Suora

  • Jääkiekon EHT-turnaus, Venäjä - Tshekki
  • Urheiluruutu
  • Freestylen MC: Thaiwoo, parikumpareet

Kommentti: Huuhkajat opetti paatuneelle kyynikolle, että aina on toivoa

Kun Kansojen liiga alkoi syyskuussa 2018, hitaampikin huomasi, että jotain oli tapahtunut Suomen miesten jalkapallomaajoukkueelle, kirjoittaa Yle Urheilun Joonas Kuisma.

Suomen miesten jalkapallomaajoukkue
Huuhkajat juhlii
Suomen jalkapallomaajoukkue on oppinut voittamaan puolessatoista vuodessa.Tomi Hänninen

Jalkapalloilija Sergei Eremenko teki reilut puolitoista vuotta sitten rohkean ratkaisun. Suomen nuorisomaajoukkueet läpipelannut keskikenttämies ilmoitti edustavansa jatkossa Venäjää. Kirjoitin aiheesta kommentin, jossa kehuin Eremenkon kunnianhimoa. Päästessään mahdollisesti Venäjän A-maajoukkueeseen Eremenko voisi haaveilla jalkapallon arvokisoista. Huuhkajilla toivoa ei ollut, väitin.

Sittemmin Eremenko on pelannut keskinkertaisen kaudenpuolikkaan Seinäjoen Jalkapallokerhossa. Suuriin saavutuksiin Venäjän maajoukkueessa on hurja matka, vaikkei 20-vuotiaan jalkapalloilijan suhteen luovuttaa kannatakaan.

Mutta mitä onkaan tapahtunut Suomen jalkapallomaajoukkueelle 1,5 vuodessa! Kirjoittaessani kommenttiani Huuhkajat oli pohjalla. Edeltävät MM-karsinnat olivat menneet Hans Backen alaisuudessa täysin reisille. Vuosina 2015–2017 Suomella oli ollut 19 pelin jakso, jonka aikana se oli voittanut vain kerran. Johtavat pelaajat, kapteeni Niklas Moisander, Perparim Hetemaj ja Kari Arkivuo olivat lopettaneet maajoukkueuransa, vaikka hyviä pelivuosia olisi ollut vielä lukuisia jäljellä. Tähtipelaaja Roman Eremenko oli kärähtänyt kokaiinista. Huuhkajat näytti ulospäin vitsiltä – rupusakilta, jossa ei edes haluttu pelata.

Erikseen ei tarvinnut muistuttaa, ettei joukkue ollut läpäissyt arvokisakarsintoja 32 yrityksellään 80 vuoden aikana. Olo oli kuin baseballjoukkue Boston Red Soxin kannattajalla ennen vuoden 2004 World Seriesin voittoa, joka katkaisi 86 vuoden kuivan putken. Joukkueen täytyi olla kirottu!

Markku Kanerva
Kanerva on takonut Huuhkajille realistisen pelitavan.Tomi Hänninen

Oli helppoa nähdä pelkkä pinta ja faktuaaliset tulokset. Paljon vaikeampaa oli nähdä merkkejä muutoksesta, joka oli alkanut. Markku Kanerva oli ottanut maajoukkueen valmennettavakseen joulukuussa 2016 Backen potkujen jälkeen. MM-karsintojen loppu oli sujunut tulosten suhteen positiivisesti. Suomi oli pystynyt voittamaan Islannin ja Kosovon sekä pelaamaan Kroatian ja Turkin kanssa tasan. Sen jälkeen Huuhkajat katosi vuodeksi tutkalta, kun se pelasi panoksettomia mutta voitollisia maaotteluja Jordanian, Maltan ja Viron kaltaisia maita vastaan.

Kun Kansojen liiga alkoi syyskuussa 2018, hitaampikin huomasi, että jotain oli tapahtunut. Kanerva oli takonut Huuhkajille realistisen pelitavan: kollektiivisesti prässäävän ja puolustavan 4–4–2:n, jonka laidoilla ja kärjessä oli hurjaa juoksunopeutta. Johtavien pelaajien lopettaminen oli antanut keskikaistalla tilaa uusille johtajille. Kansojen liigassa syntyi Suomen luja ydin: Paulus Arajuuren ja Joona Toivion muodostama topparipari. Samalla tapahtui kaksi kehitysloikkaa, joiden yhtäaikaisuus oli ensisijaisen tärkeää Huuhkajien nousulle. Keskikenttäpelaaja Glen Kamara ja hyökkääjä Teemu Pukki nousivat kansainväliselle huipulle. Maajoukkueessa he löysivät ominaisuuksiaan täydentävät tutkaparit Tim Sparvista ja Jasse Tuomisesta.

Kun Jukka Raitala ja Albin Granlund pystyivät vielä paikkaamaan oikean laitapuolustajan tontilla legendaarisen “Arki-Kari” Arkivuon, päävalmentaja Kanervalla oli käsissään hyvin harjoitettu avauskokoonpano, jossa ei ollut selvää heikkoa lenkkiä. Jokainen tiesi roolinsa eikä kenenkään rooli ollut liian suuri suhteessa omaan kompetenssiinsa. Huuhkajien vahvuus, tiivis ja nöyrän työteliäs joukkuepeli ilman suuria egoja, oli nyt sama kuin muilla menestyneillä suomalaisilla maajoukkueilla: Leijonilla ja Susijengillä.

Lukas Hradecky
Huuhkaja-kapteeni Lukas Hradecky (keskellä) on ollut väkevä tunnelmanluoja joukkueessa.Tomi Hänninen

Neljä peräkkäistä voittoa Kansojen liigassa, ikimuistoisimpana vajaan kymmenentuhannen suomalaisfanin tukema festivaali Tallinnassa, synnytti positiivisen kierteen. Maalivahti Lukas Hradecky oli täydellinen johtava pelaaja pitämään positiivista kierrettä yllä ja samalla synnyttämään ilmiötä. Bundesliiga-koppari on kentällä rautainen ammattilainen, mutta viheriön ulkopuolella rento ja hyväntuulinen tunnelmanluoja. Hradecky nautti Pohjoiskaarteen huudattamisesta – ja parista kolmesta oluesta voiton jälkeen. Maalivahtiin henkilöityi Huuhkajien uusi ilme, jota vuosikymmeniä joukkuetta kannattaneet eivät voineet uskoa todeksi. Huuhkajat luotti itseensä eikä sortunut paineiden alla otteluiden loppuhetkillä kuten monet edeltäjänsä.

Kansojen liigaa seuranneiden EM-karsintojen tilanteen tietää lähes jokainen Suomen kansalainen. Huuhkajat on yhden Liechtenstein-voiton päässä historiansa ensimmäisistä jalkapallon arvokisoista: vuoden 2020 Euroopan-mestaruuskilpailuista. Jos tv-sarja Pasilan ennustus Liechtenstein-pettymyksestä ei toteudu ja Huuhkajat vihdoin pääsee EM-kisoihin, kuuluu saavutus jokaiselle suomalaiselle jalkapalloihmiselle, myös meille toivonsa menettäneille, satunnaisseuraajille ja voittajan vankkureihin hypänneille. Tosiuskovaisia futisfundamentalisteja se saattaa ärsyttää, mutta siinä kuuluisassa jalkapalloyhteiskunnassa on tilaa jokaiselle. Torilla tapaaminen on hauskempaa, kun kaikki ovat mukana.

Jälkikäteen ajateltuna suurin virhe, jonka kommentissani viime vuoden maaliskuussa tein, ei koskenut Sergei Eremenkoa tai Suomen jalkapallon A-maajoukkueen tuloksellista aallonpohjaa. Virheeni koski elämää itsessään. Erehdyin pessimismin ja kyynisyyden valottomalle taipaleelle, jonka varrella ei näkynyt mahdollisuuksia – vain uhkia, kiusauksia ja vaivoja. Sitä tietä ei ollut rakennettu sukupolvien unelman sileälle asfaltille, vaan pelkuruuden kinttupolulle, jonka päässä häämötti suurimpana nähtävyytenä Unkari-tasapelin angstien raunio, jota koristivat kultaisen sukupolven lohkeilleet patsaat.

Huuhkajat ohjasi eksyneen taas positiivisuuden tielle, jolla pätevät urheilun normaalit lainalaisuudet prosessista, työstä ja niistä seuraavista tuloksista. Huuhkajat muistutti, että viimeisenä kuolee toivo.

Ei, ei sittenkään.

Huuhkajat opetti, että aina on toivoa.

Korjattu 11.11.2019 kello 9.48: Hradecky ei ollut Kansojen liigassa Suomen kapteeni, vaan kapteeni oli jo tuolloin Tim Sparv.

Lue myös:

Huuhkajat tavoittelee historiallista arvokisapaikkaa tällä ryhmällä – loukkaantumisista kärsineet Sparv ja Arajuuri mukana: "Toivoa on, että he ovat käytettävissä"

Huuhkajien Qatarin-leiriä kritisoitiin alkuvuodesta – missä EM-kisoihin matkalla oleva joukkue leireilee talvella? ”Tilanne on vielä auki”

Huuhkaja-fanien EM-kisaliput saattavat olla kiven alla – Palloliitto toppuuttelee innokkaimpia: "Ei kannata vielä varata hotelleja"

Huuhkajien historiallinen EM-kisapaikka toisi Palloliitolle muhkean miljoonapotin: "Uskon, että koko buumi sataa suomalaisen jalkapallon laariin"

Asiantuntija hehkutti Huuhkajien kasvojen pesua – teki tärkeän huomion tulevaisuutta ajatellen: "Ei vain yhdentoista pelaajan joukkue"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat