Suora

  • Hiihdon Ski Classics, La Diagonela Engadin
  • Naisten suurpujottelun 1. lasku, Sestriere
  • Miesten 15 km, Nove Mesto
  • Slopestyle, Seiser Alm
  • Miesten syöksylasku, Wengen
  • Miesten syöksylasku, Wengen
  • Naisten suurpujottelun 1. lasku, Sestriere
  • Urheilustudio 18.1.
  • Naisten suurpujottelun 2. lasku, Sestriere
  • Miesten viesti, Ruhpolding
  • Urheilustudio 18.1.
  • Naisten suurpujottelun 2. lasku, Sestriere
  • Urheilustudio 18.1.
  • Mäkihypyn miesten kilpailu, Titisee-Neustadt
  • Mäkihypyn miesten kilpailu, Titisee-Neustadt
  • Urheiluruutu
  • Lentopallon Suomen cup, naisten loppuottelu LP Viesti - LiigaPloki
  • Lentopallon Suomen cup, naisten loppuottelu LP Viesti - LiigaPloki
  • Urheiluruutu

Änärikirje nostaa hattua Mikko Koivulle – viikon tarinoissa kuullaan myös varkaan pysäyttäneen NHL-jyrän sankariteosta ja siitä, kuinka tyttöystävät käyvät tähdille kalliiksi

Nyt voit kuulla NHL:n sisäpiirijutut kerran viikossa suoraan uutisten lähteeltä! Tilaa Yle Urheilun NHL-kirjeenvaihtajan Tommi Seppälän Änärikirje sähköpostiisi.

NHL
Ylen NHL-kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä
Kirjeenvaihtaja Tommi Seppälä raportoi viikottain NHL:n kuumimmista puheenaiheista.Ian McCausland

And bad mistakes
I've made a few
I've had my share of sand kicked in my face
But I've come through

Mennyt viikonloppu laittoi taas miettimään huippu-urheilun ydintä. Kuten varmasti monet touhujani seurailevat huomasivat, olimme hovikameramieheni Pekka Rautionmaan kanssa menneenä viikonloppuna St. Paulissa, Minnesotassa, missä Wild-kapteeni Mikko Koivu pelasi upean uransa 1000. NHL-ottelun.

Viikonloppu kaikkinensa säväytti, olihan kyseessä vasta seitsemäs tuhanteen peliin yltänyt suomalaispelaaja.

Toisaalta NHL-tilastoissa ottelumääriä lasketaan hieman hassusti. En ole koskaan ymmärtänyt, miksei pudotuspelejä lasketa ottelumääriin – ne kun vasta kovia pelejä ovatkin. Jos pudotuspelit laskettaisiin mukaan, hopeisen mailan olisivat saaneet NHL:stä mukaansa myös Jyrki Lumme ja Jussi Jokinen.

Lumpeelta jäi puuttumaan 15, Jokiselta 49 ottelua.

Takaisin Koivuun.

Se, mikä Mikko Koivun persoonassa jotenkin kiehtoo, on intohimo ja palo. Kuten kirjoitin viikonloppuna Yle Urheilun sivuille, Koivusta on mahdotonta puhua ilman, että puhuu hänen kilpailullisesta luonteesta. Jokainen huippu-urheilija kantaa tätä ominaisuutta sisällään, mutta Koivun kohdalla puhutaan eri tasoista.

Tarinoita riittää NHL-maailmassa, miten kulisseissa on räiskynyt eräänkin kerran.

Kuten Koivu itsekin haastattelussani sanoi, särmät luonteessa ovat varmasti osuneet usein omaankin nilkkaan. Silti turkulainen on kantanut sitkeästi soihtuaan läpi tuulien ja tuiskujen: siitä, minkä Mikko Koivu uskoo olevan oikein, hän ei tingi. Tämä on suurin syy myös siihen, miksi Koivu on Wildin seurahistorian pitkäaikaisin kapteeni.

On hurjaa ajatella, että NHL-historiasta löytyy ainoastaan seitsemän Koivua pidempään kapteenin virassa ollutta pelaajaa.

Uskon, että urheilumaailma tuntee monta tarinaa, miten urheilija jää uran jälkeen jossittelemaan, miten olisi pitänyt silloin tehdä sitä ja tällöin tätä. Mikko Koivu kuuluu siihen sarjaan jääkiekkoilijoita, jotka ovat kääntäneet jokaisen kiven ulosmitatakseen itsestään urheilijana kaiken mahdollisen.

Tämä on viime kädessä urheilun ydintä ohi mitalien ja rahojen.

Voimme vain arvailla, miten montaa pelaajaa Koivu on auttanut urallaan eteenpäin. Veikkaan, että Mikael Granlund ja Erik Haula ovat pelaajia, jotka ovat valmiita astumaan esiin ensimmäisinä kertomaan Koivun esimerkin vaikutuksista omiin uriinsa. Vahva seurakulttuuri on perintö, jonka Koivu Minnesotaan jättää – ja siitä syystä hänen paitakin tullaan aikanaan nostamaan kattoon.

Haluatko NHL:n sisäpiirijutut viikottain suoraan sähköpostiisi? Tilaa Tommi Seppälän Änärikirje. (siirryt toiseen palveluun)

Koivu on mielenkiintoinen tapaus myös median näkökulmasta.

Yleisessä tiedossa on, ettei Koivun luokse kannata – ainakaan tappioiden jälkeen – marssia kädet taskussa vailla valmistautumista. Mitä suurempi ja/tai kivuliaampi tappio, sitä tarkemmin sanojaan kannattaa asetella. Etenkin tappiosta kiukustunut Koivu osaa todistetusti laittaa huonosti valmistautuneen toimittajan niin sanotusti istumaan.

Jos haluaa leikkiä tulella, ratkaisevan pudotuspelitappion jälkeen kannattaa alkaa heti kysellä MM-kisoista – koitettu on.

Ja kaikki tämä kieli poskessa.

Koivun kanssa on viime kädessä kuitenkin helppo operoida, koska sapluuna on selkeä. Jos tällä puolella pöytää hoitaa hommansa, Koivu on hyvä haastateltava, joka puhuu suoraan eikä jaarittele joutavia. Olen myös aina pitänyt Koivun huumorista. Kuittia tulee heti, kun on aihetta.

Puhumme kaikilla tavoin isosta persoonasta ja pelaajasta suomalaisessa jääkiekkohistoriassa.

Eikä Koivuilla huonosti perheenäkään ole mennyt.

Oli huimaa ajatella viikonloppuna Koivun veljesten NHL-uria. Saku Koivu on maailman suurimman jääkiekkoseuran, Montreal Canadiensin pitkän ja maineikkaan historian pitkäaikaisin kapteeni, Mikko Koivu Minnesotan. Saku nostettiin muutama vuosi sitten Montrealissa "Ring of honouriin", Mikon paita menee aikanaan Minnesotassa kattoon.

Ja jos Saku Koivu olisi pelannut lähes missä tahansa muualla, myös hänen paitansa olisi todennäköisesti katossa.

Tässä yhteydessä voin kertoa, että NHL-historia tuntee vain kaksi veljesparia, joista molempien paita löytyy katosta: Phil ja Tony Esposito sekä Maurice ja Henri Richard. Henrik ja Daniel Sedinistä tulee helmikuussa kolmas. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miten poikkeuksellisesta veljesparista on laajemmassakin katsannossa kysymys.

Jos minulla olisi nyt hattu päässä, nostaisin sen ilmaan Koivuille.

Sami Vatanen laukoo
New Jersey on syvässä suossa.All Over Press

Puheenaihe nyt

Sami Vatasen edustaman New Jersey Devilsin tilanne puhuttaa.

Ei ole Devilsillä mennyt tällä kaudella mikään suunnitelmien mukaan. Seura, joka lähti kauteen suurin odotuksin sen jälkeen, kun se oli vahvistanut joukkuettaan ja päässyt vieläpä varaamaan numerolla yksi Jack Hughesin, on tullut ryminällä alas pilvilinnoistaan. Kesän niin sanotuista hankinnoista ei juurikaan ole ollut vahvistuksiksi, ei etenkään tähtipelaaja P.K Subbanista.

Subban, jolle esillä oleminen eri medioissa tuntuu tätä nykyä olevan jääkiekkoa rakkaampaa, on ollut seuralle valtava pettymys. Samaa voi sanoa maalivahtipelistä. Yli laidan (siirtolistalle) aiemmin heitetty, ja sittemmin uransa lopettanut Cory Schneider ei saanut alkusyksystä mitään kiinni, eikä lahjakkaasta, mutta raakileesta MacKenzie Blackwoodista ole pelastajaksi.

Muutenkin joukkue tuntui lipsuvan päävalmentaja John Hymanin käsistä.

Lopun aisti olevan lähellä maanantaina, kun haluton joukkue mateli Buffalossa tavalla, joka johti 1–7-tappioon. Luokattomasti Rangersia vastaan (0–4) lauantaina pelanneelta joukkueelta odotettiin heikon esityksen jälkeen Buffalossa ryhtiliikettä, mutta tarjolla oli mauton pannukakku.

Harva yllättyi tiistaiaamuna, kun GM Ray Shero ilmoitti erottaneensa Hymanin.

On mahdotonta sanoa, mistä kaikista aineksista Devils-fiasko kokonaisuutena koostuu, mutta viimeistään maanantaina oli selvää, että jotain piti tehdä. Joukkue oli päästämässä irti – tai no, se päästi irti. Viesti ei enää – syystä tai toisesta – mennyt perille. Hyman maksoi mahalaskusta työpaikallaan, mutta peiliin sopia katsoa todella monen avainpelaajan.

Esimeriksi ykköshyökkääjä Taylor Hallilla on kasassa 27 ottelusta neljä osumaa. Puolustamisesta joukkueella ei ole alkeellisintakaan ajatusta. Vain Detroit (119) on päästänyt New Jerseyä (101) enemmän maaleja syyskaudella. Kaiken päälle Devils on tehnyt (68) maaleja toiseksi vähiten.

Devils on ollut kiistatta suhteessa odotuksiin syyskauden kovin pettymys NHL:ssä.

Nyt ilmoilla on kaksi isoa kysymystä: miten joukkue suoriutuu virkaa tekevän päävalmentajan, Alain Nasreddinen alaisuudessa ja mikä on Taylor Hallin seuraava osoite? Devils on tiettävästi valmis kuuntelemaan tarjouksia laitahyökkääjästä, jonka sopimus päättyy tulevana kesänä.

Jos ja kun Hall jossain vaiheessa kaupataan, kauppakumppanilla olisi hyvä olla paitsi tilaa palkkakaton alla, myös jotain merkittävää annettavaa. Tätä taustaa vasten on lähes mahdotonta olla miettimättä Coloradoa, jolla on yli kahdeksan miljoonaa taalaa käytössään ja systeemissään hirmuinen määrä nuoria pelaajia, joista Devils voisi hyvinkin olla kiinnostunut.

Hall luonnollisesti tekisi Coloradosta kevättä ajatellen erittäin vahvan ja merkittävästi leveämmän joukkueen.

Michael Hutchinson
Toronton Michael Hutchinson ei saa rantapalloakaan kiinni.All Over Press

Seuraa tätä

NHL:ssä puhutaan paljon maalivahdeista, mutta enimmäkseen vain ykkösveskareista. Nykyaikana kakkosvahtien rooli on kuitenkin aiempaakin tärkeämpi, sillä vastuuta maalivahtien välillä jaetaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Ajat, jolloin esimerkiksi Miikka Kiprusoff pelasi kahtena vuonna putkeen 76 ottelua runkosarjassa, ovat ohi.

Mutta miten toimia, jos kakkosveskarilla ei tartu?

NHL:ssä onkin ollut tänä syksynä useita seuroja, joilla on kyllä voittava ykkösveskari, mutta ei kakkosta, joka antaisi aloittavalle maalivahdille happea. NHL:n runkosarja on siinä määrin raskas maraton, että jos ykkösvahti joutuu pelaamaan liikaa, loukkaantumisriskit kasvavat ja muutenkin tankista saattaa kevätkaudella loppua bensa.

Esimerkkinä mainittakoon, että Stanley Cupin pudotuspeleissä menneellä kaudella loistanut, ja joukkueensa loppuotteluihin johdattanut Bostonin Tuukka Rask aloitti viime kauden runkosarjassa vain 45 ottelussa nimenomaan pudotuspelejä ajatellen. Jälkiviisaana oli helppo todeta, että suunnitelma toimi.

Listasin joukkueet, jotka ovat pulassa kakkosveskarinsa kanssa. (En nostanut mukaan jo aiemmin mainittua New Jerseyä.)

Toronto Maple Leafs

Leafs on lirissä veskaritilanteensa kanssa. Ykkösvahti Frederik Andersen on hyvässä iskussa, taas, mutta kakkosvahti Michael Hutchinson ei ole saanut syyskaudella rantapalloakaan kiinni. Hutchinson on aloittanut kuusi ottelua ja hävinnyt ne kaikki, päästettyjen keskiarvokin näyttää neljää ja puolta. Tilanne on kestämätön, sillä Andersenia ei ole järkeä peluuttaa 70 ottelua runkosarjassa – Leafsin onnistuminen kun mitataan vasta pudotuspeleissä. Kasimir Kaskisuo sai pelata Leafsin mukana yhden ottelun ennen Mike Babcockin potkuja, mutta joukkue syötti suomalaisen susille ja hän palasi farmiin. Palkkakaton allakaan seuralla ei ole tilaa, joten jos se meinaa hankkia itselleen uuden kakkosvahdin, se pitäisi löytää alle miljoonalla. Mielenkiintoinen tilanne.

Montreal Canadiens

Habs on niin ikään hankalassa raossa. Tähtiveskari Carey Price ei ole ollut viime otteluissa oma itsensä, mutta silti suurempi murhe liittyy siihen, että ykkösvahdille ei pystytä tarjoamaan lepoa. Price on aloittanut tällä kaudella jo 23 ottelua, ja tätä tahtia lukema kasvaa kauden edetessä jopa seitsemäänkymmeneen. Eikä kakkosvahti Keith Kinkaidista ole ollut avuksi. Jenkkivahti on voittanut viidestä startistaan yhden ja päästänyt näissä taakseen yli neljä maalia ottelua kohden. Tilanne on Montrealille vaikea, sillä se pelaa pudotuspelipaikastaan jo nyt jokaisena iltana. Jos Price väsyy suuren pelitaakan myötä, joukkue on vaikeuksissa.

Columbus Blue Jackets

Hyvin samantyylinen tilanne pudotuspelien suhteen kuin Montrealilla. Tämä joukkue taistelee paikasta auringossa jo nyt jokaisena iltana ja pudotuspelipaikkaan vaaditaan joukkueelta lähes täydellistä onnistumista – ja tämä koskee myös kakkosmaalivahti Elvis Merzlikinsiä. Joonas Korpisalo on saanut pelinsä kasaan kankean alun jälkeen, mutta latvialainen ei ole voittanut kuudesta startistaan yhtäkään. Kun huomioon otetaan, että matkaa pudotuspeliviivaan on jo kuusi pistettä, tilanne alkaa olla pian kriittinen.

Calgary Flames

Menneellä kaudella läntisen konferenssin voittanut Flames on edelleen hyvin pudotuspelikisassa mukana, mutta noustakseen viivan päälle se tarvitsisi vetoapua kahdelta veskarilta. David Rittich on pelannut hyvin, mutta Edmontonista hankittu Cam Talbot ei ole saanut syyskaudella silmiäänkään kiinni. Talbotin kuudesta startista yksi on päättynyt Calgaryn voittoon, neljästä viimeisestä ei yksikään. Kanadalaisvahdin taakse on rummutettu neljässä viimeisessä ottelussa kuusitoista maalia. Torjuntaprosentti kaudelta 89, päästettyjen keskiarvo yli kolmen. Ei riitä.

Mark Borowiecki
Mark Borowieckille tarjottiin töitä poliisista, jos kaukalohommat alkavat kyllästyttää.All Over Press

Viikon hyvis

Sanovat, ettei NHL:ssä ole enää poliiseja.

Ei ehkä siinä kontekstissa, missä poliisit ennen lajissa tunnettiin. Kaukalon ulkopuolella poliisin hommia hoitelevia näyttää kuitenkin edelleen löytyvän. Ottawan varakapteeni Mark Borowiecki nimittäin käytti maanantaina jokamiehen oikeuksia ollessaan Canucks-ottelun alla Vancouverissa ostelemassa tulevalle vauvalleen vaatteita turistirysänä tunnetussa Gastownissa keskustassa.

Borowiecki kuuli kovan pamauksen, kun polkupyörällä liikkeellä ollut mies yhtäkkiä rikkoi tien toisella puolella olleen auton ikkunan. Ryöstäjä yritti repiä autosta selkäreppua mukaansa, jolloin Borowiecki puuttui tilanteeseen ja käski miestä lopettamaan rikollisen toiminnan välittömästi.

– Tässä vaiheessa aloin juosta häntä kohden, koska tiesin, että hän aikoo varastaa repun. Sen jälkeen kaveri hyppäsi pyörän selkään ja alkoi polkea minua kohti. En tiedä, mitä hän aikoi, ajaa ylitseni vai miettikö hän, että hyppään pois tieltä, Borowiecki naureskeli tiistain harjoituksissa.

Borowiecki tempaisi kohti tulleen miehen maahan.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että voisin murskata jätkän. Olisin voinut satuttaa häntä, joten mietin, mitkä olisivat seuraukset lakituvassa itselleni. Niinpä ajattelin tehdä sen niin hellästi kuin mahdollista ja nappasin hänet pois pyörän selästä.

Voro pääsi lopulta karkuun, mutta Borowiecki sai pidettyä hallussaan laukun, josta löytyi muun muassa passeja. Borowiecki oli ehtinyt tiistaihin mennessä jutella laukun omistajan kanssa. Omistaja oli yllättynyt kuullessaan sankarinsa olevan Ottawa Senatorsin pelaajan.

– Hän sanoi olevansa kova Toronton kannattaja ja minä olin, että ehkä voin antaa anteeksi muutamalle Leafs-fanille, Borowiecki nauroi.

Vancouverin poliisi oli luonnollisesti kiitollinen Senators-pakille, mutta varoitti muita kansalaisia yrittämästä leikkiä sankaria vastaavanlaisissa tilanteissa.

– Jos jääkiekkohommat eivät onnistu, niin meille pääsee töihin, todettiin Vancouverin poliisista.

Dollareita
Tyttöystävän ottaminen mukaan vieraskiertuelle on kallista puuhaa...All Over Press

Rahaa taululle

Palataan vielä hetkeksi Minnesotan kautta yhteen NHL-traditioon, josta puhutaan harvemmin: nimittäin niin sanotusta rahan laittamisesta taululle. On todennäköistä, ettei sunnuntain 1000. NHL-ottelu tullut Wildin suomalaiskapteeni Mikko Koivulle halvaksi.

NHL:ssä on pitkät perinteet rahan laittamisesta taululle. Kyse on siitä, että pelaajat laittavat toisinaan ennen ottelua kopista löytyvälle fläppitaululle jonkin summan, joka menee joukkueen yhteiseen viihdekassaan, jos joukkue voittaa kyseisen ottelun. Suomeksi: rahalla haetaan pientä lisälatausta ja pesämunaa yhteisiin illanviettoihin.

Syitä siihen, miksi rahaa taululle laitetaan, voi olla monia.

Yleisimpiä ovat juhlaottelut, kuten Koivun tapauksessa, tai vaikkapa merkkipaalut pisteiden osalta. Monissa joukkueissa on velhoja, jotka ovat hyvin kartalla, kuka saavuttaa seuraavaksi minkäkin rajapyykin, jolloin komennus taululle tulee. Yleistä on lisäksi, että pelaaja laittaa rahaa taululle silloin, kun joukkue pelaa pelaajan entistä seuraa vastaan.

Summat vaihtelevat tietenkin palkkapussien mukaan muutamista satasista muutamiin tuhansiin.

Toisaalta kyseessä on traditio, josta harva pelaaja haluaa puhua omalla nimellään – tai ainakaan laittamistaan summista. Suomalaispelaajien keskuudessa tekemäni pienen gallupin mukaan isoimmat summat taululla ovat pyörineet viiden ja kymmenen tuhannen taalan välillä. Kansainväliseltä puolelta olen kuullut jopa 40 000 taalan summasta.

– Eräs loukkaantuneena ollut jätkä heitti tuossa vähän aikaan sitten ihan huvikseen taululle seitsemän ja puoli tonnia, eräs suomalaispelaaja naurahtaa.

Ja syitä löytyy lisää. Jos pelaaja pelaa vaikka kotikaupungissaan tai lähellä sitä, joutuu laittamaan rahaa taululle. Jos pelaajalla on sukulaisia katsomassa ottelua, pitää laittaa rahaa taululle ja niin edelleen. Noin kolmenkymmenen ihmisen yhteisössä syitä keksitään tiuhaan.

– Jos on tyttöystävä vieraspeliä katsomassa, niin siitä joutuu laittaa isosti, eräs suomalaispelaaja hymyilee.

– Joo, se tulee kalliiksi, komppaa toinen.

Myös valmentajat ovat etenkin takavuosina laittaneet rahaa taululle, mutta virallisesti se on kielletty. Toronto Maple Leafs sai NHL:ltä sakot talvella 2011 sen jälkeen, kun joukkueen päävalmentaja Ron Wilson oli laittanut rahaa taululle San Jose -ottelun alla. Sharks oli Wilsonin edellinen seura.

Kyseessä on kaikilta osin harmiton perinne, jonka ympärillä pelaajat pitävät hauskaa kauden aikana ja sen jälkeen. Onpa kerätyistä rahoista joskus joidenkin joukkueiden toimesta annettu myös hyväntekeväisyyteen. Useimmiten niillä kuitenkin maksetaan joukkueillallisia vierasmatkoilla tai kauden jälkeisiä yhteisiä illanviettoja.

Lähes varmaa siis on, että myös Mikko Koivu laittoi sunnuntaina rahaa taululle, ja koska Wild voitti ottelun, joukkue sai todennäköisesti sievoisen summan viihdekassaansa.

Mikko Koskinen
Mikko Koskinen on osoittanut olevansa palkkansa arvoinen.All Over Press

Suomi-nurkka

Suomi-kulmassa voisi ottaa esille pari veskaria.

Etenkin Mikko Koskisen meno on tällä hetkellä melko vakuuttavaa. Viime kaudella tervassa ja höyhenissä pyöritelty Koskinen on tällä kaudella näyttänyt, ettei viime kauden 4,5 miljoonan dollarin arvoinen jatkosopimus ehkä sittenkään ollut liikaa. Vai mitä tuumaatte kolmen metrin Koskisen voittosaldosta 10–2–2.

Koskisen kaikki tekeminen on rauhallista, määrätietoista ja itsevarmaa. Koskinen on ollut selkeästi parempi kuin virkaveljensä Mike Smith, jolla on kuitenkin jostain ihmeellisestä syystä yksi startti tilillään enemmän kuin Koskisella. Toisaalta: tätä on tämän päivän NHL, vastuu jakautuu hyvien tandemien kesken tasan.

Myös Antti Raannan kausi on ollut nousujohteinen. Vaikean loukkaantumisen jälkeen alkusyksystä peliään hakenut Raanta on pelannut viime otteluissa loistavasti. Kuuden edellisottelun torjuntaprosentti näyttää yli 93:a ja päästettyjen keskiarvokin 2,46:a. Myös Arizonalla on käsissään loistava veskarikaksikko.

Ja sitten vielä Kaapo Kähkönen.

Menneellä viikolla NHL-uransa ensimmäisen ottelun ja voiton vyölleen saanut Kähkönen pääsi tositoimiin jälleen tiistaina Floridassa. Tarinaksi ei enää noussutkaan voitto itsessään tai Kähkösen upeat torjunnat (44/46), vaan se että kotimaassa kolmesti maalin tehnyt Kähkönen yritti heti samaa temppua myös NHL:ssä.

Saatuaan kiekon maalin takana ottelun loppuhetkillä Minnesotan johtaessa 3–2 Floridan hakiessa kavennusta ilman maalivahtia, Kähkönen otti kiekon ja heitti se kohti toista päätyä. Peliväline lipui lopulta vain vähän ohi tyhjän Panthers-maalin. Wild-leirissä Kähkösen kylmäpäisyys nauratti.

– Ei häntä mikään kylmää. Johdamme ottelua maalilla ja jätkä yrittää tehdä maalin. Hän vain kylmästi nappasi kiekon ja oli, että minäpä laitan kiekon sisään, päävalmentaja Bruce Boudreau kohautteli olkiaan.

Postilaatikko

Postilaatikosta nostan Satun hyvän avauksen liittyen maalivahtien yliajamisiin. Satu kyseli, onko tosiaan niin, kuten oli jossain televisiolähetyksessä todettu, että maalivahtien päälle voi nykyään ajella surutta, koska NHL:ssä ei enää tapella entiseen maaliin. Varmasti, jos maalivahdeilta itseltään kysytään, syliin tullaan välillä todella surutta ja miksei hieman edellä mainituistakin syistä.

Kysymys on erinomainen.

NHL on viimeksi tänä syksynä ilmoittanut olevansa enemmän kuin huolissaan maalivahtien aivotärähdysten kasvavasta määrästä. Menneellä kaudella NHL-veskareilla todettiin peräti viisitoista aivotärähdystä, mikä oli yhtä paljon kuin kolmella edelliskaudella yhteensä.

Hieman yllättäen suurin syy näihin olivat viime kaudella päähän tulleet laukaukset, eivät niinkään yliajamiset. Viidestätoista aivotärähdyksestä kymmenen syntyi laukauksen seurauksena, vain kaksi törmäyksistä. Tosiasia kuitenkin on, että maalille ajetaan tätäkin nykyä surutta, eikä vähiten siksi, että maalille menemisestä valmentajatkin puhuvat pelaajilleen yötä päivää.

Yleisellä tasolla uskon kuitenkin kunnioituksen veskareita kohtaan olevan paremmalla tolalla kuin koskaan aiemmin. Toki välillä pelaajat käyttävät tilannetta hyödykseen eivätkä yritäkään jarruttaa, mutta tältäkin osin uskon kehityksen kehittyneen. Pelaajien välinen kunnioitus on ylipäätään hyvällä tasolla tänä päivänä.

Ja jos jotakin ongelmia olisikin, ja varmasti monia veskareita maalille ajaminen ärsyttää, tappeleminen ei missään nimessä ole vastaus ongelmiin. Jos hyökkääjä aiheuttaa maalivahdille aivotärähdyksen, niin mitä järkeä on, että sen jälkeen kaksi pelaaja moukaroivat toisiaan päähän, niin että aivotärähdystilastoihin saadaan yksi tai kaksi merkintää lisää. Yhden sijaan kolme aivotärähdystä?

Ei tolkun häivää.

Jos trendi jatkuu nousevana, on NHL:n tehtävä puuttua ongelmaan sääntömuutoksin.

Satulle pisteet hyvästä kysymyksestä!

Kiitos taas ihmiset tämän kirjeen osalta. Muistakaa, että kirjoitella saa edelleen, vastailen niihin joko täällä tai sähköpostissa. Ensi viikkoon!

Tommi Seppälä, Vancouver

Tämä juttu on julkaistu alun perin Tommi Seppälän Änärikirjeenä. Tilaa kirje tästä linkistä tai jutun alta, niin kuulet jatkossa maailman kovimman kiekkoliigan sisäpiirijutut ensimmäisenä – joka viikko. (siirryt toiseen palveluun)

Lue myös

Jatkuuko 1000 ottelua Minnesotassa pelanneen Mikko Koivun NHL-ura vielä ensi kaudellakin? – ”Pitää tiedostaa, että tämä on bisnestä”

Mikko Koivu halusi kuumeisesti pois veljensä varjosta – "Se on ollut hänelle erittäin raskas paketti"

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat