Suora

  • Jalkapallon Italian cup, puolivälierä Inter - Fiorentina
  • Jalkapallon Italian cup, puolivälieräottelu Inter - Fiorentina

Suomen mäkihyppääjien laihdutusesimerkit saivat asiantuntijat korostamaan malttia, kysymykset painosta ovat hankalia ammattilaisillekin: "Ylilyöntien riskit ovat suuret"

Suomalaiset mäkihyppääjät kertoivat Yle Urheilulle painonpudotustavoitteistaan ja -metodeistaan. Ravitsemusasiantuntijat tiedostavat lajiin liittyvät vaatimukset, mutta kannustavat urheilijoita maltilliseen painonpudotukseen ilman turhia riskejä. 

hiihto
Mäkihypyn maajoukkue, Eetu Nousiainen, Jarkko Määttä, Antti Aalto ja Niko Kytösaho.
Mäkihypyn maajoukkueessa ovat hypänneet tänä vuonna muun muassa Eetu Nousiainen (vas.), Jarkko Määttä, Antti Aalto ja Niko Kytösaho. Mäkijoukkueella on ollut tälle kaudelle laihdutustavoitteet.Mikko Ahmajärvi/Yle

Suomen mäkihyppymaajoukkueessa tehtiin viime kauden jälkeen tarkkaa analyysia, missä suomalaiset ovat maailman huippuja jäljessä. Fysiikkatesteissä suomalaiset eivät kalpene, mutta puntarilla tulee takkiin. Hyppääjät ovat näin ollen pyrkineet pudottamaan painoaan tälle kaudelle ravitsemusasiantuntijan avulla. Asiantuntijan neuvoja ei kuitenkaan olla joka käänteessä noudatettu, sillä hyppääjät kertoivat Yle Urheilulle muun muassa jättävänsä aterioita väliin vapaapäivinään.

– Kyllä siellä poiketaan siitä, mikä olisi järkevää. Pitäisi tehdä maltillisia ratkaisuja ja miettiä asiaa pidemmällä aikavälillä. Pitäisi pysyä koko kausi terveenä sekä saada kestävä ja pitkä ura. Jos vedetään jo päiväkohtaisesti hyvin riskirajoilla, niin ei se mitenkään järkevintä ole, sanoo mäkihyppyä hyvin tunteva laillistettu ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu.

– Toisaalta ymmärrän sen, että urheilijat tekevät mieluummin enemmän kuin vähemmän, Mursu lisää.

Jaakko Mursu
Jaakko Mursu korostaa malttia.Ghadi Boustani/Yle

Suomen urheiluravitsemuksen asiantuntijat ry:n puheenjohtaja Patrik Borg kiinnittäisi huomiota lajikulttuuriin. Hänen mukaansa moni laji kantaa historian painolastia. Ajatellaan liian helposti, että näin on aina tehty ja tehdään nytkin. Kun huomio on suorituskyvyssä ja tuloksissa, terveys ei ole päällimmäisenä mielessä, vaan runtataan menemään kroppaa kuuntelematta.

– On monia lajeja, muun muassa mäkihyppy ja toki monia muitakin, joissa ei ole opeteltu, miten asia voitaisiin hoitaa terveellisesti lajin haasteista huolimatta. Meillä on edelleen lajeja, joissa on käytänteitä, jotka eivät ainakaan lisää hyvinvointia, Borg pohtii.

– Eihän kukaan terveytensä takia urheile huipulla, vaan menestyäkseen. Joku minimitaso pitäisi siinäkin kuitenkin katsoa, että kroppa toimii. Siinä on vielä paljon töitä.

Painolla on väliä

Mäkihyppy ei ole ainoa laji, jossa urheilijan painolla ja kehon koostumuksella on suuri merkitys. Oikeastaan hyvin harvassa lajissa ne ovat täysin merkityksettömiä. Mäkihypyn kaltaisia äärirajojen lajeja ovat esimerkiksi kestävyysjuoksu ja voimistelu.

– Kestävyysjuoksu on raaka laji. Jokainen painokilo pitää liikuttaa eteenpäin, kuvailee estejuoksija Topi Raitanen painon merkitystä omassa lajissaan.

Topi Raitanen
Topi Raitanen on siirtynyt suunnistuksesta estejuoksuun.Jesse Karjainen / AOP

Kestävyysjuoksun ja mäkihypyn ero on, että ensin mainitussa harjoittelun aiheuttama kulutus on valtava, jolloin ravinnon määrässä ei tarvitse olla niin tarkka. Tai pitää, mutta nimenomaan niin päin, että syö tarpeeksi.

Tässä tullaan toiseen ongelmaan, joka liittyy vahvasti painonhallintalajeihin. Huippu-urheilun kontekstissa, jossa tehdään asioita mieluummin liian tarkasti kuin sinne päin, ongelmat liittyvät useimmiten ali- kuin yliravitsemukseen.

– Jos haetaan matalaa painoa, niin se on parhaimmillaankin tasapainoilua. Kyse on siitä, miten se tehdään ilman, että suorituskyky heikkenee olennaisesti, Borg sanoo.

– Ymmärrän, että huippu-urheilussa halutaan tehdä tämäkin asia kunnolla ja huolellisesti, mutta ylilyöntien riskit ovat suuret. Yliyrittäminen on hyvin yleistä, Mursu jatkaa.

Tämän on huomannut myös joukkuevoimistelun hallitsevan MM-pronssijoukkueen OVO Teamin kapteeni Aurora Kapanen, jonka mukaan myös voimistelussa painoa pudotetaan mieluummin liikaa kuin liian vähän. OVO Teamissa voimistelijoille tehdään kaksi kertaa vuodessa kehonkoostumusmittaus ja ongelmatapauksiin puututaan asianmukaisesti.

– Heti, jos on liian alhainen arvo, niin ravintoterapeutti ottaa yhteyttä ja tekee yhdessä urheilijan kanssa suunnitelman, miten tilanne korjataan, Kapanen kertoo.

Mikä on liikaa?

Painonhallintalajien yhtälö ei ole aivan yksinkertainen. Paino ja rasvaprosentti pitäisi saada mahdollisimman alas, mutta harjoitusvaste pitää hyvänä. Palautuminen ei saisi kärsiä ja lisäksi täytyisi jaksaa arjessa, pysyä terveenä ja välttyä loukkaantumisilta. Ylilyöntejä ei välttämättä huomaa edes urheilija itse, saati valmentaja. Naisilla selkeä merkki on kuukautisten poisjäänti, mutta jo ennen sitä hälytyskellojen tulisi soida.

– Yksi treeni voi mennä huonosti, mutta jos useampia tärkeitä harjoituksia alkaa mennä huonosti, niin silloin pitäisi pysähtyä miettimään, mistä se johtuu. Syitä voi toki olla monia, mutta ravitsemus on yleensä niistä yksi, Mursu kertoo.

– Jos räjähtävyyden tunne alkaa hävitä pitkällä aikavälillä, ollaan menty jo aika pitkälle yli. Se on selkeä aliravitsemuksen merkki, Borg jatkaa.

Patrik Borg
Patrik Borg on tunnettu ravitsemusasiantuntija ja Suomen urheiluravitsemusasiantuntijat ry:n puheenjohtaja.Ghadi Boustani/Yle

Myös henkistä jaksamistaan kannattaa tarkkailla. Liian vähäinen energiansaanti kiristää helposti korvien välissä.

– Jos syöminen alkaa pahasti falskata, niin pinna on äkkiä aika kireällä ja syntyy synkeitä ajatuksia. Ei sillä tavalla mitaleita tuoda, Borg huomauttaa.

Aina vaaranmerkit eivät kuitenkaan ole näin helposti havaittavia. Usein käy jopa niin, että painon lasku näkyy treeneissä positiivisesti, mutta vain lyhyellä aikavälillä.

– Kun paino lähtee laskuun, urheilija voi saada siitä suorituskyvyllistä hyötyä. Jos energiavaje kuitenkin jatkuu pitkään, seinä tulee lopulta vastaan, Suomen olympiakomitean sekä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHUn ylilääkäri Maarit Valtonen varoittaa.

Juuri tästä syystä aliravitsemusta ei ole helppo havaita ennen kuin on liian myöhäistä. Vakavasta aliravitsemuksesta toipuminen voi kestää vuosia tai pahimmassa tapauksessa päättää koko uran.

– Liian usein nuoret urheilijat missaavat varoitusmerkit ja menevät liian pitkälle energiavajeen kanssa, Valtonen kertoo.

Näin voi tapahtua usein huomaamatta, kun ei kyetä syömään kovaa kulutusta vastaavaa määrää, mutta toisinaan myös tarkoituksellisesti. Huippu-urheilijan ei ole helppo viheltää peliä poikki silloin, kun tavoitteena on olla maailman paras.

Ei liikaa liian aikaisin

Painoon ja kehonkoostumukseen liittyvät kysymykset ovat hankalia jopa alan ammattilaisille. Ravitsemusasiantuntijan tehtävä on ymmärtää lajin vaatimukset ja auttaa urheilijaa mahdollisimman hyviin suorituksiin, mutta se ei saa tapahtua terveyden kustannuksella.

– Ammatillisesti painin sen asian kanssa. Vaatimukset ovat kovia ja onko se sitten tervettä? Siinä käyn jonkinlaista painia itseni kanssa, että miten urheilijoita ohjeistaa. Totta kai olisi kiva, ettei tällaista tilannetta olisi, mutta urheilun vaatimukset ovat kuitenkin sellaisia, että mennään aivan rajoilla, Mursu pyörittelee.

Julkisessa keskustelussa on oltava erityisen tarkka. Urheilijoiden on hyväksyttävä painonhallintaa vaativien lajien lainalaisuudet, mutta toisaalta on puhuttava kieli keskellä suuta, jottei ulkopuolisille synny väärä kuva huippu-urheilusta terveyttä vaarantavana ammattina. Myös ravitsemusasiantuntijat luovivat kahden tulen välissä. Heidän pitäisi toimia yhteistyössä urheilijoiden kanssa säilyttäen samalla ammattietiikkansa.

– Me tiedämme kyllä ongelmista, mutta niitä on joskus vaikea sanoa, koska me haluamme rakentaa lajien kanssa yhdessä näitä teemoja. Yhteistyötä on aika vaikea rakentaa, jos minä haukun niitä. Varmasti kaikki muotoilevat näitä asioita mahdollisimman kauniisti, Borg myöntää.

Erityisen tärkeää julkisessa keskustelussa on muistaa, että mikä koskee uransa huipulla olevia ammattiurheilijoita, ei liity välttämättä mitenkään junioriurheiluun.

– Jos ollaan vasta kehittymässä huippu-urheilijaksi ja lähdetään silloin hakemaan optimaalista painoa suorituskyvyn kannalta, ei välttämättä koskaan saavutetakaan sitä huippuvaihetta, kun vamma- ja sairastumiskierteet alkavat liian vähäisen energiansaannin takia, Valtonen muistuttaa.

Topi Raitanen
Topi Raitanen edusti Suomea tänä syksynä Dohan MM-kisoissa.AOP

Topi Raitanen on pitänyt tämän viisauden visusti mielessään. 23-vuotiaana kestävyysjuoksijana hänellä on uraa enemmän edessään kuin takanaan. Raitanen vaihtoi lajia suunnistuksesta estejuoksuun neljä vuotta sitten ja sinä aikana hänen painonsa on pudonnut kuusi kilogrammaa – Raitasen mukaan puoliksi vahingossa. Se on tässä vaiheessa uraa tarpeeksi, sillä tulevia vuosia ei kannata pilata kiirehtimällä.

– Ravinto on polttoainetta ja ilman sitä ei jaksa harjoitella tai palautua eikä pysy terveenä. Se on ollut meillä iso teema. Ettei olla ajettu ihan ajokoiraksi vielä. Sekin päivä koittaa, mutta vasta myöhemmin.

– Mitä lähemmäs tullaan uran huippuvuosia, niin totta kai ne viimeiset sekunnit pitää pystyä miettimään myös ravinnon puolelta. Peruspilarit ovat nyt kunnossa, mutta painanko kesällä kilon tai kaksi vähemmän, se on vasta tulevaisuuden juttuja. Sitä paitsi työ tehdään harjoituskaudella, eikä sitä kannata pilata sillä, että laihduttaa kesällä turhan päiten, Raitanen huomauttaa.

Terveellistä huippu-urheilua on olemassa

Yhdistetyn urheilija Ilkka Herola sanoi Yle Urheilun haastattelussa, ettei huippu-urheilu ole koskaan terveellistä. Asiantuntijat ottavat pehmeämmän kannan. Huippu-urheiluakin voi toteuttaa terveyttä vaarantamatta, mutta se vaatii taitoa.

– Urheilijat ehkä itse kokevat, että he tietävät riittävästi (ravinnosta), mutta todellisuus voi olla toista, Mursu kertoo käytännön kokemuksiinsa viitaten.

Maarit Valtosen mukaan Suomesta löytyy valtava määrä osaamista ja tietoa. Valtonen juoksi itse kilpaa 1990-luvulla, jolloin lajipiireissä vallitsi ajatus, ettei hyvin harjoitelleilla naisilla kuulukaan olla kuukautisia. Siihen verrattuna nykyurheilijat ovat Valtosen mukaan fiksuja ja tietävät paljon enemmän energiansaannin merkityksestä. Tiedon lisääntyminen ei kuitenkaan näy käytännössä.

– Edelleen liian monen lahjakkaan urheilijan ura katkeaa energiansaantiongelmien ja vammakierteiden takia. Se on mielenkiintoinen ilmiö, johon suomalaisen urheilujärjestelmän täytyy päästä vahvemmin kiinni. Valmennuksen ja lääketieteen pitää päästä tiiviimpään yhteistyöhön, jotta varmistamme suomalaisten urheilijoiden terveyden ja mahdollisuudet huipulle pääsyyn, Valtonen miettii.

Maarit Valtonen
Maarit Valtosen mukaan urheilijoiden tietämys on parantunut 1990-luvulta.Martti Kainulainen/Lehtikuva

Aivan kuten harjoittelun, myös syömisen tulisi olla suunniteltua ja jaksotettua. Aina ei voi mennä kaasu pohjassa.

– Urheilussa on vaiheita, jolloin ollaan tiukalla. Mutta tiukkoinakin päivinä pitäisi olla elementtejä, jotka estävät esimerkiksi elimistön ajautumista säästöliekille. Eli sen sijaan, että ei syödä mitään ja juodaan vain kahvia, syötäisiin juuri sen verran, että se estäisi ongelmat, Borg suosittelee.

– Joissain lajeissa vaatimukset ovat fysiologisesti todella haastavia. Jos ei pystytä tekemään terveys edellä, niin ainakin riskit minimoiden. Siihen minimissään pitäisi pyrkiä, Mursu toivoo.

Borgin mukaan esimerkiksi fitnessurheilussa on löydetty lajin ankarista vaatimuksista huolimatta hyvä tasapaino kilpailukyvyn ja terveyden välille. Sen ravitsemusasiantuntijakin myöntää, ettei huippu-urheilu ole terveellisin mahdollinen liikkumismuoto.

– Optimaalisin liikunnan terveyssuhde ei tietenkään ole huippu-urheilussa, vaan se on jossain kohtuullisen liikunnan kentässä, Borg hymähtää.

– Mutta jos joku ajattelee, että huippu-urheilu on epäterveellistä, niin kokonaisuutta ei silloin ole rakennettu kovin hyvällä tavalla.

Vaikka välitöntä terveysriskiä ei olisi, huippu-urheilusta ei saa mukavaa tekemälläkään.

– Huippu-urheilu on raadollista työtä, eikä se varmaan tule kenellekään yllätyksenä, Topi Raitanen kiteyttää.

Lue myös:

"Ei ole missään nimessä terveellistä" – Suomen mäkihyppylupauksen laihdutustavoite kauhistutti kavereita, vaikka huippuhyppääjille painontarkkailu on arkipäivää

65-kiloinen Janne Ahonen oli aikanaan raskasrakenteinen mäkihyppääjä, nyt hän seuraa huolestuneena lajin uutta laihdutustrendiä poikansa kautta – "Ei varmaan ole helppoa"

Miksi huippuhiihtäjät eivät läpäisseet terveystarkastusta? Ilmiö kummastuttaa Norjassa ja Ruotsissa – suomalaisasiantuntija on huolissaan nuorista

Kirjeikoni

Tilaa Yle Urheilun uutiskirje ja muita uutiskirjeitä!

Saat Ylen parhaat sisällöt suoraan sähköpostiisi! Tilaa niin monta kirjettä kuin haluat!

Siirry tilaamaan

Suosittelemme

Tuoreimmat