Suora

  • Elävä arkisto esittää

Kommentti: Maltti on valttia myös NHL:ssä – miksi nuoret kiirehtivät taalajäille, kun esimerkkejä hosumisesta riittää yllin kyllin

Miksi pelaajilla, jotka eivät ole pelanneet edes SM-liigaa läpi, on hirvittävä kiire NHL:ään, kysyy Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä.

NHL
Jesse Puljujärvi
Oulun Kärppien Jesse Puljujärvi on vakuuttanut SM-liigassa.Tomi Hänninen

VANCOUVER. NHL-historia tuntee seitsemän tulokaskaudellaan sataan pisteeseen yltänyttä pelaajaa. Teemu Selänne, Peter Stastny, Aleksander Ovetshkin, Dale Hawerchuk, Sidney Crosby, Joe Juneau ja Mario Lemieux. Kuultuani taannoin taas jonkun puhuvan NHL:stä nuorten miesten liigana, aloin muistella, minkä ikäisenä historian parhaat tulokkaat tekivätkään läpimurtonsa.

Yllätyin itsekin.

Peter Stastny ja Joe Juneau nousivat esiin vasta 24-vuotiaina, Teemu Selännekin oli ehtinyt jo 22 vuoden ikään iskiessään tulokkaana taululle lukemat (76+56), joita tuskin koskaan rikotaan. Aleksander Ovetshkin oli hänkin kaksikymmentävuotias yltäessään tulokkaana 52 maaliin ja 106 pisteeseen.

Seitsikosta lopulta vain Sidney Crosby ja Dale Hawerchuk aloittivat NHL:ssä 18-vuotiaina, Mario Lemieux 19-vuotiaana.

Vaikka NHL on kiistatta nuorentunut, ja vaikka otin esimerkkini ääripäästä, en usko monenkaan asian tältä osin muuttuneen. Edelleen erittäin harva alle parikymppinen pelaaja pystyy nousemaan NHL:ssä omien vahvuuksien kautta rooliin, jossa voisi oikeasti auttaa joukkuetta voittamaan.

Katsoo lähelle tai kauas, suomalainenkin jääkiekkohistoria tietää tämän.

Eniten NHL-otteluita pelanneista suomalaisista Selänteen lisäksi esimerkiksi Jari Kurri debytoi NHL:ssä 20-vuotiaana, samoin Teppo Numminen ja Tuomo Ruutu. Saku Koivu nousi NHL:ään 21-vuotiaana ja Jussi Jokinen 22-vuotiaana. Patrik Laine, Sebastian Aho ja Miro Heiskanen ovat enemmänkin poikkeuksia sääntöön.

Silti monilla on hirvittävä kiire.

Toki, kun kyse on nuorten pelaajien kehitysvaiheista ja urasuunnitelmista, yleisellä tasolla on vaikea puhua, koska jokainen yksilö kehittyy omaan tahtiinsa. Tästä huolimatta on vaikea välillä päästä karkuun ajatusta, että eri taustavaikuttimien johdolla yhä useammin selkeästi raakileita pelaajia ajetaan väkisin NHL:ään aivan liian aikaisin.

Jesperi Kotkaniemi
Montrealin Jesperi Kotkaniemi ei ole onnistunut toisella NHL-kaudellaan.Vincent Ethier/Icon Sportswire/AOP

Eikä esimerkkejä tarvitse hakea kaukaa.

On kiistaton fakta, että esimerkiksi Jesse Puljujärveä yritettiin ajaa sisään NHL:ään aivan liian aikaisin. Puljujärvi ei missään nimessä ollut valmis NHL:ään kesällä 2016, mutta Edmonton Oilers roikutti raakiletta pelaajaa kuukausi tolkulla NHL-joukkueen mukana.

Seuraukset?

Tehot laahasivat, peli-ilo ja itseluottamus katosivat ja kun komennus lopulta farmiin – aivan liian myöhään – tuli, NHL-glamouriin tottumaan ehtinyt pelaaja pettyi. Ja seuraavalla kaudella sama virsi. Kaiken lopputulema on, että Jesse Puljujärvi pelaa tällä hetkellä Oulun Kärpissä.

Peli ei ole Puljujärven kohdalla missään nimessä ohi, mutta kaikkien nähtävillä on, mihin päätön hosuminen johtaa.

Eikä Puljujärvi todellakaan ole ainoa tapaus.

Esimerkiksi Montrealin Jesperi Kotkaniemen tilannetta on mielenkiintoista seurata juuri nyt. Syyt, miksi nuori, kiistatta raakile, porilainen runnottiin viime kaudella väkisin Montrealin NHL-joukkueen pelaavaan kokoonpanoon, olivat vähintäänkin erikoisia.

Ässiin ei voinut laittaa, kun Isomäellä oli kaaos ja AHL-joukkueen taso oli surkea.

Ei muuta kuin 18-vuotias pelaaja pelaamaan NHL-joukkueen kolmosketjuun ihan omaa peliä. Keskushyökkääjänä pelaavanKotkaniemen ei tarvinnut esimerkiksi opetella viime kaudella käytännössä pelaamaan omassa päässä lainkaan, koska tätä suojeltiin peluutuksella – omista ei käytännössä tarvinnut aloittaa koskaan.

Hieman karrikoiden voidaan todeta, että Kotkaniemi pelasi menneellä kaudella vain hyökkäyssuuntaan.

Keskushyökkääjänä ei voi kuitenkaan NHL:ssä pelata, jos ei osaa puolustaa. Tällä kaudella tätä kuitenkin porilaiselta jo odotetaan, vaikka viime kaudella kasvatusmetodit olivat luokkaa vapaa kasvatus. Ja, kun kokonaisvaltainen pelaaminen on edelleen isosti vaiheessa, rooli on jatkuvasti pienentymään päin.

Jesse Puljujärvi Leijonat
Jesse Puljujärvi edusti Suomea EHT-turnauksessa marraskuussa.Tomi Hänninen

Tehot laahaavat, rooli pienenee, itseluottamus kärsii ja pian tavaramerkiksi tullut hymykin alkaa todennäköisesti hyytyä. Kotkaniemen neljän edellisottelun jääaikakeskiarvo on kaksitoista minuuttia – viikko sitten ässäkasvatti jäi yhdeksään minuuttiin. Kuudentoista ottelun tehot kirjataan lukemin 2+1.

Ja nyt Kotkaniemen pitäisi nopealla tahdilla löytää oma mukavuusalueensa joukkueessa, joka taistelee jo marraskuussa joka ikinen päivä kevään pudotuspelipaikasta. Armoa ja siimaa ei siis tulla enää antamaan viime kauden tapaan. Asetelma on edelleen nuorelle pelaajalle raaka ja vaativa – sekä pelillisesti että henkisesti.

Tämä ei ole miltään osin optimaalinen tilanne 19-vuotiaalle pelaajalle, jonka pitäisi juuri tässä vaiheessa päästä pelaamaan paljon omien vahvuuksien kautta.

Eikä tämä ole kritiikkiä Kotkaniemeä, vaan ennemminkin järjestelmää kohtaan.

Martin St.Louis Tampa Bayn pelipaidassa vuonna 2007.
Entinen NHL-tähtipelaaja Martin St. Louis teki läpimurtonsa taalajäille vasta yli 25-vuotiaana. Kuvassa St. Louis Tampa Bayn pelipaidassa vuonna 2007.Getty Images

Kysyä sopii, mihin on unohtunut maltti?

Miksi pelaajilla, jotka eivät ole pelanneet edes SM-liigaa läpi, on hirvittävä kiire NHL:ään? Vaikka pelaajat viime kädessä tekevät päätöksensä itse, katse kääntyy väkisinkin lähipiiriin, mihin kuuluu usein perheen lisäksi esimerkiksi pelaaja-agentti. Kenen ohjeiden pohjalta päätöksiä tehdään?

Rahan tai nuoren pelaajan ympärille rakentuvan kovan mediahuuman merkitystä voi tuskin väheksyä, kun puhutaan kiireestä kolmen kirjaimen liigaan. Todellisuus liittyen esimerkiksi NHL:n armottomaan kilpailun tasoon saattaa hämärtyä paitsi pelaajalta, myös taustajoukoilta.

Muistan elävästi Teemu Selänteen puhuneen jokerivuosinaan, miten tämä halusi aidosti tuntea olevansa valmis lähtiessään NHL:ään. Sama oli viesti menneellä viikolla, kun puhuin kahden tämän kauden supertulokkaan, Vancouverin Quinn Hughesin ja Coloradon Cale Makarin kanssa.

Ensin mainittu on 20-vuotias, viimeksi mainittu 21-vuotias.

Sebastian Aho pelasi NHL-varauksensa jälkeen vielä vuoden SM-liigaa. Pisteen keskiarvolla pelannut Aho oli Kärppien mestaruusjoukkueen avainpelaaja ennen NHL:ään lähtöään. Ja nyt puhumme Sebastian Ahosta, jolla on korvienvälissä viimeisintä huutoa oleva jääkiekkosofta.

Usein kuulee puhuttavan, miten kypsiä uuden sukupolven jääkiekkoilijat ovat. Ovat varmasti, mutta kypsyysasteissa on silti merkittäviä eroja. Se, miten Sebastian Aho teki NHL-varauksensa jälkeen, oli kypsää. Se, mitä Makar ja Hughes tekivät viime vuonna, oli kypsää.

Maltti ja laajempi ymmärrys siitä, mikä on omalle uralle parhaaksi, se jos jokin on kypsyyttä.

Hosumalla ei tule kuin… no, senhän me kaikki muistamme.

Lue myös:

NHL-kauden tulokkaan kisaa käydään kahden pelaajan kesken – molemmat loistavat myös kaukalon ulkopuolella: "Täytyy olla kypsä kaveri, että voi loistaa täällä"

Aho ja Teräväinen vastasivat Carolinan molemmista maaleista – huikeaan tehovireeseen äitynyt Teräväinen lähestyy jo Barkovin tehoja

Kommentti: Eeli Tolvanen ei onnistu edes AHL:ssä siinä, mihin Nashville hänet hankki – olisiko hyökkääjän aika seurata muiden nuorten esimerkkiä ja hakea vauhtia Euroopasta?

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat