Graduntekijä tutki suomalaista dopingkeskustelua: "Urheilun ilmiöitä ei haluta, uskalleta tai osata kyseenalaistaa"

Samuli Oja kävi läpi Yle Urheilun dopinguutisointia vuosien 2017-2018 ajalta. Hän havaitsi, että näkyvää valtaa mediassa käyttävät osittain eri tahot kuin ne, jotka tekevät urheilun merkittävät eettiset päätökset.

doping
Samuli Oja
Samuli Oja.Ville Lehtonen

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa opiskelevan Samuli Ojan pro gradu -tutkielman otsikko Suomalainen dopingin moraalisäätelyverkosto – verkoston muotoutuminen, rakenne ja moraalisäätelypuhe asiakirja- ja media-aineistossa aikaansaa monia kysymyksiä. Aihe ja otsikko saattavat kuulostaa monimutkaisilta, mutta kun on laajan työn lukenut, on päässyt mukaan kiehtovaan pohdintaan, joka on hyvä aloittaa termistä moraalisäätely. Siihen ei turhan usein törmää.

Samuli Oja kertoo, että kun moraalisäätelyn käsitettä penkoo hiukan enemmän, selviää, että se sopii hyvin dopingilmiön tarkasteluun.

Moraalisäätely on väline, jolla pyritään tuottamaan ilmiöiden ympärille sellaista eetosta tai kehystä, että ne saadaan näyttämään normaaleilta tai sellaisilta, joita ei haluta haastaa.

Jos historiaa peilaa, ovat ilmiöt, kuten kieltolaki ja päihdepolitiikka tai eräät piirteet ammattiyhdistystoiminnassa, hyviä esimerkkejä moraalisäätelystä. _ _

– On pyritty tuottamaan kunnollisen työläisen tai päihteettömän ihmisen ideaalia, ja vastakkaiset näkemykset on pyritty kiistämään. Työväestö haluttiin nähdä järjestäytyneenä, ahkerana ja raittiina.

”Urheilua ja sen ilmiöitä ei haluta, uskalleta tai osata kyseenalaistaa”

Urheilussa moraalisäätelyn avulla muodostettu eetos näyttäytyy hyvän kertomuksena. Puhutaan reilusta pelistä, urheilun arvoista ja puhtaudesta, ja vaikka ne ovat käsitteinä vanhoja, esiintyvät ne edelleen vahvoina.

– Urheilua ja sen ilmiöitä ei haluta, uskalleta tai osata kyseenalaistaa. Kuitenkin kaikkia urheilun ilmiöitä pitäisi pystyä haastamaan, koska urheilu on mitä suurimmassa määrin eettistä toimintaa. Niin ei kuitenkaan tapahdu. Keskustelua johtavat tahot eivät sitä halua, koska se voisi kyseenalaistaa heidän asemaansa.

Samuli Ojan tekemän verkostoanalyysin mukaan suomalaisessa dopingin moraalisäätelyverkostossa valta on melko keskittynyttä. _ _

– On näkymätöntä valtaa käyttävä virallisempi verkosto eli valtion toimijat kuten opetus- ja kulttuuriministeriö sekä muut ministeriöt, keskusrikospoliisi ja Veikkaus.

Mutta kun media haluaa tietää dopingasioista, ei enää välttämättä kysytäkään mielipidettä edellä kerrotuilta virallisilta toimijoilta, vaan kommentointi pidetään urheilun sisällä. Kahden vuoden ajalta läpikäytyjen noin sadan Ylen dopinguutisen pohjalta julkisuudessa näkyvää moraalisäätelyvaltaa käyttivät oikeastaan kokonaan urheilun sisäiset toimijat kuten SUEK, urheilijat itsenäisinä henkilöinä, oikeudelliset toimijat ja kansainväliset järjestöt.

– Halutaan pitää kiinni urheilun autonomiasta. Mutta voidaanko enää ajatella, että urheilu olisi erillään muusta yhteiskunnasta, pyörittäisi toimintaa vain omilla säännöillään? kysyy Samuli Oja.

Ylen verkkouutisoinneissa toimijoiden harjoittama moraalisäätely oli joko eetosta vahvistavaa tai vastakkaista kieltävää. Eetoksen vahvistaminen tapahtui aika lailla kolmella teemalla.

– Joko toimijat pyrkivät voimistamaan omaa asemaansa kehumalla, että Suomessa asiat hoidetaan hyvin tai painottamalla päätöksenteon oikeellisuutta. Dopingrikkeiden osalta haluttiin korostaa, että tekijät ovat rikkoneet sääntöjä ja niin vahvistettiin omaa asemaa. Lisäksi vedottiin urheilun hyvän kertomuksen mukaisiin arvoihin: reiluuteen ja puhtauteen. Nähtiin, että doping on niille vastakkainen arvo.

”Huippu-urheilun perimmäinen tarkoitus on suorituskyvyn maksimointi”

Samuli Ojan mielestä suomalainen dopingkeskustelu on huonoa, koska siinä ei pureuduta niihin arvoihin, joihin nykyinen huippu-urheilu pohjaa.

– Sitä perustellaan osin vanhentuneilla käsityksillä ja eikä haluta mennä syvemmälle penkomaan urheilun arvoja. Ei uskalleta arvioida mistä dopingista on kysymys, tai mikä on huippu-urheilun perimmäinen tarkoitus, esimerkiksi oman suorituskyvyn maksimointi. Ei myöskään tohdita pohtia, miksi doping nähdään niin kielteisenä asiana.

Oja sanoo, että verkoston johtavat toimijat haluavat vahvistaa omasta mielestään oikeaa eetosta, eikä keskusteluun haluta tuoda muunlaisia näkemyksiä, jotka kenties voisivat olla vastakkaisia.

Vain muutama vuosikymmen sitten alkanut urheilun virallinen ammattilaisuus pakottaa pohtimaan asioita uudella tavalla. Huippu-urheilu on osa viihdeteollisuutta, johon vuosisadan takainen tapa ajatella ja toimia itsenäisesti ei kaikilta osin sovi. Ei kuitenkaan ole oikein, että yhteiskuntaa huudetaan apuun vain tarvittaessa.

Doping on tässä kentässä yksi jatkumo. On ollut aikoja, jolloin jopa valmentautuminen on nähty kielteisenä. Biologisesti lahjakkain voittakoon.

– Myös takavuosien sala-ammattilaisuutta on verrattu dopingilmiöön. On asioita, joita aikanaan on pidetty huijaamisena, mutta jotka eivät enää olekaan kiellettyjä tai paheksuttavia.

”Eettistä keskustelua tulee haastaa ja kyseenalaistaa”

Kun puhutaan vaikka dopingista, on siis kaksi eri asiaa, onko joku toimintapa tänään kielletty säännöissä tai voidaanko siitä käydä keskustelua.

– Jos luodaan eettisen pohdinnan perusteella joku malli, ilman muuta tuota mallia pitää pystyä samalla tavoin haastamaan ja kyseenalaistamaan.

Samuli Oja on itsekin huippu-urheilija. Tällä hetkellä hän on työharjoittelussa LIKES-tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä ja pelaa koripalloa tavoitteellisesti. Oja ei sulje pois mahdollisuutta pelata tulevaisuudessa Korisliigassa, mutta voiko hän itse kyseenalaistaa sitä eetosta, jota edellä kuvaa?

– On hyvä kysymys miksi urheilijat eivät rohkeasti kyseenalaista asioita tai käy keskustelua. Kaiketi moraalisäätely on siis onnistunut hyvin. Dopingsanalla on niin paha leima, ettei kukaan halua vapaaehtoisesti siihen kajota.

Samuli Ojan tutkimuksen mukaan dopingilmiö nähdään siis huijaamisena, jolla saadaan epäreilua etua muihin nähden ja sillä sen tiukkaa sääntelyä perustellaan. Toisaalta se on yksi väline urheilijan suorituskyvyn parantamisessa mutta siitä ei keskustelua käydä.

Minusta molempia puolia pitäisi ottaa mukaan keskusteluun ja penkoa hiukan huippu-urheilun ’perinteisiä arvoja’. Perustuvatko ne enää urheilun hyvän kertomuksen arvoille vai onko huippu-urheilu perustaltaan tänään jotenkin erilaista? Ja tuskin kaikki toiminta lasten liikunnasta huippu-urheiluun voi toimia samojen periaatteiden ja arvojen mukaisesti.

Samuli Oja toivoo, että hänen tutkimuksensa synnyttäisi tarpeen keskustella huippu-urheilun eettisistä asioista nykyistä konkreettisemmin.

Että oikeasti pureuduttaisiin arvoperusteisiin eikä vaan aina todettaisi, että me toimimme, tai pyrimme toimimaan eettisesti oikein ja osattaisiin määritellä mitä sillä eettisellä toiminnalla tarkoitetaan.

Tältäkin osin suomalainen huippu-urheilu siis vaatii ravistelua ja tuuletusta.

Lue myös:

Guardian: Venäjän dopingpanna voi uhata jopa ensi kesän jalkapallon EM-kisoja

KOK:lla on jälleen pohdittavaa Venäjän kanssa kolmansien peräkkäisten olympialaisten lähestyessä – "Asia on Wadan käsissä, emme voi tehdä mitään tällä hetkellä"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat