Suora

  • Ampumahiihdon MC, naisten pikamatka, Hochfilzen
  • Elävä arkisto esittää
  • Ampumahiihtäjä Dorothea Wierer - lintsaajasta maailman parhaaksi
  • Lumilautailun MC: Montafon, lumilautakrossi
  • Lumilautakrossi, Montafon
  • Ampumahiihdon MC, miesten pikamatka, Hochfilzen

Huuhkajien sensaatiomainen temppu onnistui lopulta yksinkertaisella reseptillä – Markku Kanervan salaisuuden avain suoraan luokanopettajan työkalupakista

Markku Kanerva vei Huuhkajat arvokisoihin rauhallisella otteellaan. Kanervan jatko maajoukkueessa on EM-turnauksen jälkeen vielä auki.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue
Markku Kanerva
Markku Kanerva katseli onnellisena kentälle perjantaina Helsingissä.Tomi Hänninen

Markku Kanervan olemus on marraskuun ensimmäisenä päivänä rento. Lyhyellä matkalla päävalmentajan työhuoneestaan Töölön jalkapallostadionin tekonurmelle Kanerva tervehtii iloisesti kaikkia vastaantulijoita.

Kentällä hän törmää juuri harjoitukset päättäneeseen HIFK:n päävalmentajaan Tor Thodeseniin.

Norjalainen onnittelee Kanervaa maajoukkueen menestyksestä, mutta tietää, että Kanerva ei tässä vaiheessa ota onnitteluja vastaan. Työ on vielä kesken.

Rupattelutuokion jälkeen Kanerva istuutuu stadionin vaihtopenkille. Tasan kaksi viikkoa myöhemmin Huuhkajat varmistaa historiansa ensimmäisen arvokisapaikkansa samassa miljöössä, "Riven" johdolla.

– Valmentaja on monessa mielessä esimerkki. Jos on äärimmäisen hermostunut, se voi tarttua myös pelaajiin. Ehkä se liittyy perusluonteeseeni ja keskittymiseeni, Kanerva miettii rauhallisuuttaan.

Rauhallisesta olemuksesta huolimatta Kanervan ystävät ovat kuvanneet miestä erittäin kilpailuhenkiseksi. Valmentaja naurahtaa ja myöntää, että näin on ainakin joskus ollut.

– Ehkä olen iän myötä nyt vähän rauhoittunut. Mahdolliset tappiot padelissa, tenniksessä tai golfissa eivät ehkä kuluta niin paljoa kuin joskus nuorempana. Voitontahto tuo nälkää ja laittaa tekemään parhaansa.

Ei liikaa puristamista

1970-luvun brassitähdeltä Roberto Rivelinolta lempinimensä "Rive" saanutta Kanervaa tituleerataan usein myös professoriksi. Kanerva kouluttautui pelaajauransa aikana opettajaksi ja on tehnyt vuosia myös luokanopettajan töitä, mutta valmentaminen on vienyt mennessään.

Luokkahuoneessa tavoitteena on oppiminen, kun taas jalkapallokentällä luonnollisesti voittaminen. Ilman oppimista voittaminenkaan ei toisaalta ole Kanervan mielestä mahdollista. Siksi hän haluaa luoda joukkueisiinsa tilan, jota hän kutsuu oppimista edistäväksi positiiviseksi ilmapiiriksi.

Markku Kanerva
Markku Kanervan sininen lippalakki keräsi huomiota Armenia-ottelussa lokakuussa.Tomi Hänninen

– Kun tulemme maajoukkueen tapahtumiin, avainkysymyksiä ovat miten kohtaamme toisemme, miten puhumme toisillemme ja käsittelemme toisiamme. Joukkueesta pitää huokua, että kaikki ovat valmiita tekemään sitoutuneesti kaiken mahdollisen, jotta pärjäisimme, Kanerva avaa termiään.

– Totta kai täytyy löytää sopivia välejä, jolloin vähän rentouttaa ilmapiriiä, ettei ole liikaa puristamista.

Kanerva on löytänyt mainitsemiaan sopivia välejä yllättävistäkin paikoista. Elintärkeässä Armenia-ottelussa lokakuussa Kanerva kaivoi vaatekaapin perukoilta päähänsä kulahtaneen lippalakin. Vain kolmea päivää aiemmin Suomi oli hävinnyt rumasti Bosnia-Hertsegovinalle.

Sininen lippalakki oli pelaajien ja katsojien silmissä huvittava, mutta samalla osoitus Kanervan kentän ulkopuolisesta pelisilmästä. Lippalakista väännettiin vitsiä vielä seuraavanakin päivänä silminnähden rentoutuneessa ilmapiiriissä.

Valmistautuminen onnistui erinomaisesti myös kisapaikan ratkaisseessa Liechtenstein-ottelussa. Suomi otti kovassa painetilassa pelin saman tien haltuunsa, eikä kukaan stadionilla ollut katsoja enää uskaltanut epäröidä.

Tiedonjanoinen mies

Oppiminen ei ole maajoukkueessa pelkästään pelaajien tehtävä. Kanervan puheista huokuu kova halu oppia myös itse.

– Reflektoin omaa toimintaani paljon pelaajien kautta. Kyselen heiltä palautetta harjoituksista ja joukkueen toimintatavoista. Me taustat olemme nimenomaan pelaajien apuna. Se on se lähtökohta. Tämä ei ole kaksijakoinen juttu pelaajien ja valmentajien välillä, vaan me kaikki teemme yhdessä.

Suurimmaksi mentorikseen Kanerva nostaa HJK:ssa häntä pitkään valmentaneen Jyrki Heliskosken.

– Tietenkin lähipiirissä on kavereita, jotka antavat hyvinkin rehellistä palautetta toiminnasta. Valmentajan pitää olla koko ajan oppimishaluinen. On hälyttävää, jos kuvittelee tietävänsä kaiken, Kanerva toteaa.

Markku Kanerva
Mikko Ahmajärvi/Yle

Ulkomaalaisista valmentajista Kanerva nimeää suosikkijoukkuettaan Arsenalia vuosikymmeniä luotsanneen Arsene Wengerin ja italialaisen jalkapallon suurmiehen Carlo Ancelottin.

– Taktisessa mielessä minua innoittavat valmentajat, jotka ovat miettineet, miten jalkapalloa voisi pelata eri tavalla. Luen paljon huippuvalmentajien kirjoja ja ajatuksia.

Mikään ei kuitenkaan voita jalkapallon katsomista. Jos televisiossa on tarjolla mielenkiintoinen ottelu, Kanerva jättää kirjan odottamaan.

Jalkapallo tuntuu todella raksuttavan Kanervan aivoissa lähes koko ajan. Hän katsoo kentälle ja muistuttaa itseään videoklipistä, jonka näki edellisellä viikolla. Saksan 2. Bundesliigassa tuomittiin uuden säännön mukaan rangaistuspotku, kun vaihtopelaaja pysäytti pallon niukasti kentän puolella.

Kanerva toteaa muistuttavansa pelaajia kyseisestä säännöstä, jottei Liechtenstein-ottelussa vain kävisi vahinkoa. Ei tietenkään käynyt.

Kapteeni apuopettajana

Maajoukkueen pelaajat ovat juhlineet EM-karsinnan tärkeitä voittoja kannattajakatsomo Pohjoiskaarteen edessä riehakkaastikin, mutta Kanerva on tyytynyt seuramaan juhlia pääasiassa kauempaa.

– Ilman muuta meikäläisen toiminnassa näkyy, että siellä on tunteita pohjalla. Ennen kaikkea nautin niistä onnistumisista, joita pelaajat meille kentällä tuottavat. Mielestäni jalkapalloon kuuluu tuoda niitä tunteita esille.

Kanervan on vaikea kuvitella korottavan ääntään suuremmin edes pukukopissa, mutta tarvittaessa sekin luonnistuu.

– Totta kai välillä tarvitsee sanoa vähän kovemmin ja kun niin sanotusti kututtaa, niin ehkä se kuuluu kopissakin välillä. Valmentajan täytyy miettiä, miten esittää sanomansa kaikkein tehokkaimmalla tavalla, Kanerva pohtii.

Markku Kanerva kumiankka
Markku Kanerva kerää työhuoneeseensa kumiankkoja. Kokoelma karttui perjantaina ainakin yhdellä.Tomi Hänninen

Yhden pelaajan rooli Kanervan menestyksessä maajoukkuevalmentajana on kenties ollut muita suurempi. Tim Sparv toimi kapteenina jo vuonna 2008, kun alle 21-vuotiaiden maajoukkue eteni Kanervan johdolla ensimmäistä kertaa ikäluokan EM-kisoihin.

Sama mies on kipparoinut Huuhkajia viime vuodet ja johdattaa valkopaidat myös ensi kesänä historian ensimmäiseen arvokisaotteluun, jos vain pysyy terveenä.

– Olemme luoneet hyvän luottamuksellisen, avoimen ja rehellisen vuorovaikutussuhteen. Pystymme sanomaan mielipiteemme suoraan. Tim on kapteenina loistava esimerkki vastuunkannosta. Hän pitää joukkueen asioista huolta niin kentällä kuin sen ulkopuolella, Kanerva kertoo.

Kanerva lähtee mukaan pieneen leikinlaskuun. Hän on aiemmin kuvannut maajoukkuetta luokakseen, joka tulee leirikouluun. Jos Kanerva on Huuhkajien opettaja, niin mikä on Sparvin rooli luokkahuoneessa?

– Ehkä apuopettaja! Ei se ole pelkästään Timin rooli. Peräänkuulutan paljon sitä, että kaikkien pelaajien pitää ottaa vastuuta. Siihen pyrin näitä pelaajia kasvattamaan, ja viesti on mennyt hyvin perille, Kanerva sanoo.

– Se näkyy pelirohkeudessa, yhtenäisyydessä ja sitoutuneisuudessa. Silloin on jo aika paljon saavutettu, ja on hyvät mahdollisuudet menestyä.

Alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnauksessa pelasi nykymaajoukkueesta Sparvin lisäksi Anssi Jaakkola, Jukka Raitala, Joona Toivio ja Teemu Pukki. Yhtäläisyydet nyky-Huuhkajiin Kanerva tiivistää yhteen sanaan: joukkue.

– Se on hyvä sana. Teemme tällä hetkellä tuolla kentällä selväksi, että sitoudumme, tuemme toisiamme ja kannamme vastuuta. Samoin oli silloin alle 21-vuotiaiden ryhmässä. Me kaikki ymmärrämme, miten voimme pärjätä kovassa kansainvälisessä kilpailussa ja se on nimenomaan joukkueena.

Markku Kanerva Tim Sparv 2009
Markku Kanerva ja Tim Sparv alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa Halmstadissa 2009.EPA

Seurajoukkueet kiinnostavat

A-maajoukkue on ollut iso osa Kanervan elämää 80-luvun puolivälistä lähtien. Pelaajaurallaan puolustajana hän edusti Suomea 59 ottelussa ja viimeisteli yhden maalin Omania vastaan.

– Sen ainoan muistan oikein hyvin! Kulma tuli oikealta, nousin takatolpalta omiin korkeuksiini ja nikkasin pallon sisään. Oli niitä muitakin paikkoja matkan varrella, joten olisihan maaleja voinut enemmänkin tulla, Kanerva naurahtaa.

Kanervan pelaajaura päättyi HJK:n ikimuistoiseen Mestarien liigan lohkovaiheeseen kantaneeseen kauteen 1998. Valmennusura alkoi HJK:n valmennustiimissä vuosina 2001–2002, jota seurasi lyhyt pesti FC Viikingeissä. Vuonna 2004 Kanerva siirtyi Palloliiton leiviin ja on yhä samalla tiellä.

Kanervan tulevaisuus on ensi kesän jälkeen vielä auki, sillä jatkosopimusta Huuhkajiin ei ainakaan vielä ole olemassa. Jotain olennaista maajoukkuevalmentamisesta puuttuu. Kanerva sanoo, että seurajoukkueen valmentaminen kiinnostaa.

– Se on mahdollisesti seuraava etappi. Nautin pukukoppielämästä ja päivittäisestä kenttätyöstä. Olen nauttinut ajasta Palloliitossa, mutta päivittäinen kanssakäyminen pelaajien kanssa tästä puuttuu. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Lähitulevaisuuteen on helpompi katsoa. Jalkapallon EM-lopputurnaus käynnistyy Roomassa ensi vuoden kesäkuun 12. päivä. Kanervan kesäsuunnitelmista puuttuu enää paikka.

– Euroopassa aion olla, mutta tarkaksi paikaksi on useampia vaihtoehtoja. Ennen kaikkea haluan olla valmistautumassa Huuhkajien kanssa EM-kisoihin.

Mahdollista on toki sekin, että Suomi pelaisi kesäkuun 12. päivä EM-kisojen avausottelussa Italiaa vastaan. Ja nimenomaan "Riven" johdolla.

Lue myös:

Katso Yle Urheilun erikoislähetys: Huuhkajien tunnelmat historiallisen voiton jälkeen

Suomi selätti vuosikymmeniä kestäneen kirouksen – "Markku Kanerva on todellinen taktiikkanero"

Kapteeni Sparv sai olla ensimmäinen, joka johdatti joukkonsa arvokisoihin: "Se tuntuu aivan loistavalta"

Huuhkajien valmentajamaestro soperteli onnellisena – muisti edesmennyttä Pertti Alajaa

Antti Muurisella oli joukkueessaan Jari Litmanen ja Sami Hyypiä – nyt hän kertoo, miksi Markku Kanerva onnistui viemään maajoukkueen arvokisoihin ja hän ei

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat