1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. urheilu

Hiihtolupaus Eveliina Piippo kohtasi huippu-urheilun raadollisuuden eikä pitänyt kaikesta näkemästään – "Ajatusmaailma, jota valitettavasti esiintyy, kuvottaa"

Eveliina Piippo lähtee tulevaan hiihtokauteen ilman tavoitteita. Pään sisällä on nyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Syyskuussa 21 vuotta täyttänyt Eveliina Piippo on Suomen naishiihdon kirkkaimpia lupauksia. Kuva: Vesa Pöppönen / All Over Press

Kun hiihtomaajoukkue esittäytyi lehdistölle lokakuun alussa 2018, joukkueen kuopuksen, vastikään 20 vuotta täyttäneen Eveliina Piipon, ei tarvinnut paistatella parrasvaloissa. Suurelle yleisölle Piipon nimi oli vielä tuntematon, mutta kaksi kuukautta myöhemmin näin ei tosiaankaan enää ollut.

Piippo nousi rakentin lailla hiihtoväen tietoisuuteen 9. joulukuuta, kun hän ankkuroi Suomen naiset kolmanneksi Beitostölenissä hiihdetyssä maailmancupin viestissä – kilpailussa, joka oli Piipolle vasta kolmas A-maajoukkueen hiihtäjänä. Seuraavina päivinä Piippo paistatteli käytännössä jokaisen kotimaisen lehden tai mediatalon julkaisualustalla.

Lisää vettä myllyyn tuli tammikuun lopulla: Piippo saavutti ensin nuorten MM-hopeaa ja toi vielä samalla viikolla Suomen kolmantena maaliin maailmancupin viestissä Ulricehamnissa.

Nousukiito taittui kuitenkin lopputalvesta. Kun Piippo pääsi ankkuriosuudelle Seefeldin MM-viestissä, Suomen naisten mitalisauma oli jo mennyt, eikä maaliskuussa tullut uran paras henkilökohtainen maailmancupsijoituskaan (18:s) enää lämmittänyt.

– En osaa sanoa, mitä muut minulta odottivat, mutta huomasin, etten ollut loppukaudella tyytyväinen enää mihinkään, Piippo ruotii nyt viime sesonkia maajoukkueen jokavuotisessa syksyn tiedotustilaisuudessa.

Viime kausi oli Pirkkalasta kotoisin olevalle Piipolle kasvun aikaa niin urheilijana kuin ihmisenä. Vuokatissa vietettyjen lukiovuosien jälkeen hän muutti yksin Rovaniemelle, jossa elämä pyöri ensi kertaa vain ja ainoastaan hiihdon ympärillä.

Debyyttikausi yksilöurheilun ammattilaisena oli silmiä avaava kokemus.

– Toisille toimii tosi hyvin, että eletään vain tässä hetkessä, annetaan kaikki hiihdolle ja nautitaan siitä, että elämä pyörii vain huippu-urheilun ympärillä.

– Minulle huippu-urheilijan elämä tuntui Rovaniemellä välillä merkityksettömältä: piti herätä, tehdä aamutreeni, olla vain päivä ja tehdä iltapäiväreeni. Tuntui, etten pystynyt käyttämään kapasiteettiani ihmisenä, Piippo kertoo.

Viime kaudella Piippo hiihti maailmancupissa viisi normaalimatkan kisaa, joista kolmessa hän ylsi pisteille. Parhaimmillaan hän oli 18:s Falunissa hiihdetyssä 10 kilometrin (v) väliaikalähdössä. Kuva: Vesa Pöppönen / All Over Press

Paluu kotiin

Kesällä Piippo päätyi mylläämään elämänarvojaan uusiksi. Rovaniemi vaihtui asuinpaikkana tuttuun Tampereeseen, jossa hiihtoammattilaisuudelle vastapainoa ovat tuoneet lähipiiri ja biolääketieteen tekniikan opinnot. Niitä Piippo on suorittanut avoimessa yliopistossa.

– Lääkis oli pitkään unelmani, mutta ymmärsin nopeasti, että sen yhdistäminen harrastuksena huippu-urheiluun olisi ollut liikaa. Haluaisin silti vaikuttaa joku päivä maailmaan muutenkin kuin urheilun myötä.

– Ei pidä ymmärtää väärin. Rovaniemellä olo ei ollut mitään kärsimystä, mutta kun kävin huhtikuussa vanhemmillani Tampereella, päätin palata Rovaniemelle vasta kun saan fiiliksen, että nyt on aika palata kotiin. Sitä fiilistä ei tullut, Piippo muistelee.

Hiihtoharjoittelun ohessa asioiden asettaminen mittasuhteisiin on ollut Piipolle yksi kesän pääteemoista. Viime kausi pani nuoren urheilijan pohtimaan, mitä menestyminen vaatii päivätasolla, mutta myös, millaista on huippu-urheilussa tarvittava itsekkyys.

– Koen, että minulla on ollut pienestä pitäen jonkinlaista voittamisen halua, mutta viime kauden aikana olen nähnyt, miten moneksi meitä on huippu-urheilussa. Jotkut ajattelevat vain, että mennään minä edellä ja ollaan valmiita tekemään mitä tahansa, jotta minä saisin sen olympiakullan ja että minä saisin rahaa ja tukijoita tai sitä, tätä ja tota. Se ajatusmaailma, jota valitettavasti esiintyy, kuvottaa jollain tavalla.

– Samanaikaisesti tiedän, että on oltava tietynlaista itsekkyyttä. Se pätee melkein kaikkeen, mitä tekee maailmassa. Jos ei huolehdi itsestään, ei voi antaa oikein muillekaan. Ajauduin vähän sille tielle, jossa omat tavoitteet menivät kaiken edelle, mutta nyt olen miettinyt, mikä on oikeasti tärkeintä ja minkä takia haluan voittaa, Piippo sanoo.

Vertailukohtana poikkeusyksilöt

Maailmancupin viesteistä tulleiden kolmossijojen ansiosta Piippo tunnistetaan jo kansainvälisissäkin ympyröissä, mutta junioreissa kirkkaimmissa valoissa ovat paistatelleet länsinaapurin lupaukset. Piippoa vuotta vanhempi, vuonna 1997 syntynyt Ebba Andersson teki läpimurtonsa viime kaudella samoin kuin vasta 1999 syntynyt maannaisensa Frida Karlsson.

Andresson saavutti ensimmäisellä kaudellaan maailmancupissa kahdeksan henkilökohtaista palkintosijaa, kun taas Karlssonille podiumeja ei neljästä startista kertynyt. Tästä huolimatta Seefeldin MM-kisoista Karlssonilla oli kotiintuomisina kaksi henkilökohtaista mitalia, hopea ja pronssi, sekä viestikulta.

Frida Karlsson voitti 19-vuotiaana uransa ensimmäisissä aikuisten MM-kisoissa kolme mitalia, joista kaksi tuli henkilökohtaisilta matkoilta. Kuvassa hän esittelee 30 kilometrin yhteislähdöstä voittamaansa pronssimitalia. Kuva: imago sportfotodienst / All Over Press

Syyskuussa 21 vuotta täyttänyt Piippo kertoo, ettei nykyisessä tilanteessaan kiinnitä huomiota kilpasiskojensa huipputuloksiin, vaan fokus on tiukasti menestymisen aakkosissa: perustason nostamisessa.

– Olen alkanut herätä, millaista elämisen ja tekemisen on oltava ihan päivätasolla. Olen rakentanut ajatteluani niin, ettei yksittäinen maailmancupin osakilpailuvoitto määritä minua, vaan pidän kovempana, että tuloksiin löytyy tietynlainen pysyvyys. Perustaso on pystyttävä hilaamaan sellaiseksi, että se siivittäisi tulevaisuudessa hyviin tuloksiin tasaisesti ja monipuolisesti. Menestyneimmille tulokset ovat kuitenkin tietynlainen automaatio, Piippo sanoo.

Vertailukohtana Andersson ja Karlsson ovat Piipolle luonnollinen mittari iän puolesta, mutta laajemmassa tarkastelussa ruotsalaiskaksikko voidaan luokitella poikkeusyksilöiksi. Piipon tavoin Karlsson ja Andersson ovat profiloituneet normaalimatkoille, joilla MM-mitalit olivat 2010-luvulla harvojen heiniä: viisissä MM-kisoissa 45 normaalimatkan mitalia jakaantuivat 14 urheilijalle, joista vain Karlsson, Therese Johaug ja Heidi Weng olivat podiumille noustessaan juniori-ikäisiä.

Mikäli Piippo nousisi palkintokorokkeelle seuraavissa arvokisoissa, Oberstdorfin MM-hiihdoissa 2021, hän olisi edelleen vasta 22-vuotias.

Eveliina Piippo kuvattuna maajoukkueen tiedotustilaisuudessa lokakuussa 2019. Kuva: Kimmo Brandt/compic/All Over Press

Marras-joulukuussa Rukalla alkavaan maailmancupiin Piippo ei ole asettanut sijoitustavoitteita – eikä sellaisia hänen mukaansa myöskään tule.

– Viime talvena päähäni alkoi tulla ajatuksia, että ensi kaudella haluan olla tosi kova, mutta harjoituskauden myötä se on lopahtanut. Nyt olen miettinyt, mitä kohti oikeasti harjoittelen. Se, miten yksi kausi menee maailmancupissa, ei kerro kaikkea. Se on loppujen lopuksi vain yksi kausi ja pieni osa kokonaisuutta. Jos kokonaisuus on hanskassa, niin tämä homma ei kaadu yhteen kauteen tai myöskään pelasta sitä. Täksi kaudeksi minulle ei ole mittari, mitä sijat ovat maailmancupissa tai paljonko kierrän sitä. Haluan vain olla keväällä parempi hiihtäjä kuin nyt.

– Olen esittänyt itselleni kysymyksiä, joihin kaikkiin minulla ei ole vielä vastauksia. Kipinä kovaa hiihtämiseen on kuitenkin olemassa. Kun kisaan mennään, kaikki jätetään ladulle. Ja silloin ollaan myös itsekkäitä, Piippo vakuuttaa.

Lue myös:

Naisten hiihtomaajoukkueen uusi valmennuskaksikko on avannut kevään solmut ja myllännyt harjoittelun: "Kun on ollut tyytymättömyyttä, on helpompi ajatella uudella tavalla"

Kouluttamaton avopuoliso valmentaa Kerttu Niskasta kohti uusia voittoja, kun Pekka Vähäsöyrinki lopetti – "Emme me jää yksin"

Irtiotto maajoukkueesta on tehnyt Krista Pärmäkoskelle henkisesti hyvää – kesän harjoituksissa kiriapua ovat antaneet niin Kaisa Mäkäräinen kuin Antti Tuiskukin