1. yle.fi
  2. Urheilu
  3. pesäpallo

Puhveli kolmospesällä ja poliisisaattue joka treenimatkalla – suomalainen pesäpallovalmentaja on törmännyt Nepalissa ja Bangladeshissa uskomattomiin tilanteisiin

Mikko Pirhonen on valmentanut syksyn ajan Nepalin ja Bangladeshin pesäpallomaajoukkueita. Lajihistorian 10. maailmancup pelataan Intian Punessa ensi viikolla.

Pesäpallo
Mikko Pirhonen Bangladeshissa pesäpallomaajoukkueen kanssa.
Paikallisista poliiseista koostuva Bangladeshin pesäpallomaajoukkue on saanut syksyllä oppeja Mikko Pirhoselta (kesk.). Mikko Pirhonen

– Aiemmin täällä käynyt Antikaisen “Upi” (Juha) antoi lähtiessä hyvän vinkin, joka on osoittautunut todeksi: et ole koskaan yli viiden minuutin päässä siitä, että pitäisi olla jossain puku päällä.

Mikko Pirhosen tarinoita kuunnellessa suupielet vetäytyvät väkisinkin lähelle korvia. Entinen Superpesis-pelaaja ja pitkän linjan valmentaja lähti syyskuussa matkalle kohti tuntematonta, kun hän tarttui Nepalin pesäpallomaajoukkueen ruoriin.

Joukkue kokoontui Kathmandussa, ja harjoitusleiri järjestettiin Nepalin itäosassa pienessä, 1200 asukkaan kylässä eristyksissä muusta elämästä. 1200 asukasta on alle puolet Vimpelistä, joten tekemistä ei liiemmin ollut.

– Treenasimme kahdesti päivässä ja söimme kolmesti. Joukkue majoittui yhdessä tilassa ja minulla oli perhemajoitus sekä oma talo. Tutustuimme hyvin pelaajien kanssa, sillä eipä kylällä juuri muuta tekemistä ollut kuin lyödä korttia ja viettää aikaa.

– Meikäläinen totta kai pyydettiin jokaiseen taloon ja kylään kertomaan pesiksestä sekä Suomesta, Pirhonen muistelee Yle Urheilulle puhelimitse Bangladeshin pääkaupungista Dhakasta.

Miten Pirhonen oikein sitten päätyi Aasiaan? Ylempänä mainittu Juha Antikainen oli pitkään mukana Manse PP:n toiminnassa, ja nyttemmin hän vaikuttaa edelleen Pesäpalloliitossa. Antikaisen kontaktit Aasiaan ovat kunnossa, hän kysyi kiinnostusta ja viime kaudella Manse PP:n Superpesikseen nostaneen joukkueen kakkospelinjohtajana toiminut Pirhonen, 38, vastasi kyllä tietämättä, mihin oikeastaan oli lähdössä ja oliko se edes käytännössä mahdollista.

– Tarkoitus oli lähteä jo viime vuodenvaihteessa, ja haimme valtionrahoitusta, jotta olisin voinut liikkua Aasiassa pesäpallon suurlähettiläänä kolmen kuukauden ajan. Viimeisessä vaiheessa hanke kuivui kasaan, mutta loppukesästä “Upin” kautta avautui mahdollisuus lähteä Nepaliin valmistamaan joukkuetta maailmancupiin.

– Nuoruudessani tällainen olisi tuntunut täydeltä utopialta, mutta täällä sitä ollaan oltu.

Puuttuuko sisältö?

Ylen artikkeleiden yhteydessä voidaan näyttää sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä. Tarkistamalla evästeasetuksesi alta olevasta linkistä voit vaikuttaa näkemääsi sisältöön sivuillamme.

Katso sisältö Twitterissä

Nuori Nepal

Ensi viikolla Intian Punessa alkavaan, järjestyksessään kymmenenteen pesäpallon maailmancupiin syksyn ajan valmistautunut Nepalin maajoukkue koostuu nuorista pelaajista, ja joukkueessa on vain yksi yli 20-vuotias.

Lähtökohdat olivat monien kohdalla melko heikot, vaikka mailapelikulttuuria maasta löytyykin.

– He ovat käytännössä B-juniori-ikäisiä, ja heidän kanssaan lähdettiin katsomaan, mitä osataan ja mitä ei osata. He osoittautuivat motivoituneeksi ja fiksuksi ryhmäksi, ja urheilullisesti he saivat sen vajaan parin kuukauden aikana juonen päästä kiinni. Olen aidosti tosi ylpeä siitä, mitä saimme siellä aikaan.

Mikko Pirhonen Nepalissa.
Yhteiskuvat ovat olleet haluttuja. Vaalea suomalainen pesäpallon opettaja on ollut eksoottinen näky.Mikko Pirhonen

Pesäpallo on levinnyt Suomesta Intiaan ja lähimaihin esimerkiksi Youtuben kautta. Pirhosen mukaan ulkopeliin paikallisilla on hyvät edellytykset.

– Sellainen peruspelikäsitys on hyvä, ja he ymmärtävät, mitä pallopeleissä pitää ylipäätään tehdä. Aika vahvasti se on silti ulkopelijoukkue, sillä lyöntivoima on heikko ja yleinen fysiikka pelaajilla on myös heikkoa.

– Itse olin tällaisena 38-vuotiaana ylipainoisena valmentajana keskivertoa paremmassa kunnossa, jos vaikka tehtiin jotain lämmittelyjä ja muita. Isolla osalla on ongelmia lihaskunnon kanssa esimerkiksi.

Liikaharjoittelua

Kuten odotettua, myös ongelmia ilmeni. Pesäpalloa on vaikeaa pelata, jos ei ole kunnollisia varusteita.

– Rahoituksen ja välineiden kanssa oli ongelmia. Välineiden määrä ja laatu oli järkyttävän heikko, ja jopa sille ryhmälle oli haasteita järjestää harjoituksia. Onneksi sain vietyä mukanani esimerkiksi miesten palloja jonkin verran. Pesiksen mahdollinen kasvukin näillä seuduilla kulminoituu siihen, miten välineitä saadaan.

– Mailat maksavat sen verran, että ne tuntuvat jo suomalaisenkin lompakossa. Jos tuotantoa saadaan Aasiaan, se voi vaikuttaa. Intiassahan yritetään valmistaa jo välineitä, ja räpylät ovat jo jonkinlaisia. Mailojahan he eivät ole osanneet tehdä alkuunkaan.

Paikallisten ymmärrys pesäpalloharjoittelusta oli myös sangen kummallinen suomalaiseen makuun.

– Ohjelma ja aikataulu, mikä harjoitusleirille oli luotu, oli hämmentävä. Käytännössä kolmen ihmisen muodostaman liiton puolelta odotettiin ja edellytettiin, että harjoittelua on seitsemän tuntia joka päivä ilman lepopäiviä. He sanoivat, että jos jätkiltä loppuu virta, se johtuu siitä, että asenne ei ole riittävä. Itselläni on vähän erilainen ajatusmalli näin valmentajan näkökulmasta, Pirhonen hymähtää.

– Muutin harjoitussuunnitelmaa aika radikaalisti, sillä poikien kropat kipeytyivät lajiharjoittelussa ja alkoi syntyä esimerkiksi heittokäden vammoja. Pääsimme kuitenkin vähän eteenpäin siinä.

Mikko Pirhonen otettiin lämmöllä vastaan Nepalissa.
Pirhonen sai vilpitöntä kiitosta työstään Nepalissa.Mikko Pirhonen

Dhakan poliisit

Pirhosen siirryttyä Nepalista Bangladeshiin lokakuun lopulla tilanne muuttui merkittävästi. Dhakassa pesäpalloa pelaavat lähinnä vain poliisit, jotka saavat käyttää työaikaansa erilaisten mailapelien, kuten kriketin, baseballin, softballin ja pesäpallon pelaamiseen. Viime viikot Pirhonen on valmentanut nuorten sijaan aikuisia.

– Bangladeshissä keski-ikä on 25:n molemmin puolin, ja he ovat poliiseja hyvässä fyysisessä kunnossa. Maa on Aasian puolustava mestari ja todennäköisesti ainakin fyysisiltä ominaisuuksilta kovin näistä tämän alueen maista. Taktisilta ominaisuuksilta joukkue on tosin ihan nolla.

– Koko maan pesisprojekti perustuu näihin poliisitaustoihin. Poliiseilla ei hommat niin sanotusti paina. Heitä on ihan hemmetisti, mutta ei heillä mitään tekemistä vaikuta olevan, Pirhonen nauraa.

Tästä videosta voi katsoa (siirryt toiseen palveluun), miltä Dhakan kentillä meno on näyttänyt.

Joensuulaislähtöinen Pirhonen valmentaa maailmancupissa Nepalia, ja hän odottaa pelejä mielenkiinnolla.

– Bangladeshissa ollaan fysiikassa edellä, mutta saimme tietynlaisissa laboratorio-olosuhteissa Nepalissa luotua ulkopelikuviot sellaisiksi, joita opetetaan pikkujunnuille Suomessa. On jännä nähdä, miten paljon kurotaan eroa muihin kiinni sillä, että on harjoiteltu etenemistä ja vaikka näpyjen käyttämistä.

Koska Pirhonen on tekemisissä poliisien kanssa päivittäin, se on näkynyt myös hänen kohtelussaan. Kookas ja vaalea suomalaisvalmentaja on arvostettu henkilö Dhakassa.

– Minulla on kaksi pelaajaa tästä joukkueesta, joiden tehtävä on ollut turvata turvallisuuteni. Sen verran sain puhuttua, että he eivät tässä hotellin ovella odota koko aikaa. Piti käydä keskustelu, että saanko liikkua missään ilman henkivartijoitani, jotka eivät taida muuta tehdäkään.

– Hyväähän he tarkoittavat, mutta ei täällä nähdäkseni mitään turvallisuusuhkaa ole. Dhakan alue tosin on tietenkin tosi karu, ja täällä näkee ihmiselämän ihan koko kirjon.

Voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana kasvaneella Suur-Dhakan alueella asuu arvioiden mukaan jo yli 20 miljoonaa asukasta, ja kaupunki on yksi maailman tiheimmin asutuista. Jokaisella neliökilometrillä asuu yli 23 000 ihmistä, joten liikkuminen paikasta toiseen on työlästä. Myös siihen on saatu apua poliiseilta.

– Tämä on aivan täyttä kaaosta, jos yrität mennä johonkin. Kaikki ajoneuvot painavat täällä teillä, kun ei ole mitään raitiovaunuja, metroja tai junia. Hotellini on järjestetty aika läheltä poliisien keskusta, jossa harjoitellaan, mutta minulla on treeneihin ja takaisin moottoripyöräpoliisin kuljetus, koska muuten siihen menisi aikaa millä tahansa kulkupelillä. Kävellen pääsisi nopeammin. Jos jämähtää ruuhkaan, siinä sitä sitten ollaan.

Pesäpalloa Nepalissa.
Pesäpallo-olosuhteet Nepalissa ovat alkeelliset, mutta paikallisten into oppia on korkealla tasolla.Mikko Pirhonen

Puhveleita ja kansallislauluja

Elämä Nepalissa ja Bangladeshissa on ollut ymmärrettävästi aika erilaista kuin Suomessa, ja tarinoita riittää niin pesäpallokentältä kuin sen ulkopuoleltakin. Pesäpallokenttäkin on vähän lavea termi, sillä aivan aluksi pelikäyttöön tarjotulta kentältä piti häätää moottoripyöräilijät sekä täyttää keskellä kenttää oleva kuoppa.

Pirhonen nostaa esiin monien joukosta muutaman koomisen hetken.

– Eihän täällä muuta olekaan kuin yllättäviä tapahtumia, kun mitään ei kerrota etukäteen. Nepalissa saatettiin koputtaa oveen kesken päiväunien ja kertoa, että viereisen kaupunginjohtaja haluaa tavata. Kun kysyin, paljonko on aikaa, he sanoivat, että auto odottaa pihalla. Siitä sitten taas palomiehenä puku päälle välittömästi ja kertomaan, millaista Suomessa on.

– Nepalissa kentän laidoilla laidunsi eläimiä, ja joukkueen pojat siirteli puhveleita sinne ja sieltä pois. Kerran ykköstilanteessa puhveli ei suostunut jäämään sivuun, ja se jäi kentälle tekemään maskia kolmosvahdille. On tosi vaikeaa tehdä mitään, kun 600-kiloinen sarvieläin on sitä mieltä, että tämä on hänen paikkansa. Kun kenttääkään ei voitu siirtää, se oli sellainen tilanne, mihin ei ollut aiemmin törmännyt pesäpallon parissa.

Bangladeshin puolella Pirhonen kertoo joutuneensa hikisissä kuntosalivaatteissa koko maan urheilupäällikön ja paikallisen poliisijohtajan kanssa yllättävään palaveriin. Kansallislaulut ovat myös aiheuttaneet ongelmia.

– Olen miettinyt, että täytyy varmaan pakata puku mukaan salillekin, kun ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu.

– Kansallislaulu saattaa rävähtää soimaan missä tahansa, ja silloin aktiviteetit pysähtyvät. Nepalissa teimme intervallijuoksuharjoitusta, ja olimme happo-osassa juoksuttamassa jätkiä, kun jostain alkoi kuulua laulua. Kaikki pysähtyivät kuin seinään, ja totesin vain, että nämä treenit olivat tässä, Pirhonen päivittelee.

Mikko Pirhonen Bangladeshissa poliisijohtajan kanssa.
Bangladeshissa virkavalta on pitänyt Pirhosesta hyvää huolta. Kuvassa maan urheilu- ja kulttuuriasioista vastaava poliisijohtaja.Mikko Pirhonen

Suomelle taas kultaa?

Pesäpallon maailmancup pelataan kymmenettä kertaa, ja nyt myös Intia pääsee isäntämaiden joukkoon. Suomessa on pelattu vuosina 1992, 1997, 2009 ja 2017, Australiassa 2000 ja 2012, Ruotsissa 2003, Saksassa 2006 ja Sveitsissä 2015.

Suomi on voittanut turnauksen joka kerralla.

26.–30.11. tiistaista lauantaihin pelattavaan maailmancupiin osallistuu tällä kertaa pelaajia seitsemästä maasta, ja miesten sarjan lisäksi pelataan myös naisten sarjaa sekä sekapelejä.

– Mukana on täydet joukkueet Intiasta, Suomesta ja Bangladeshista. Sveitsistä on miesten joukkue sekä sekajoukkue. Nepalista on miesten joukkue. Näiden lisäksi on pelaajia Australiasta sekä Ruotsista. Intia pelaa muutamallakin eri joukkueella, paikan päältä Intiasta tavoitettu Pesäpalloliiton markkinointijohtaja Jussi Pyysalo kertoo.

Suomen joukkueet koottiin avoimella ilmoittautumisella, ja pelaajat ovat jälleen pääasiassa harrastelijoita, eli entisiä tai nykyisiä alasarjapelaajia. Tuttujakin nimiä on, sillä Intiassa nähdään muun muassa seitsenkertainen Suomen mestari Kari Hakkarainen ja uransa 2018 Manse PP:n paidassa päättänyt Mira Kolehmainen. Viime vuonna vuoden naispelaajaksi valittu ja Kirittärissä viime vuosina mestaruuksia napsinut Virpi Hukka on myös mukana, mutta hän ei ole pelikunnossa.

– Siinä pelataan aikapelejä junnuleirityylillä, eli tunti ja tasoittava vuoro. Ennen pudotuspelejä kaikki pelaavat kaikkia vastaan, ja sitten pelataan pudotuspelit, Pirhonen sanoo.

– Kauniisti voi ilmaista, että Suomi on totta kai taas ennakkosuosikki. Täällä näille pelaajille on esimerkiksi ollut todella vaikeaa ymmärtää, mikä on ajolähtö ja miksi silloin kaikkien täytyy juosta, jos viimeisellä lyönnillä tulee huti. Sitä asiaa käytiin läpi vartin verran. En näe mitenkään, miten Suomi voisi hävitä pelejä, mutta katsotaan nyt, miten nämä pelit menevät.

Pesäpallovalmentaja Mikko Pirhonen Bangladeshissa.
Pirhonen Bangladeshin joukkueen virallisessa asussa.Mikko Pirhonen.

Jussi Pyysalo kertoo, että paikan päällä on tarkoitus perustaa lajille myös maailmanliitto, jolla virallistetaan kansainvälistä toimintaa.

– Tarkoitus on pitää Aasian liittojen sekä sveitsiläisten kanssa "Pesäpallo World Associationin" perustamiskokous. Yritämme saada kokoukseen etänä mukaan myös Haitille perustetun pesäpalloliiton edustajia.

Pirhosen mukaan lajin juurruttaminen kiinteäksi osaksi Aasian mailapelikulttuuria vaatisi paljon lisäresursseja.

– Toistaiseksi tämä on aika pienen piirin juttu. Kasvuahan voisi tulla siitä, että saisi järjestettyä sen verran rahoitusta, jolla olisi mahdollista kouluttaa täällä paikan päällä tuomareita ja valmentajia. Olisi tärkeää saada lapset pelaamaan lajia ja oppimaan perusasiat jo nuorena.

– En oleta, että laji menee täällä taivaisiin, mutta mailapelipotentiaalia on. Se perinne esimerkiksi kriketin ja osittain baseballin kautta on niin vahva, että sivutuotteena pesäpallokin voi kasvaa. Se vaatii kuitenkin niitä välineitä.

Miehen omat suunnitelmat ovat vielä auki. Paluulippua Suomeen ei ole, eikä paikallisten silmissä suureen arvoon nousseella lajigurulla ole kiirettä kotiin. Ensi kaudestakaan ei ole sopimusta Suomessa vielä kenenkään kanssa.

– Maailmancupin jälkeen jään Intiaan, pidän pienen loman ja olen siellä sitten niin pitkään kuin heillä on tarjota jotain järkevää. Joitain yksittäisiä leirejä ja valmennusta he haluavat tietyissä kaupungeissa.

– Kisojen aikana käydään keskustelua, olisiko Sri Lankassa mahdollista myös käydä, sillä siellä olisi ilmeisesti myös kiinnostusta. Katsotaan, miten pitkään viihdytään.

Mikko Pirhosen pesäpalloelämää Aasiassa voi seurata muun muassa Facebookissa (siirryt toiseen palveluun), Twitterissä (siirryt toiseen palveluun), Instagramissa (siirryt toiseen palveluun) tai Soundcloudin podcasteissa (siirryt toiseen palveluun).

Suomen kokoonpano maailmancupissa (miehet, naiset ja sekajoukkue):

Onur Alakas

Tuomas Hautala

Timo Makkonen

Vesa Jaakonaho

Saku Hakkarainen

Kari Hakkarainen

Tommi Riikonen

Hannes Pöllänen

Kari Löytökorpi

Harri Tegelberg

Jussi Pyysalo

Juha Antikainen

Eeva Kettunen

Martti Holma

Tiia Leminen

Niina Lämsä

Miina Leminen

Mira Kolehmainen

Will Critchley

Marianne Timgren

Paula Seppälä

Mari Timgren

Salla Tapaninen

Korjattu 24.11.2019 kello 13.14 Jussi Pyysalon titteli Superpesiksen toimitusjohtajasta Pesäpalloliiton markkinointijohtajaksi.

Lue myös:

Intia on uusi pesäpallon mahtimaa – isännöi seuraavaa pesiksen World Cupia 2019

Sotkamossa pelataan taas pesäpalloa vuorokauden ympäri – viime vuonna 24 tunnin aikana kertyi 35 000 lyöntiä

Joonas Eirola oli neljä vuotta poissa pesiskentiltä, mutta nousijajoukkue Manse PP:n tarjoukseen oli pakko tarttua – taukovuosina etukentän teräsmies on pitänyt kuntoa yllä triathlon-harjoittelulla