Suora

  • Ratsastuksen maailma
  • Elävä arkisto esittää
  • Viimeistä viedään

Ei hyvää päivää! Tällä kertaa Änärikirjeen hampaisiin joutuvat viikon kohupotkut ja sarjan huonoimmat pelaajasopimukset

Nyt voit kuulla NHL:n sisäpiirijutut kerran viikossa suoraan uutisten lähteeltä! Tilaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtajan Tommi Seppälän Änärikirje sähköpostiisi.

NHL
Ylen NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä
Kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikottain NHL:n kuumimmista puheenaiheista.Ian McCausland

And to discriminate only generates hate – And when you hate then you're bound to get irate

Madness is what you demonstrate – And that's exactly how hate works and operates

Man, we gotta set it straight – Take control of your mind and just meditate

And let your soul just gravitate – To the love, so the whole world celebrate it

Tervetuloa yhdysvaltaisen hiphop/pop-yhtye The Black Eyed Peasin saattelemana viikoittaisen Änärikirjeen pariin, rakkaat jääkiekon ystävät. Tänään puhutaan – kerrankin – kunnolla asiaa muun muassa suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta. Siksi halusin valita sisääntulosanoiksi räppäri Will i Am’in vuosituhannen alusta mieleen jääneet sanat vihapuheesta.

Don Cherry
Don Cherry on Kanadan tunnetuimpia henkilöitä.Jonathan Kozub/Getty Images

Kanadassa on kuohunut muutaman edellispäivän aikana siihen malliin, että ensin otamme kiinni Don Cherryyn.

Don Cherry on noin neljänkymmenen vuoden ajan televisiossa asiantuntijana toiminut entinen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja. Kun puhumme Don Cherrysta, puhumme yhdestä suurimmista kanadalaisista – jääkiekon osalta todennäköisesti suurimmasta Wayne Gretzkyn jälkeen.

Cherry on ollut osa legendaarista Hockey Night in Canada -lähetystä neljän vuosikymmenen ajan. Kodeissa läpi Kanadan on vuosikymmenien ajan pysähdytty lauantai-iltaisin kuuntelemaan, mitä vahvoista mielipiteistään tunnetulla Cherrylla on tällä kertaa mielenpäällä.

Sunnuntaina yksi merkittävä aikakausi kanadalaisessa jääkiekossa päättyi, kun Cherry erotettiin tehtävistään.

Haluatko NHL:n sisäpiirijutut viikottain suoraan sähköpostiisi? Tilaa Tommi Seppälän Änärikirje. (siirryt toiseen palveluun)

Cherryn lauantaina esittämät rasistiset kommentit olivat monikulttuurisuudestaan ja suvaitsevaisuudestaan tunnetuille kanadalaisille liikaa. Don Cherryä lukuun ottamatta kaikki osalliset ovat pyytäneet lauantain mauttomuuksia anteeksi. Jo 85 vuoden ikään yltänyt Cherry ei kuitenkaan ole aikeissa perääntyä.

Kohu Kanadassa aiheen ympärillä on ollut valtava.

Silti liikuttavuuteen asti on ollut kertakaikkisen upeaa huomata, miten yhtenäisenä rintamana kanadalaiset ovat tuominneet Cherryn halpamaisen hyökkäyksen maahanmuuttajia kohtaan. Joukkueesta toiseen, pelaajasta ja valmentajasta toiseen, kaikki ovat tuoneet selkeästi esiin, ettei minkäänlaiselle vihapuheelle ole Kanadassa vuonna 2019 tilaa.

Cherry sai lopulta, mitä tilasi.

On suoranaista tyhmyyttä kuvitella, että vuonna 2019 televisioissa voi kutsua maahanmuuttajia alistavasti termillä ”You people”. Yksikään pieni maahanmuuttajataustainen jääkiekkoilijan alku ei esimerkiksi ole kenellekään You people. Cherry tullaan aina muistamaan ksenofoobikkona, joka yritti sulkea jääkiekko-oven jokaiselta, joka ei mahtunut hänen kapeaan maailmankatsomukseen.

Esimerkiksi eurooppalaisista jääkiekkoilijoista Cherry puhui 70–80-luvulla todella halpamaiseen sävyyn. Cherryn mukaan mitäänsanomattoman pehmeät eurooppalaiset olivat Kanadassa vain ryöstämässä paikallisilta nisun suusta. Vielä tällä vuosikymmenellä Cherry oli naistoimittajia vastaan – näillä ei ollut kanadalaisveteraanin mukaan mitään asiaa NHL-joukkueiden pukuhuoneisiin.

Cherry on ollut todella ristiriitainen hahmo Kanadassa.

Toisaalta legenda ja ikoni, toisaalta monin paikoin lajiväen keskuudessa suuresti inhottu rasisti ja sovinisti. Cherry on kuitenkin istunut kansakunnan kaapin päällä siihen malliin, että moni laji-ihminen on pitänyt tähän asti suunsa kiinni. Nyt moni on aukaissut sen ja kollektiivinen viesti on joka puolelta samanlainen: mikä siinä kesti?

Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseen, mutta niiden julkituomisen kanssa täytyy osata aikuisten ihmisten olla fiksuja 2020-luvulla. Cherryn kommentit olivat vastenmielinen esimerkki joko silkasta typeryydestä tai silmittömästä ylimielisyydestä. Molempi pahempi.

Vaikka selkkaus Don Cherryn ympärillä oli ikävä, voittajana maaliin saapui laji nimeltä jääkiekko ja maa nimeltä Kanada. Kollektiivinen reaktio Cherryn töksäyttelyihin oli fantastinen osoitus paitsi jääkiekkoperheen arvoista, myös kanadalaisten kansanluonteesta.

Urheilun ja jääkiekon tulee yhdistää, ei jakaa ihmisiä leireihin. Itseäni tuohduttaa voimakkaimmin, että tällaisia arvoja tarjotaan esimerkiksi pienille lapsille – tai se, jos yksikin maahanmuuttajataustainen pikkulapsi saa pahan mielen, koska kokee olevansa tällaisten ulostulojen kautta omassa ympäristössään kakkosluokan kansalainen.

Eikä tämä tavatonta ole Suomessakaan.

Suuri ja mahtava Juhani Tamminen linjasi viisi vuotta sitten – elimme jo 2010-lukua – eräässä paneelikeskustelussa liittyen seksuaalivähemmistöihin, että ”jääkiekko on maskuliininen laji, missä ei pikkuhiirulaisiin (seksuaalivähemmistöihin) törmää”.

Miten kukaan voi missään koskaan edes vahingossa lipsauttaa suustaan jotakin näin törkeää?

Tällaiselle puheelle on oltava urheilussa ja yhteiskunnassa ylipäätään nollatoleranssi nyt ja aina.

Joonas Korpisalo juo maalillaan vettä.
Joonas Korpisalo joutuu opettelemaan kärsivällisyyttä ja pitämään hermonsa kurissa.All Over Press

Puheenaihe nyt

”Hey Kettle, it’s John, you’re black!”

Pata kattilaa soimaa ja sillä tapaa, kuuluu yllä olevan tekstin suomennos. Columbuksen suomalaismaalivahti Joonas Korpisalo nousi otsikoihin Pohjois-Amerikassa maanantaina, kun päävalmentaja John Tortorella päätti vaihtaa yllättäen pelaavaa maalivahtia tiistain Montreal-otteluun.

Korpisalo, jonka oli tarkoitus pelata kolmen ottelun vieraskiertueen kaikki pelit, joutui penkille rangaistukseksi Colorado-ottelun käytöksestään. Korpisalo paiskoi mailaansa 2–4-tappioon päättyneessä ottelussa parikin kertaa ja kertaalleen hän paiskasi kiekon toisen päähän kaukaloa.

Eikä temperamentistaan etenkin nuoruusvuosinaan tunnettu Korpisalo ollut asialla ensimmäistä kertaa. Maila sai kyytiä pari viikkoa sitten myös Philadelphiassa, missä 4–1-johtoasema vaihtui 4–7-tappioksi. Tuolloin päävalmentaja Tortorella oli tehnyt jokerikasvatille selväksi, että mailaa ei enää paiskota.

Ja kun maltti jälleen lauantaina petti, seurauksena oli rangaistus.

Toisaalta valmennusta on helppo ymmärtää – tunteita saa näyttää, mutta ei pelivälineestä voi joka ottelussa takkapuita tehdä. Silti on jotenkin hauskaa, että juuri Tortorella toimii pelaajille poliisina liittyen ylikuohuneisiin tunteisiin. Valmentaja, joka on yrittänyt erätauolla vastustajan pukuhuoneeseen tappelemaan vastustajan valmentajan kanssa ynnä muuta.

Kuinka monesti Tortorella on ajautunut sanaharkkaan toimittajan kanssa? Viisikymmentä? Kuinka monta kertaa Tortorella on moukkamaisella käytöksellään – tunnekuohuissaan – ilman syytä loukannut töitään tekeviä toimittajia? Viisikymmentä? Juuri tässä joukkueessa voisi kuvitella tunteiden näyttämisen olevan sallittua.

Vaikka kohtuutta meuhkaamisessa sopiikin Korpisalolta odottaa, häntä on myös helppo ymmärtää.

Torjuntaprosentti 89,5 ja päästettyjen maalien keskiarvo 3,13 eivät ole sitä, mitä suurin odotuksin sopimuskauteen lähtenyt helsinkiläinen on toivonut. Niskassa on kovat paineet todistaa kyvyt pelata NHL:ssä aloittavana maalivahtina ja pelaajalla tietenkin kova halu onnistua. Eivätkä tilastot edes kerro koko totuutta Korpisalon tekemisestä.

Esimeriksi Coloradossa Korpisalo pelasi upean ottelun, vaikka tilastoihin tappio merkattiinkin. Korpisalolla on ollut heikot hetkensä, mutta myös hyvät, vaikka se ei aina ole näkynyt tilastoissa. Ja kun hyvätkään otteet eivät välillä merkittävästi heikentyneen joukkueen takana riitä, jokainen ymmärtää, että urheilijalla saattavat välillä tunteet kuumeta – sitä turhautumiseksi kutsutaan.

Totuus tästä kaikesta löytyy puolivälistä. Tuntea saa ja pitää, mutta niiden näyttämisen kanssa on oltava fiksumpi.

Selvää kuitenkin on, että jos Columbuksen maalivahtiosasto oli kauden alla suuri kysymysmerkki, niin sitä se on edelleen.

Korpisalon itsensä kannalta harmittavaa oli, että selkkauksesta tuli julkinen. Lahjakas suomalaisveskari antoi Montrealissa kommentit asiaan liittyen paikalla olleelle medialle, mutta oli muuten haluton tekemään asiasta enää yhtään isompaa numeroa. Eikä siitä tarvitsekaan tehdä. Eteenpäin.

Nashvillen NHL-pelaajat lämmittelevät jalkapalloilemalla.
Nashvillen NHL-pelaajat lämmittelevät jalkapalloilemalla.

Huuhkajat goes NHL!

Koska Suomen miesten jalkapallomaajoukkue on etenemässä perjantaina ensimmäistä kertaa koskaan lajin arvokisoihin, otin asiakseni kysellä tiistaina Nashvillen kopista, millaista roolia jalkapallo näyttelee – tai on näytellyt – elantonsa pitkään jääkiekosta saaneiden urheilijoiden elämässä.

Kuten tavallista, lähes kaikilla kotimaisilla NHL-pelaajilla on jonkinlainen jalkapallotausta. Poikkeuksen tähän tekee Predators-maalivahti Pekka Rinne, joka tiedetään pesäpallomieheksi. Rinne pelasi kansallispeliä – pesäpallo on Suomen kansallispeli, ei jääkiekko! – Kempeleen Kirin riveissä.

– Mulla ei ole kauheasti jalkapallotaustaa, vaikka pidän kovasti jalkapallosta. Meillä on Kempeleessä sellainen seura kuin Sarkkirannan Ajax, mutta itse en pelannut siinä, Rinne nauraa.

Rinteen joukkuetovereista Juuse Saros pelasi nuorena jalkapalloa Hämeenlinnassa ja Miikka Salomäki Pattijoella, nykyisessä Raahessa. Keskikentällä pelannut Salomäki pelasi 15–16-vuotiaaksi asti jalkapalloa ennen kuin jääkiekko vei voiton. Salomäen vierellä Pattijoen Tempauksen keskikentällä pelasi muuten muuan Joonas Donskoi.

– Olin sellainen koko kentän raataja, hyökkäyksissä aina mukana, mutta myös ensimmäisenä puolustamassa. Tykkään seurata jalkapalloa, mutta ehkä se nyt täällä jenkeissä asuessa on hieman jäänyt. Olen kuitenkin Huuhkajien pelejä katsellut, Salomäki sanoo.

Sarokselta ja Salomäeltä suosikki-Huuhkajat putoavat kuin apteekin hyllyltä.

– Ainakin Paulus Arajuuri, siinä on mies, joka vetää tunteella. Tietenkin myös Teemu Pukki ja Lukas Hradecky ovat jääneet mieleen, Saros linjaa.

– Tosi moni jätkä on pelannut todella hyvin. Tietenkin, kun on mennyt noin hyvin, niin kaikki siellä on hyvin pelanneet. Pukki tietenkin selkeä valinta tähän. Glen Kamara on mun mielestä ollut tosi hyvä, hän on todella fiksu pelaaja, Salomäki komppaa.

Vaikka Predatorsin suomalaisnelikon arjen täyttää jääkiekko, myös jalkapallolle on aikaa. Jalkapallo on edelleen suosittu lämmittelymuoto otteluiden alla. Nashvillen suomalaisista jalkapalloringissä ovat kaikki muut paitsi Rinne, joka omien sanojensa mukaan vanhana miehenä joutuu lämmittelemään omia paikkojaan nykyään aiempaakin huolellisemmin, eikä aikaa futikselle jää.

Rinne kuitenkin paljasti, että Saros, Salomäki ja Mikael Granlund löytyvät kaikki jalkapalloringistä.

– Uskon, että Härkä (Salomäki) on hyvä siellä, hän on aika taitava, Rinne sanoo.

– Me olemme kaikki aika erilaisia pelaajia. Yritän olla sellainen, etten hanki vihollisia, annan kaikille helppoja palloja, taistelen ja uhraudun siellä. ”Härkä” on sitten aika toisenlainen, kaikki muut ovat aina häntä vastaan siellä. Siellä on välillä vähän sellaisia kyseenalaisia juttuja, Saros nauraa.

Myös Salomäkeä naurattaa.

– Se on vähän sellaista järjetöntä räiskimistä se peli. Ei ole kovin paljon taitoa. Vähän riippuu aina, että kenen kanssa menee vääntämiseksi. Yleensä siellä toisella puolella on (Roman) Josi, (Nick) Bonino ja (Mattias) Ekholm, riippuu vähän kerrasta, Salomäki hymyilee.

Lopuksi Rinne toivoo suomalaisen jalkapallokulttuurin vain kasvavan.

– Onhan tämä mieletön tilanne, tätä on odotettu niin kauan. Ja varmasti Suomessa on tilaa ja tilausta, että futis tulisi vielä isommaksi. Uskon, että Huuhkajien menestyksellä on tähän suuri merkitys. Toivotaan nyt, että jätkät hoitavat homman kotiin.

Sami Vatanen laukoo
Sami Vatanen paljasti Änärikirjeelle hyvän vireensä salaisuuden: piilolinssit.All Over Press

Suomi-nurkka

Suomi-nurkassa otetaan tarkastelun alle New Jerseyn Sami Vatanen, joka vieraili sunnuntaina New Jerseyn kanssa Vancouverissa.

Vatanen ei Devilsin 2–1-voittoon päättyneessä ottelussa pelannut, koska sai joukkueen edellisessä ottelussa aivotärähdyksen. Aivotärähdykset ovat aina vakavia, mutta Vatasen tapauksessa se herätti erityisesti huomiota, sillä edellisestä tällistä ei ollut aikaa vuottakaan. Ja viime talvena aivotärähdysoireet kiusasivat JYP-kasvattia piinaavan pitkään.

Näyttää, että Vatanen selvisi tällä kertaa säikähdyksellä. Hallin käytävällä pyöri ennen iltapäiväottelua hyväntuulinen ja rento suomalaispuolustaja, joka vakuutti pääkopan olevan kunnossa. Vatanen lepäsi kuitenkin vielä, kun New Jersey kohtasi Suomen aikaa torstaiaamuna Ottawan.

Sami Vatanen on aina hauskaa seuraa ja yksi niistä kotimaisista NHL-pelaajista, joka ei ole koskaan huonolla tuulella, eikä jyväskyläläinen pettänyt tälläkään kertaa. Erinomaisesti kauden aloittaneen Vatasen juttupankista löytyi taas jotakin pientä, mille sai nauraa.

Vatanen, joka teki menneellä kaudella 50 ottelussa neljä maalia, on yltänyt tällä kaudella samaan viidessätoista ottelussa. Jos velmua Devils-pakkia on uskominen, sattumasta ei ole kyse. Vatanen nimittäin paljasti ottaneensa piilolinssit käyttöön ensimmäistä kertaa koskaan peleihin Vancouver-otteluun lokakuun 19. päivä.

– Aloin yhtäkkiä nähdä. Neljässä seuraavassa pelissä syntyi 3+1, Vatanen nauroi makeasti.

Vatanen on muutenkin mielenkiintoinen pelaaja tällä kaudella. Parhaaseen ikään jääkiekkoilijana tullut Vatanen, 28, pelaa sopimuksensa viimeistä vuotta, joten vaihtoehtoja on ainakin muutamia. Jatkosopimus voi syntyä jo kauden aikana tai vasta tulevana kesänä.

Toisaalta myös pelaajakauppa on vaihtoehto, jos Devils ei näe yhteistä tulevaisuutta suomalaisen kanssa. Pelaajakauppa voisi tulla kyseeseen etenkin, jos Devilsin pudotuspelimahdollisuudet karkaavat aikaisessa vaiheessa, ja siltä juuri nyt näyttää.

Ymmärrykseni mukaan Vatanen itse olisi valmis neuvottelemaan jatkosopimuksesta vaikka jo kauden aikana. Anaheimista itärannikolle pari vuotta sitten kaupattu puolustaja on viihtynyt Devilsissä erinomaisesti. Vatanen on käsittääkseni ollut tyytyväinen rooliinsa ja näkee joukkueessa suuren potentiaalin tulevina vuosina.

Kuten on tullut monesti todettua, seurataan tämänkin tilanteen kehittymistä tarkkaan kauden edetessä.

Loui Eriksson kaukalossa.
Loui Erikssonin nykysopimus yksi NHL:n surkeimmista värväyksistä.All Over Press

Postilaatikosta

Postilaatikosta raapaistaan esiin tällä viikolla Micken kirje. Kävin pari viikkoa sitten läpi NHL:n parhaita sopimuksia ja Micke halusi nyt tietää, mitkä ovat niitä huonoimpia. Niitä ei rehellisyyden nimissä tarvinnut kaukaa hakea, sillä niitä riittää tässä liigassa yllättävänkin paljon.

Nostetaan tapetille muutama.

Loui Eriksson, Vancouver
Aivan hirvittävä tilanne. Siirtyi Vancouveriin kolme vuotta sitten Bostonista tehtyään siellä viimeisellä kaudella 30 maalia. Kuuden vuoden diili ja kuusi miljoonaa per vuosi. Tehnyt Vancouverille kolmessa vuodessa 32 maalia, kaksi enemmän kuin Bostonille viimeksi yhdellä kaudella. Ei riitä luistelu, ei riitä mikään ja sopimusta jäljellä kaksi vuotta. My god!

Milan Lucic, Calgary
Lucic ei ole tätä nykyä edes NHL-pelaaja. Hidas, kankea ja heikko viimeistelemään. AHL-tason jätkä rasittaa Flamesin palkkakattoa 5,25 miljoonalla vuodessa vielä kolmen ja puolen vuoden ajan. Ei hyvää päivää, kuten nykynuoret tapaavat sanoa.

Brent Seabrook, Chicago
Kamala sopimus, josta Chicago pääsee eroon ainoastaan ostamalla sen ulos. Kolminkertainen Stanley Cup -voittaja ei yksinkertaisesti pysy enää vauhdissa, mutta sopimus on voimassa kesään 2024 peräti 6,875 miljoonan cap hitilla. Karmea tilanne.

Bobby Ryan, Ottawa
Tästä on puhuttu jo vuosia. Ryanin Cap hit on 7,25 miljoonaa vuodessa vielä kahden ja puolen vuoden ajan, mutta mitään ei tapahdu. Kolmen edellisvuoden maalimäärät 13, 11 ja 15. Ja mikä pahinta, kukaan ei halua tätä sopimusta.

Zach Parise, Minnesota
Parisen sopimus on iso piikki Minnesotan persauksessa. Wild tarvitsisi kipeästi tilaa palkkakattonsa alle päästäkseen aloittamaan uudelleenrakennusprojektinsa. Vanhoista jääristä pitäisi päästä eroon, mutta 35-vuotiaan Parisen sopimus on voimassa kesään 2025. Että sillä tavalla. Kaiken päälle diilissä on kaikenlaisen siirtelyn estävä pykälä. Hyvin vedetty!

Äkkiseltään tulevat mieleen lisäksi esimerkiksi Nashvillen Kyle Turrisin ja Buffalon Kyle Okposon diilit. Kummastakaan ei tule seuraamaan mitään hyvää.

Kiitos ystävät rakkaat taas seurasta. Palataan NHL-asioihin jälleen viikon kuluttua. Laittakaa ahkerasti postia tulemaan, niin vastailen niihin suoraan tai kirjeessä. Kiitos, kun olette.

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tommi Seppälän Änärikirjeenä. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin kuulet jatkossa maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä – joka viikko. (siirryt toiseen palveluun)

Lue myös

Kommentti: Joonas Donskoi sai Coloradolta arvoaan rahakkaamman sopimuksen, kiitti ja vastasi huutoon sensaatiomaisella tavalla

Kommentti: Kanadassa kuohuttavat jääkiekkokommentaattori Don Cherryn sanat tv-lähetyksessä – NHL hoiti fiaskon häpeällisen huonosti, vaikka rasismi voitaisiin kitkeä

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat