Suora

  • Käsipallon Champions League
  • Suunnistus kausikooste 2019
  • Urheiluruutu
  • Rallin MM, vuosikooste

Henrik Dettmannin kolumni: Heittäkää roskiin lööpit miljoonista, misseistä ja Maserateista!

On suru ja sääli, jos suurten mediatalojen urheilujournalistit tyytyvät operoimaan pintatasolla, kirjoittaa Henrik Dettmann.

Henrik Dettmann
Henrik Dettmann
Henrik Dettmann on miesten koripallomaajoukkueen päävalmentaja.Getty Images

Kymmenen vuotta sitten suomalainen maajoukkuekoripallo kiinnosti vain pientä ja vihkiytynyttä laji-ihmisten joukkoa. Olihan meillä Hanno Möttölä ja Teemu Rannikko Euroopan huipulla. Ja sitten oli lupaava, NBA:han varattu Petteri Koponen, mutta maaotteluissa katsomot kumisivat tyhjyyttään. Lehdistötilaisuuksiimme saapui vain kourallinen toimittajia – useimmat heistä jo valmiiksi lajille sydämensä menettäneitä entusiasteja.

Jonkinlainen mittari huomioarvostamme vuosikymmen sitten oli se, että jouduimme väistymään silloiselta koripalloa varten rakennetulta kotiareenaltamme ties minkä puudelimessujen tieltä, vaikka ottelupäivämäärämme olivat järjestäjän tiedossa jo vuosi etukäteen.

Näiden tosiasioiden vallitessa viestintätiimimme teki parhaansa annetuilla raaka-aineilla. He etsivät yksilötarinoita, rakensivat yksittäisistä voitoista narratiivia isompiaan kiusaavasta, yhtenäisestä susien laumasta. He kuiskivat tarinoiden aiheita medialle ja vinkkasivat mistä naruista kannattaa vetää.

Vuosi vuodelta lehterit täyttyivät yhä useammista kiinnostuneista, ja myös valtamedia alkoi vähitellen karistella suomuja silmiltään. Viimeistään syksyn 2013 EM-kisoista alkoi Susijengi-ilmiö sellaisena, kuin sen nyt tunnemme.

Susijengin tarina syntyi vähitellen, salakavalasti huomiota saalistaen. Kun media ei ollut meistä kiinnostunut, hyödynsimme kanavia, joita meillä oli käytössämme. Samalla, kun Susijenginä tunnettu ilmiö syntyi, teimme ihmiset tietoisiksi nupullaan olevan ilmiön olemassaolosta.

Onko median syvin olemus kriisi?

Aavistuksen häpeillen joudun myöntämään, että samankaltaisista lähtökohdista ovat hakeneet muotonsa monet populistiset liikkeet, jotka repivät aiemmin niin yhtenäistä länttä kappaleiksi juuri nyt: Vennamon perinnön someajan olosuhteisiin muokanneet perussuomalaiset, Yhdysvaltojen republikaanien trumpilainen kaaos- ja rähjäyssiipi, Puolan, Unkarin ja Italian vahvasti Kremlin suuntaan kumartavat öykkärityrannit. Kaikki nämä ovat pakottaneet niin perinteiset puolueet kuin perinteisen mediankin puolustuskannalle.

Elämme pää pyörryksissä arjessa, jossa kysymme itseltämme: ovatko tosiasiat valetta, vai valheet tosiasioita – eikö taivas olekaan sininen?

Oikeistopopulisteille ominaista on luoda perinteisestä mediasta kuva kieroutuneena ja korruptoituneena eliitin ja rahavallan äänitorvena samalla, kun populistien omat järkiheitot lausunnot ja tempaukset pakottavat median reagoimaan kirkuvilla lööpeillä ja klikkiotsikoilla. Populistin ja median välille muodostuu symbioosi, jossa populisti tempaisee, media raportoi lukijoiden toivossa, ja populisti voi tarpeen mukaan heittäytyä marttyyriksi tai nousta korokkeelle patsastelemaan voitonriemuissaan. Sitten onkin aika taas uudelle tempaukselle. Klikkejä riittää, huomiotalous kiittää.

Iltapäivälehtiä levällään pöydällä.
Arvo Vuorela / Yle

Suuri syy tähän on median murros, josta on kirjoitettu vähintään yhtä pitkään kuin minä olen elänyt. Koska murroksen loppumisesta ei näy jälkiä, olen alkanut epäillä, että kriisi onkin median syvin olemus. Ainoa, mikä muuttuu, on kriisin muoto.

Pitkät, monesta näkökulmasta ajankohtaisia ilmiöitä luotaavat artikkelit ovat katoava luonnonvara. Laskevat levikit ja vähenevät resurssit pakottavat toimitukset toimimaan huomiotalouden ehdoilla: herättämään vahvoja tunteita, provosoimaan ja pelottelemaan informaation välittämisen, ymmärryksen lisäämisen ja analysoinnin sijaan.

Siinäpä on koulutettu, kunnianhimoinen veteraanijournalisti koetuksella, kun vasta taloon tulleen "kesähessun" lööpit keräävät satakertaisen määrän lukijoita kuin vanhemman kollegansa hitaasti kypsyttelemät asiajournalismin taidonnäytteet. Kun median elintila kaventuu ja sen myötä myös median käsittelemien ilmiöiden määrä vähenee, jäävät yhä useammat tahot katveeseen.

Susijengikin saa varautua lieveilmiöihin

Susijengi vastasi haasteeseen ottamalla mikrofonin omiin tassuihinsa ja kertomalla ainutlaatuista tarinaa, jossa pieni voi pärjätä painissa isoja vastaan ja henki voittaa materian. Samasta juuresta ovat versoneet monet vihaa, eripuraa, epäluuloa ja kaunaa somessa ja moninaisilla agitointisivustoilla levittävät tahot.

Susijengin tarinan kasvaessa olemme päässeet osallisiksi kasvavista palstamillimetreistä ja yhä suuremmista uutisotsikoita. Ilmaisia lounaita ei ole, ja mekin saamme varautua erilaisiin lieveilmiöihin: klikkiotsikoita, toistuvia yrityksiä nostaa kohuja tyhjästä, mutkien oikomista suoriksi ja niin edelleen.

Salin ja Koponen
Petteri Koponen ja Sasu Salin.AOP

Esimerkiksi vuosien 2017-19 koripallon MM-karsintojen aikana suomalainen media kirjoitti useampia palstamillimetrejä FIBA:n ja Euroliigan välisestä pelaajien edustusoikeuskiistasta kuin itse peleistä. Kirjoituksissa pääosaan nousi spekulaatio puuttuvista pelaajista. Eikä tämä ilmiö riivaa pelkästään koripalloa. Urheilutoimittajat käyvät samaan arvausleikkiin joka kevät jääkiekon MM-kisojen aikana.

Tämä pinnallinen ilmiö sotii vahvasti urheilun perussääntöä vastaan. Olet niin hyvä kuin viimeinen pelisi. Pelin tuloksesta vastaavat he, jotka pelaavat, eivätkä he, jotka istuvat kotikatsomossa. Niinpä he, jotka siinä hetkessä vastaavat kutsuun ja vetävät ylle Suomi-paidan, jätetään tylysti poisjäävien varjoon. Se on raukkamaista.

Arvelenpa, että viime kevään kansanjuhlan jälkeen yksi jos toinenkin toimittaja sadatteli jälkikäteen, miksei tajunnut kääntää mikrofonia vaikkapa Marko Anttilan suuntaan, vaan veisasi valitusvirttä niistä, jotka Leijonien MM-turnauksesta kieltäytyivät.

Klikkejä himoitsevat kukkulan kuninkaat

Tiedostan, että kun tässä sivaltelen satunnaisesti sanani säilällä toimittajia, useimmat heistä tekevät työtään täsmälleen kuten päällystönsä määrää. Monet kirjoittaisivat Susijengistäkin monisanaisemmin, syvällisemmin ja analyyttisemmin, jos saisivat itse päättää.

Tiedostan myös, että jokaista asiajournalistia kohti löytyy väkisinkin jokunen klikkejä himoitseva kukkulan kuningas, joka tuo egoaan, erinomaisuuttaan ja suunnatonta asiantuntemustaan esille huutomerkein ja suurin kirjaimin, kuin olisivat itse vihreän veran, Kansallisteatterin tai Arkadianmäen suurin tähti.

Britannian pääministeri Boris Johnson.
Britannian pääministeri Boris Johnson.Daniel Leal-Olivas / AFP

Huomiotalouden aikakaudella on naiivia haaveilla maailmasta ilman lööppi- tai klikkijournalismia; maailmasta, jossa media ei valitsisi aidan matalinta kohtaa ruokkimalla keskimääräisen mediankuluttajan päivittäistä tarvetta päivittelyyn ja pöyristelyyn. Siksi on parempi hyväksyä tosiasiat. Maailma on mitä on, ja Boris Johnson mölisee meistä riippumatta.

Vaikka klikkijournalismi kaatuisikin joskus omaan hölmöyteensä, tilalle tulee yhtä suurella varmuudella jotain vielä hölmömpää, kuten Twitter on jo nyt. Silti parempaan kannattaa uskoa loppuun asti, koska jos kyynisyydelle antaa periksi, on peli menetetty. Poliittisen journalismin kehityskulkujen ruotimiseen ei kompetenssini pahaisena urheiluvalmentajana riitä, mutta urheilujournalismin kehityssuunnista löytyy selvä näkemys.

Urheilujournalismin on sukellettava pintaa syvemmälle

Urheilujournalismi nojaa perinteisimmillään sekunteihin ja senttimetreihin, maaleihin ja pisteisiin, numeraalisiin faktoihin. Kun samaan aikaan tulosviestintä on nopeutunut, eivät urheilutoimittajat enää selviä työstään raportoimalla yksittäisten pelien käännekohtia, sillä jokainen fani saa haluamansa datan reaaliajassa älypuhelimensa applikaatioon.

Tässä kehityssuunnassa monelle urheilujournalistille syntyy kiusaus herättää närkästystä ja ihailua pintatasolla, maalata leveällä telalla kuvaa pelaajien palkkasummista, ökyautoista ja huviloista. Kuinka paljon Kawhi Leonard voikaan tienata! Minkälaisella bensasyöpöllä Lionel Messi Barcelonan vuorilla ajelee! Helposti seurattavaa, harmitonta saippuaoopperaa tylsämielisille.

Lionel Messi
Lionel Messistä syntyy otsikoita.Getty Images

Tulosviestinnän nopeutuminen ja reaaliaikaistuminen yhdistettynä televisioinnin lisääntymiseen on kuitenkin tuonut huippu-urheilun lähemmäs ihmistä. Fanit näkevät suosikkipelaajissaan jumalhahmojen sijaan ihmisiä ja ovat kiinnostuneita kaikesta taustalla, sisällä ja ympärillä. Aamun pikkutunneille pelaajien huolia kuuntelevista fysioterapeuteista, kypsällä iällä kukoistukseen nousseen virtuoosin käänteentekevästä kokemuksesta matkalla tähteyteen.

Ikiaikaiset lööpit miljoonista, misseistä ja Maserateista pitäisi heittää roskakoriin! Tilalle toivoisi urheilupalstojen täyttyvän kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta urheilujournalismista. Se tarkoittaisi sukeltamista pintatasoa syvemmälle, asiantuntijavieraiden laajamittaista hyödyntämistä, taktiikkojen ja trendien kattavaa esittelyä. Perusteltua ja rakentavaa kritiikkiä bunkkerista ampumisen sijaan – laatua ja substanssia sopivan pieninä annoksina!

Jotain sellaista teimme itse Susijengin kanssa kymmenkunta vuotta sitten, kun jouduimme kissojen ja koirien kanssa narraamaan asiastamme kiinnostuneita toimittajia luoksemme. Esittelimme heille henkilöitä, ilmiöitä, kontekstia ja historiaa, tarjosimme ilmeisimmälle näkökulmalle vaihtoehdon.

On suru ja sääli, jos suurten mediatalojen urheilujournalistit tyytyvät aina vain operoimaan pintatasolla, kun pintatason alapuolella kuhisee kokonaisia maailmoja. Eikä sen tavoittamiseen tarvita kuin utelias ja työteliäs luonne, nöyrää mieltä ja kokonaisvaltaista, kulttuurijournalistista suhtautumista omaan työhön.

Henrik Dettmann on miesten koripallomaajoukkueen päävalmentaja ja Radio Suomessa maanantaisin kuultavan Urheiluhullut-ohjelman vakiovieras.

Lue myös:

Henrik Dettmannin kolumni: Hieno, Annika Saarikko! Jos urheilulle luvatut miljoonat käytetään oikein, tulevaisuudessa kansa hurraa ja eduskunta kannustaa

Henrik Dettmannin kolumni: Miksi vaalikoneet sivuuttavat täysin miljardien eurojen liikuntapommin? Esitä ehdokkaallesi nämä kysymykset ja vaikuta lastesi tulevaisuuteen

Henrik Dettmannin kolumni: Miksi emme tee päätöstä, joka vapauttaa vanhemmat kuskausrumbasta, saa lapset liikkeelle ja säästää miljardeja euroja?

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat