Kommentti: Periaatteet lensivät roskiin 30 miljoonasta dollarista – Dohan MM-kisat ovat häpeällinen osoitus yleisurheilupomojen selkärangattomuudesta

Kansainvälinen yleisurheiluliitto silittää yhtä ja ruoskii toista, kirjoittaa Yle Urheilun toimittaja Atte Husu.

Yleisurheilun MM 2019
Dohan stadion Qatarissa.
Dohan stadion odottaa kisavieraita.Christian Petersen / Getty Images

Yleisurheilun MM-kisojen suorat lähetykset, aikataulut, kisauutiset ja videot löydät Yle Urheilun Kisaoppaasta.

Kun ammatikseen juokseva nainen joutuu lenkillä kohtaamaan miesten paheksuvia katseita lenkkishortsiensa takia, on aiheellista esittää kysymys: miksi ihmeessä yleisurheilun MM-kisat ovat Qatarissa?

Tätä pohti varmasti ei vain Dohassa katseita lenkillään kääntänyt Sara Kuivisto, vaan myös yksi jos toinen urheilijakollega, toimittaja kuin Kuiviston kokemuksista lukenutkin.

Miksi naisten ja miesten välistä tasa-arvoa omassa toiminnassaan korostava IAAF tuo lippulaivatapahtumansa maahan, jossa miehet rajoittavat naisten elämää ja jossa urheilukulttuuria ei käytännössä ole ilman ostourheilijoita?

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF siunasi Dohan MM-isännyyden Monacossa 2014. Tuolloin liittoa johti senegalilainen Lamine Diack, jolle Ranskan syyttäjäviranomainen on vuodesta 2015 kerännyt iltaluettavaksi syytelistaa muun muassa lahjonnasta ja rahanpesusta. Dohan vuoden 2019 MM-kisoilla on oma lukunsa nivaskassa, jolla syyttäjä vaatii Diackille 10 vuoden vankeusrangaistusta.

Dohan MM-hakemuksen etenemistä edesauttoi muun muassa myös qatarilaisjärjestäjien lupaus hankkia IAAF:lle 30 miljoonan dollarin sponsorisopimus. Sellaisen IAAF myös sai: pankkijätti QNB (Qatar National Bank) on nyt yksi liiton neljästä pääyhteistyökumppanista, joka tuo liiton kassaan kyseiset 30 miljonaa dollaria vuosina 2019–22. Rahat tulevat tarpeeseen, sillä IAAF kertoi keskiviikkona budjettinsa olevan 16 miljoonaa dollaria alijäämäinen. IAAF:n vuosibudjetti on noin 70 miljoonaa dollaria eli noin 65 miljoonaa euroa.

Periaatteet roskiin

Kun raha on tiukassa, historian valossa urheilupolitiikan keskustelupöydissä ei ole ollut tavatonta kääntää sivua, jos aiheina ovat olleet esimerkiksi naisten oikeudet, seksuaalivähemmistöjen asema tai stadioneita rakentaneiden työntekijöiden työolot.

Yle Urheilu oli paikalla, kun asia nousi esiin myös IAAF:n tiedotustilaisuudessa torstaina. Liittoa vuodesta 2015 johtanut juoksijalegenda Sebastian Coe painotti vastauksessaan, että hän itse nostaa kyseisiä aiheita pöydälle ja haastaa poliitikkoja ja urheilujohtoa tavatessaan heitä työmatkoillaan.

Toimittajana on pakko myöntää, että ajatus kärpäsenä katossa olemisesta tuntuu vähintäänkin kiehtovalta, kun Coe saapuu tyhjätaskuna qatarilaismiljardöörien luokse, läksyttää heitä ihmisoikeuksista ja panee sen jälkeen kolehdin kiertämään. Oli tilannekuvauksen kohtausten järjestys mikä tahansa, jokainen voi tykönään pohtia Coen haastojen painoarvoa ja todenmukaisuutta.

Paljon painoarvoa IAAF ei ainakaan ole antanut Qatarin dopinghistorialle. Vuosina 2005–16 olympia- ja MM-kisoissa on nähty kaikkiaan 33 Qataria edustanutta urheilijaa, joista yhdeksän on antanut urallaan positiivisen dopingnäytteen. Painotetaan vielä: edellä mainittuna ajankohtana siis 27 prosenttia Qatarin arvokisaurheilijoista on jäänyt kiinni dopingista. Lisäksi Maailman antidopingtoimisto Wada jäädytti hetkeksi Qatarin antidopingoikeudet epäselvyyksien takia vuonna 2016.

Samanaikaisesti IAAF on jo vuodesta 2015 lähtien pitänyt Venäjän yleisurheiluliiton ulkona kaikesta toiminnastaan ja sallinut vain muutamien urheilijoiden kilpailla ns. neutraalilla statuksella.

Venäjän yleisurheiluliiton pannaan hyvänä syynä voi pitää, että arvostetun Tilastopaja-palvelun mukaan vuosina 2005–19 dopingtuomion tuoneita venäläiskäryjä on ilmennyt 282 kappaletta, 174 naisista ja 108 miehistä. Toistaiseksi merkit siitä, että Venäjä voisi palata IAAF:n toimintaan ensi vuoden Tokion olympialaisiin mennessä, ovat olemattomat.

Venäjä saa IAAF:ltä raippaa aiheesta, mutta Qatarin suuntaan käy syvä kumarrus. Toisaalta joku voisi kutsua politiikkaa viisaaksi: ruokkivaa kättä ei kannata purra.

IAAF:n selkärangan kestävyyttä testaa kuitenkin kylmä fakta, että liitto myönsi Kenialle vuoden 2020 alle 20-vuotiaiden MM-kisat. Vuosina 2005–19 Keniassa dopingtuomion on saanut 96 urheilijaa, joista 91 on tullut 2010-luvulla.

He kiittävät Dohaa

Yhdelle urheilijaryhmälle Qatarin MM-kisat ovat kuitenkin varmuudella lottovoitto. Ilmastoidun stadionin ulkopuolella kilpailevat maratoonarit ja kävelijät saavat Dohassa maistiaisen, mitä ensi vuonna tuleman pitää Tokion olympiakaduilla. Kuten Dohassa, myös Tokiossa lämpötila on heinä-elokuun vaihteessa tukevasti 35–40 asteessa ja ilmankosteusprosentti 80–90:ssä.

Myöskään tekstin alussa mainittua pahennusta tuskin syntyy naisten MM-maratonilla tai -kävelyissä. Todennäköisyydet eivät nimittäin ole sen puolella, että yleisurheilusta huonosti perustava paikallinen löytää tiensä kisareitin varteen – mitalit kun ratkaistaan aamulla kello kahden ja neljän välillä.

Lue myös:

Suomen MM-juoksija Sara Kuivisto kertoo saaneensa paheksuvia katseita harjoitusasustaan Qatarissa – "Eihän täällä voi juosta mikään tuulipuku päällä"

Yle Urheilu kaivoi esiin häkellyttäviä tietoja yleisurheilun MM-kisaisännästä – ytimessä työskennellyt suomalaisvalmentaja paljastaa Qatarista puolia, joista harvoin puhutaan ääneen

Vaikka norjalaiset vaihtoivat majapaikkaa, suomalaisurheilijat suhtautuvat leppoisasti Dohan hotellikriisiin: "Kyllä me täällä pärjäämme"

Qatarin arvokisat ovat urheilijoille haastava aihe, ja kulttuuri vaatii sopeutumista – "Pitää käyttää omaa järkeään, eikä mennä napapaita päällä ulos"

Kuumuus ja kosteus MM-maratonin suurimmat haasteet, Hyryläinen muutti yökisan takia vuorokausirytmiäänkin: "En ole immuuni kuumuudelle"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat