisestään, ja nykyisin urheilijat ovat vaihdon jälkeen kolmen vuoden karenssissa kansainvälisistä edustustehtävistä.

Qatar kiertää sääntöä tarjoamalla nuorille opiskeluväylää Dohassa toimivassa Aspire-urheiluakatemiassaan. Yle Urheilun tietojen mukaan tarjonta kohdistuu alimmillaan vasta yläasteiän saavuttaneisiin urheilijanalkuihin, joista parhaille tarjotaan maailmanluokan valmentajat ja harjoitusolot.

Kaikki, mitä tarvitaan

Myös suomalaiset ovat käyneet Dohassa näyttämässä valmennusosaamistaan. Yksi heistä on pitkän linjan keihäsvalmentaja Esa Utriainen, joka luotsasi egyptiläissyntyistä Ahmed Bader Magouria vuosina 2015-18.

Yhteistyön alussa Magour oli 19-vuotias 70 metrin keihäänheittäjä, mutta jo vuonna 2017 hän heitti Turun Paavo Nurmen kisoissa ennätyksekseen 85,23. Ennätys se on vielä tänäkin päivänä, sillä viime vuonna tullut selkävamma katkaisi Magourin kehityksen – ja pikavauhtia myös Utriaisen työsuhteen.

– Olin kauden jälkeen hakemassa lomaa, mutta yhtäkkiä minulle ilmoitettiinkin, ettei palveluksiani enää tarvita, Utriainen muisteli potkujaan Yle Urheilulle kesäkuussa.

Qatarin pesti oli Utriaiselle kerran elämässä -kokemus, joka sisälsi myös paljon hyvää.

– Valmennuksellisesti se oli helppoa ja huoletonta. Saimme aina kaiken, mitä tarvitsimme.

Rahasta Utriainen ei todellakaan joutunut murehtimaan. Utriainen kertoi poikkeuksellisen avoimesti, millainen budjetti hänellä oli käytössään Magourin valmennukseen.

– Budjettini oli vuosittain 300 000–400 000 euroa, Utriainen kertoi suoraan.

Esa Utriainen
Esa Utriainen. (Arkistokuva)Kalle Pallonen / Yle

Summaan sisältyi Utriaisen palkka, lähes alati käytössä ollut fysioterapeutti, välinehankinnat ja leirikustannukset ulkomailla. Utriaisen mukaan leiripäiviä kertyi Qatarin rajojen ulkopuolella vuodessa 7–8 kuukauden edestä. Mikäli työ olisi johtanut olympia- tai MM-menestykseen, se olisi näkynyt tuntuvasti sekä urheilijan että valmentajan tilinauhassa.

– Kultamitalista Ahmed olisi saanut 300 000 euroa, hopeasta 200 000 ja pronssista 150 000 euroa. Qatar maksaa bonuksia arvokisoissa aina 8. sijaan asti, ja valmentaja saa saman summan kuin urheilija, Utriainen paljasti.

Isäntänä pohjamudissa

Kovat menestyskorvaukset eivät kuitenkaan riitä houkuttelemaan nuoria qatarilaisia yleisurheilemaan saati MM-katsomoon. Qatarin kannalta murheellinen on etenkin seuraava tilasto: vaikka kisaisäntämaa voi tarjota yhtä urheilijaa kuhunkin lajiin huomattavasti kevyemmin perustein kuin muut, Qatarin joukkuevahvuus on Dohan MM-kisoissa vain yhdeksän urheilijaa.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että MM-Helsingissä 2005 Suomen kotijoukkueessa kisasi 38 urheilijaa ja vielä kaksi vuotta sitten Lontoossa 92 brittiä. Utriaisen arvion mukaan urheilukulttuurin juurruttamista Qatariin vaikeuttaa paitsi ajoittain tuskallisiksi äityvät hellekaudet myös Qatarin kansalaisille maksettava kansalaispalkka. Se on noin 5 000 euroa.

– Jos meillä Suomessa puhutaan, että nuoriso on sitä ja tätä, niin qatarilaiset nuoret ovat ihan oma lukunsa. Siellä kiinnostavat puhelimet, tietokonepelit ja autot, Utriainen kertoi.

Ongelmana on myös tähtien puute. Dohan MM-kisoja on mainostettu Barshimin ja 400 metrin aituritähden Abderrahmane Samban kasvoilla, mutta molempien kausi on ollut vaikeuksien sävyttämä.

Heidän takanaan ainoa kärkeä kolkutteleva urheilija on toistaiseksi 800 metrin juoksija Abubaker Haydar Abdalla, joka mahtuu juuri ja juuri tilastoissa kymmenen parhaan joukkoon. Muut Qatarin edustajat ovat lajiensa rankingissa sijoilla 25–53.

Ei siis ole ihme, että näillä suorituksilla on vaikea houkutella yleisöä katsomoon.

Lue myös:

Hotellikriisi Dohassa: jäteveden haju, hyttyset ja huono ilmanlaatu norjalaisten ja ruotsalaisten riesana

Siinä missä suomalaiset ovat valmiita jo vuotta ennen, qatarilaiset rupeavat vääntämään vasta viimeisellä viikolla – "Mutta sitten tehdäänkin kovalla rytinällä"

Rania al-Naji, 19, pantiin heittämään moukaria, jotta Qatarin urheilu saisi uuden naistähden – "Kaikkialla ajatellaan, että tämä ei ole naisten laji"

Kommentti: Suomen takavuosien yleisurheiluässä joutui urallaan kuvottavan käytöksen uhriksi – nyt samat suoritukset eivät poikisi ulostepostia vaan kutsun Linnaan

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat