Suora

  • Jalkapallon Italian cup, puolivälierä Inter - Fiorentina
  • Jalkapallon Italian cup, puolivälieräottelu Inter - Fiorentina

Teemu Selänne puhuu NHL:n vaietusta valmennuskulttuurista: "Henkistä väkivaltaa on käytetty aina" – vastapainoksi Änärikirje tarjoaa myös iloisia vauvauutisia

Nyt voit kuulla NHL:n sisäpiirijutut kerran viikossa suoraan uutisten lähteeltä! Tilaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtajan Tommi Seppälän Änärikirje sähköpostiisi.

NHL
Ylen NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä
Kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikottain NHL:n kuumimmista puheenaiheista.Ian McCausland

It's been a long, a long time coming
But I know a change gonna come, oh yes it will.

Yhdysvaltalainen Sam Cooke tunnettiin muusikkona, mutta myös ihmisoikeusaktivistina. Cooken ”A change is gonna come”-kappaleesta tuli 1960-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa ihmisoikeuksia ajaneen liikkeen tunnuskappale, joka toimii erinomaisena sisääntulona myös tämän viikon Änärikirjeeseen.

Tervetuloa mukaan!

Nyt ollaan taas alkuun ajankohtaisten aiheiden kautta vakavien asioiden äärellä.

Jääkiekko on nimittäin ajautumassa murrokseen ja myllerrykseen, jollaista on käyty monen muunkin lajin ympärillä viime vuosina. Voimistelu- tai vaikkapa taitoluistelukulttuuri on joutunut kovan muutoksen kouriin, kun valmentajien kyseenalaisia kasvatusmetodeja on alettu nostaa tapetille.

Alkuviikon perusteella on helppo todeta, että seuraavaksi omia toimintatapojaan joutuu tarkastelemaan jääkiekko.

Kyse on kohuista kahden NHL-valmentajan ympärillä.

Haluatko NHL:n sisäpiirijutut viikottain suoraan sähköpostiisi? Tilaa Tommi Seppälän Änärikirje. (siirryt toiseen palveluun)

Ensin paljastui, että Torontosta menneellä viikolla syrjään siirretty päävalmentaja Mike Babcock oli pyytänyt tulokaspelaaja Mitch Marneria kaudella 2015-16 listamaan kanssapelaajat ahkerimmasta laiskimpaan, minkä jälkeen luotsi oli näytellyt listaa muille pelaajille.

Itkuun puhjennut Marner koki pettäneensä joukkuekaverinsa, mutta pelaajat itse asiassa tuohtuivat enemmän valmentajalle – ja täysin aiheesta. Babcock käytti valmentajan valtaa ehdottoman väärin. Vieläpä vierasreissun aikana, jolla olivat mukana pelaajien isät.

Babcock on saanut potkujensa jälkeen julkisuudessa armotonta kyytiä.

Kaiken kokenut ja voittanut luotsi on tiedetty armottomaksi piiskuriksi ja potkujen jälkeen moni entinen pelaaja on tehnyt mielipiteensä luotsin toimintatavoista tiettäväksi. Moni on ollut sitä mieltä, että pelaajia toistuvasti väärin kohdellut Babcock sai, mitä ansaitsi, kun Toronton pelaajat lopettivat aiemmin tänä syksynä pelaamasta valmentajalleen.

Lisää draamaa oli tarjolla maanantai-iltana.

Nigeriassa syntynyt, mutta Kanadassa kasvanut Akim Aliu paljasti Twitterissä illalla Calgary-luotsi Bill Petersin käyttäytyneen noin kymmenen vuotta sitten AHL:ssä tätä valmentaessaan rasistisesti. Akiun mukaan Peters oli kutsunut tummaihoisia n-sanalla ja sanonut eräiden aamujäiden jälkeen pukuhuoneessa ”olevansa väsynyt vun n-musiikkiin, missä vun n**t yhtyvät toisiinsa”.

Aliun mukaan Petersin poistuttua pukuhuoneesta nuppineulan olisi voinut kuulla putoavan lattialle, kaikki menivät hiljaiseksi.

Tiistaina Petersin laariin satoi lisää.

Carolinassa luotsin alaisuudessa pelannut Michal Jordan paljasti Bill Petersin potkaisseen tätä selkään ja lyöneen toista pelaajaa päähän pelin aikana. Pelaajan mukaan huoltajat ja muut pelaajat näkivät tilanteen. Tilanteen jälkeen Peters poistui paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Peters ei tiettävästi koskaan pyytänyt anteeksi edellä mainituilta pelaajilta.

Bill Peters ei ollut median saatavilla maanantain Pittsburgh-ottelun jälkeen, eikä tämä myöskään vetänyt joukkueelle harjoituksia tiistaina aamulla. Calgary-GM Brad Treliving sen sijaan ilmoitti ottavansa syytökset erittäin vakavasti ja tutkivansa tapaukset perinpohjaisesti.

Tiistai-iltana Treliving ilmoitti, ettei Peters valmenna Flamesia keskiviikon ottelussa. Virallisia potkuja ei kuitenkaan vielä olla annettu. Potkut ovat kuitenkin vain ajan kysymys.

Bill Peters
Bill Peters on joutunut myrskyn silmään.AOP

Puheenaihe nyt

Viime kädessä kyse ei kuitenkaan ole Mike Babcockista tai Bill Petersistä – ei edes kanadalaisesta televisiolegendasta Don Cherrystä, joka sai taannoin kenkää rasistisen kommenttien vuoksi yli kolmenkymmenen vuoden työuran jälkeen. Kyse on jääkiekon valmennuskulttuurista, jossa on käytetty vuosikymmenet johtamismetodeja, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Nyt tähän kulttuuriin tulee muutos.

– Kulttuuri on muuttumassa. Jääkiekossa on tapahtunut sama muutos kuin muussa yhteiskunnassa. Ennen koulussakin sai lyödä lapsia karttakepillä. Fyysinen väkivalta kuulostaa tässä yhteydessä oudolta, mutta henkistä väkivaltaa on lätkässä käytetty aina, urallaan yli 1400 NHL-ottelua pelannut Teemu Selänne sanoo Änärikirjeelle.

Selänteen näkemykseen on helppo uskoa. Lajihistorian kovimmat valmentajat on läpi vuosikymmenien tunnettu häikäilemättöminä piiskureina. Esimerkiksi Viktor Tihonov, Scotty Bowman, Rauno Korpi, Hannu Jortikka ja Raimo Summanen tunnetaan kaikki menestyksensä armottomalla vaatimustasolla saavuttaneina luotseina.

Takavuosina sille, että pelaajat ihan aidosti vihasivat esimerkiksi Bowmania, naurettiin. Sitä, että voittoa haettiin hinnalla millä hyvänsä, glorifioitiin. Uuden sukupolven pelaajat eivät kuitenkaan tule hyväksymään eilisen kasvatusmetodeja. Jääkiekko lajina joutuu viimeistään nyt tarkastelemaan toimintatapojaan ja moraalikäsityksiään.

Selänne myöntää, että lajissa on johdettu pitkään pelolla.

– Pelolla johtamistahan se nimenomaan on ollut. Ei siellä aina henkilökohtaisuuksiin menty, mutta olihan se usein sellaista huutamista ja mesoamista, että jos tänään tulee tappio, niin sitä ja tätä. Takavuosina kaikki tämä oli kuitenkin ihan normaalia.

– Nykyään käytössä on uudet metodit, nyt valmennetaan puhumalla ja opettelemalla. Ja hyvä niin.

Valmentajilla on ollut jääkiekossa, etenkin NHL:ssä, aina valtavasti valtaa ja valitettavan moni on käyttänyt tätä hyväkseen väärin. Kun etenkin nuori pelaaja laitetaan valmentajan valta-asemaa hyväksikäyttäen vaikeaan tilanteeseen, tällä on käytössään työkaluja melko vähän.

– Mitä olisin voinut sanoa, Aliu kysyi tilanteeseensa viitaten TSN:n haastattelussa tiistaina.

– Olin 20-vuotias ensimmäisen kauden ammattilainen. Pelkäsin liikaa avatakseni suuni ja olin siitä vihainen itselleni joka päivä, Aliu jatkoi.

Seitsemättä kauttaan NHL:ssä pelaava Antti Raanta pystyy samaistumaan nuorten pelaajien kokemuksiin.

– Marnerin homma oli aika uskomaton juttu, ja hyvin kyseenalainen sellainen. Jos miettii itsensä tuohon tilanteeseen tulokkaana, niin kyllä sinä teet sen listan. Ei siinä parikymppinen jätkä ala sanoa, että en minä sinulle mitään listaa tee. Sitten siinä on se riski, että joudut muiden pelaajien hampaisiin. Aika epäreilua, Raanta linjaa.

Jääkiekkokulttuuri on vaiennut ongelmakohdista vuosikymmenet ennen muuta niin sanotun äijäkulttuurin vuoksi. Jääkiekossa pelataan vaikeidenkin vammojen kanssa eikä valittaminen missään olosuhteissa koskaan ole suotavaa tai otsaan tulee helposti pehmeän pelaajan leima.

Toisaalta valmentajan epäterve valta-asema on laittanut pelaajat hankalaan rakoon. Vaikka valmentaja toimisikin väärin, kynnys tuoda ongelmat esiin on korkea. Pelissä on usein oma pelipaikka ja sitä kautta elanto.

– Jos ongelmatilanteessa avaat suun, tavallista on, että joku seurasta lähtee - yleensä pelaaja. Kaiken päälle saat vielä maineen jätkänä, joka haukkui valmentajan julkisesti. Tämän vuoksi näissä ulostuloissa on pieni viive, Raanta selventää.

– Pelaaja sen paskan näissä yleensä nielee, koska ongelmia ei haluta luoda. Valmentajalla on kauhea valta ja siksi se paska niellään. Se, että Babcockista on nyt tullut näitä juttuja, on selkeä ajojahti. Siellä on tarkkaan mietitty ja odotettu, että päästään jossakin vaiheessa rokottamaan, Selänne komppaa.

Myös seurajohdolta pitäisi voida odottaa enemmän vastuunkantoa. Esimerkiksi Aliu sanoi katkeroituneensa Petersille, mikä johti siihen, että seurajohto lähetti kahdenkymmenen maalin vauhdissa olleen pelaajan farmin farmiin (ECHL). Tätä seurasi pelaajakauppa toiseen organisaatioon.

– Jos valmentaja käyttää valtaa väärin, jonkun pitäisi reagoida. Vastuu pitää olla muillakin, esimerkiksi GM:llä, joka on palkannut valmentajan sinne. Ei pelaajia voi syyttää siitä, etteivät he tuo näitä esiin, me tehdään tätä kuitenkin elääksemme, Raanta muistuttaa.

Nähtäväksi jää, onko lähiaikoina tulossa lisää ulostuloja alkuviikon tapaan. Suurena ihmeenä sitä ei kaiken nähdyn jälkeen voisi pitää.

– Tällaisia voi tulla jatkossa paljonkin. Tässä on me too-kampanjan henkeä. Kun yksi aloittaa, muut jatkaa siitä. On ikävää, että tällaisia on tapahtunut. Pitää kuitenkin muistaa, että erot kulttuurissa ovat olleet todella suuria tämän päivän ja eilisen välillä, Selänne sanoo.

– On tärkeää, että tällaisiin ongelmiin puututaan. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan liian kaukaa aleta kaivamaan. Maailma oli silloin niin erilainen. Nyt maailma on parempi paikka ja kaikilla on enemmän oikeuksia. Uskon, että tämä kaikki tasoittuu tästä ajan kanssa, Selänne päättää.

Kaapo Kähkönen
Kaapo Kähkönen sai voittokiekon muistoksi NHL-debyytistään.AFP / Lehtikuva

Viikon Kaapo

”Oon nelivuotias, oppimaan innokas,
Sain nimen hauskimman – Kaapo,
On paljon tehtävää, uutta ja tärkeää,
Puuhailee touhuissaan Kaapo”

Pienten lasten vanhemmille tämä laulu on varmasti tullut tutuksi. Omalla listalla se menee lasten laulujen osalta helposti top kolmoseen – kova ralli!

Kaapoa voisi alkaa hiljalleen soitella myös NHL:ssä, vaikka Pohjois-Amerikan Kaapot eivät nelivuotiaita olekaan. Kaapoista Kakko on tietenkin tällä hetkellä Pohjois-Amerikassa erityisen kuuma nimi, mutta tiistaina kartalle saatiin vihdoin toinenkin Kaapo, nimittäin Kaapo Kähkönen. Erinomaisesti AHL:ssä reilun vuoden ajan esiintynyt Kähkönen pääsi vihdoin tekemään debyyttinsä Minnesota Wildin paidassa ottelussa New Jerseya vastaan.

Kähkönen on tehnyt kaikkensa ansaitakseen mahdollisuutensa jo aiemmin. Espoon Jääklubin kasvatti pelasi menneellä kaudella AHL:ssä kuusi nollapeliä, enemmän kuin kukaan toinen veskari, eikä tämän kauden voittosaldossa 7-2-1 ole siinäkään moittimista. Nyt mahdollisuus vihdoin aukesi, kun Wildin ykkösvahti Devan Dubnyk jäi yllättäen pois rivistä henkilökohtaisten syiden vuoksi.

Itse asiassa Wildissa ei olla juuri uusia maalivahteja viime vuosina nähty. Nykyinen kaksikko Dubnyk-Alex Stalock olivat hoitaneet ennen tiistaita 188 ottelua putkeen. Antti Raannan kaverina Arizonassa tätä nykyä pelaava Darcy Kuemper oli ennen Kähköstä viimeisin Wildin paidassa esiintynyt veskari Dubnykin ja Stalockin lisäksi. Tämä tapahtui huhtikuussa 2017 – siis tovi sitten.

Edellisestä maalivahdin NHL-debyytistä Minnesotassa sen sijaan on kulunut lähes seitsemän vuotta. Samainen Kuemper teki NHL-debyyttinsä Minnesotan paidassa helmikuussa 2013 ottelussa Vancouveria vastaan.

Kähköselle uran ensimmäinen NHL-ottelu, etenkin voitokas sellainen oli tietenkin maukas kokemus.

– Aivan huikea fiilis, Kähkönen intoili Änärikirjeelle ottelun tauottua.

– Tämä päivä on mennyt aamujäistä tähän hetkeen todella nopeasti. Tuntuu, että koko päivä meni vähän sellaisessa sumussa. Ehkä tämän kaiken ymmärtää vasta myöhemmin, Kähkönen jatkoi

Kähkönen muistutti myös, että ovi NHL:ään aukesi lopulta jopa yllättävän nopeasti.

– Jotkut ovat odottaneet monta vuottakin. Itse en loppujen lopuksi joutunut edes kauaa odottelemaan tätä. Hemmetin hyvältä tietenkin tuntui saada tämä mahdollisuus. Onneksi ehti pyöriä tässä NHL:n mukana viikon, olla mukana kaikessa ja treenata, se helpotti. Ei tarvinnut hypätä suoraan lentokentältä askiin.

Pelaaminen itsessään oli Kähkösen mukaan jopa helpompaa kuin AHL:ssä.

Arki NHL:ssä on tietenkin erilaista, mutta peli on aina peliä. Toki tällä tasolla on sen tason jätkiä, että he saavat homman niin sanotusti hoidettua, peli on hieman selkeämpää. AHL on kehitysliiga nuorille. Siellä voi tapahtua aika ihmeellisiäkin juttuja välillä. Jätkät teki tänään mulle homman aika helpoksi, Kähkönen kiitteli.

Kuten tapana on, Kähköselle toimitettiin muistoksi voittokiekko NHL-uran ensimmäisestä voittopelistä. ”Kai se tuolla jossakin on”, oli joukkueen linja-autosta tavoitetun maalivahdin vastaus.

– Laitetaan se siten takan reunalle, kun joskus on sellainen kämppä, missä on takka.

Kähkösen jatkosta NHL:ssä ei ole tällä haavaa tarkempaa tietoa. Joukkue lensi tiistaina New Jerseystä takaisin kotiin Minnesotaan.

Teuvo Teräväinen kaukalossa
All Over Press

Suomi-nurkka

Kun puhutaan syyskauden kuumimmista suomalaispelaajista, esiin on ehdottomasti nostettava Carolinan Teuvo Teräväinen. Etenkin marraskuun aikana Teräväinen on noussut jopa liigan tehokkaimpien pelaajien joukkoon. Jokerikasvatti on nakutellut marraskuun kahdessatoista ottelussa kasaan tehot 5+11.

Marraskuun osalta Teräväinen on koko NHL:n kuudenneksi tehokkain pelaaja yhdessä Nathan MacKinnonin kanssa.

Vaikka Teräväinen pelaa tälläkin kaudella taas paremmin kuin koskaan aiemmin ja nykytahti lupaa yli kahdeksankymmenen pisteen saldoa kaudelta, aina vaatimaton ja itsekriittinen Teuvo Teräväinen ei olisi oma itsensä, jos alkaisi intoilla saavutetuista asemista.

– Jengillä on mennyt hyvin ja olen siinä samassa koittanut itse hosua, minkä olen ehtinyt, Teräväinen sanoo omaan lakoniseen tyyliinsä.

Kai nyt sentään vähän voi olla tyytyväinen.

– Hyvin olen saanut vastuuta, yli- ja alivoimillakin. Tulee melkein se parikymmentä minuuttia jääaikaa peleissä, siinä pääsee hyvin peliin kiinni. Toisaalta, kun on noin isossa roolissa, niin siinä pitääkin onnistua. Ja pisteet on kuitenkin se, mitä porukka aina kyttää. Nyt on mennyt oma peli ihan kivasti.

Se, mitä kannattaa kuitenkin tällä haavaa seurata, on Teräväisen pelaaminen ilman kiekkoa. Vaikka Chicagossa NHL-uransa aloittanutta Teräväistä ei mielletä kotimaisen kiekkoskenen laadukkaimmaksi kahden suunnan pelaajaksi, tämän pelaaminen ilman kiekkoa on tätä nykyä usein suorastaan erinomaista.

Teräväinen on kehittynyt vuosien saatossa erittäin luotettavaksi pelaajaksi. Tämä käyttää terävää pelipäätään nykyään loistavasti myös puolustussuuntaan. Hyvä pelinluku näkyy hyvin ajoitettuina syötönkatkoina, pelin rikkomisina ja yksinkertaisesti luotettavana puolustamisena.

– Onhan se kehittynyt vuosi vuodelta. Tuntuu, että olen mennyt eteenpäin paljon kiekottomana pelaamisessa. Huomasin sen jo silloin, kun tulin tähän liigaan, että jos täällä meinaa pelata pitkään, myös ilman kiekkoa on pelattava hyvin. On pakko osata puolustaa ja heikkouksia ei saa oikeastaan olla, Teräväinen toteaa.

Ja onhan Teräväistä koulittu. Vaikka monelle jäi suomalaishyökkääjän Chicago-vuosista mielikuva, ettei Teräväinen kuulunut päävalmentaja Joel Quennevillen suosikkeihin, tosiasia on, että luotsi peluutti tätä paljon esimerkiksi alivoimalla – eikä NHL:ssä huonot pelaajat tapa jäähyjä.

Alivoimavastuuta Teräväinen nauttii edelleen. Muutenkin Teräväinen on kasvanut pelaajaksi, johon valmentajan on helppo luottaa.

– On tiettyjä tilanteita, joissa vaan pelaat hokia ja reagoit, sitten on niitä asioita, joita valmentajat vaativat, ja jotka pitää oikeasti osata. Pelitavallisista asioista vaikkapa karvauspeliä tai joitakin juttuja aloituksissa on tehtävä juuri, kuten sanotaan.

Teräväinen sanoo oppineensa nauttimaan pelistä muutenkin kuin pisteiden kautta.

– Olen oppinut olemaan ylpeä niistäkin peleistä, missä en ehkä tee pisteitä. Vaikka toki sen ymmärtää, miten paljon porukka katselee tehopisteitä. Se ei kuitenkaan aina kerro totuutta. Joku voi katsoa tekstarilta, että onpa se pelannut hyvin, kun on pari syöttäriä, mutta ei se sitä välttämättä tarkoita.

– Kyllä sen itse aina pelin jälkeen tietää, onko pelannut hyvin vai ei.

Kannattaa siis seurata Teräväisen pelaamista muutenkin kuin pelivälineen kanssa. Ja vielä… onkohan sattumaa, että Teräväisen jenkkipuhelinnumeron neljä viimeistä numeroa ovat 86-86?

Antti Raanta polvistuneena jäällä.
Antti Raanta kertoi iloisia uutisia.Getty Images

Viikon juoru

Otetaan loppuun vielä pari Suomi-nugettia.

Viikon kääk!-juoru tulee Arizonasta. Coyotesin suomalaismaalivahti Antti Raanta saa nimittäin puolisonsa Annan kanssa helmikuun lopulla perheenlisäystä. Raannan perheessä telmii tällä hetkellä vajaa kolmevuotias Evelyn-tytär, joka saa tulevana talvena itselleen pikkuveljen.

Perhe odottaa jälkikasvua tietenkin innoissaan.

– Onhan tämä hienoa, Raanta iloitsee.

– Toivottavasti pääsen taas synnytykseen mukaan. Onneksi me ollaan siinä lasketun ajan aikoihin aika paljon kotona ja vierasreissukin taitaa olla johonkin Kaliforniaan, mistä on kotiin lyhyt matka. Toivottavasti saadaan taas hommat aikataulutettua, Raanta jatkoi nauraen esikoisen syntymään viitaten.

Raannan perheen esikoinen syntyi talvella 2017 New Yorkissa. Arizonassa syntyvästä poikavauvasta tulee isosiskon tavoin myös Yhdysvaltojen kansalainen.

– Onhan se helpompaa, että poika saa heti jenkkien kansalaisuuden. Helpottaa merkittävästi tätä matkustelua kahden maan välissä.

SUOMI-NURKKA

Suomi-nurkassa vielä lyhyesti Mikko Rantasen kuulumisia. Nousiaisten mies palasi vihdoin joukkueharjoituksiin tällä viikolla ja tiistaina turkulainen harjoitteli jo kaiken kontaktin sallivassa pelipaidassa. Keskiviikon ottelussa Rantanen ei kuitenkaan vielä.

Viikonloppuna Colorado pelaa niin sanotun home-and-home-sarjan Chicagon kanssa. Perjantaina joukkueet kohtaavat Chicagossa, lauantaina Denverissä. Ihmettelen, jos ei Rantanen pelaa näissä peleissä. Hyviä uutisia siis!

Alavartalon vammasta kärsinyt Rantanen loukkaantui lokakuun 21. päivä.

POSTILAATIKKO

Pitkän kirjeen lopuksi kiitän nöyrimmin saamastani postista, sitä on tullut mukavasti. Antakaan kynien ja koneiden sauhuta, vastailen kysymyksiin ja palautteisiin jatkossakin sekä henkilökohtaisesti että kirjeissä. Tämän viikon osalta kirje on kuitenkin tässä, kiitos paljon seurasta ja palatkaamme asiaan jälleen tulevalla viikolla.

Kiitos, kun olette.

Tommi Seppälä, Vancouver

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tommi Seppälän Änärikirjeenä. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin kuulet jatkossa maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä – joka viikko. (siirryt toiseen palveluun)

Lue myös

Kommentti: Korjattiinko Tampassa jotakin, mikä ei ollut rikki? Mestarisuosikki vaikuttaa ahdistuneelta joukkueelta

NHL-valmentajaa syytetään rasistisista kommenteista: ”Hän kutsui minua n-sanalla!”

Kommentti: Maltti on valttia myös NHL:ssä – miksi nuoret kiirehtivät taalajäille, kun esimerkkejä hosumisesta riittää yllin kyllin

Kommentti: Eeli Tolvanen ei onnistu edes AHL:ssä siinä, mihin Nashville hänet hankki – olisiko hyökkääjän aika seurata muiden nuorten esimerkkiä ja hakea vauhtia Euroopasta?

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat