Suora

  • Jääkiekon EHT-turnaus, Tshekki - Suomi
  • Urheiluruutu
  • Jääkiekon EHT-turnaus, Ruotsi - Venäjä
  • Elävä arkisto esittää

Ettei vain kävisi kuin Puljujärvelle – mitä ihmettä Montreal aikoo tehdä Jesperi Kotkaniemen kanssa?

Nyt voit kuulla NHL:n sisäpiirijutut kerran viikossa suoraan uutisten lähteeltä! Tilaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtajan Tommi Seppälän Änärikirje sähköpostiisi.

NHL
Ylen NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä
Kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikottain NHL:n kuumimmista puheenaiheista.Ian McCausland

”If your time to you, is worth savin’

Then you better start swimmin’, or you’ll sink like a stone”.

Ei ollut kyse siitä, etteikö Toronto Maple Leafsin päävalmentaja Mike Babcock olisi Bob Dylanin ohjeiden mukaisesti yrittänyt uida. Kaiken kokenut kanadalainen räpiköi, minkä pystyi, mutta kukaan ei tullut apuun. Mitä ikinä Babcock yrittikään joukkueelleen myydä, joukkue ei sitä enää ostanut.

Siltä se ainakin näytti.

Kun Babcock sitten keskiviikkona sai seuran presidentiltä Brendan Shananilta tekstiviestin, missä tämä pyysi luotsia käymään huoneessaan, Babcock tiesi välittömästi, mistä on kyse. Käsillä olivat Babcockin pitkän ja menestyksekkään NHL-uran ensimmäiset potkut kesken kauden.

Haluatko NHL:n sisäpiirijutut viikottain suoraan sähköpostiisi? Tilaa Tommi Seppälän Änärikirje. (siirryt toiseen palveluun)

Niin, tervetuloa tosiaan Änärikirjeen pariin päivänä, jona syliin putosi iso, joskaan ei kovin yllättävä uutinen.

Leafs-GM Kyle Dubas vapautti Babcockin tehtävistään kuudennen peräkkäisen tappion jälkeen keskiviikkoiltapäivänä. Vaikka vielä pari viikkoa sitten kanadalaismedian kovimmat sisäpiiriläiset vakuuttivat, ettei Babcockilla olisi hätää, en ole henkilökohtaisesti uskonut siihen missään vaiheessa hetkeäkään.

”Jokaisella GM:llä pitäisi olla oma valmentaja”, oli Babcock keskiviikkona kommentoinut TSN:n Pierre LeBrunille.

Tästä oli lopulta kyse.

On jo pitkään ollut selvää, etteivät GM Dubas ja Babcock jakaneet samanlaista ajatusmaailmaa siitä, millaiseksi Leafs pitäisi rakentaa. Babcock halusi enemmän niin sanottua hiekkapaperia, taitoon ja nopeuteen uskova Dubas hankkiutui hiekkapaperista eroon.

Ongelma oli siinä, ettei Babcock ollut Dubasin valinta. Shanahan palkkasi Babcockin Torontoon.

Kun vielä GM ja päävalmentaja olivat usein napit vastakkain, ero oli vain ajan kysymys. Etenkin, kun tulokset eivät vastanneet odotuksia. Toki Babcock nosti Toronton pohjamudista, mutta kolme peräkkäistä tappiota pudotuspelien avauskierroksella käynnistivät lähtölaskennan.

Näistä viimeisimmän jälkeen Dubas jätti vieläpä Babcockin roikkumaan löysään hirteen. Seuran urheilupomo ei heti tappion jälkeen antanut luottamuslausetta valmentajalleen, vaan ilmoitti vasta reilun viikon jälkeen kanadalaisen palaavan Leafsin penkin taakse.

Hiljaisuus puhui menneenä kesänä kovalla äänellä.

Kaikista molemmin puolin heitellyistä väkinäisistä kohteliaisuuksista huolimatta ilmapiiri valmennuksen ja johdon välillä on vaikuttanut rikkinäiseltä jo pitkään. Kun alkanut kausi sitten lähti heti kättelyssä kohti etelää, tilaisuus seurajohdolle avautui: Babcock sai lähteä.

Ajoitusta pitää silti hieman ihmetellä.

Yksi sivuluisu marraskuussa harvoin vie harvoin maata merelle. Etenkin, kun Toronto on joutunut pelaamaan syyskaudella jonkin verran ilman tärkeimpiä pelaajiaan. Ensin oli sivussa Mitch Marner harjoituskaudella, sitten loukkaantui John Tavares ja viime viikolla Marner.

Nämä eivät käy selityksiksi, mutta olisi voinut kuvitella, että Babcock olisi saanut yrittää terveellä rosterilla.

Toisaalta viime otteluissa on näyttänyt siltä, ettei terveystilanteella ole ollut kokonaisuuteen tuon taivaallista merkitystä. Joukkue ei enää kuunnellut valmentajaansa – olen myös vakuuttunut siitä, että Leafsin kopista löytyy pelaajia, jotka ovat odottaneet tätä hetkeä.

Babcock tunnetaan kuluttavana ja itsepäisenä valmentajana, enkä usko, että Babcockin toimintatavat istuvat parhaalla tavalla 2020-luvulle, etenkään nuorten pelaajien kanssa. Leafsia 2019 ei voi valmentaa, kuten veteraani-Detroitia 2000-luvun alussa. Ja Red Wingsissäkin avainpelaajat tanssivat pöydällä aikanaan, kun Babcock lähti seurasta.

Babcockia on monin paikoin pidetty maailman parhaana valmentajana, lähinnä koska tämä on voittanut ylivertaisella materiaalilla kansainvälisessä jääkiekossa niin paljon. Mitä tulee Babcockin NHL-vuosiin, en näe mitään perusteita pitää häntä muiden huippuvalmentajien yläpuolella, ennemmin joidenkin alapuolella.

Nyt oli Mike Babcockin aika mennä, eikä siitä tarvitse tehdä sen suurempaa draamaa kuin kenenkään muunkaan potkuista. ”What have you done for me lately”-ajattelu pätee NHL:ssä kaikilla tasoilla ja kaikissa seuroissa, eikä Babcock tee tähän poikkeusta. Pudotuspeleissä hän ei ole pärjännyt vuosiin ja nyt ei kulkenut enää edes perussarjassa.

Seuraavaksi katseet kiinnittyvät GM Kyle Dubasiin.

Dubas ei onnistunut lainkaan sopimusneuvotteluissa rajoitettujen vapaiden agenttien kanssa parin edellisvuoden aikana, minkä vuoksi Leafs on paitsi pahasti epätasapainossa, myös erittäin ahtaalla palkkakaton alla. Neljässä kärkihyökkääjässä on kiinni yli 40 miljoonaa samaan aikaan, kun puolustuspäässä on valtavia ongelmia.

On selvää, että hysteerisen teinin tavoin käyttäytyvä Leafs-yhteisö tulee nopealla aikavälillä kohdistamaan aiemmin Babcockiin kohdistamansa valtavan paineen Dubasiin, mikäli tulokset eivät kohene. Ja mitään takeita menestymisestä pudotuspeleissä ei tällä joukkuerakenteella ole olemassa.

Sellaista.

Puheenaihe nyt

Mike Babcock
Mike Babcock irtisanottiin keskiviikkona Toronton päävalmentajapestistään.Getty Images

Babcockin potkut käynnistivät perinteiset valmentajienvaihtoviikot NHL:ssä. Menneellä kaudella Los Angeles Kings käynnisti talkoot jo marraskuun neljäntenä vapauttamalla tehtävistään päävalmentaja John Stevensin. Kaksi päivää myöhemmin oli tätä nykyä Floridassa vaikuttavan Joel Quennevillen vuoro – tämä tuli vapautetuksi Chicagon päävalmentajan postista.

Marraskuun 19. päivä mitta tuli täyteen St. Louisissa, joka erotti päävalmentajansa Mike Yeon. Uudeksi päävalmentajaksi palkattu Craig Berube johdatti lopulta Bluesin Stanley Cup-mestariksi.

Marraskuuhun 2018 mahtui vielä yhdet potkut, kun Edmonton antoi kenkää 20.10., siis tarkalleen vuosi takaperin, Todd McLellanille ja palkkasi tilalle Ken Hitchcockin, joka puolestaan vapautettiin tehtävistään kesällä, kuten vapautettiin myös Kingsin syksyllä palkkaama Willie Desjardins.

Yhteensä valmentajan potkuja nähtiin menneellä kaudella seitsemän kappaletta, kun Anaheim vielä myöhemmin antoi lähtöpassit Randy Carlylelle, Philadelphia Dave Hakstolille ja Ottawa Guy Boucherille.

Eikä potkut aina huono vaihtoehto ole.

Kuten todettua, Berube marssi St. Louisin kanssa lopulta mestaruuteen eikä kyseessä ollut ensimmäinen kerta. Mike Sullivan teki saman tempun Pittsburghin kanssa 2016, Darryl Sutter Los Angelesin kanssa 2012 ja Dan Bylsma niin ikään Pittsburghin kanssa 2009. Vaihtamalla paranee?

Ja vielä.

Onko lähitulevaisuudessa odotettavissa lisää valmentajadraamaa?

Paperilla tämä ainakin lienee mahdollista. NHL:n pahimmat kriisipesäkkeet, nyt kun Toronto on omaansa reagoinut, ovat Nashville, Buffalo ja Calgary. Etenkin Nashvillen pakka on hyvän alun jälkeen täysin sekaisin. Buffalo aloitti niin ikään hyvin, mutta on ajautunut juuri sellaiseen sekasortoon, joka seurassa on vallinnut vuosikaudet.

Se, johtaako sivuluisut potkuihin, on kokonaan eri keskustelu.

Buffalon tapauksessa en usko potkuihin, koska GM James Botterill vasta kesällä palkkasi pelaajien ylistämän Ralph Krugerin. Nashvillen tapauksessa pidän potkujen mahdollisuutta myöskin hyvin pieninä. GM David Poile tunnetaan sen sortin herrasmiehenä, että helpolla tämä ei tule Peter Laviolettelle potkuja antamaan.

Itse asiassa Poile, joka on toiminut GM:nä NHL:ssä vuodesta 1982, on antanut urallaan vain kahdesti päävalmentajalle potkut kesken kauden, viimeisen kerran vuonna 1994. Tuolloin Washingtonin GM:nä toiminut Poile antoi kenkää Terry Murraylle, jonka oli palkannut kesken kauden 1989-1990 tämän veljen Bryan Murrayn tilalle.

Nashvillen tilannetta kannattaa seurata, mutta en usko, että mitään tämän suuntaista on kovin pian luvassa.

Calgary on tämän hetken kriisipesäkkeistä se, missä seurajohto on kenties kovimman paineen alla. Viime kaudella läntisen konferenssin voittaneen Flamesin pelissä ei ole tolkun häivää eikä joukkue tunnu reagoivan sivuluisuun millään tavalla. Voisiko päävalmentaja Bill Petersin työpaikka olla vaarassa?

Nähdäkseni voisi.

Seuraa tätä

Jesperi Kotkaniemi
Jesperi Kotkaniemi voi pahimmillaan ajautua samaan tilanteeseen, johon Jesse Puljujärvi joutui Edmontonissa.All Over Press

Montrealia edustavan Jesperi Kotkaniemen, 19, tilanne on nähdäkseni hyvin mielenkiintoinen seurattava kauden edetessä. Lahjakas porilainen oli sivussa tositoimista nivusvamman vuoksi tovin, mutta palasi kaukaloon tällä viikolla. Nyt kysymys kuuluukin: mihin suuntaan Kotkaniemen ura Montrealissa on menossa?

Juuri nyt näyttää siltä, että hienoisessa, sinänsä nuorelle pelaajalle tyypillisessä sivuluisussa mennään.

Kotkaniemen tilannetta voi tarkastella muutamastakin näkökulmasta.

Ensimmäinen on rooli suhteessa pelaajan vahvuuksiin. En rehellisesti ymmärrä, miksi Kotkaniemen kaltaista kiekosta elävää pelaajaa peluutetaan NHL:ssä kolmosketjussa 11-13 minuutin jääajoilla. Tai toisaalta ymmärrän: ässäkasvatilla on edelleen vaikeuksia ennen muuta oman pään pelaamisessa, joten tämä on se, mitä päävalmentaja Claude Julienilta tässä vaiheessa irtoaa.

Eikä toisaalta fyysisesti raakile suomalaishyökkääjä ole vielä hyökkäyspäässä niin tehokas pelaaja, että kova numerotulos tilastosarakkeessa antaisi syytä katsoa puutteita läpi toisaalla. Kovin hyvänä merkkinä ei voi pitää sitä, että viime kaudella lähes neljäntoista minuutin keskiarvolla pelanneen Kotkaniemen jääaika on pudonnut tällä kaudella lähes minuutilla.

Kotkaniemi on tehnyt viiteentoista otteluun kolme (2+1) tehopistettä eikä pelaaminen kyllä muutenkaan ole vakuuttanut. Kotkaniemi ei ole vielä pelaaja, joka omalla tekemisellään kykenisi muuttamaan pelin painopistettä. Natural Stat Trick-sivuston mukaan esimerkiksi vaaralliset maalipaikat on kirjattu vastustajalle 66 prosenttisesti porilaisen ollessa jäällä.

Noteeraus on Habs-joukkueen heikoin.

Ylivoimapeliä porilainen pelasi viime kaudella lähes kahden minuutin ottelukeskiarvolla, tällä haavaa ei lainkaan. Upeaa syyskautta pelaava tulokaspelaaja Nick Suzuki on ajanut Kotkaniemen ohi, mikä on osaltaan hiekoittamassa porilaisen tietä. Kärkiketjussa viidellä viittä vastaan pelaava Suzuki teki maalin jälleen keskiviikkona.

Vuoden Kotkaniemeä vanhempi Suzuki on lähes kaikilla osa-alueilla askeleen suomalaista edellä juuri nyt.

Kotkaniemi, joka on ajautunut kolmosketjun pieneen rooliin, on samalla ajautunut kauaksi omalta mukavuusalueeltaan. Nuori suomalaislupaus ei pääse riittävästi pelaamaan vahvuuksillaan, siis läträämään kiekon kanssa, ja samaan vaikeudet pelin muilla osa-alueilla alleviivaavat pelaajan keskeneräisyyttä.

Eikä mitään yllä mainittua ole tarkoitettu kritiikiksi Kotkaniemeä kohtaan.

Enemmänkin on tullut mietittyä, onko tämä paras mahdollinen tapa kehittää nuorta pelaajaa. Jokainen pelaaja haluaa pelata NHL:ssä, mutta mennäänkö nyt persaus edellä puuhun? Mitä jos Kotkaniemi pelaisi AHL:ssä kaksikymmentä minuuttia illassa ylivoimineen kaikkineen ja harjoittelisi siinä sivussa kokonaisvaltaisemman pelaamisen niksejä ilman pelkoa penkityksistä?

Nyt raakile pelaaja on pakotettu rooliin, missä tämä ei useinkaan pääse pelaamaan vahvuuksillaan. Ei pääse, koska tämä ei ole siihen valmis. Ja nyt puhumme pelaajasta, joka on elänyt maaleista ja pisteistä koko lyhyen jääkiekkoilijan uransa. Mikäli tehoja ei tule, pipoa alkaa pomminvarmasti kiristää.

Pesuveden mukana tulee pahimmassa tapauksessa menemään paitsi peli-ilo, myös itseluottamus.

Jos Kotkaniemen rooli on 12-14 minuuttia aikana, jolloin kokoonpanosta puuttuvat Jonathan Drouin ja Paul Byron, mitä se on, kun kaksikko palaa?

Ilmassa on pakottamisen ja hosumisen makua. Nuorta pelaajaa ajetaan sisään väkisin, vaikka moni asia tämän pelaamisessa huutaa, ettei valmiuksia vielä omien vahvuuksien kautta pelaamiseen ole. Jo viime kauden suojaus peluutuksessa, oli mielestäni laajemmassa katsannossa hyvin erikoinen ratkaisu. Pelaajan annettiin pelata vain hyökkäyssuuntaan.

Millaista kasvattamista se on?

Tilanne myös menee sitä vaikeammaksi, mitä kauemmin se kestää. Mitä jos Kotkaniemen hanat eivät aukea? Olemme nähneet esimerkiksi Jesse Puljujärven tapauksessa, miten nuori pelaaja reagoi farmikomennukseen, kun se tulee aivan liian myöhään sen jälkeen, kun tämä on jo tottunut NHL-glamouriin.

Voin toki olla väärässä kaikkien huolieni suhteen, mutta alku ei loukkaantumisineen kaikkineen hyvää lupaa. Ja pidättäydyn edelleen vanhassa kannassani rajatapauspelaajien suhteen: yhtään nuorta pelaajaa ei ole koskaan pilattu liialla maltilla.

Kylmä tosiasia myös on, ettei Kotkaniemi ole kehittynyt NHL-tasolle parhaiden ikätoveriensa tavoin. Kotkaniemen jälkeen kesällä 2018 varattu Brady Tkachuk itse asiassa ratkaisi keskiviikon ottelun jatkoajalla Montrealia vastaan. Porilaisen edeltä varatut Rasmus Dahlin ja Andrei Svetshnikov ovat jo kasvaneet joukkueidensa avainpelaajiksi.

Kiirettä ei ole, kaikki kehittyvät omaan tahtiinsa, mutta tapoja kehittää pelaajia on monia.

Palataan tähän talvemmalla, tai kun aihetta ilmenee.

Suomi-nurkka

Olli Juolevi pelaa
Olli Juolevin loukkaantumista varjostaa erikoinen salamyhkäisyys.All Over Press

Suomi-nurkassa otetaan lyhyesti käsittelyyn Olli Juolevin tilanne.

Nuorten kotikisoissa (2016) voittaman maailmanmestaruuden jälkimainingeissa Vancouveriin numerolla viisi varatun helsinkiläisen ura on nimittäin vammakierteen vuoksi pahassa sivuluisussa. Ensin Juolevi kävi reilu vuosi sitten läpi selkäleikkauksen, minkä jälkeen pamahti noin vuosi sitten polvi.

Rikkoutuneen polven vuoksi Juolevi pelasi menneellä kaudella vain kahdeksantoista ottelua.

Ylipäätään Juolevi on pelannut kolmen edelliskauden aikana todella vähän. Jos ottelut TPS:ssä ja AHL-joukkue Uticassa lasketaan yhteen, suomalaispuolustaja on pelannut reilun kahden kauden aikana ainoastaan 70 ottelua. Tämä ei ole kovinkaan hyvä lähtökohta 21-vuotiaan pelaajan kehittymiselle.

Ja nyt Juolevi on sivussa taas.

Hyvä uutinen on se, ettei vamma tiettävästi liity toipuneeseen polveen. Erikoista sen sijaan on salamyhkäisyys uuden vamman ympärillä. Ensinnäkin Juolevi lennätettiin koko mantereen halki Uticasta Vancouveriin tutkimuksiin, joista kukaan ei ole toistaiseksi puhunut sanallakaan.

Canucksin piti tiedottaa vammasta keskiviikkona, mutta ei tehnyt niin.

On vaikea kuvitella, että Juolevia vaivaisi mikään ihan perinteinen jääkiekkovamma, koska kukaan ei halua hiiskua tilanteesta sanallakaan.

Voimme vain arvailla, millaiset vaikutukset jonkinlaisella vakavammalla vammalla Juolevin NHL-haaveille olisi. Vaikka Juolevi on pelannut Uticassa syksyllä pääosin hyvin ja seurajohto on tervehtinyt ilolla suomalaisen työmoraalia vaikeiden aikojen keskellä, samaan aikaan itärannikolta on kuulunut myös raportteja, joiden mukaan Juolevi ei ole oma itsensä.

Toisaalta kuka olisi oma itsensä kahden rikkinäisen kauden jälkeen?

Selvää kuitenkin on, että jos Juolevi joutuu jälleen kerran pidemmäksi ajaksi sivuun, nuoren pelaajan NHL-haaveet tulevat ottamaan valtavan osuman. Käytännössä ovi NHL:ään sulkeutuu tämän ja todennäköisesti tulevankin kauden osalta. Edessä olisi todennäköisesti paluu Eurooppaan.

Tämä on kuitenkin viime kädessä pelkkää spekulaatiota, joten odotellaan ensin Canucksin tiedotteita vamman laadusta.

POSTILAATIKKO

Vielä loppuun lyhyesti pari nostoa postilaatikosta. Paljon on kyselty muun muassa heikosti aloittaneen Tampan tilanteesta sekä Eeli Tolvasen kuulumisista AHL:ssä. Koska kirje venähti näin pitkäksi, otan näihin toiveisiin kiinni myöhemmin tälllä viikolla erillisissä jutuissa Yle Urheilun sivuilla – pysykää kuulolla!

Tampasta kuitenkin sen verran, että tämän joukkueen kannattaa tunkea jäitä pipoon. Paniikkiin ei vielä ole syytä.

Kiitos, kun olette lähetelleet paljon postia ja kysymyksiä, vastailen niihin taas parhaani mukaan.

Ensi viikkoon, ystävät!

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tommi Seppälän Änärikirjeenä. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin kuulet jatkossa maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä – joka viikko. (siirryt toiseen palveluun)

Lue myös

Kommentti: Toronto teki oikein antaessaan valmentajalegendalle potkut – uuden valmentajan kokemattomuuteen vetoaminen on laiskaa puhetta

Kommentti: Arizonan Antti Raanta ja Darcy Kuemper muodostavat NHL:n parhaan maalivahtikaksikon – nihilistinen pelitapa jyrää joukkuetta kohti pudotuspelejä

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat