Suora

  • Elävä arkisto esittää
  • Assembly Winter 2020: CS:GO -turnauksen lohkovaihe, perjantai
  • Mäkihypyn miesten kilpailu, Rasnov
  • Mäkihypyn miesten kilpailu, Rasnov
  • Hävinnyt hymy: Jesse Puljujärvi kadotti ilon NHL:ssä - palatessaan hän haluaa olla oikeasti valmis
  • Urheiluruutu
  • Urheiluruutu

"Ei ole missään nimessä terveellistä" – Suomen mäkihyppylupauksen laihdutustavoite kauhistutti kavereita, vaikka huippuhyppääjille painontarkkailu on arkipäivää

Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentajan Lauri Hakolan mukaan yhä useampi mäkihyppääjä laihduttaa saavuttaakseen lisämetrejä. Yhden painokilon tiputtaminen voi teoriassa lisätä hypyn pituutta kahdesta neljään metriä.

mäkihyppy
Antti Aalto
Antti Aalto on Suomen ykkösmäkikotka. Tomi Hänninen

Suomalainen mäkihyppy koki piristysruiskeen viime kaudella, kun Antti Aalto väläytteli synkkien vuosien jälkeen kymmenen parhaan joukkoon useassa kisassa. Silti Suomella riittää edelleen takamatkaa.

Nyt joukkueessakin on herätty tilanteeseen, josta asiantuntijat ovat kilpailujen jälkeisissä kommenteissaan säännöllisin väliajoin puhuneet. Suomalaishyppääjillä on ollut liikaa painoa. Viime kesänä valmennusjohto onkin onkinut lisää tietoja siitä, missä maailman parhaat hyppääjät menevät, sillä tasoitusta ei enää ole varaa antaa.

– Totesimme, että olemme perässä siinä hommassa. Olemme nyt lähteneet rakentamaan tilanteen ympärille ammattimaisempaa seurantaa ja ohjeistusta, että painoasiat tulee hoidettua järkevästi, sanoo päävalmentaja Lauri Hakola.

Mäkihypyn keskiössä on teho-paino-suhde. Mitä kevyempi ja räjähtävämpi hyppääjä on, sitä paremmin hän pärjää. Päävalmentajan kanssa jutellessa tilanne on silti hieman kummallinen, koska tavan kansalaisen silmiin suomalaishyppääjät ovat hoikkaakin hoikempia. Kovempien tulosten eteen suomalaishyppääjien on kuitenkin laihdutettava ja nyt myös taustatyöt on tehty huolella.

Samoilla linjoilla on myös mäkihyppääjä Niko Kytösaho, joka aikoi kiristää yhden kilon kisapainostaan verrattuna viime talveen. Kytösaho on 182 senttiä pitkä ja kisapainotavoite on 61,5 kiloa.

– Kun olen kesällä kavereille kertonut, että neljä kiloa pitäisi tästä kropasta laihduttaa tai viisikin kiloa jossain vaiheessa, niin kaikkihan sitä kauhistelee. Ei se ole missään nimessä terveellistä, mutta se on meille arkipäivää ja me osataan käsitellä se kyllä, Kytösaho sanoo.

– Talvisin saatan olla aika sairaalloisen näköinen, mutta kaikki tietävät pelin hengen. Joku vie tämän enemmän äärirajoille kuin joku toinen. Se on tasapainottelua.

Säännöistä huolimatta trendi vie kevyempään suuntaan

Paino ja koko ovat aiheita, joita huippu-urheilun parissa usein sivutaan, mutta niistä on silti edelleen vaikea puhua avoimesti. Aihe on herkkä. Lapset ja nuoret halutaan ymmärrettävästi säästää mahdollisilta painoon liittyviltä ongelmilta eikä aktiiviurheilijoidenkaan toivota sairastuvan. Lisäksi julkisessa puheessa oikeanlaisen syömisen malli vaihtelee lähes viikoittain. Milloin on hyvä jättää pois viljat, milloin maito ja muna.

Paino ja koko ovat kuitenkin useassa lajissa tekijöitä, joilla on välitön vaikutus suoritukseen ja lopputulokseen. Eri lajeilla on erilaiset vaatimukset. Mäkihypyssä ja yhdistetyssä koolla on väliä.

Niko Kytösaho
Niko Kytösaho on 182 senttiä pitkä ja kisapainotavoite on 61,5 kiloa.Mikko Ahmajärvi/Yle

Vuonna 2004 mäkihyppyyn tuli urheilijoiden painoa koskeva sääntö. Painoindeksillä mitatun raja-arvon alittavien hyppääjien sukset lyhenivät siitä, mitä ne pituuden perusteella olivat siihen mennessä saaneet olla. Kun mittarina toimii painoindeksi (BMI), eli pituuden suhde painoon, sääntö on tasapuolinen eri mittaisten urheilijoiden kesken.

Sääntö astui voimaan aikana, jolloin saksalaisesta huippuhyppääjästä Sven Hannawaldista ilman paitaa otetut valokuvat levisivät mediassa. Hannawald oli merkittävästi alipainoinen, sairastui ja paloi loppuun. Ura päättyi 2005.

Sven Hannawald
Tällaiset kuvat Sven Hannawaldista ovat monelle tuttuja.Getty Images

Painoindeksisääntö on voimassa edelleen, mutta sen teho on kääntynyt laskuun, vaikka arvoja on kiristetty. BMI-raja lyhyemmälle sukselle oli ennen 20, nyt se on 21. Myöskään monoja ei enää lasketa mukaan hyppääjän painoon.

– Sääntö tuli vuonna 2004 ja itsekin hyppäsin silloin. Tuolloin vaikutti siltä, että oli järkevämpää pyrkiä pitämään maksimipituinen hyppysuksi, joten kehon painoa lisättiin. Nyt selkeä trendi on ollut se, ja laskelmatkin osoittavat, että on edullisempaa olla kevyempi, vaikka suksi lyhenee. Parhaat hyppääjät näyttävät suuntauksen, että kehon paino pyritään minimoimaan, sanoo Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentaja Lauri Hakola.

Yksi painokilo vähemmän voi tarkoittaa kahdesta neljään lisämetriä mäessä. Trendi, joka vie mäkihyppääjiä kohti entistäkin kevyempää elopainoa, kuulostaa kuitenkin rajulta. Toisaalta, jos kyse on lajin luonteesta ja huippu-urheilusta, tarvitaanko rajoittavia sääntöjä?

– Hyvä kysymys. Molempiin suuntiin löytyy varmaan järkeviä perusteita, mutta en lähde äkkiseltään ottamaan jyrkkää kantaa tähän. Sääntö- ja varustemuutoksella tätä voisi varmaan viedä vielä parempaan suuntaan. Nyt näyttää, että kaikki ovat tähän tottuneita eikä asia herätä lajin parissa edes keskustelua. Kyse on rutiinista, Hakola sanoo.

Muutakin kuin mäkipukujen ompelua

Kotikatsomoissa voi välillä tuskastuttaa, kun tieto suomalaishyppääjän tai yhdistetyn urheilijan hylkäyksestä pukumittauksessa tulee. Syyttävä sormi osoittaa helposti resurssien puutteeseen ja huonoon hoitoon välinekehityspuolella. Kokonaiskuva on kuitenkin laajempi.

Mäkihyppääjien ja yhdistetyn urheilijoiden kisavarusteiden hankinta alkaa jo kauan ennen kauden alkua. Painoon ei siis liity pelkästään keveyden tavoite lentometrien näkökulmasta, muitakin haasteita riittää.

– Kesällä keskustellaan urheilijoiden kanssa, mikä voisi olla järkevä painotavoite kisakaudelle. Hyvän energian pitää kuitenkin säilyä ja korvien välin pelata. Sen mukaan tilataan sukset, ja sukset määrittelevät tietenkin minimipainon johtuen tästä painoindeksisäännöstä, Hakola selittää prosessin kulkua.

Mäkihypyn maajoukkue, Eetu Nousiainen, Jarkko Määttä, Antti Aalto ja Niko Kytösaho.
Mäkimaajoukkueen Antti Aalto, Eetu Nousiainen, Jarkko Määttä ja Niko Kytösaho poseeraavat yhteiskuvassa.Mikko Ahmajärvi/Yle

Tärkein mitattava asia on vyötärön ympärys ja sen pitää olla sentilleen oikea suhteessa mäkipukuun. Urheilijan kehon mittojen ja koon pitäisi pysyä kisaviikonloppuisin lähes tunnista toiseen vakiona. Homma menee välillä kikkailuksi.

– Ennen kisoja painoa ei haluaisi lisätä tankkaamalla vain mahan pullistumisen takia. Tankkaamattakaan ei voi olla, koska maha on sitten liian pieni. Painokaan ei siinä kuitenkaan saisi nousta, ongelmaa pyörittelee mäkihyppääjä Niko Kytösaho.

Yhdistetyn urheilijoilla haasteet ovat erilaiset. Kestävyyspuolen takia he voivat ja heidän pitääkin syödä enemmän kuin mäkihyppääjien, sillä energiankulutus on suurta. Pitkät kisaviikonloput aiheuttavat kuitenkin sen, että syömisestä huolimatta paino saattaa laskea ja vyötärö kaventua.

Eero Hirvonen Rukalla 2019.
Eero Hirvonen on huono syömään kilpailujen jälkeen.Tomi Hänninen

– Kyllä se on aika kriittinenkin usean kisan viikonloppuna. Olen huono syömään kilpailujen jälkeen, kun ei tule nälän tunnetta. Se on jopa väkisin syömistä. Toisena ja ehkä kolmantena kisapäivänä ollaan tilanteessa, että energiat on vajaat huippusuorituksen tekemiseen, yhdistetyn Eero Hirvonen toteaa.

Yhdistetyssä kestävyyspuoli eli hiihtoharjoittelu kerryttää myös lihasmassaa. Mäessä kiloja ei saisi olla liikaa, mutta voimasta ja lihaksista on apua ladulla. Yhdistetyn urheilijan Ilkka Herolan mukaan nyrkkisääntö lajiin on, että syödä pitää niin paljon kuin pystyy ilman, että paino nousee tai muuttuu.

– Painoindeksin pitäisi olla 19–20 välissä ja siihen tulisi rakentaa niin hyvä hiihtäjänmallinen vartalo, kun on mahdollista. Se tarkoittaa käytännössä aika rajallista lihasmassan määrää, pohtii Herola.

Ilkka Herola
Ilkka Herolan ei ole tarvinnut rajoittaa syömistään.Tomi Hänninen

Yhdistetyn urheilijoiden kalorinkulutus on kovimpina treeni- ja kisapäivinä samaa luokkaa kuin hiihtäjillä, 5000–6000 kaloria. Herola ja Hirvonen kuuluvat molemmat niin sanotusti geneettisesti lahjakkaiden joukkoon. Syödä voi eikä mikään juuri tartu.

– Se on varmaan yksi niitä vahvuuksia minun ominaisuuksissa, että syömistä ei ole tarvinnut rajoittaa. Ennemminkin päinvastoin, Herola naurahtaa.

Kun kaveritkin ihmettelevät, miten voi vielä laihduttaa

Koska mäkihyppääjät eivät kilpailutilanteessa tai harjoittelussa kuluta energiaa samaan tapaan kuin kestävyysurheilijat, on lajin vaatima paino ja koko hankittava ruokaa ja kaloreita tarkkailemalla. Mäkipuolella syömisen kanssa on oltava siis paljon tarkempi kuin yhdistetyssä.

– Mäkihyppääjät syövät monipuolista perusruokaa, sekaravintoa. Kisakauden lähestyessä määrät vain pienenevät ja lepopäivinä aterioita voi ehkä jättää vähän vähemmälle, toteaa mäkihyppymaajoukkueen päävalmentaja Lauri Hakola.

Suomen mäkimaajoukkueessa kilpailukauden tavoitepainoon tähdätään yksilöllisellä suunnitelmalla. Tärkeintä on tietää, mikä yksittäisen urheilijan henkilökohtainen peruskulutus on. Kesäisin ei saisi kertyä liikaa painoa, mutta muutama kilo enemmän kuin talvella on hyvä olla, jotta urheilijalla on energiaa treenata ja palautua harjoituskauden rasitteista. Sen jälkeen paino putoaa tasaisen vauhdin taktiikalla. Painonpudotukseen pätee tuttu perussääntö: ravinnonsaannin tulee olla kulutusta pienempää.

Lauri Hakola
Lauri Hakola tietää, että painonpudotuksessa ei saa mennä liiallisuuksiin.Tomi Hänninen

– Syksyllä alkaa painon tikistäminen. Mitä niukemmin syö, sitä tärkeämpää on katsoa, että kaikkia ravintoaineita saa ruoasta. Sitä ei käy kiistäminen, että kisojen lähestyessä ollaan aika tiukoilla muutamat päivät. Pyrimme myös poistamaan turhan nesteen kropasta ja jopa varmistamaan, että suolistossa ei ole ylimääräistä painolastia, jotta kisatilanteessa kroppa olisi mahdollisimman kevyt, Hakola toteaa.

Liiallisuuksiin ei voi kuitenkaan mennä, koska silloin myös tulos jää tekemättä. Vaikka yhden painokilon tiputtaminen voi lisätä lentometrejä mäessä kahdesta neljään, kyse on kuitenkin vain teoriasta. Käytännön tilanteet lopulta osoittavat, millaiset negatiiviset tai positiiviset kerrannaisvaikutukset painonpudotuksella on. Päävalmentaja Hakola nostaa esiin Antti Aallon tilanteen Korean olympiavuodelta 2018.

– Antin paino meni liian alas. Suorituskyky heikkeni ja tekeminen vaikeutui. Viime kaudelle tavoite oli maltillisempi: painoa noin kilo enemmän ja hyvän energian varmistaminen. Kokonaisuus toimi paremmin, joten näitä ei voi katsoa mustavalkoisesti. Hyvinvointikin on tärkeää, Lauri Hakola korostaa.

Ammattilaiset apuna painonhallinnassa

Mäkihyppääjä Niko Kytösaho sairastaa diabetestä, mikä kuulostaa hankalalta yhtälöltä mäkihypyn kaltaisen lajin kanssa. Kytösaho on kuitenkin löytänyt tasapainon tekemiseen. Heti sairastumisen jälkeen lääkäreiden kanssa samalle sivulle pääseminen oli kuitenkin vaikeaa – Kytösahon haluttiin painavan enemmän, mutta lajiin se ei sovi.

– Joudun syömään säännöllisemmin kuin muut. Eikä sitä tietysti suositella kenellekään, että jättäisi syömättä, mutta tärkeämpää minulle on säännöllinen ateriarytmi. Aika hyvin painon pudottaminen on diabeteksenkin kanssa onnistunut ja homma on balanssissa, Niko Kytösaho sanoo.

Vaikka lääkäreiden kanssa Kytösaholla olikin erityisen tilanteensa kanssa aluksi hankalaa, on urheilija saanut tietoa ravitsemusasiantuntijoilta. Suomalaisilla maajoukkueilla onkin painonhallinta-asioissa tukku ammattilaisia apuna. Tukea tulee yhteistyössä toimivilta yliopistotason ravitsemustutkijoilta, ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa työskentelevät lääkärit valvovat ja suunnittelevat toimintatapoja sekä kontrolleja. Ympäriltä löytyy myös psyykkisen valmennuksen asiantuntijoita.

Niko Kytösaho
Niko Kytösaho sairastaa diabetestä.Tomi Hänninen

– Yhdistetyssä pidämme asiat simppeleinä, emmekä ole lähteneet kikkailuun esimerkiksi minkään palautusjuomien kanssa. Toteutamme lautasmallia ja syömme perinteistä kotiruokaa. Se on asiantuntijoidenkin ideologia aika pitkälle, painottaa yhdistetyn päävalmentaja Petter Kukkonen.

Sekä mäkihypyn että yhdistetyn valmentajat toteavat, että jos asiat ovat kunnossa ei juniori-ikäisten urheilijoiden kohdalla, painoasioihin puututa, ei suuntaan eikä toiseen. Tärkeintä on edetä kotikonstein, jos kaikki näyttää hyvältä. Kun urheilija kasvaa ja astuu mukaan liiton ryhmiin, ravintoasioista annetaan enemmän tietoa.

– Haluaisin korostaa, että ylipäätään ruokailuhetki on sellainen, ettei siitä saisi tehdä liian vaikeaa. Kun on ruokailuhetki, otat ruokaa lautaselle, syöt, juttelet kavereiden kanssa ja lähdet pois. Jos alat mitata gramman tarkkuudella kaloreita, se johtaa ongelmiin, Petter Kukkonen lisää.

"Huippu-urheilu ei ole koskaan terveellistä"

Lajien keskuudessa paino- ja ravintoasioista puhutaan paljonkin, mutta ulospäin ei niinkään. Keskustelusta vaikean tekee juuri se, että näkökantoja on monia.

– Hyvin vaikeaa keskusteluahan tämä on. Tietoa ja mielipiteitä ravinnosta löytyy niin paljon kaikkiin suuntiin. Kun puhutaan huippu-urheilusta, täytyy ymmärtää, että se on äärimaailma. Säännöt pitää tietää. Pyrkimys on voittaa ja etsimme keinoja siihen. Se tarkoittaa elimistön äärimmilleen virittämistä, Petter Kukkonen pohtii.

Petter Kukkonen lähikuvassa.
Yhdistetyn päävalmentaja Petter Kukkonen.Tomi Hänninen.

Urheilijoiden keskuudessa syömisasiat ovat niin arkipäivää, että aihe on lähinnä vitsien kohde.

– Melkein joka päivä se tulee jotenkin puheeksi. Se on niin keskeinen aihe, mäkihyppääjä Niko Kytösaho virnistää.

Avoimuus olisi tärkeää myös tulevien huippu-urheilijoiden näkökulmasta. Eri lajien lainalaisuudet on hyvä tiedostaa, mutta asiat tulee hoitaa järkevästi. Yhdistetyn puolella Ilkka Herola painottaa yksittäisten urheilijoiden vastuuta.

– Huippu-urheilu ei ole koskaan terveellistä. Näin minä uskallan sanoa. Se on toisaalta irvikuvallista, että meitä seurataan ravitsemuksessa aika paljon ja osa meistä on vieläpä merkittäviä vaikuttajia. Se on kaupallisten voimien aikaansaamaa. Meidän urheiljoidenkin pitää olla tarkkana sanomisista, ettemme aiheuta korjaamattomia tilanteita nuoremmille, Herola kertoo.

– Maailmassa on paljon sairaampiakin asioita kuin huippu-urheilu, ja nämä kaverit ovat hyvän valvonnan alla. He saavat tukea ja ohjausta, mitä ei muualla ole. Ongelmiahan tulee elämän muillakin osa-alueilla ja niistä selvitään tavalla tai toisella, yhdistetyn päävalmentaja Petter Kukkonen painottaa.

Lue myös:

65-kiloinen Janne Ahonen oli aikanaan raskasrakenteinen mäkihyppääjä, nyt hän seuraa huolestuneena lajin uutta laihdutustrendiä poikansa kautta – "Ei varmaan ole helppoa"

Hiihtomaailman kuuma puheenaihe on saanut suomalaislääkärin mielestä väärät mittasuhteet – avaa järjestelmää, joka esti tähtien kilpailemisen: "Ihmiset eivät täysin ymmärrä, mistä on kyse"

Miksi huippuhiihtäjät eivät läpäisseet terveystarkastusta? Ilmiö kummastuttaa Norjassa ja Ruotsissa – suomalaisasiantuntija on huolissaan nuorista

Janne Ahonen kohtasi jokaisen kommentaattorin painajaisen unissaan – "En osaa vielä katsoa suorituksia samalla tavalla kuin kotisohvalla"

Janne Ahonen ihmetteli vieressä, kun värikkäistä lausunnoista tunnettu mäkivalmentaja loisti myös hiihtoladulla: "Näyttää hurjalta"

“Monta kertaa kuulostaa tylsältä” – asiantuntija kertoo, miksi Ilkka Herola nousi nopeasti takaisin yhdistetyn kärkitaistoon

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat