Yliopistoliigasta Suomeen palanneilla pelaajilla on hyviä ja huonoja kokemuksia vuosista Yhdysvalloissa – "Pitää päästä pelaamaan, jotta kehittyy"

BC Nokian suomalaisrunkoon kuuluu tällä kaudella neljä vuotta NCAA:ssa pelannut Shawn Hopkins ja kaksi vuotta yliopistossa viettänyt Lassi Nikkarinen. Kaksikko on kiinnostava Koripalloliiton kansainvälistymisvision kannalta.

Korisliiga
Lassi Nikkarinen ja Shawn Hopkins, BC Nokia.
Lassi Nikkarinen ja Shawn Hopkins aloittavat ammattilaisuransa Korisliigan BC Nokiassa.Jorma Vihtonen / Yle

Alakoululaiset pelmahtavat pihalle Kankaantaan koulun ovista päivän päättyessä. Nokialla on vietetty seurapaitapäivää. Koululaisten takkien alta vilkkuu eri urheiluseurojen logoja. On Tapparaa ja Ilvestä, AC Nokiaa ja Nokian KrP:tä. Shawn Hopkins ja Lassi Nikkarinen katselevat koululaisia hymyillen pihan koriskentällä. Hopkins ja Nikkarinen ovat pukeutuneet Korisliiga-joukkueensa, BC Nokian vermeisiin. Lapset kiinnostuvat kaksikosta. Koripalloilijat jutustelevat lapsille, klikkaavat nyrkkejä vastakkain heidän kanssaan ja ottavat kuvia.

Nokialla syntynyt Hopkins aloitti opinpolkunsa täältä. Viime keväänä hän päätti opintonsa Pohjois-Georgian yliopistoon, Yhdysvaltoihin. Korisliiga-legenda Garcia Hopkinsin poika pelasi yliopistoliiga NCAA:ssa yhteensä neljä kautta. Ensimmäiset kolme hän vietti Troyssa NCAA:n korkeimmassa divisioonassa. Seniorivuodekseen Hopkins, 24, siirtyi divisioonaa alemmas North Georgiaan. Hopkinsista on mukavaa olla jälleen kotona, lähellä äitiä. Ennen yliopistoon lähtöään, keväällä 2015, Hopkins oli nostamassa BC Nokiaa takaisin Korisliigaan.

– Silloin istutettiin siemen maahan, ja nyt pääsee itsekin nauttimaan kukasta, Hopkins sanoo.

– On todella hienoa päästä taas pelaamaan vanhojen fanien ja tuttujen eteen. Tämä on ammattilaisurani lähtöruutu. Tavoitteeni ovat kuitenkin todella paljon pidemmällä.

Hopkins imi yhdysvaltalaista kulttuuria

Suomen lahjakkaimmat nuoret koripalloilijat ovat viime vuosina lähteneet joukolla yliopistoliiga NCAA:han. Taustalla on Koripalloliiton visio kansainvälistymisen tuomista eduista suomalaiselle koripallolle. Suorin reitti yliopistoon on kulkenut Mäkelänrinteen lukion ja Koripalloliiton akatemiajoukkue HBA Märskyn kautta. Märskyn valmentaja, Utah-alumni Hanno Möttölä on ollut linkki pelaajien ja yliopistojen välillä. Möttölä auttoi myös Nokian lukiosta ylioppilaaksi valmistunutta Hopksinsia pääsemään täydellä stipendillä Troyn riveihin vuonna 2015.

NCAA-putken tunnetuin esimerkki on Lauri Markkanen, joka pelasi yhden kauden Arizonassa ennen siirtymistään NBA-liigaan. Muut suomalaispelaajat ovat jääneet yliopistojoukkueissa roolipelaajiksi. Kaikille yliopisto-opiskelu ei ole maistunut tai se ei ole onnistunut. Fiifi Aidoo palasi Korisliigaan yhden yliopistovuoden jälkeen. Edon Maxhuni vaihtoi Long Beach Staten yliopiston CB Gran Canarian pelaajahautomoon tänä kesänä.

Hopkins kuuluu pelaajiin, jotka viihtyivät Yhdysvalloissa ja yliopistoliigassa. Nokialainen kokee, että isona syynä viihtymiseen oli kehämäisesti se, että hän pysyi rapakon takana kaikki stipendiinsä kuuluneet neljä vuotta. Vasta kahden ensimmäisen vuoden jälkeen Hopkins kokee college-maailman auenneen hänelle. Kolmantena lukuvuonnaan hän alkoi imeä paikallista kulttuuria kuin sieni.

Hopkins kertoo saaneensa reppuunsa paljon erilaisia koripallokokemuksia. Troyn riveissä hän pääsi pelaamaan muun muassa Kentuckyn ja Duken eliittikouluja vastaan. Duken riveissä pelasi muun muassa nykyisin Boston Celticisiä edustava NBA-tähti Jayson Tatum.

Troyssa Hopkinsin minuutit jäivät maltilliseksi, joten hän siirtyi viimeiseksi kaudekseen North Georgiaan peliajan perässä. Ratkaisu oli onnistunut, ja Hopkins suositteleekin suomalaisia lukiolaisia tutustumaan myös kakkosdivisioonan kouluihin, vaikka tarjouksia tulisi korkeammaltakin.

Shawn Hopkins.
Shawn Hopkins palasi ensimmäisen koulunsa pihalle.Jorma Vihtonen / Yle.

Hopkins sai uudessa koulussa olla se pelaaja, jolla oli isoin korintekovastuu. Ennen kaikkea hän sai pelata. Hopkins johti koko alkukauden konferenssinsa pistetilastoa. Häntä alettiin puolustaa kahdella tai jopa kolmella miehellä.

– Minä haluan olla enemmän kuin roolipelaaja. Siksi vaihdoin koulua, Hopkins sanoo.

– Kun pelataan Korisliigaa, tervetuloa vain puolustamaan minua. Olen saanut yliopistossa painetta kahdelta kolmelta ihmiseltä. Nyt yksinäinen puolustaja näyttää hölmöltä.

Yhdysvaltalainen valmennuskulttuuri on Hopkinsin mukaan erilaista kuin suomalainen. Pelaajia kasvatetaan massatuotantona, osin vanhakantaisin metodein. Yksilöllistä huomiota ei hirveästi saa, ja pientä hienosäätöä ei harjoittelussa tehdä. Samalla opiskelijoita valvotaan ja tarkkaillaan. Hopkinsin tapauksessa valvonta näkyi erityisesti syömisen syynäämisessä. Nokialaiselle asetettiin fuksivuonna tavoite, että hänen täytyy saada kahdeksan kiloa lisää massaa. Sitten pidettiin huoli, että kahdeksan kiloa myös saatiin.

– Punttivalmentajani käveli kanssani käsi kädessä ruokalaan, valitsi puolestani ruuan ja katsoi vierestä, että söin kaiken. Jos en ilmestynyt aamiaiselle, sain tekstiviestin, että hyvää huomenta, tulehan syömään, Hopkins muistelee. Hän pääsi tavoitepainoonsa ja sai paljon lihasmassaa.

Hopkins on keskustellut NCAA-kokemuksistaan muiden nuorten suomalaispelaajien kanssa esimerkiksi kesän universiadijoukkueessa.

– On raskasta, ettei yliopisto-otteluissa saa samanlaisia mahdollisuuksia, kuin yhdysvaltalaispelaajat, vaikka kuinka dominoisi treeneissä, Hopkins kertoo.

Hänestä college-valmentajien pelaajavalintoja ohjaa poliittisuus. Yhdysvaltalaiset, vanhemmat opiskelijat ajavat helposti nuorempien ulkomaalaisten edelle. Toisaalta haastaja voi tulla myös itseä nuoremmista, jos yliopistoon vasiten rekrytoitu fuksi on riiittävän kova nimi.

Nikkarinen kaipasi omaa tilaa

Lassi Nikkarisen kokemukset NCAA:sta eroavat Hopkinsista. Nikkarinen viihtyi Montana Staten yliopistossa vain kaksi vuotta neljästä. Hän ei oikein missään vaiheessa päässyt sinuiksi joukkueensa pelitavan kanssa, eikä joukkuekonsepti tukenut tulisieluisena kilpailijana tunnetun takamiehen vahvuuksia. Joukkueen edustaminen myös palloiluhallin ulkopuolella ahdisti omaan tilaan tottunutta suomalaista. Eikä yliopistossa edes päässyt treenaamaan ihan niin paljoa, kuin Nikkarinen olisi halunnut.

Kun Montana Staten valmentaja viime kesänä vaihtui, päätti Nikkarinen palata Suomeen. Ensin Nikkarinen harkitsi Hopkinsin tapaan yliopiston vaihtoa, mutta koki liikkeen liian riskialttiiksi. Jos uudessa opinahjossa olisi taas itselle sopimaton valmentaja, aikaa menisi hukkaan. Suomi, BC Nokia ja kolme Suomen mestaruutta voittanut päävalmentaja Greg Gibson vaikuttivat koripallon kannalta parhaalta vaihtoehdolta.

Nuorisomaajoukkueet läpipelannut Nikkarinen aloitti nyt ensimmäisen Korisliiga-kautensa. Ennen Yhdysvaltoihin lähtöä hän pelasi HBA Märskyssä, jossa hänen joukkuekavereinaan olivat muun muassa Markkanen, Aidoo ja Maxhuni. Märsky pelasi ykkösdivisioona A:ta, kuten pelaa yhä.

Lassi Nikkarinen, BC Nokia.
Lassi Nikkarinen ei sopeutunut yliopistojoukkueensa pelityyliin ja palasi Suomeen.Jorma Vihtonen / Yle.

Vaikka college-kokemus jäi torsoksi, Nikkarinen ei pidä vuosiaan Yhdysvalloissa negatiivisena ajanjaksona. Takamies kokee kehittyneensä kokonaisvaltaisesti ja oppineensa treenaamaan kovemmalla intensiteetillä. Nikkarinen on kypsynyt kentällä ja sen ulkopuolella. Yhdysvalloissa hänen piti oppia pelaamaan myös yhdellä yhtä vastaan molemmissa päissä kenttää. Märskyssä Nikkarista valmensi Antti Koskelainen, jonka pelifilosofia perustui Susijengin joukkuepeliin, auttamiseen ja pallon liikkeeseen.

Nikkarinen on keskustellut kokemuksistaan vanhojen märskyläisten kanssa. Moni on tuntenut samoin kuin hän. Toisilla on mennyt huonommin, toisilla paremmin. Jos Nikkarinen voisi elää abikeväänsä uudestaan, hän suunnittelisi tulevaisuuttaan toisin.

– Kartoittaisin paremmin vaihtoehtoja, myös mielenkiintoa Korisliigasta. Yliopistoista yrittäisin saada paremmin tietoa, millaista korista niissä oikeasti pelataan, Nikkarinen sanoo.

Myös Nikkarinen muistuttaa NCAA:n kakkosdivisioonasta ja junior collegeista, joissa voi totutella yhdysvaltalaiseen pelityyliin ennen siirtymistä isompaan kouluun.

– Rooli ja pelaaminen ovat tärkeitä. Pitää päästä pelaamaan, jotta kehittyy.

Valmentajan mielestä NCAA ei sovi kaikille

Nokialaisen koripallon pyhättö, Palloiluhalli, sijaitsee parin sadan metrin päässä Kankaantaan koulusta. Parhaat päivänsä nähneessä hallissa yhdysvaltalainen yliopistomaailma tuntuu kaukaiselta. BC Nokian yhdysvaltalainen päävalmentaja Greg Gibson, joka astuu hallin ovista sisään, tuntee tosin collegen kuin filosofian maisteri tuntee Hegelin.

Gibson pelasi 1990-luvun vaihteessa Etelä-Carolinan yliopistossa, jossa rikkoi piste-ennätyksiä. Valmentajana Gibson puolestaan näkee harvase kausi Hopkinsin ja Nikkarisen kaltaisia pelaajia, jotka siirtyvät collegesta ammattilaiselämään. Valmentajan mielestä ammattilaiseksi alkamisessa vaikeinta on tajuta, ettei kaikkea tehdä valmiiksi pelaajan puolesta, kuten yliopistossa. Siksi kaikki NCAA-alumnit eivät pärjää eurooppalaisessa koripallossa.

– Eurooppaan tulevista yliopistopelaajista pärjäävät parhaiten ne, jotka ovat henkisesti vahvoja, Gibson sanoo.

Hopkinsissa ja Nikkarisessa Gibsonilla on käsissään kaksi pelaajaa, joiden kohdalla Koripalloliiton visio kansainvälistymisestä Yhdysvalloissa on toteutunut eri tavoin. Olisiko Nikkariselle sopinut paremmin pelaajapolku Korisliigassa? Gibson ei halua ottaa kysymykseen suoraan kantaa. Aihe on herkkä.

Greg Gibson, BC Nokia.
Korisliiga vai NCAA? – Molemmat, sanoo BC Nokian päävalmentaja Greg Gibson.Jorma Vihtonen / Yle.

Tuoreessa muistissa on maajoukkueen päävalmentajan Henrik Dettmannin ja Korisliiga-valmentajien välinen konflikti. Dettmann väitti kärkkäästi, että yliopistossa pelaajat kehittyvät paremmin kuin Korisliigassa, jossa ei hänen mukaansa harjoitella. Salon Vilppaan Joonas Iisalo hermostui ja vaati kunnioitusta liigavalmentajille. Kymen Sanomissa Pyrinnön päävalmentaja Sami Toiviainen ja KTP:n luotsi Tomi Kaminen arvostelivat maajoukkuevalmentajan lausuntoja.

– Shawn ja Lassi eivät ainakaan ole huonompia yliopistovuosien jälkeen. Näemme vaikutuksen kauden edetessä, mutta olen havainnut jo paljon positiivisia asioita heidän pelissään, Gibson muotoilee.

Hän korostaa, että varsinkin fyysisten ominaisuuksien kehittämiselle yliopisto on hyvä alusta. Toisaalta Gibson ymmärtää Nikkarista. Eurooppalaiseen koripalloon tottuneelle yliopistopeli voi tuntua robottimaiselta tai vanhanaikaiselta.

– College ei kuitenkaan sovi kaikille. Jos urheilija ei pidä opiskelusta, yliopisto ei ole hänen paikkansa. Jos opiskelu sujuu, yliopisto on loistava lähtölaukaus uralle Euroopassa, Gibson toteaa.

Gibsonilla on käytössään pari Korisliigan tämän kauden mielenkiintoisinta pelaajaa. Hopkins ja Nikkarinen ovat kuin 25 opintopisteen proseminaarityö Koripalloliiton vision lähtökohdista, käytännöistä ja tulevaisuuden näkyvistä. Kausi näyttää, minkä arvosanan proseminaarityö saa.

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat